Suomalaiset tennismiehet 2017

Eikös Jakke ollut teinilahjakkuuskin? Ja syntynyt tennisperheeseen? Ja vasuri…

Oli kyllä joo mutta pääpointti oli tossa kovassa “duunissa” mitä teki et breikkas. Kuitenkin joku junnu US Openin voitto 18veenä ei oo mikään kovin meriitti kovasta junnu-urasta. Minulle on tuttu ja läheinen tennisvalmentaja sanonut että se oli nimenomaan se duuni mitä Jakke teki että pysyi noin kauan huipulla.

Tämähän on juuri sitä kammoksuttua “vihapuhetta”, joka todella usein pitää paikkansa. Olet mielestäni täysin oikeassa. En usko, että poikien puolelta löytyy tällä hetkellä yhtäkään kundia, joka laittaisi itseään oikein kunnolla likoon ja olisi lisäksi myös lahjakas. Ja vasuri :smiley: Koska se ei ole sattumaa, että Suomen kolme kaikkien aikojen kovinta kaksinpelaajaa ovat kaikki olleet vasureita.

Mitä? Eihän Paloheimo eikä Rahunenkaan olleet vasureita? Emma toki, mutta ei siitä tule vielä kolmea ja ei sovi tennismiehet otsikon alle.

Jarkko toimii hyvänä esimerkkinä, mitä huipulle nouseminen vaatii, mutta onhan tennismaailmassa top100 joukkoon noustu myös monella toisenlaisella tyylillä kuin nöyrästi räntä/vesisateessa juoksemalla.
Ovatko vaikkapa Bernard Tomic ja Fabio Fognini sen tyylisiä pelaajia, jotka laittaneet itsensä tosissaan likoon? Vastaavia boheemeita sankareita löytyy muitakin, myös hieman alhaisemmilla lahjakkuustasoilta. Varmasti top100 joukkoon nouseminen vaatii kovaa työtä joka tapauksessa, toisissa tapauksissa enemmän kuin toisissa. Eric Prodon aikanaan sanoi, että luuli menestyksekkään junnu-uran jälkeen nousevansa tuosta vain sadan joukkoon. Prodon näitä J.Niemisen ikätovereita, joka voitti 1999 EM-kultaa 18v-sarjassa. Oppi tekemään nöyrästi töitä treenikentällä vasta +25 vuotiaana ja nousi top100 pelaajaksi 30 vuotiaana vuonna 2011, sijalle ATP83. Jos lahjakkuustaso on riittävän korkealla tasolla, niin työnteon ehtii aloittamaan myöhemminkin, vaikka suotavaa se olisi jo henkisesti keskenkasvuisenakin ymmärtää mistä lopulta kysymys.

Tuomas Ketola puolestaan muisteli aikoinaan, ettei 15-16 vuotias J.Nieminen ollut vuoden 1997 kieppeillä mitenkään poikkeava lupaus, sillä vastaavan tasoisia suomalaisia oli nähty usein aiemminkin, mutta se mikä Jarkon erotti oli juurikin tuo suuri halu. Monelle tulikin melko suurena yllätyksenä Jarkon US Openin junnuvoitto sekä ennen sitä Tampereen CH-välieräpaikka 18 vuotiaana.
Toisaalta mitä tulee J.Niemiseen, niin suurin kehitysharppaus kohden 1981 ikäluokan top10 tasoa tapahtui 1998 kauden keväällä, kun Jarkko oli täyttämässä kesällä 17v.
Nieminen päätti 17v-kautensa sijaan ITF13, joka mielestäni jopa merkittävämpi asia kuin 18v-kauden US Openin voitto. Pelaaja on silloin todella kova lupaus, jos on vuotta vanhempien joukossa junnulistan 13:s. Katsokaa vaikka tällä hetkellä ITF-listalla top20 pelaajia. Molleker, Baez yms. Näitä pidetään ATP-lupauksina ja Nieminen oli samalla tasolla 17v-kauden päätteeksi.

Onko Suomella tällä hetkellä pelaajaa, joka lähtee marraskuussa räntäsateeseen juoksulenkille suurella intohimolla tulenpalava katse silmissä ja heinäkuun helteessä juoksee porras/ylämäkitreeniä oksennukseen saakka(?) Näitä kumpaakin junnu-Jarkko teki nöyrällä mielellä vaikka ei edes tavoitellut varsinaisesti ammattilaisuraa, vaan nautti niin paljon treenaamisesta ja itsensä kehittämisestä että oli valmis rääkkäämään itseänsä kestävyysurheilijan tavoin. Jarkkohan 2000 kesällä 19 vuotiaana teki päätöksen, että koittaa ammattilaistennistä vuoden ajan ja katsoo lyökö läpi. Mutta nykytenniksessä pitkäjänteisyys on suositeltavampaa, sillä harva yhdessä vuodessa läpi lyö. Toki esim. joku Bublik voisi olla nykypäivän J.Nieminen, joten ei se mahdotonta nykyisinkään toki ole, mutta vaikeutunut sitten Jarkon nuoruusvuosista.

Mitä tulee Patin tämän hetken vireeseen ja sen myötä kaikkien junnujen yleistämiseen vailla toivoa paremmasta, niin tuo on melko tylyä, vai tunnetteko jokaisen suomalaisjunnun päivittäisen tekemisen laadun kuinka hyvin? Niklas-Salminen ei ole ollut lupauksena missään vaiheessa järin kummoinen, yksi Wimbledonin semiputkautus reilusti yli 18 vuotiaana nosti hänet hänelle kuulumattomaan kategoriaan. Menstennisforumilla jenkkikirjoittajat eivät nähneet Niklas-Salmisen pelissä/tekniikassa juuri lupaavaa sen Tommy Paulin kaadon jälkeen. Valitettavasti oikeassa taisivat olla, mutta ainahan on mahdollisuus kehittymiseen myöhemminkin.

2001-2002 ikäluokissa on teknillisesti ja myös fyysisesti(mitä tulee tennikseen) lupaavampia suomalaispoikia, jotka ovat olleet 14-16 vuotiaina lähempänä ikäluokkansa kärkeä kuin mitä Patti oli.
Niklas-Salminen päätti 17v-kautensa sijaan ITF106, kun J.Nieminen oli ITF13. Takaan, että lähivuosina suomalaispoikia tulee olemaan 17v-kauden päätteeksi näistä lähempänä lukemaa 13 kuin 106. Tuokaan ei vielä välttämättä vie mihinkään, mutta antaa mahdollisuuden. Mitä tulee lahjakkuuteen, niin nyt meillä on muutamia sellaisia nimiä, joiden tekniikkaa kehutaan kansainvälisesti ja siihen kastiin eivät 1997 nimet ole koskaan kuuluneet.
Toivoa todella sopii, että jollain lupauksella joku kaunis päivä yhdistyy lahjakkuus sekä palo tehdä töitä menestyksen eteen.

2 tykkäystä

Jos katsotaan puhtaasti ranking-sijoituksia, niin Emma ja Nanne Jarkon lisäksi. Kannatan tasa-arvoa ja lasken naispelaajatkin tennispelaajiksi, mutta tosiaan väärässä ketjussa osittain. Tosin näköjään tietämykseni viime vuosituhannen miestenniksestä ei ole kovinkaan suurta, sillä muistelin kyseisten herrojen jääneen jonnekin hieman alle top100-sijoitusten, eikä sijoille 48. ja 57. Nannehan ollut melko lähellä Emman huippurankingia, vaikka ITF-sivusto muuta väittääkin.

Haluaisin kysyä, mikäli se trolliksi leimaantumatta on mahdollista, mitä on lahjakkuus tenniksessä?
Onko se tekniikan nopeaa oppimista keskimääräistä vähemmillä toistomäärillä? Onko se parempaa harjoitusten kuormituksen kestoa, jolloin voi harjoitella keskimääräistä suurempia määriä ja pysyä terveenä? Paineensietokykyä tärkeissä pistetilanteissa? Pelinlukua ja liikkuvan pallon tarkkaa hahmottamista?

Uskoisin, että Tomic ja kumppanit ovat nuorempina harjoitelleet hyvin paljon, mutta nykyinen tilanne voi olla, että koetaan, että ollaan jo saavutettu haluttu tavoite ja mahdollisesti enemmänkin, ja siten kärsitään motivaatio-ongelmista.

Mielestäni kaikilla, jotka osaavat tunnistaa omat vahvuutensa ja on aitoa halua ja sisäistä motivaatiota toteuttaa onnistunutta tennisuraa, on siihen mahdollisuudet.

Ei ole kyse pelkästään viime vuosituhannen, vaan ylipäänsä koko Suomen tennishistoriasta. Brother Firetribe ja Rahukka-ahon ajattelija Aki ovat koko Suomen tennishistorian merkityksellisimmät pelaajat yhdessä Jarkko Niemisen ja Leo Palinin kanssa. Nimenomaan Veli ja Aki synnyttivät leegion ammattilaiseksi tavoitelleita pelaajia joiden vanavedessä Jarkko aikanaan todellisen ammatilaisuuden ja jopa huippupelaajastatuksen saavutti. Aki ja Veli näyttivät että ammattilaisuus on mahdollista myös Suomesta. Jos ei heitä tiedä, niin sanoisinpa ettei tiedä Suomen tenniksen historiasta oikeastaan mitään oleellista. Nanna, Petra ja Anne tietysti naisten puolella vastaavia. On kuitenkin muistettava että ammattilaiseksi naisten puolella on helpompi päästä, mitään näiden naisten kovista suorituksista pois ottamatta.

1 tykkäys

Eikös Olli Rahnasto ole myös syytä nostaa esiin. Oli samassa rintamassa Rahusen ja Paloheimon kanssa ja ennen heitä jo näkyvästi esillä. Rahnasto voitti 16 vuotiaana Tukholman ATP-kisassa vuonna 1982 Steve Dentonin ATP12 ja Palin sekä Rahnasto voittivat parina Clevelandin ATP-dubbelin kauan ennen kuin samaan pystyivät pari Nieminen/Kontinen.
Rahnasto kaksinpelissä ATP88 ja dubbelissa pelasi neljä kertaa ATP-turnauksien finaaleissa saldolla 2-2.
Rahnasto on kuukauden verran vanhempi kuin Stefan Edberg ja vuosilta 1982-1983 löytyy ATP-listoja joissa Rahnasto oli Edbergiä ylempänä.Rahnasto pelasi 17 vuotiaana junnu-GS-semeissä ja kaiken tämän ansiosta pääsi vuonna 1984 elokuvaan Uuno armeijan leivissä. 18v Rahnasto pesi ikimuistoisessa kohtauksessa Uunon 60, 60, 60 ja samalla tennis lajina tuli näkyvästi esille tässä maassa sellaisiinkiin koteihin jossa tennistä ei seurattu. Kun “koko kansan rakastama Uunonkin pelasi tennistä, niin pitihän sitä mennä itsekin koittamaan” - ajatteli moni rahvas.

Kyllä voi ja pitääkin nostaa. Toki Rahnaston ura oli harmillisen lyhyt. Tosin niin oli kyllä Rahusenkin lyhyen läntä.

Rahnaston ura oli tavallaan pitkä verrattuna näihin muihin. Rahnasto esiintyi ATP-ympäröissä vuodet 1982-1993, elikä 11 vuotta, kun taas Rahunen pelasi vain lähinnä kaudet 1990-1991 ATP-peleissä ja toki Aki muistetaan myös vuodelta 1989 Hangon CH-turnausvoittajana 17v 6kk, jolla on edelleen yksi kaikkien aikojen nuorimmista CH-turnausvoittajista myös maailmanlaajuisesti, siis 20:n nuorimman joukossa.

Toki Rahnasto osalta kaksinpelin ATP-kausia oli vain yksi, 1989, mutta sen lisäksi tosiaan ATP-kisan 3.kierroksella jo 1982 ja dubbelin ATP-turnausvoitto vielä 1993. Rahnasto eteni 1989 Ranskan avointen 2.kierrokselle kaksinpelissä. Hieman rikkonainen ura, kun on ATP-kautta, CH-kausia ja lopuksi keskittymistä nelinpeliin, mutta 11 vuotta kuitenkin kokonaisaikana melko paljon.
Rahunen vaikutti ATP-peleissä vuodet 1990 ja 1991 ja viimeinen esiintyminen AO:ssa 1992. Aki eteni RG:n 3.kierrokselle.
Paloheimon urakaan ATP-tasolla ei ollut kovin pitkä, vuodet 1989-1992, mutta Veli toki pelasi vuosina 1985-1988 jo CH-tasolla, joten uran pituutta lähes yhtä paljon kuin Rahnastolla, mutta Olli oli näistä pisimpään mukana kuvioissa.
Paloheimo eteni Australian avointen 4.kierrokselle 1990.

Rahunen ja Rahnasto näitä suuria junnulahjakkuuksia, kun taas Paloheimo aivan perustason junnu, joka kypsyi ATP-tasolle vasta 22 vuotiaana usean CH-vuoden jälkeen, kun Aki ja Olli tekivät kovia tekoja junnuina niin junnuturnauksissa kuin proturnauksissa. Rahunen 18 vuotiaiden Euroopan mestari.

Jari Hedman usein selostuksissaan jaksaa muistuttaa kolmikosta Rahunen, Rahnasto, Paloheimo, kun näitä koutsasi ATP-kiertueella ja matkasivat porukalla maailman ääriin vuosina 1990-1991. Hedman saa armotonta tylytystä nykypäivänä osakseen siihen nähden kuinka kova tekijä oli suomalaisessa tenniksessä aikanaan. Toki syynä on jämähtäminen tuonne 1990-luvulle tai viimeistään vuoteen 2006.

Ennen kyseistä kolmikkoa tosiaan Suomella oli Leo Palin, joka pelasi esim. US Openin 2.kierroksella 1970-luvun lopulla ja etenipä 1981 Sofiassa kaksinpelin ATP-turnauksen finaaliin saakka. Näin pieneksi maaksi meillä on mielestäni aivan hyvä menneisyys tenniksessä - toivottavasti myös tulevaisuus.

Se on muuten erikoista, että parhaista kaksinpelaajistamme kaikki syntyneet vuoden lopussa tai vuoden jälkimmäisellä puoliskolla.
Jarkko Nieminen s.23.7.1981 ATP13
Veli Paloheimo s.13.12.1967 ATP48
Aki Rahunen s.24.12.1971 ATP57
Olli Rahnasto s.28.12.1965 ATP88
Leo Palin s.20.10.1956 ATP92
Lisäksi samaan listaan voidaan ilman muuta kelpuuttaa Pekka Säilä s.20.12.1941, joka pelasi Wimbledonin 3.kierroksella vuonna 1967, joten olisi myös ollut mahdollisesti top100 pelaaja tuolloin mikäli nykyisen kaltainen systeemi olisi käytössä.

Saas nähdä kuka tulee olemaan historian ensimmäinen suomalainen kaksinpelin top100 nimi, joka syntynyt vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. Henri Laaksonen sveitsiläisenä toki maaliskuussa syntyneenä ja Henri Kontinen dubbelin puolella kesäkuussa syntyneenä, mutta täysin eivät kumpikaan tuota kriteeriä täytä. Lisäksi Ville Liukko ATP117 toukokuussa syntynyt ja Tuomas Ketola ATP130 helmikuussa syntyneenä, mutta pienimuotoinen taika on tuolla loppuvuonna syntymällä suomalaisten ATP-nimien keskuudessa.

1 tykkäys

Rahnaston Uuno Turhapuro esiintyminen oli varmasti Suomen tenniksen kannalta oleellisempaa kuin ‘ATP-ympyröissä’ pyöriminen. Tosin ilman tuota pyörimistä tuskin Uunossakaan olisi esiinnytty, että ehkä siinä on muna ja kana ongelmaa. Kuitenkin sellaisella tasolla mistä jotain raportoitaisiin oli visiitti lyhyt kuten oli Rahusellakin. Paloheimonkin ura oli lyhyt, mutta kuitenkin pari vuotta oli sillä ammattilaistasolla, jolla rahaa tienataan enemmän kuin menetetään. Se on kuitenkin merkittävää ja sksi pitäisin Paloheimon uraa näistä kuitenkin selkeästi merkittävimpänä. Rahusenkin rankingpiikki oli niin korkealla että se varmasti on ollut tuomassa uskottavuutta muillekin suomalaisille sponssien hakuun 90-luvulla. Kuitenkin Paloheimon, teknisesti heikoilla lyönneillä varustetun kaverin roikkuminen ammattilaisuudessa useampia vuosia oli mielestäni se merkittävin juttu ennen Jarkkoa.

Jari Hedman saa tylytystä ihan aiheesta, koska selostus on mennyt pahasti alaspäin ja kiinnostus lajiin ei katsojalle enää välity. Jämähtyneisyys on laiskuutta, ja ei siitä voi maksava katsoja olla tyytyväinen. Paljon kritisoinnissa ainakin itsellä on syynä se että Jari oli mielestäni oikeasti hyvä selostaja, mutta on hukannut potentiaalinsa ja lakannut kehittymästä ja ottamasta selvää asioista. Tietenkin, eihän voi mitenkään ollakaan yhtä hyvin asioista perillä, kuin silloin kun aloitti ja oli tosiaan ensi käden tietoa ja kavereita tourilta. Siltikin parempaan olisi pitänyt pystyä.

1 tykkäys

Mestre Challenger karsinta, 1 kierros:

Niklas-Salminen vs Hurkacz 1-6, 3-6

Eipä tuo ihme - katsoin tänään hallikaudella pelattua N-S - Kiiski -matsia, eikä Patti näyttänyt pelaajalta, jonka taso olisi muutamaa ATP-pistettä parempi. Patti ei ole luontaisesti sulava ja tekninen pelaaja, ja nyt olisi vähintäänkin aika kaivaa vahvuuksia tukeva pelaaminen esiin jollain ilveellä.

Pitkästä aikaa tuli avattua race-listat singelissä ja dubbelissa. Kontinen on dubbelissa kakkonen, mutta muita suomalaisia ei löydy tuhannen joukosta. Kapea on kärki nyt. Tuskin ikinä missään maassa on ollut näin suuri ero ykkösen ja muiden välillä.

Suomi on nyt aivan kuin Bahama 2002. Silloin ATP1 sijalla dubbelissa oli Mark Knowles ja sen jälkeen toiseksi paras bahamalainen oli Roger Smith, kaksinpelissä ATP1300+ tuona vuonna ja voitti yhden matsin FU-kaksinpelissä keväällä 2002, eikä myöskään dubbelin puolella enää vuonna 2002 pärjännyt kuin yhdessä FU-kisassa semiin saakka.
On Suomella sentään takajoukoissa laajempi taso kuin Bahamalla 2002. :smiley:

Patrick Kaukovaltaa ei löydy Sopotin karsinnoista, eikä Matias Järveä Martosista.

Mutta Verneri Tuomi on Sopotissa, vastaan tulee puolalainen, jolta ei löydy pelaajaprofiilia ITF-sivulla. Tästä voitto, niin toisella kiekalla vastustaja on Corrado Summaria (ITA, ATP 1050).

Voisiko Kaukovallan villi kortti olla mahdollinen? Tiilikaisen suhteilla ehkä? Toivottavasti ei ainakaan lisää vammoja…

Patrik Niklas-Salminen löytyy Lissabonin Challenger-kaaviosta:

  1. kierros Falcao
  2. kierros Bangoura?
  3. kierros Hurkacz?

Patti kohta kehissä. Kentän laidalla Portugalissa Patin peliä seuraa Jarkko Nieminen, joka Suomen ykköspelaajan uusi koutsi tms? Patrikista ja Jarkosta yhteiskuva Patin instagramissa.

Jarkko on toki pitkään treenannut Patin kanssa jo viiden vuoden ajan silloin tällöin ja ohjeita antanut, mutta taitaa olla ensimmäinen/ensimmäisiä kerta/kertoja kun Jarkko lähtenyt ulkomaille kisareissuun mukaan, enkä yllättyisi jos Suomen DC-kapteeni ottaisi isompaakin asemaa suomalaisten nuorten pelaajien koutsina.