Ruusuvuorella tänään täysin 50/50 matsi mielestäni ja voittoa pitäisin hyvänä ja tappio ei olisi suuri pettymys nähdäkseni, ellei murskalukemin häviä.
Tuo tasokas slovakki Lukas Klein muuten hävinnyt viikon sisään sekä Ruusuvuorelle että Cabralille molemmille luvuin 4-6, 4-6.
Cabral on FU-semifinalisti kuukauden takaa ja pistänyt varsin tasokkaita nimiä siellä katsomoon Espanjan kovilla kentillä.
Emilin ikäluokan kova ATP-lupauksena pidättävä, koko 1999 ikäluokan kuutonen Espanjan Alejandro Davidovich Fokina voittanut Cabralin toukokuussa niukasti luvuin 3-6, 7-6, 6-2 ja tuosta voisi tehdä vaikkapa sellaisen päätelmän, että pitänee olla kova 18 vuotias, että Cabralin saa nurin ja sitähän myös Emil on, varsinkin nopeilla alustoilla.
Jos Ruusuvuori tänään voittaisi Nielsenin, nousisi hän suomalaisista atp-listalla kolmanneksi. Vielä yksi voitto lisää ja sijoitus olisi 2. Turnausvoitolla Suomen ykköseksi. Siitä vaan:)
Ruusuvuori kaatoi siis upeasti Nielsenin ja eteni Futuren kvartsiin. Nyt näyttää pelitaso jo siltä, että lähellä on tarvittava taso loppuun saakka junnujen GS-kisassa menemiselle. Tai noh, oikeastaan se on niin, että junnu kun voittaa FU-turnauksen, niin on GS-voittajatasolla, joten tämän viikon turnausvoitolla voisi jo elätellä toivoa ihmetekojen suhteen Wimbledonissa tai US Openissa.
Seuraavaksi vastassa 3-sijoitettu Joao Monteiro ATP398 ikää 23v.
Kova pelaaja tuo Monteiro vaikuttaa olevan. Voittanut Espanjan parhaan 1997 nimen Jaume Munarin pariin otteeseen, yms.
Viime viikon turnausvoittaja Lissabonista.
Huhtikuussa Estorilin ATP250 karsinnoissa
Elias Ymer - J.Monteiro 7-5, 6-7, 6-4
Emilin kvartsivastustajasta löytyy googlettamalla paljon mielenkiintoista tarinaa. Joao Monteiro oli rivijunnu, jolla oli esim. 19 vuotiaana yli 10kg ns. ylipainoa (kuvat todisti sen todeksi), siirtyi jenkkien yliopistotennikseen ja alkoi treenaamaan kovaa ja muuttui ulkoisesti ja pelillisesti aivan toiseksi. Oli menestysekäs YO-pelaaja ja aloitti ammattilaisena 11kk sitten heinäkuussa 2016. Oli ilman ATP-rankingia vielä vuosi sitten, voitti heti ensimmäisen Futurensa propelaajana ja voittanut sen jälkeen lisää futureita ja nyt jo 300+ sijoilla.
Youtubesta löytyy J.Monteirosta videota YO-tenniksestä vuoden takaa.
Emilillä taisi puhti loppua kun hän ekan erän tilanteesta 5-6, 40-0 menetti syöttönsä. Toisessa erässä sai pari break back-palloa, mutta eväät oli kai jo syöty.
Tuo aiemmin hehkuttamani Ruusuvuoren nousu Suomen kolmoseksi atp-listalla ei kyllä pidä ihan paikkansa, johtuen tekemästäni yksinkertaisesta laskuvirheestä. Wimbledonin jälkeisellä listalla Emilin pitäisikin olla neljäs, ohittaen H Pölläsen, Kaukovallan ja Vasan, jolta vanhenee yksi piste. Edelle jäävät PN-S, Wennäkoski ja Kiiski. Katsotaan pitääkö tämäkään sitten paikkansa. Lyhyt matikka…
Tällainen huomio: Ruusuvuoren Portugalin futuressa voittama Frederik Nielsen häippäsi siitä sitten Italiaan challenger-karsintoihin, jotka läpäisi ja voitti vielä pääsarjassakin yhden ottelun ennen kuin hävisi ykkössijoitetulle Luca Vannille.
Kaikkea hyvää… kovan työn takana se nousu on mutta täysin mahdollista. Olen pelannut kilpamatsin
Niklas-Salmista vastaan, muutaman gamen sain mutta pataan tuli tylysti.
Hyvä asenne Niklas-Salmisella ja tuo kuulostaa hyvältä, että ammentaa uskoa noista yli 30 vuotiaina ensi kertaa top100 joukkoon nousseista, mutta samaan hengenvetoon sanoo, että 2-3 vuoden kuluessa pitäisi CH-tasolle nousta. Se on just noin, FU-peleistä pitää päästä pois 25 ikävuoteen mennessä ja mielellään ennen sitäkin, mutta CH-tasolla voi pyöriä vaikka 30 vuotiaaksi ennen ATP-läpimurtoa.
Pienen tennismaan pelaajalla vaan se ongelma, että vertaa ehkä helpommin itseään muihin maanmiehiin ja voi olla tiukka paikka tulevaisuudessa jos 2-4 vuotta nuoremmat pyyhältävät vauhdilla ohitse. Ison tennismaan peruslupauksilla ei ole vastaavaa, sillä jo lähtökohtaisestikin on aina niitä kovempia lupauksia ja voi rauhassa rakentaa omaa uraansa ilman haastatteluja yms median odotuksia.
Patti kun sai nuorena paljon huomiota, mutta jos sen saman huomion saa jatkossa häntä nuoremmat, niin voi sekin koetella. Toivottavasti yrittää maksimoida tasoaan vähintään yhtä kauan kuin Timo Nieminen yritti ja toiv. paremmalla CH-tason menestyksellä.
Patille verrtailukohta ulkomaalaisesta pelaajasta. Tampereen tuleva top4 sijoitettu 39v Espanjan Ruben Ramirez-Hidalgon s.1978 ura pähkinänkuoressa:
20v-kausi heinäkuu ATP743
21v-kausi ATP382
22v-kausi ATP333
23v-kausi ATP154
24v-kausi ATP141
25v-kausi ATP80
26v-27vkaudet 100+ sijoilla
28v-kaudella ennätysranking ATP50
29-31v-kausilla 100+ sijoilla
32v-kaudella paluu top100 pelaajaksi
vielä 35 vuotiaana top100 pelaaja
36-40 vuotiaana edelleen tasokas CH-pelaaja 100+ sijoilla
Niklas-Salminen ATP700+ on tosiaan samalla tasolla kuin Ramirez-Hidalgo vuonna 1998 tuon ikäisenä 20 vuotiaana ja Ramirez Hidalgo nousi CH-tasolle vasta 23 vuotiaana ja teki sittemmin ATP-uraa tienaamalla yli 2 miljoonaa.
2008 Monte Carlo Mastersissa Roger Federer voitti niukasti Ramirez-Hidalgon kolmannen erän tiebreakissa.
Kun katseli kaudelta 1998 parikymppisen Ramirez-Hidalgon tilastoja niin siellä on vuoronperään 1. ja 2.kierroksen tappioita futureista. Kovin tuttuja Niklas-Salmisen viime aikojen otteita. Vaatii vaan hurjaa asennetta tehdä perässä vastaava ura, mutta mahdotonta se ole ellei kroppa ole toista mieltä.
En tiedä, mutta minun mielestäni se ei kuulosta kovinkaan optimistiselta omaa uraansa kohtaan jos parikymppinen kaveri sanoo, että ammentaa uskoa siitä että 30v+ nousee top-100 joukkoon… Kuulostaa enemmänkin siltä että ei ole uskoa että nyt tällä hetkellä taso riittää juuri mihinkään, ja näin se varmaankin on Patin kohdalla.
Muuan Hedman valoi juuri ylioptimismia mieheen taannoin. Muistan kun veljekset istuivat kimpassa jossain studiossa melko pian junnu-wimpelin jälkeen ja Jari oli vuorenvarma, että Patti on top-150 kahden vuoden sisään.
Tavoitteet ovat nyt realistisemmat -> vähemmän paineita. Asenne ja valmius tehdä töitä on haastattelun perusteella kunnossa. Plus Patilla on varmasti kiitollinen tilanne myös siinä mielessä, että ammattilaisuuteen ei varmasti ole samanlaisia taloudellisia paineita kuin muilla vastaavassa vaiheessa uraansa olevilla. Pysyispä mies vaan läjässä
Pärnussa pelataan kaksi ensimmäistä karsintakierrosta huomenna. Uskaltaisiko toivoa että edes yksi suomalainen menisi karsinnasta läpi? Ehkä Panu Virtanen? Onko niin että Panu on pelannut yliopistotennistä Jenkeissä? Jos näin on, olisiko sieltä tarttunut jotain uutta vääntöä otteisiin?
Paljon tuttuja nimiä Panun vastustajina. Huomaa, että heti kun vastassa ollut tunnettu kova lahjakkuus, niin selvänumeroinen tappio tuloksena, esim. pelaajia nimeltä Zhou, Lipman, Wiersholm, Sandkaulen, Stary, Zielinski vastaan. Yhden mainion tuloksen bongasin äkkiseltään ja se on 1997 ranskalaisen Guillinin kaato erin 2-1, mutta siitäkin jo vuosi aikaa.
Paljon kovia matseja päässyt pelaamaan ja se hyvä asia tietty.
Täällä käytettiin sanaa -vääntö-, jota toivottiin Panun osalle. Juuri sitä kaipaisikin ainakin oman käsitykseni mukaan. Vaikuttanut takavuosina kentällä toisinaan melko fletkulta ja osin haluttomalta ainakin niissä matseissa mitä olen ollut paikanpäällä katsomassa, toki kansallisissa kisoissa samanlaista näkyy myös muilta pelaajilta, mutta ei yhtä korostuneesti.
Tekniikkaosaamisen tietous Panun isän kautta luulisi olleen huipputasolla jo Suomen/Viron vuosina, kun katsoo millainen tekniikka Panun pikkuveljellä Otolla on, mutta Panulla ei ole vastaavanlaista silmähivelevää tekniikkaa ja kenttäilmeessäkin veljeksillä iso ero ollut, kun itsensä tsemppaamisesta puhutaan.
