Vastassa oli siis kaksinpelirankingin 10 ja 14, joista Rublev tuo jälkimmäinen.
Harrilla oli ykkössyöttö aika lailla hukassa ottelun aikana (mutta hyvä että yritti kunnon ykkösiä), mutta sitten ne kaksi aikasen ratkaisevaa syöttöä aivan mielettömiä 9-6 tilanteeseen, pari naapurille ja Pattenin viimeinen ässä 9-8 tilanteessa aivan huippu. Oli komea päätös ja aivan mahtavaa hermojen hallintaa molemmilta.
Unohdan aina sen, että myös se naapurin peli ratkaisee. HH pelasi viivapelin, jokaisesta pallosta taisteltiin, periksi ei annettu, ei varsinaisia huippuja, mutta ei romahduksiakaan ja se riitti tänään, tuon loppuhuipennuksen kera.
Rublev oli eka erässä aivan mieletön, melkoinen tappokone, ei juurikaan virheitä. Paljon hymyä ja rentoa jutustelua. Vaan toisessa erässä hän vain katosi jonnekin, aikasen vakava, helppoja virheitä. Tuota tapahtuu kaksinpeleissäkin, voi voittaa erän 6-0 ja hävitä seuraava samoin lukemin, koska ei vain huvita, mutta voittaa sitten kuitenkin sen kolmannen erän.
Kaksinpelaajat tuovat oman mausteensa näihin nelureihin. Ei juurikaan leikkuutaktikoita ja syötötkin yllättävän huonosti suunnattuja, koska tämähän voitetaan takakenttäpelillä, jossa olemme tietenkin ylivoimaisia. Harrikin pääsi lyömään rystykrossia Rublevin kanssa aikasen monta kertaa, kun Khachanovia ei leikkuut kauheasti kiinnostanut. Taktiikkanahan tuo varmasti heille sopi oikein hyvin, varsinkin ekä erässä, jossa Rublev oli pelin kingi.
Wimbledon / Australia-mestaruuksissa ja nyt tässä on toistunut HH:lla sama kaava. Ei olla yhtään dominoivia, joskus täysin kusessa, selviydytään ja roikutaan, vastustajan taso aaltoilee ja lopussa kiitos seisoo. Silloin kun ei anneta periksi, niin siitä voi kehittyä lopussa jotain hyvää, kuten tänäänkin. Hieno ja tärkeä voitto.