Paldanius ja Alopaeus jatkoivat eilen toiselle kierrokselle Pajulahden ITF J5-kisassa, joten hyvin näyttää tällä kaksikolla sujuneen loikka TE-kisoista ITF-kisoihin. Samasta ikäluokasta Aku Salo ei puolestaan saanut vielä eilen voittotiliään auki, mutta hänpä onkin käytännössä 2008 ikäluokkaa. Eli ei mitään hätää ja kiirettä Akulla vielä tällä kaudella, kuten ei toisellakaan 2007 joulukuun pojalla Linus Lagerbohmilla. Onpa mielenkiintoista nähdä missä tämä nelikko menee 2-3 vuoden kuluttua.
Ainakin 5 vuonna 2007 syntynyttä poikaa meni Pajulahdessa toiselle kierrokselle, kahden suomalaisen lisäksi 2 puolalaista ja yksi jolla ei kansallisuutta. Kova vuosikerta.
Paldanius että Alopaeus ainoina alle 16-vuotiaina poikina puolivälieriin Pajulahdessa. Yksi toisen kierroksen matsi tosin on vielä pelaamatta ja siitä tulee kolmas alle 16-vuotias - joko ruotsalainen tai venäläinen. Onhan tämä kovaa jälkeä varsinkin 14-vuotiaalta Paldaniukselta kun J5-kisojen saldo tältä kaudelta on nyt 9 otteluvoittoa ja 1 tappio.
Pajulahden J5-kisassa Oskari Paldanius välieriin ainoana alle 16-vuotiaana, kun Felix Alopaeus hävisi Otso Martikaiselle. Kolmantena suomalaisena mukana vielä hieman yllättäen Jami Savolainen.
Oskari ja Felix rynnivät vakuuttavasti nelinpelin finaaliin, muut suomalaiset ulkona.
Moninkertainen ylivoimainen Suomen mestari U16 ja U18 sarjoista noin 203 cm 16v Jami Savolainen näyttää nyt kykyjään myös kansainvälisesti.
Oskari Paldanius 14v myös porskuttaa. Tulipa tässä yhteydessä mieleeni serbi Miomir Kecmanovic, joka tuossa prikulleen samassa 14v iässä aloitti keväällä 2014 alhaisten G5/G4 ITF-kisojen voitot. Niitä otti putkeen hetkessä 6 kpl ennen 15v päiväänsä.
Ehkei Oskari aivan vastaavaan, mutta hieman sinne suuntaan.
No, ei vastaavaan kukaan muu kyennyt kuin Kecmanovic.
Tässä joutessani selailin Emil Ruusuvuoren tuloksia nuoruusvuosilta ja huomasin unohtaneeni miten “surkea” junnu hän pitkään olikaan. Tässä vaiheessa ehkä uskaltaa noin tylyä sanaa käyttää, kun tiedämme mihin hän on päässyt ja tulee pääsemään urallaan. Mutta vielä 17-vuotissynttäreiden kynnykselläkin hän tahkosi Kööpenhaminassa jotain J4-kisaa ja sai vasta siitä ensimmäisen ITF-pikkuturnausvoittonsa. Varsinkaan 16-vuotiskaudella Emil ei osoittanut kummoisia merkkejä tulevasta ATP-pelaajasta. Se viimeinen junnukausi toki oli sitten jo timanttinen.
Vaikka esim. 14-vuotias Paldanius nyt takoo ennennäkemättömiä tuloksia, ei tarkoitukseni ole tässä vertailla, ennustaa menestystä tai luoda paineita, sillä urapolut ovat kuitenkin niin erilaisia. Enemmänkin halusin tuoda tämän esille kannustuksena kaikille junnuillemme, että pitkäjänteinen työ hyvällä fokuksella tekee ihmeitä, vaikka välillä ei tuntuisikaan itsellä peli kulkevan.
Kansallisesti Ruusuvuori putkautti historiallisen tuloksen etenemällä 15v kautensa päätteeksi 2014 miesten SM-finaaliin, jossa haastoi 25v Heliövaaran tiebreakiin.
SM-hopeaa samalla kaudella mitä nyt 2007-syntyneet pelaavat. Hieman ennen SM-finaalia Emil oli G4 finalisti. Mutta kokonaisuus ailahtevaa tuossa vaiheessa. Emilillä oli 16v selkäongelmia, joka osaltaan selittää ja 14v oli fyysisesti täysi raakile.
Huomasin vasta nyt, että Paldanius teki viime joulukuussa myös kovan ennätysteon. 14v kauden päätteeksi miesten SM-kvartsissa. Ei ole noin pitkällä aiemmin tuon ikäistä ollut.
Oli muuten tasosta paljon kertova tuo eilinen 61 62 voitto kaksi vuotta vanhemmasta tasokkaasta Lenni Loukkolasta. Loukkola kun voitti Virossa kuukausi sitten 07 Pleshivtsevin, joka viime vuonna TE14 top5 nimiä.
Voi toki Lennillä ollut off-päivä, mutta kuitenkin Oskari näitä hyviä voittoja ottaa nyt toistuvasti.
Oskari Paldanius voitti 2-sijoitetun intialaisen 7-5, 6-3 ja eteni loppuotteluun.
Intialainen voitti eilen 07 Gorinin, joka viime vuonna TE14 top5 nimi.
Lisäksi helmikuussa Intian pelaaja voitti 06 ikäluokan Les Petits voittaja Ponomarin, tosin tuo ukrainalainen ei enää 06 huippuja.
Joka tapauksessa, hyvin kulkee Oskarilla ja suomalaisfinaali varmistui.
Eikö Emilillä ollut paljon ongelmia junnuna selän kanssa? Kertonee aika paljon heikoista junnuvuosista
Juu, totta, kuten Bumerangi tuossa yllä jo myös mainitsi. En ehkä ihan vakavissani ollut sen kanssa, että Emil olisi ollut surkea junnu ja siksi uskalsin näin törkeää sanaa käyttääkin. Mutta on siinä silti hyvä pointti, että me emme (tai ainakaan minä en) tiedä mitä vaikeuksia kullakin on ja miksi esim. Martikaisella kehitystä ei tuloksellisesti ole hetkeen tapahtunut. Siksi on optimistina hyvä odottaa läpimurtoa milloin tahansa tapahtuvaksi!
Matikainen kolmessa erässä. Jotenkin toivon Otsolle voittoa kuitenkin.
Näinhän se lopulta meni:
Pajulahti ITF J5, finaali
Otso Martikainen - Oskari Paldanius 3-6, 6-4, 6-3
Monin puolin positiivinen kisa suomalaisittain. Toki suurin osa ITF-kisoista on paljon kovempia kuin suomalainen J5-kisa, mutta jostain se ensimmäinen askel on otettava.
Otso Martikainen Latvian G4 kisassa 2.kierrokselle ja huomenna mielenkiintoinen kohtaaminen ikätoveria vastaan.
Sveitsin Janis Simmen täyttää parin viikon päästä 16v.
Kaksi vuotta sitten 2020 U14 MM-kisoissa Les Petitsissä Simmen pelasi finaalissa, jossa hävisi Ponomarille.
Ponomar pelaa myös tässä Latvian kisassa. Kahden vuoden takainen 2006 ikäluokan kärkikaksikko sijoittanattomia ja Martikainen 4-sijoitettu. Otso hävisi tuolloin Les Petitsissä 2.kierroksella.
Kehittynyt siihen nähden ITF-sijoituksen puolesta hyvin verrattuna tuohon kaksikkoon.
Mutta saas nähdä miten keskinäinen kohtaaminen menee.
Simmen pelasi maaliskuussa Sveitsin 25K prokisassa ja haastoi 4-6 erään ATP400+ Kravchenkon.
Viikon kuluttua Latviassa G3 kisa. Hyviä pistepotteja ns. tarjolla.
15-vuotias Nuppu Palm on ollut tällä viikolla terävänä Dublinin J5-kisassa ja pudotti eilen 17-vuotiaan irlantilaisen, joka puolestaan löi avauskierroksella ykkössijoitetun tytön. Samalla Nuppu saavutti uransa ensimmäisen ITF-puolivälierän. Edustusoikeutta junnukisoihin Nupulla riittää vielä kaudeksi 2025, joten seuraillaan rauhassa mihin tyttö kehittyy.
Muistelisin, että Stella Remander ja Sade Scharlin oli kovia lupauksia(?). Itsellä ei niin aktiivisesti tule junioreita seurattua niin kyselisin missä tilanteessa molemmat nyt on? Onko vielä samanlaisia lupauksia ja onko tulevaisuudessa lupa odottaa kovia tuloksia?
Juu, Remander-Scharlin -kaksikko oli sangen lupaava. Remander oli kovan TE12-kisan puolivälierissä Rankan Bressuiressa ja voitti kaksi TE14-kisaa 13-vuotiaana. Scharlin puolestaan oli TE14-kisan finaalissa 12-vuotiaana. Mutta sitten se kehitys ei jostain syystä jatkunut ja tulokset alkoivat hiipua. Tällaista se vaan välillä on, toisten ikätovereiden kehitys on edennyt nopeammin. Tulevaisuutta en lähde ennustamaan, mutta uutta vaihdetta tarvittaisiin silmään, jotta ITF-junnu-uralla kerkee vielä jotain saavuttaa.
Näin optimistina voisin nähdä sitten Nuppu Palmin mahdollisena esimerkkinä niistä lapsitähtien ohi nousevista pelaajista. Nupun tulostaso oli 12-vuotiaana melko vaatimaton, mutta nyt vuosi vuodelta on noussut ikäluokassaan ylöspäin ja myös vuotta vanhemman ikäluokan kansallisen rankingin ykköseksi. Aika näyttää mihin yltää, mutta hienoa kun tenniksen pelaaminen ja ilmeisesti myös treenaaminen näyttää maistuvan.
Juuri näiden vuoksi en hirveästi anna juniorivuosien tuloksille arvoa sillä oikeasti tuo taso alkaa näkymään vasta juuri näillä ikävuosilla millä Stella ja Sade pelaa ehkä pojissa vielä myöhemmin. Niin paljon kerkeää tapahtua lapsilla vielä noina vuosina. Kokemusta myös itsellä vaikkakin eri lajista
Onneksi näin. Se olisikin ankeaa, jos jo 12-vuotiaana kisojen finaalit pelattaisiin samojen naamojen kesken kuin 22-vuotiaana.
Taaksepäin katsoen nämä juniorivuosien tulokset näyttäytyvät suomalaisten osalta aika yksiselitteisiltä, sillä kaikki meidän yhtään kovat pelaajamme (Ruusuvuori, Heliövaara, Kontiset, Niemiset yms.) ovat olleet pirun kovia junnuja. Se tulevaisuuteen katsominen on sitten se vaikeampi rasti eli ketkä tämän päivän kovista 14-vuotiaista tulevat olemaan kovia vielä kymmenen vuoden päästä. Eivät kaikki, mutta siitä kärjestä ne tulevat huippupelaajat löytyvät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (tässä vaiheessa mainittakoon klassikko Juan Carlos Ferrero).
Itselläni junnujen seuraamisen jännitys muodostuu siis siitä, ketkä putoavat porukasta vuosien myötä. Vähän niinkuin maratoonilla kun kova vauhti hyydyttää kärkiporukasta yksi kerrallaan juoksijoita pois. Jollekin toiselle jännityksen huipentuma on katsoa viimeiset viisi kilometriä kun aletaan viritellä armotonta loppukiriä, itse nautin koko matkasta.
Optimistina näen niitä potentiaalisia tulevaisuuden menestyjiä tai ainakin maajoukkueemme jäseniä siellä sun täällä. Emil Ruusuvuoren uran seuraaminen jostain 12-vuotiaasta on ollut kyllä suorastaan herkullista ja tuo kummasti nykypäivän matsien vahtaamiseen lisää pontta.
Tasaisen matsin jälkeen Martikainen hävisi kolmessa erässä. Ehkä tässä voi nähdä merkkejä uudesta noususta kuitenkin ja toivotaan tosiaan ensi viikolta sitten isompaa pistepottia.