Olipa huikea ottelu! Ilmeisesti sateiden takia välierät ja loppuottelut pelataan tänä vuonna jo ekoilla kierroksilla. Nadal-Zverev, Wavrinka-Murray ja nyt Swiatek-Osaka.
Täytyy myös ihmetellä miten Swiatek voi pärjätä noin hyvin ilman omia isoja aseita. Omissa syöttövuoroissaan todella haavoittuvainen, mutta hyvä liikkuminen ja taitopeli tietysti auttaa. Tulee hieman Martina Hingis mieleen.
Tällä pelillä Osakasta tuli US Openin ennakkosuosikki ainakin minun silmissäni. Todella upeata powertennistä ja muutenkin hieno ihminen.
Kumpi mahtaa Suzanne Lenglen kentän iltamatsissa hyytyä ensin, useamman kilon ylimääräistä kantava Kotov vai kohta viimeisiä vetelevä Wawrinka? Ensimmäistä erää tahkottiin tunti, Kotov vei 7-6.
Ensimmäisellä kierroksellahan Kotov kaatoi uskomattomasti yhden kiertueen kovakuntoisimmista pelaajista Norrien viidessä erässä yli neljän tunnin väännössä.
No ei tuo ratkaisupisteissä jäätyminen nyt oikein hyvää lupaa Osakan osakkeille isossa omenassa. Ehkä rutiini kuitenkin auttaa siihenkin.
Voisi tosin ajatella ”akateemisesti”, että nyt Naomi voi pelata rentoa tennistä kun ”voittaminen ei ole enää kaikki kaikessa” ja tennis on vain osa laajempaa syventynyttä elämänperspektiiviä ja kokemusviisautta.
Mutta ei. Tennis on tätä pikkunättiä ajatuskuvioita suurempi ja mahtavampi, rationalisoivan järkeilyn ylittävä elämänvoima. Niin vain se voittaminen, voittamisen suuruus, merkitys, arvo ja lopulta todellinen konkreettinen, käsinkosketeltava mahdollisuus, jos vain——ei ryssi ratkaisevia avopaikkojaan ja päästä tätä viheliäisen salakavalaa ja petollista visiota takaoven kautta päänsä sisään jähmettämään rentoa - ja voittavaa- suorittamista—- niin se kaikki: pelaamisen ytimessä hehkuva suuren palkinnon todellisuus ja/tai kangastus ylittää sellaisen heppoisen järkeilyn jossa pelaaminen onkin äkkiä muka asettunut suhteellisiin, tosiasiallisiin raameihinsa yhtenä pintatekstuurin detaljina jos ei jopa ”pinnallisena banaliteettina” elämän syvyyden tavoittavalla kypsän kokemuksen laajakankaalla. Ja tämän arvojärjestyksen ja prioriteettien uusiksi pistämisen jälkeen kaikki on henkisesti helppoa tenniskentällä…
Juttu ei kuitenkaan mene näin mukavasti ja sivistyneesti, vaan peli löytää tiensä aina takaisin kuninkaan tyranninvaltaistuimelleen ja niin se hiljentää narrit, viisaat ja viisastelijat yhtä kaikki, tyhjentää pöydän rihkamasta, helyistä, helmistä ja kullasta niiden ulkoisesta markkina-arvosta tyystin riippumatta; leikkaa kielenkannat kaikilta selityksiltä ja selittelyltä, pelinulkoisilta näköaloilta ja järkiperusteilta.
Se on hinta jolla pääsemme peliin sisään. Siksi me pelaamme. Siten voitto - sen jatkuva pakeneminen - ja peli viettelee meidät huimiin korkeuksiinsa ja syviin alhoihinsa. Emme voi todella pelata tennistä ilman voittamisen jatkuvaa hehkua ja kutsua ja siihen liittyvää uhkaa. Saamme pelin kiihkeydessä vapautuksen elämästä mutta pelistä tulee tällöin koko elämä.
Siksi Naomi kaikesta hienoudestaan ja viisaudestaan, elämänkokemuksestaan ja suhteellisuudentajustaan huolimatta hävisi tänään (Pariisin aikaa) Iga Swiatekille. Niin suuri ja vahva on tennis ja sen ote meistä, tenniksen ytimessä sykkivä voiton huikea lupaus joka jähmettää suolapatsaaksi sen joka tuohon hehkuun ennen aikojaan tohtii ja erehtyy tuijottamaan.
Onhan tää Stan vs. Kotov kyllä kans yks viihdepläjäys. Katsomossa ei porukkaa ole kuin kolmannes stadionin kapasiteetista, mut meno silti kuin jossain kyläjuhlilla ja pelin sisällä myös kunnon tunnetta. Henkien taisto alkanut aikoja sitten vaikka pelataan vasta neloserää.
Näihin matseihin jotenkin kiteytyy se slämien syvin olemus, ai että kyllä näin tennisfanina taas sielu lepää
Ei valitettavasti tullu vitoserää ja vähän tylsä päätös matsille kun päättyi Stanin helppoon virheeseen. No kaikkea ei voi aina saaha
Stan näytti jopa solakalta Kotovin rinnalla. Tämä Pavelhan on todellinen pelimies. Peräänkuuluttamani fysiikka ei näytä ainakaan rasvaprosentin osalta hääviltä mutta kyllä siellä pitää muilta osin tilanteen olla eh heh A-luokkaa…joka tapauksessa hämmentävä ilmestys ja erinomainen tennispelaaja.
Kondis -vastaavasti erinomainen. Joillakin jutiloituminen alkaa vain jo äidinmaidosta.
Niin, mikä tuon olemuksen perimmäinen syy sitten on? Onko Kotovin elämäntavoista sen tarkempaa ollut missään? Tulee mieleen muuan Teemu Ramstedt jääkiekkopuolelta, kaveri näytti pullasorsalta, mutta todellisuus kaiken takana on kuitenkin ettei mies ulkoiseen olemukseensa sen enempää pysty vaikuttamaan. Vaikka veti jääkiekkoilijan arkea nykypäivänstandardeilla.
Fysiikka ja jaksaminenkin Kotovilla sitä luokkaa, että pienen ei ammattimaisen habituksen sisällä on täysverinen ammattilainen.
Sää näyttää aika hyvältä Accuwestherin mukaan, iltapäivällä ja alkuillasta sadekuuroja jonkun aikaa… nekin voi olla paikallisia, ettei tiedä miten osuu RG:lle.
Jääkiekossa taas vaaditaan eri ominaisuudet. Kotov voisi olla vielä korkemmalla ja vieläkin nopeampi paremmalla dieetillä.
Mutta jos voittaa tämän cupin, niin sitten olen väärässä yksiselitteisesti.
Kaksarit+ nelurit yhteenlaskettuna 55 ottelua alkaa tai jatkuu tänään.
Toivottavasti mahdolliset sateet pysyy poissa tai ovat lyhytkestoisia, tänään on taas yks tennisfanin unelmapäivä.
Se vaan ongelma kun tavaraa noin paljon, niin ei pysty kaikkea mielenkiintoista edes näkemään. No viime kädessä käyttöön hyväksi havaittu kahden ruudun taktiikka.
Pitäis olla sama kuin koriksessa “all possessions”. Varmaan tekoäly osaisi ottaa pois tauot ja kaikki pyyhkimiskeikat. Lyhentäisi matsia aika reilusti.
Jos peli on kentäntasolla kovaa on se armotonta myös säänherrojen taivaskartanoissa ja pilvisaleissa. Jokin massatennikselle vihamielinen niljakeoppositio - klikki tai faktio - on saanut siellä nyt neuvotteluvoimaa ja päätosvaltaa, tarkemmin sanoen täsmäsään tarkastavassa neuvottelukunnassa - aina siinä määrin, että pystyy pistämään kapuloita sujuvan turnauskulun rattaisiin, hidastamaan muttei estämään sitä mikä on Pariisin tämän vuoden kesäsäätä koskevassa suuressa yleisistunnossa aiemmin päätetty.
Kiusa se on pienikin kiusa, tuntuu olevan tämänkin vastarintapolitiikan johtoajatus.
Mutta ei hätää. Lopulta tennisjumalat lopettavat näiden alemman tason säätäjien ulkoparlamentaarisen vallan väärinkäytön ja sooloilun ja varmistavat että kaikki pokaalit ja lautaset nostetaan ajallaan ilmaan säkenöivän pariisilaistaivaan alla.
Kuten eräskin Finlandisti kerran runoili: Kaikki järjestyy. Suotta kohtalo riehuu. Kaaoskin saa nimen.
Jos en nyt mukaan omiani pistä. Sekin on aina mahdollista. Sellainen on ihmismuistin hämärä logiikka: kiusa se on pienikin kiusa, ja kiusaus se on kiusauksista pikkumaisinkin.
Tähän tämä menee helvetti soikoon. Istua espressolla ja grappalla kadunkulman bistrossa ja tappaa aikaa runoilemalla maailmaa auki tai muita jonninjoutavuuksia joilla toki on oma erityinen paikkansa elämän rikkaassa kokonaiskirjossa jota tältäkin näköalapaikalta taas todistan. Pariisi oi Pariisi. Nuoruuteni Pariisi ja kaikki yhteiset harhanäkymme!
