Virtanen liverankingeissa sija 177. Noin alhaista lukemaa ei ole nähty sitten helmikuun -23 kun ranking 180. Tietysti liveranking ei ole virallinen ranking, Birminghamista tarttis pinnaa laariin ja mielellään vähän isompaa pottia ettei nyt näin alas jäädä virallisilla listoilla RG:n jälkeen.
Olisihan tuo 177 aika heikko lukema pitkään aikaan…Kuitenkin tuo sulkee suht. vähän vaihtoehtoja pois verrattuna nykyrankingiin (korkeintaan ATP-karsinnat ja joitain CH-175 pääsarjoja huonossa tapauksessa)…Ehdoton minimi pysyä top 230 (140p lisää), jotta GS-karsinnat ei sulkeudu ensi vuodelle, tämä kausi on vaan tuloksellisesti ollut kauhea, toivottavasti kurssi kuitenkin jossain vaiheessa muuttuu parempaan päin.
Ikävämpi ongelma olisi, jos tippuisi top 100:n sisäpuolelta Oton nykysijoituksille, verrattuna tuohon mahdolliseen tulevaan pudotukseen.
Eihän sillä akuuttivaikutuksia lähiaikoina ole kisaentryihin vaikka ranking tuonne valuisikin. Mut kaiken keskiössä, että eespäin pitäis päästä uralla sekä rankingeissa. Olishan tuo aika paljon lisää takamatkaa jos Birmingham ihan vihkoon menisi.
Toki voi Nottinghamissa ja Wimbledonissa paikkailla mut paikkailun sijaan olis joskus kiva päästä eteenpäin eikä vaan puolustella edelliskauden lähteviä ja kaivaa kuoppaa kiinni.
Kesäkuun puolivälistä aukeaa iso rako missä viime kaudella polvivamma tuhosi kaiken tuloksenteon. Tätä työkenttää riittää lokakuun alkuun asti, siinä se varmaan Oton osalta tämän kauden paras jäljellä oleva pidempi pätkä missä voidaan tehdä hyvää suhteessa viime kauteen. Ei siellä ruohokisoja kovin montaa kerkeä pelaamaan, heinäkuussa ehkä pari massaa ja sitten ulkokovia loppuaika. Syksyllä pääsee halleihin mut siellä valmiiksi yks kisavoitto ja Helsingin finaalipaikka puolustettavaa, hallipätkällä isomman extran repiminen suhteessa viime kauteen vaatis jo tosi hyvää tuloskuntoa.
Maailmalla on paljon pelaajia jotka jäävät juuri tähän 100-200 limboon. Esimerkiksi Laaksosen Henkka aikanaan ja vaikkapa Tampereella usein nähty Coppejans, jonka CH on 97 ja tahkonnut nyt näköjään jo 13 vuotta samalla tasolla. Toivottavasti Virtanen ei liity tähän seuraan.
Karkeasti laskettuna Otolla noin 150 listaviikkoa top200-pelaajana, niistä noin parikymmentä viikkoa top100. Eli 100-200-sijoilla pyöritty noin 130 viikkoa. Tai viikkoa ja viikkoa, listakirjauksia reilusti alle 52 vuodessa kun neljä slämiä ja kahden viikon tonnit, tokalla viikolla ei rankingit päivity.
Noin 90-100 viikkoa ollaan oltu 100-150 sijoilla, aika paikallaan Otto yleensä tupannut olemaan 110-140-rankingeissa. Sinne kaivettu sellainen potero et kun sieltä välillä ulos pompsahtaa, ennemmin tai myöhemmin vieterin lailla palaa samaan kuoppaan.
Ruusuvuori ennen top100-murtautumista viihtyi 100-200 pelaajana 29 viikkoa, sitten oltiin satkussa noin 4 vuotta yhteen pötköön. Ei näitä ole syytäkään enempää vertailla urakaaret kovin erilaisia, mutta Emil oli osoitus siitä et tämä top satkun eteispalvelu voidaan ohittaa lähes täysin kun menovaihde on riittävä.
Ei kai se nyt “limbo” ole jos on maailmanlaajuisessa pallopelissä 200 parhaan joukossa.
NHL:ssä lienee noin 700 jääkiekkoilijaa. Jos pelaa siellä monta vuotta parhaassa kolmanneksessa, ei ole “limbo”.
NBA:ssa on 400 koripalloilijaa. Euroopan top 5 jalkapallosarjoissa on yli 2000 pelaajaa.
Tennis tietysti kun on yksilölaji, tulot ja arvostus kertyy pienemmälle porukalle. Golfissa on sama juttu.
Virtanen on nyt viidettä vuotta ATP 200 joukossa, ja palkintorahatulot ovat tähän mennessä 1.4 miljoonaa, siis keskimäärin 280.000 per vuosi. Varmaan ainakin puolet tai yli menee kuluihin, mutta toisaalta jotain sponsoritulojakin lienee.
Kysyin myös eläkesysteemistä ChatGPT:ltä.
Tier 1 eli täysi eläke, täytyy olla 5 vuotta niin että sijoitus vuoden lopussa top 150, ja vuoden aikana vähintään 4 eri ATP turnauksen pääsarjassa. Tier 1 eläke on hyvä, arvio 12.000 euroa kuukaudessa, 20 vuoden ajan 50 - 70 v.
Virtasella on kai vasta 2 vuotta, 2024-25, jotka oikeuttaa Tier 1 eläkkeeseen.
Tier 2 vaatii top 150-250 ja 8 turnausta vuosittain Challenger tai ATP. Se eläke olisi 5 pelivuoden jälkeen vain 2000-2500 per kk, 10 vuoden jälkeen 4000-5000.
Siis kyllä top 150 tennispeluri on ihan täysi ammattilainen.
1 tykkäys
Jos olet top-200 jääkiekkoilija maailmassa niin olet moninkertainen miljonääri ja ainakin Suomessa kaikkien tuntema NHL-tähti. Golffarikin tienaa jo ihan mukavasti, Sami Välimäki on 2026 rahalistalla suurin piirtein Oton sijoilla (124) ja tienannut jo tähän mennessä $450 000. Tennispelaaja saa juuri kulut peittoon ja vähän rahaa elämiseen ja sen eteen joutuu kiertämään maailmaa vuoden ympäri ja pelaamaan pääasiassa tyhjien katsomoiden edessä kaukana kotoa. Ammattilainen joo, mutta tuossa elämässä ei paljon ole hohtoa. Sitä yleensä jaksavat ne, joilla ei ole plan B:tä elämässään (niinkuin Heliövaaralla oli), siksi se “limbo”. Jääkiekossa vastaa joku Ranskan tai Itävallan liigassa ammatikseen pelailu.
Heliövaara näki aikoinaan omat rajansa, joka oli juuri tuo top-200, ja fiksuna kaverina totesi että ei maksa vaivaa.
Niin tai sitten voi jatkaa rakkaudesta lajiin, ei se Arbitro varmaan rahan takia näitä kisoja kierrä.
2 tykkäystä
Sitä se teettää kun tenniksessä isommat rahat pienen piirin etuoikeus eli hilloa tungettu ATP-tasolle, muuten saa pyöriä enemmän tai vähemmän kädestä suuhun. 100-200-tason pelaajalla kulurakenteen tulisi olla jo huomattava, ei siellä ole varaa antaa tasoitusta ATP-tason häntäpäälle yhtään enempää mitä nyt taloudelliset resurssit rajoittaa. Kulut isot, fyrkkaa silti tulee sisään ihan toisella tapaa kuin viikosta toiseen ATP-tasoa hakkaavalla pelaajalla.
Laskin Virtasen viime kauden palkintoraharakennetta. ATP-pääsarjoissa koko vuoden aikana 3 matsivoittoa ja loput karsintavoittoja yms. sisäänpääsyrahoja. Koko kauden ilmoitetut palkintorahat 384 000 dollaria, näistä 290 000 dollaria ATP / GS-kisoista. Challengereissa kaks kisavoittoa ja Helsingin finaali tuottivat yhteensä 71 000 dollaria, suorasta AO:n pääsarjapaikasta tienasi enemmän kuin tuosta kolmen kisan Ch-menestyksestä.
Tämä on raakaa peliä, vaikka olisit 100-200 syytä olis olla 150 paremmalla puolella jotta pysyy kohtuulliset mahkut päästä ATP-karsintoihin varsinkin isoissa tonneissa ja 500-kisoissa. Ehkä vielä arvokkaampaa onnistua slämikarsinnoissa ja painella pääsarjoihin hyvällä prosentilla, sitten on jo dollarin kuvat silmissä vaikka olisitkin noin muuten Ch-tason kaveri.
1 tykkäys
Virtasen kohdalla jos puhutaan 300kilon palkkiorahoista per kausi, niin siitä kun vähentää ensin verot, ja siihen päälle kaikki muut kulut matkustuksen, valmennuksen, fysioiden jne. osalta, niin ihan hirveästi ei jää säästöön.
Harri avasi aiemmin haastattelussa vähän sponsoridiiliensä arvoa ja puhuttiin 100-150k tuesta vuositasolla. Otto tuosta tuskin hirveästi enemmän saa, sillä esim. välinepuolella tuen suuruus ja eritoten bonukset ovat sidoksissa menestykseen. Mutta kun vuosittainen kulubudjetti on helposti lähemmäs 300k, niin ei se mitään erityisen rahakasta hommaa ole pyöriä siellä ATP-150 nurkilla vuodesta toiseen.
Jos taas ei ole varaa/mahdollisuutta panostaa valmennukseen ja muuhun tiimiin, niin vähän turhan paljon joutuu antamaan siimaa kanssakilpailijoille.
Jos Virtanen onnistuu vielä tämän vuoden ja 2 muuta vuotta pysymään tier 1 eläkejärjestelmän sisällä, kuten 2024-25, saa kuitenkin sitten 50 v täytettyään luokkaa 150.000 per vuosi ATP-eläkettä, 20 vuoden ajan.
Kyllä silläkin jotain sämpylöitä saa, 20 vuoden aikana tulee 3 miljoonaa eläkkeitä.
Se vaatii siis vuoden lopun rankingin max 150, ja vähintään 4 ATP-pääsarjapaikkaa vuoden aikana.
Tietysti tuota ei ole vielä tienattu. Jos nyt lopettaisi, eläke 50 - 70 v olisi ehkä vain 5000 euroa kuukaudessa, koko aikana ehkä “vain” noin 1.2 miljoona euroa.
En vertaisi Ranskan tai Itävallan lätkäliigaan, eipä sieltä taida juurikaan eläkkeitä kertyä. Eroa elämän varrella tuloissa kuitenkin vähintään 1 - 3 miljoonaa euroa, ATP eläkkeen ansiosta.
AI arvioi näin:
"Otto Virtaselle tähän mennessä kertynyt kuukausieläke 50-vuotiaana olisi arviolta noin 5 500 – 6 500 dollaria (n. 5 100 – 6 000 euroa) kuukaudessa.
Tämä tarkka arvio perustuu ATP:n virallisiin eläkekertymiin ja sijoitustuotto-odotuksiin ATP Tourin eläkeuudistuksen (2024) mukaisesti. Koska Virtasella on nyt kasassa jo vaaditut neljä palvelusvuotta (2022, 2023, 2024 ja 2025), hän on virallisesti ylittänyt kolmen vuoden rajan ja saanut oikeuden nostaa näitä kertyneitä rahoja täytettyään 50 vuotta."
1 tykkäys
Unohdin tosiaan kommentoida, että tuo eläkejärjestelmä on kyllä hyvä juttu ja Virtanen melko varmasti pääsee mukaan tuohon korkeamman luokan eläketasolle sit kun 50v. tulee mittariin. Siinä mielessä jos pelaa rankingin puolesta 150 nurkilla tulevatkin vuodet, niin ei tarvi ihan ikkunattomaan kellarikoppiin muuttaa uran jälkeen.
Lähinnä vaan oma kommentti liittyi siihen, että uran aktiivivuosina kuilu sen suhteen, että oletko maailmanlistalla vuodesta toiseen siinä sijan 90 nurkilla vs. sijan 120 nurkilla on todella merkittävä kauden tulorakenteen näkökulmasta. Nyt on rankingin puolesta poljettu monta vuotta paikallaan ja samalla tuntuu että Otto ei oikein millään tunnu saavan maksimoitua omaa pelillistä potentiaaliaan. Sen seuraavan askeleen ottaminen on osoittautunut hankalammaksi kuin moni varmasti ajatteli, vaikkakin ne keskeiset kehityskohteet on aika hyvin tiedossa. Väittäisin silti, että Otto omaa paremman/potentiaalisemman pelillisen paketin kuin iso osa pelaajista, jotka jääneet seilaamaan vuosiksi siihen 100-200 välimaastoon. Todella toivon, että Virtanen saa jossain kohtaa kaivettua sen seuraavan vaihteen tekemiseen ja onnistuu nostamaan itsensä sinne pääkiertueelle.
2 tykkäystä
Jos tarkoitat “pelillisellä paketilla” lyöntivalikoimaa ja taitavuutta, sitten varmaan kyllä, mutta kun pyrkii korkeammalle, vastaan tulee koko ajan enemmän niitä jotka ovat keskittymisen ja henkisen puolen suhteen täyttä rautaa. Parhaat lyönnit ja parhaat taktiset valinnat ne huippupelaajat tekevät silloin kun on tarpeen, tiukoissa tilanteissa, tappajan vaistolla, ja valtavalla rutiinilla.
Top 100 ja 50 on varmaan muutamiakin pelaajia jotka “eivät lyöntien tai fysiikan puolesta sinne kuuluisi” mutta sitkeydellä ja henkisellä vahvuudella siellä pysyvät vuodesta toiseen. Kun eivät suostu häviämään yhtään palloa turhaan, ikinä! ja toisaalta osaavat katkaista erät ja ottelut kun tarvitsee.
Tässä “pelissä” taitaisi Virtasella olla kehittymistä vielä.
Edit. Ja myös 100-200 sijoilla lienee paljonkin pelaajia joilla on puutteita lyönneissä tai fysiikassa, mutta psyyke kompensoi. Top 1-50 pysyvästi taitaa sitten olla niin että täytyy olla SEKÄ hyvät lyönnit ETTÄ rautainen psyyke.
Edit 2. Junnuissa pärjää helpommin vaikka olisi keskittymisessä ongelmia, koska silloin kaikilla on vielä puutteita, joko lyönneissä, fysiikassa tai keskittymisessä.
1 tykkäys
Juurikin näin, eli pelillisestä paketista löytyy se tarvittava taitotasa ja lyönnit, sekä ylipäätään selkeät “aseet” jotka mahdollistaisi pärjäämisen kovemmissakin karkeloissa. Vaikka jalkatyössä annetaan aika paljon siimaa kovemmille kavereille, niin ennen kaikkea henkiselle ja taktiselle puolelle tarvitaan se buusti jos meinaa tosissaan tehdä tulosta.
Aina löytyy niitä pelaajia, jotka tarvitsevat sen pienen breikin ja muutamat onnistumiset kovemmalla tasolla että usko omaan tekemiseen todella löytyy. Virtasen kohdalla tuntuu kuitenkin useimmiten siltä, että otteluiden henkiset suvantovaiheet ovat edelleen aivan liian syviä ja ihan omissa näpeissä ollut matsi saattaa karata parin syöttövuoron myötä. En tiedä onko esteenä sellainen voittamisen kulttuurin puuttuminen, Oton kohdalla ne hyvät jaksot kauden aikana jää kuitenkin yleensä aika lyhyiksi.
1 tykkäys
Keskittyminen ja fyysinen puoli on selkeitä rajoitteita, jossa ei pysty matchaamaan riittävällä tavalla jopa CH-tasolla tekee tiukkaa fyysisen puolen kohdalla, kun mennään ruohon/hallin ulkopuolelle. Oton kannalta selkeä verrokki voisi olla esim. Hamad Medjedovic, joka pystyy suht. samanlaisilla eväillä pelaamaan, toki Medjedovicin rysty on painavampi kuin Oton.
Sehän se, asiat mitkä ei tilastoissa edes näy eli tietynlainen tennisäly alkaen lyöntivalinnoista, kyky nostaa tasoaan isoissa pisteissä, ylipäänsä pelin ja vastustajan lukeminen.
Ja entäs sitten se voitontahto. Kaikilla sellainen varmasti on, mutta kuinka luja. Jos sä olet valmis vetämään erän vihkoon kun olet murron perässä, kyllähän se jotain kertoo. Mitä pelaaja penkillä miettii kun just meni oma syöttö murtoon. Miettiikö se, että nyt otetaan murto heti takaisin ja buusti päälle vai istuuko se mököttämässä ja ajatuksissa on hotellihuoneen muhkea parisänky.
Pieniltä kuulostavia asioita mut lopulta kyse onkin aika pienistä nyansseista mitkä erottelee jyviä akanoista.
Tietysti pelilliset puutteet ja vahvuudet on syytä tunnistaa ja Otolla niitä myös löytyy. Mut kuitenkin potentiaalin näkökulmasta pystynyt parhaana päivänään taistelemaan ihan maailman valioita vastaan. Et ehkä pelillisiä puutteita isompi este sataseen nousulle on juuri ne seikat mitkä eivät tilastoissa näy
1 tykkäys
Ihan varmasti miettii kaikkea laidasta laitaan. Ajatuksia on kymmeniä tuhansia joka päivä, olennaista minkä painon ajatuksille antaa. Pystyykö kyseenalaistamaan sitä omaa bullshit myllyä ja löytää uskoa taistelun voittamiseksi. Tässä minäpystyvyys isossa roolissa ja jos tappioita on niskassa, niin siihen omaan pystyvyyteen on luonnollisesti vaikeampi luottaa.
Mitä tulee Oton uraan, niin sehän on menestys monellakin mittarilla. Se jos atp ei jaa rahaa anteliaammin alemmille tasoille ei ole Oton vika, ongelma kylläkin. Mutta, että olet noilla 100-200 välillä niinkin kilpailussa lajissa kuin tennis on, on huima saavutus. Toisaalta mitään sellaista merkkiä ei ole ilmassa, että hyppäystä korkeammalle tapahtuisi. Ja vaikka palkkiot ja menestys ovat mitä ovat, niin onhan se hienoa, että saa olla urheilija. Kyllä se monet päivätyöt voittaa, varsinkin Oton tapauksessa, kun ei ole koulutusta.
Kova saavutus nousta pelkästään Challenger-tasolle, yrittäjiä globaalissa mittakaavassa riittää ovista ja ikkunoista. Mutta ei sitä aina tule miettineeksi, varsinkin kun kärkisuomalaisia tällä hetkellä mittaillaan kolminumeroisilla rankingeilla ja ykköspelaaja Virtasen taso on kakkostaso missä eivät maailman parhaat kisaile.
Meille kovin harvoin suodaan tähän maahan Oton ja Emilin kaltaisia potentiaaleja, tietenkin suomalainen tenniskansa haluaisi näiden lahjakkuudesta kaiken lunastukseen jotta meillä olisi edustus korkeimmalla tasolla kisaamassa maailman huippuja vastaan. Mutta ei ole kummankaan urapolku mennyt siten kuten kauniissa mielikuvissa joskus maalailtu ja tilanne on nyt tämä. Mut onko se sitten niin kovinkaan dramaattista vai pelkästään osa ammattilaisuutta, kaikki ei aina mene pelikirjan mukaan.
Voihan se olla, että Otto on ihan tyytyväinen jo nyt saavutettuun. Pääse kiertämään maailmaa ja olemaan tennisammattilainen lisäksi rahaa tulee taloon sen verran et ei tarvii senttejä laskea. Ranking vuosia ollut siellä millä pääsee isoihin kisoihin karsimaan, joskus harvoin jopa pääsarjoihin kohtaamaan kovempia kavereita ja saamaan isojen poikien pelejä mistä Virtanen varmasti nauttii vaikka tappio tulisikin.
Kylläpä nuo tämän 2020-luvun sukupolven suomalaiset tennistähdet jo kerran veivät Suomen joukkueen Davis Cup välieriin. Otto Virtanen oli siinä ratkaisevassa osassa. Hurja saavutus kaataa USA syksyllä 2023. Virtanen voitti McDonaldin (taisi olla top 50 silloin?) ja Ruusuvuori voitti Tommy Paulin, joka oli kai lähellä top 10.
Sillä mittarilla viime vuodet ovat olleet Suomen tenniksen parhaita!
Aika selvästikin, koska sitä ennen Suomi pelasi 90 vuotta Davis Cupin alemmilla tasoilla, Euroopan lohkoissa. Koskaan ei päästy edes vanhan systeemin mukaiseen maailmanlohkoon ennen 2020-lukua.
On ollut GS kisoja joissa 3 suomalaista miesten pääsarjoissa (Emil, Otto ja Harri), onko sellaistakaan tapahtunut ennen 2020-lukua?
2 tykkäystä
Saas nähdä miten ensi viikon Birminghamin kisalle käy, aika reippaitakin sateita luvattu käytännössä joka päivälle. Toki ennusteet elää, mutta on ihan mahdollista että useampanakin päivänä jää joko pelit pelaamatta, tai siellä on jatkuva pressuralli päällä.
olipa kerran laji jossa oli aikoinaan menestytty. Sitten tuli pitkä lamakausi, jota katkaisemaan hankittiin valmentaja maailman toiselta puolelta. Saatiin maailmanennätyksiä, mestaruuksia ja jopa olympiavoittoja. Herrat Kuha, Vasala, Väätäinen, Virén ja Vainio etunenässä ja moni muu aivan tuntumassa toivat sitä niin kaivattua menestystä. Sääli vain että, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, seuraavat sukupolvet, ovat olleet täysin luokattomia, näihin suuruuksiin verrattuna. Kysynpä vaan voisiko täta otsikkoa ruuvata hiukan realistisempaan asuun. Top -50 on kyllä niin kaukainen have, että siitä aiheutuu vain turhia paineita…