Mikäli Virtanen voittaa tänään ATP522 meksikolaisen, niin olisi historian neljänneksi nuorin suomalainen joka voittanut panoksellisen DC-ottelun.
Olli Rahnasto oli 17v 6kk kun voitti kesällä 1983 Sofiassa Bulgarian pelaajan viidessä erässä.
Henri Kontinen oli 18v 1kk kun voitti heinäkuussa 2008 Luxemburgin ilman rankingia pelanneen vastustajan erin 3-0.
Aki Rahunen oli 18v 4kk kun voitti keväällä 1990 Tanskan kakkosen sijalta ATP529 luvuin 75 75 63. Lähes samaa ikää kuin Otto tällä hetkellä ja vastustaja lähes samalta sijalta.
Emil Ruusuvuori oli helmikuun alussa 2018 iältään 18v 10kk kun voitti debyyttiottelussa Tunisiassa ATP600+ nimen suorissa erissä.
Otto Virtanen siis (pari kuukautta nuorempi kuin Emil pari vuotta sitten)18v 8kk ja tekee debyytin ATP522 pelaajaa vastaan. Olisi kyllä hyvä voitto kun vastustajan tilastoja viime vuodeltakin katsoo. Vaikuttaa jonkun verran rankingiaan kovemmalta. Kuten tietty Ottokin on.
Jarkko Nieminen teki debyytin 18v 2kk ja heti oli vastassa top100 nimi Italiassa. Tappio 0-3.
2000 huhtikuun alussa 18v 8kk Nieminen pelasi Ruotsia vastaan panoksettoman ottelun ATP68 Tillströmiä vastaan, jonka Jarkko voitti. Asia kuitenkin erikseen DC-ottelut joissa ei panosta.
Ensimmäinen tosipaikan voitto 19v 2kk lokakuun alussa 2000 Unkaria vastaan jolloin ATP300+ Nieminen kaatoi hienosti Savoltin ATP169.
Kiitos muistutuksesta! Vastustaja ei tosin ollut Mannarino, vaan Clement Morel ATP712.
Heinäkuun alussa 2009 Laaksonen 17v 3kk ja tosiaan on historian nuorin suomalainen DC-voittaja.
Olisi pitänyt muistaa kun VIP-katsomossa katsoin ottelua jääkiekkolegenda Juhani Tammisen vieressä. Tuhatpäinen Naantalin katsomo lähes sekosi. Tai ainakin osoittivat seisaaltaan suosiotaan.
Ok, mutta eikö Laaksonen voittanut Mannarinon ja heti perään Kontinen voitti ratkaisevan matsin?
Eli siis Mannarino-matsi ei kuitenkaan ollut se ratkaiseva.
Kannattaa lukea tennisliiton sivujen kautta löytyvä Eerikäisen artikkeli Suomen tenniksen loistavista tulevaisuusnäkymistä. Artikkeli todella pitkä ja monipuolinen. Samaa mieltä Eerikäisen kanssa oikeastaan lähes kaikesta siinä.
Alkujaan julkaistu Elmo lehdessä tammikuussa ja siihen alkuun lisätty tarinaa nyt DC-pelien jälkeen.
Ottoa verrataan kolmikkoon Federer, Kyrgios, Fognini. Samaa tulisieluisuutta ja lyönnillistä talenttia. Artikkelissa myös kirjoitetaan osuvasti Federerin olleen nuorena aivan kuin Kyrgios. Ja Virtanen voi olla tyypiltään myöhemmin toinen näistä.
Eerikäinen kirjoittaa että Ruusuvuori on ilmestymässä televisioissa suomalaisten olohuoneisiin ja Virtanen mahdollisesti ympäri maailman kaikkien tennistä seuraavien olohuoneisiin.
Hyviä sanakäänteitä käyttää Eerikäinen. Jotain kirjoitti myös SM-kullan ratkeamisesta ATP-kiertueella tulevaisuudessa. Tai oliko niin päin, että sitä ei siellä jaeta (vaikka tavallaan voi epäsuorasti siihen mennä 2-5 vuoden kuluessa)
“Hauska” tuo instagram. Otolla oli muistaakseni jotain 5950 seuraajaa ennen viikonlopun pelejä. Nyt sai 150 meksikolaista fania ja seuraajat 6100. Oli siellä myös kommentoijista kitkeriä meksikolaisia.
Ruusuvuorella oli tammikuun alussa jotain 4000 seuraajaa ja muutamien ATP-pääsarjojen jälkeen nyt 6030. Lähes tasoissa ovat jo.
Emil kun putkauttaa ensimmäisen kunnon ATP-menestyksen, niin “fanien” määrä noussee hetkessä yli 20 000. Otto tulee sitten jo jossain vaiheessa perässä. Otto kyllä tyyppinä ns. värikkäämpi kun kansainvälisesti ajattelee.
Hienoa että Suomen lupauksista kirjoitetaan näinkin ennäkkoluulottomasti ja positiivisesti. Olen täysin samaa mieltä että parin vuoden sisällä Suomella on kasassa kapea mutta iskukyinen joukkue jolla voi hakea menestystä Davis Cupin maailmanlohkossa.
Sinänsä sokea Erkkikin on nähnyt jo pidemmän aikaa että Otossa on potentiaalia top100 kärkipäähän. Nyt kun vammat ovat hidastaneet nousua, kehitys voi olla rankingin valossa tänä vuonna huikean nopeaa. Otto on puhtaana atleettina ajateltuna luonnostaan kovempi urheilijatyyppi kuin Ruusuvuori, joten siihen peilatessa kehitys Tourin vaatimalle tasolle nyt terveenä ja aikuistuneena tulee olemaan nopeaa – kunhan paikat pysyvät ehjänä. Oton kohdalla homma menee mielenkiinoiseksi kun lähestytään top100 rajaa.
En tiedä onko Eerikäinen aivan ytimessä Ruusuvuoren pelistä ja potentiaalista. Toki tuo hyvin esille syötön Emilin kehitystyön ja kyvyn pelata noususta jolloin ottaa ajan pois vastustajalta. Muu analyysi Medvedevistä etc ja pelin evoluutiosta on osin kyllä osastoa puuta&heinää. Emilin osalta fysiikan kehitys on se jokerikortti joka määrittää kuinka korkealle Emil menee. Itse veikkaisin ennemmin top 10 kuin top 30.
Fyysisesti Otto on niin lahjakas että pääsee jo pelkällä syöttö&kämmen tulituksella maistamaan tuorin pelejä. Mutta Oton henkinen kantti mitataan lähivuosina, kun vastassa on viikko toisensa jälkeen ammatilaiskenttien huippufyysiset ja sitkeät journeymänit. Toivottavasti mentaalipuolella tulee kasvua, sillä nöyrällä työnteolla Otolla on tie auki tähtiin
Eerikäinen ollut ennenkin rohkea arvioissaan. 12 vuotta sitten Urheilulehden kannessa oli otsikko. Uusi megatähti suomalaiseen tennikseen. Pitkä artikkeli käsitteli 17v Henri Kontista, joka oli silloin junnurankingin ITF31 ennen läpimurtoa.
Just tarkistin ko. lehdestä. Eerikäinen kirjoitti. "Kontinen edustaa sellaista nuoren urheilijan ajattelua, jollaiseen Urheilulehti on kannustanut suomalaisia jo vuosien ajan. Laitetaan urheilu nuoruuden tärkeinä kehitysvuosina etusijalle, haetaan oppi sieltä missä paras oppi on ja käydään koulut ja armeija myöhemmin ellei tenniksessä lyö läpi " jne.
Sekin artikkeli oli samaan sävyyn kirjoitettu kuin tämä Otosta tänä vuonna kirjoitettu. Taustat osin samanlaisia. Kaikki paukut tennikseen.
Eerikäinen vertasi 17v Kontista Federeriin, Samprasiin ja Heniniin. Aikaa ennen junnujen GS-saavutuksia.
Se tosin oli myös sellainen, että Henkan livenä nähneet sen kyllä näkivät. Mutta harvat yhtä rohkeasti kirjoittivat.
Liiton sivujen kautta löytyy edelleen. On se kumma myös niin päin, jos vinkkaa kiintoisasta artikkelista, että mistä löytää, niin saa enemmän valitusta osakseen kuin kiitosta. Olisi varmaan mennyt monelta kokonaan ohitse ilman vinkkiä.
Harmi toki ellei noilla vihjeillä sitä löydä.
Moni näköjään on sen nyt löytänyt ja kukaan ei linkkaa. En tiedä miksi.
Omalta kohdalta tuo mahtipontinen Elmo lehden linkittämä lause “voi voittaa Wimbledonin” oli se tekijä, että en tuollaista toimittajan lukijoita kosiskelevaa lausetta halunnut tuossa kohtaa ruokkia.
Hehkutuksen on ansainnut ja paljon erinomaista asiaa artikkelissa on, mutta paistaa läpi myöskin keltaisen lehdistön kaltainen tyyli hakemalla hakea lisää lukijoita. Se tietenkin myös toimittajien tehtävä.
Hyvää syvyyssuunnan liikkumista Emilillä? Janne katsoisit ensin niitä pelejä ennen kuin kirjoitat. Syvyyssuunnan liikkuminen on Emilin heikoin lenkki tällä hetkellä yhdessä alakierteisen rystyn kanssa. Emilin 2020 vuoden pelejä seuraamalla olisi kyllä tennissivistynyt silmä pitänyt tuo huomata. En väitä ettei Eerikäiselllä sivistystä olisi, usein kirjoittaa fiksuja, mutta en ymmärrä miten näin perustavanlaatuisessa asiassa on mennyt täysin pieleen? Pelin aggressiivisuustason määrittäminen ei myöskään ole mielestäni Emilin vahvuus. Nimenomaan tällä hetkellä puuttuu kyky lyödä temponvaihtelulyöntejä oikeisiin paikkoihin, ja heikkoudet tulevat esiin kun vastustaja sitä tempoa alkaa vaihtelemaan. Tasaisen kovan temmon pelissä jossa liikutaan sivusuunnassa, Emil on jo tällä hetkellä aivan maailmanluokkaa, kuten voitto toisesta yhden temmon tykittäjästä Sinneristä osoitti.
Tuo artikkeli on alunperin kirjoitettu ennen tämän kauden pelejä.
Pisti myös silmään tuo syvyysliikkumisen kehuminen. Ei oo vahvuus, mutta ketterää Emilin liikkuminen parhaimmillaan on. Minulla on kännykässä Talissa kentän rajasta kuvattu video jossa Emil liikkuu eteenpäin. Siinä on kissamaisen sulavia askelia. Mutta jotain siitä yleisesti puuttuu vielä. Voima.
Lisäksi maininta etteikö Emil olisi ollut selkeästi 99 paras junnuna Suomessa särähti. Mielestäni oli melko selvästi paras. U12 peleissä Stenfors vielä oli lähellä ja Sarpola, joskin Emil ykkönen ja U14 peleissä selvästikin.