Ranska yliedustettuna vesipäisyystilastossa.
Kiinan ens viikon listoilla tapahtunut sen verran, että Virtanen vetäytynyt
Huolestuttavimpana asiana näen sen, että tällä henkisen puolen saralla Otto ei ole ainakaan omaan silmään edistynyt ollenkaan tässä parin vuoden aikana. Ihmettelen myös, että kuinka kauan Jan ja Jarkko jaksavat tuota pelleilyä katsella, olisikohan pikkuhiljaa joku ultimatum kohdallaan, kun Otto ei muuten tunnu oppivan?
Itselleni isoin kysymys on nyt se, että haluaako Otto Virtanen aidosti olla tennisammattilainen ja paino yhdyssanan jälkimmäisessä osassa. Onko nuori mies pelannut koko elämänsä vain tennistä ja nyt alkaa vaan riittämään, kun vaade nousee entisestään, mutta muutakin elämää haluaisi viettää. Täysin ymmärrettävää sekin, mutta ehkä sitä mentaalipuolen valmennusta olisi hyvä nyt saada, jotta ymmärtäisi tämän ainutlaatuisen ikkunan olevan nyt hetken auki, kunnes aika painaa sen väkisin kiinni. Tai sitten meidän vaan pitää hyväksyä, että Oton ura on vuoristorataa, jossa täytyy vaan roikkua mukana ylä-ja alamäet. Tsemppiä Otolle!!
Ihan relevantti kysymys mitä olen itsekin joskus funtsinut. Onko nälkää ja aitoa halua tehdä hommaa aivan sata lasissa siinä kohtaa kun vaatimustasot kasvaa entisestään.
Herran haastatteluista saa sen kuvan, että visio on selkeä ja tähän ei jäädä. Mutta ei sinne ATP-tasolle vain mennä pelaamalla puolet kaudesta puolivaloilla ja sitten kerran tai pari vuodessa kuukauden hirmujakso. Siellä voidaan kyllä rankingin puolesta käydä, mutta paikkansa vakiinnuttaminen vaatii entistä enemmän raakaa duunia ja vähän kyyneleitä siinä sivussa.
Challenger-taso kuuluukin nähdä pelkkänä siirtymisvaiheena kohti ATP:tä, mutta jos tämä leveli Otolle itselleen tuo massun täyteen niin sitten se asia on niin. Tietenkin Virtasen seuraajana toivon, että asia ei ole näin ja nämä motivaatiovaikeudet ovat jostain muista syistä johtuvia. Mutta täysin ymmärrettävää, että kaikilla urheilijoilla se intohimo siihen hommaan ei välttämättä tule koskaan palamaan tarpeeksi suurella liekillä, jotta voisi lajissaan koskaan saavuttaa korkeimman mahdollisen sarjatason.
Näin penkkiurheilijan näkökulmasta olisi kiva, jos Otolla olisi paloa raastaa ja raataa itsensä huipulle. Mutta voi olla niin, että hän on itse nykyiseen tilaan tyytyväinen. Paljon vapaa-aikaa hienoissa kohteissa maailmalla ja samalla tulee elätettyä itsensä. Tuon ammatin harjoittamisen kustannukset huomioiden ei Otosta ehkä miljonääriä tällä menolla tule ja joutuu tennisuran jälkeen keksimään jotain muuta tekemistä, mutta sen aika on sitten joskus.
Rehellisesti sanoen itsekin olisin varmaan urheilijana ollut tuollainen. Ei ole koskaan ollut kunnianhimoa olla paras missään, vaan “ihan hyvä” on ollut riittävästi, jos vaan tekeminen pysyy mielekkäänä. Elämässä on kuitenkin muutakin jännää ja kivaa, varsinkin 22-vuotiaan nuoren miehen elämässä. Me penkkiurheilijat voisimme myös koettaa ymmärtää sen, että on olemassa paljon sävyeroja harrastelun ja sataprosenttisen urheilulle omistautumisen välissä - ja että se on ihan ok. Ei minulla ainakaan ole mitään oikeutta vaatia Otolta enempää kuin hän itse haluaa panostaa.
Aloitetaan sillä, että en (enää) seuraa Oton pelejä, eikä minulla ole mitään sisäpiiritietoa. Mutta olisikohan nuorelle Otolle liikaa hehkutettu, että on kova pelaaja ja kohta TOP10ssä ja unohdettu painottaa kuinka raadollista työtä se vaatii? Ja kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa, niin se johtaa henkiseen takalukkoon. En siis ole varma johtuuko tilanne nyt motivaation puutteesta, näyttää enemmän asenneongelmalta. Kun haluaisi pelata Wimbledonin keskuskentällä, mutta joutuu hakemaan vauhtia Koreasta ja huomaa, että sielläkin vastustaja osaa hyödyntää Oton heikkoudet. Pettymys on kova ja kun itselleen ei halua myöntää, ettei ole vielä valmis eikä riittävän hyvä, niin ei pysty taistelemaan, vaikka haluaisi.
Minusta Otolla ei ole juurikaan yhteistä ATP:n showmiesten kanssa. Otetaan vaikkapa Paire esimerkkinä, kun on hieman samantyylinen pelaaja muuten. Paire on diiva, joka voi ihan hyvin jättää ottelun kesken, jos ei huvita tai jos pallopojilla on vääränväriset sukat. Eikä yhtään hävetä. Parhaimillaan pelaa sitten TOP-20 peliä. Mutta se on aina tietoinen valinta. Koska ego. Paire on kuitenkin myös ammattilainen ja kun ranking on tippunut, niin hän on määrätietoisesti käynyt keräämässä tarvittavat pisteet challengereistä, jotta pääsisi taas esim grand slameihin mukaan. Emme ehkä pidä tyylistä, mutta kaveri on tuolla tavalla tienannut yli 10 milj ja on varmaan ihan tyytyväinen uraansa.
Voi olla, että Otolta tullaan näkemään muutama hurja runi jossain ATP-kisassa karsinnasta finaaliin tms. ja sitten taas vaipumista CH-tasolla räiskimiseen. Vaikea nähdä tasaisen kovaa tekemistä viikosta toiseen…
Virtasen tällä nykytasolla yhdistettynä isoon potentiaaliin voi voittaa Challenger-titteleitä. Voi tehdä sen tempun tuosta vain vaikka seuraavassa ruohokisassa, mikä ettei. Esteenä ei ole mitään muuta kuin pääkotelo.
Mut jos mennään ATP-tasolle niin vielä pitää Virtasen hyvän päivän pelin parantua, eli pohjaduunia pitäis jaksaa painaa nykytasosta vielä askel lisää. Ja siksi mä veikkaan, että jos tämä ura ei tästä kehity niin ATP-puoli voi jäädä kyl aika vaisuksi. Karsinnoista jotain pääsarjapaikkoja mut 250-tasolla ne kaaviot kerrasta toiseen on vähän eri sarjaa kuin näissä normi Challengereissa mistä Otto pyttyjä haalinut.
Mut potentiaali edelleen on iso tuon kaverin sisällä. ATP-taso olisi ihan realismia, jos vaan jaksaisi painaa ja saisi nyt pääkopassa hommat kuntoon. Kai siellä on mentaalipuolen kanssa erilaisia temppuja yritetty, mut toistaiseksi ainakin katsojan silmään laihat on tulokset kun vuoristorata se vaan jatkuu.
Virtasen uran kaari alkaa näyttää kovasti samalta kuin Laaksosen Henrin ja pitkälti samoista syistä.
Aiemmin täällä mainittiin Moutet, kun vertailtiin Ottoa muihin “pelleihin” joilla on taipumusta luovuttaa kesken matsin tai muuten vain pelleillä.
Tällä hetkellä Moutet pelaa Bukarestissa Fuscovicsiä vastaan ja tuli ensimmäisessä erässä tuplamurron takaa 1-4* tilanteesta tasoihin ja ohi vieden erän 6-4. Taistelutahto siis aivan eri luokkaa verrattuna Ottoon, joka olisi viimeistään tossa toisen murron kohdalla heittänyt homman aivan läskiksi. Ei kannata antaa näiden pellejen tai showmiesten pikku kiukuttelujen hämätä, yleensä yritys pysyy ihan yhtä kovana ellei jopa kovempana. Usein pelaajien keskittyminenkin tuppaa herpaantumaan vastustajien raivokohtausten tai muiden kentällä tapahtuvien epätavallisten asioiden jälkeen jolloin ovat alttiimpia vaikka vastamurroille.
Virtasen ensi viikon suunta näyttäis olevan Provence.
Oli tänään jo päässyt Cagliarin karsintalistalle, mutta sieltä nyt kadonnut. Provencessa jonottaa kakkosena sisään karsintoihin, mutta kyllä tuonne nyt mahtuu varsinkin kun vetäytymisraja lienee vasta myöhemmin tällä viikolla. Karsinnat siellä alkavat maanantaina.
Siinähän on kunnon suomikisa sitten, kun Ruusuvuori ja Heliövaara myös samalla kisapaikalla.
Ja tietysti Challengerit mukava seurata kun näkyy aivan kaikki matsit ihan ilmaiseksi vielä karsinnoista lähtien. Eikös CH-tv nuokin näytä.
Provencen karsintojen 1. kierroksella Virtanen-Barrere huomenna maanantaina 3. otteluna. Pelit alkavat klo 12. Sitten ratkaisukierroksella tulisi Bagnis tai Chadikh.
Otto mukana nelurissa kans!
Mauthausenissa ainakin otollinen kaavio. Ensin Sachko, joka ei toista kierrosta pidemmälle ole massalla edennyt, ja sitten joko nuori Sorger tai karsija.
Paperilla jos katselee niin ihan passeli kaavio ja vieläpä nelosseediä pukkaa. Ei nyt vaan viime aikojen esitysten perusteella uskalla tuon enempää hurrata.
Toivottavasti nyt se hetki kun tulisi edes joku kelvollinen esitys tähän loppukevääseen ja vaikka pari matsivoittoakin. Kummasti voisi myös Virtaselle luoda uskoa tekemiseen jos saisi pieniä onnistumisia alle.
Nyt on Jarkko ainakin Oton mukana matkassa.
Otto heti maanantaina kentällä 2. Edeltävä ottelu alkaa aikaisintaan 14.00.
Tää on hyvä juttu, toivottavasti keväällä ja kesällä Jarkko pyörisi enemmänkin mukana. On jotenkin semmonen fiilis, että jotain tarttis nyt keksiä jotta vire kääntyy, niin mikäs sen parempi idea kuin saada eräänlainen mentori mukaan myös kisamatkoille.
Tuoko se sitten tulosta, se jää nähtäväksi. Mutta ei tuosta nyt haittaakaan voi olla, sen verran on Virtanen viime kaudella suitsuttanut Jarkon roolia varsinkin henkisenä tukena.
Jos Ukrainan herra pelaa siitä, että ei joudu rintamalle Stakhovskyn kanssa ja Suomalainen pelaa massalla, kun pakollinen massakausi, niin en montaa euroa Suomen puolesta laittaisi. Motivaatioita on erinlaisia