Melkein sanoisin, että tuo piste pisteeltä on oikein, ja tuomari on vaihtanut gamea vahingossa. Eli siis joko
*5-3
Tai:
6-1, 0-1
Turnauksen ensimmäinen syötönmenetys
Eli joko 5-4 tai 6-1, 0-2
Ja selvennys tuohon pistesotkuun. Toisen ja kolmannen pelin pisteet menivät seuraavasti:
BS
Oskari
BS
BS
BS
BS
Oskari
Oskari
Oskari
Oskari
Oskari
Todennäköisempää lienee kaksi selvää pitoa, kuin se, että BS vei ensimmäisen 15-15:stä, ja Oskari sitten toisen vasta edun kautta.
Olennaisin data ainakin tästä McCabe-matsin tokasta erästä oli että se kesti 22min.
6 stopparia, helppoja virheitä ensimmäisellä peruslyönnillä niin monta että menin laskuista sekaisin.
Peräti 3 kertaa koko erässä Otto alentui palloralliin jossa joutui lyömään 3+ peruslyöntiä. Eivät nämä taktiset kuviot ole tietenkään De Wittin laatimia, mutta olisiko erityyppiselle valmentajalle nyt kysyntää jotta päästäisiin yli tästä henkisestä alhosta?
Sitten ei ole Paldaniuksen matsi hetkeen päivittynyt, eli eiköhän odotella virallista tulosta…
ITF:llä näköjään onkin pienen tauon jälkeen livescore. Se näyttäisi 6-1, 0-4*, mutta pisteet päivittyvät miten sattuu…
6-1, 0-6, jos edes johonkin tulospalveluun on luottaminen…
Ja kolmas alkaa murrolla:
1-0
2-0
2-1
3-1
4-1 sitten olisi kahden murron kaula
5-1
6-1
Ei taida kauaa olla Oskarin ranking tuollaisissa 1000-1636(nykynen) lukemissa 
hyvää tekemistä on kyllä!!
Paldanius voitti lopulta 6-1 0-6 6-1. Kohtalaisen kaksijakoinen matsi 
Oskari Paldanius - Michael Bassem Sobhy 6-1, 6-0, 6-1. Erikoiset lukemat, mutta ATP-pisteen tuollakin sai.
Seuraavana saksanlatvialainen Robert Strombachs, joka on näihin turnauksiin jo kova tekijä.
Tärkeitä pinnoja hyödyntää junnustatuksen saamat pääsarjapaikat…Ei tarvitse sitten koluta näissä pienissä kisoissa useita karsintakierroksia myöhemmässä vaiheessa.
Ei ole Oton kohdalla valmennuksen roolista tuloksiin keskusteltu juuri laisinkaan. Jos sitä vertaa Ruusuvuoren tilanteeseen, Riccin rooli oli keskustelussa suht pitkään kunnes se ero sitten viime kaudella tuli.
Karu fakta se on, kun Virtasen ja de Wittin valmennussuhde kaudella -23 Garrosin jälkeen starttasi, tällä hetkellä näyttää et rankingit alkaa olemaan aika samoissa kuin pari vuotta sitten. Hetkellisesti käytiin satkussa ja hetken näyttikin siltä, että on uusi sivu käännetty. Mut tää kausi ei ole kantanut sillä tapaa, että ne viime kauden lopulla hankitut asemat olisi voitu säilyttää.
Tässä on ulkopuolisena vähän vaikea tarkastella, onko off-seasonin terveyshuolilla jotain pitkäaikaisvaikutuksia nykyvireeseen, vai onko tässä vain kyse huonosta pelaamisesta. Auttaisko valmennuksen vaihto juurisyihin, mitä ne juurisyyt sitten onkaan miksi peli ei kulje toivotulla tavalla. Kun ei oikein osaa sanoa, että mistä tässä nyt kiikastaa. Jos se on mentaalipuoli niin henkinen valmennus tietysti on asia mitä voi tarkastella, mut siinä päätoimisen koutsin rooli on vähän et paljonko voi asioihin de Witt vaikuttaa. Onko Jarkko vielä taustalla? Otto puhui kaudella -23 et Jarkon olisi tarkoitus kiertää enemmän kisoissa mukana. En ole kyllä tälläisestä nyt hirveästi kuullut et olisi lopulta ollut sen enempää reissujoukoissa.
Itse voin omasta puolestani sanoa, että olen odottanut Virtaselta enemmän mitä tää pari vuotta on lopulta antanut. Hyviä yksittäisiä suorituksia, Challenger-pokaaleita ja jokunen GS-pääsarjamatsin voitto, saatiin se satkukirjaus. Mutta siinä nyt kävi niin, että siellä käytiin ja sieltä lähdettiin. Nyt on taas savottaa edessä jotta saadaan ne asemat palautettua.
Jojoilua tää on ollu jo monta vuotta. Parempaa ja heikompaa milloin missäkin kisassa mut isossa kuvassa ei oo sellaista askelta otettu, et vois sanoa uran menneen kunnolla eteenpäin. Mikä tähän nyt lääkkeeksi, Otto ja Oton tiimi sen parhaiten varmaan tietää.
Oton homma on kieltämättä aika monisyinen homma, johon ei saa aina mitään selvää otetta vs Emilin tilanteeseen kaikella kunnioituksella, siihen varmaan löytyy helpommin jtn. kriitikinpoikasta. Emil on sentään ammattimaisuudellaan saanut ulosmitattua itseään huomattavasti paremmin kuin Otto. Täten selvät kipukohdat ehkä helpompi havaita Emilin kohdalla…Otolla nuo ulottuvat niin monelle osa-alueelle.
Kiteyttäisin sen jotenkin näin kärjistetysti Otto alisuorittaa omat syöttövuorot ja puuttuu ymmärrys, miten hallita pelin kokonaisuutta yksittäisen pisteen sisällä, miten muotoutuu yksittäinen palloralli, jos piste ei ratkea hyvällä syötöllä, tämä dilemma siis hallin ulkopuolella usein merkittävä tekijä ja palautusvuoroilla pelaa tasollaan tai jopa ajoittain ylisuorittaa sekä selkeästi parempi motivaatio jahdata murtoa kuin hoitaa huolella omat syöttövuorot ns. “pakkopullafiilis”. Tilannetta ei myöskään helpota Oton verkkotaidon puutteet ja stopparien potentiaalin ulosmittaaminen vajavaista, koska mahdollisiin jatkopalloihin ei satsata vaan seisotaan suorin jaloin ja toisen on helppo lukea tilanne eikä täten aiheuteta vastustajalle mitään haastetta purkaa tilanne+kissahiiripisteet päättyvät järjestään Oton tappioksi, vaikka olisi ylivoima-asetelmat. Tämä nyt näin alkuun.
Added/Olivetti - Niklas-Salminen/Ruusuvuori 5-5…
Oli älyttömän heikkotasoinen matsi. Otolla ei kulkenu ja koska vastustaja oli epävarma niin ajautu odottaan vastustajan virheitä painostamisen sijaan spoteissa joissa ois voinut laittaa palloon vauhtia. Toisaalta epävarmuus saattoi karsia Oton halua lyödä matalamman onnistuisprosentin lyöntejä.
Silmiinpistävää oli mindsetin jatkuva kiehuminen ylikierroksilla kun ekaa erää alettiin ratkomaan. Joskus hyvä purkaa kiukut pois ja potkia itseensä perseelleen, mutta tuollainen jatkuva kierroksilla käynti on oman oksan sahaamista.
Toinen silmiinpistävä strateginen kypsymättömyys oli verkkopelin jatkuva hakeminen. Vaikka vastustaja oli ekassa erässä heikko niin sieltä löytyi yksi supervahvuus - verkkopeli. No mitä Virtanen sitten haki jatkuvasti? Palloa verkkopeliin. Vaikka kerta toisensa jälkeen tuli käkeen niin uudestaan vaan stopparia toisensa perään. Onnistuneet stopparitkin itsessään taisi jäädä tappiollisiksi, puhumatta miten vastustaja vastasi onnistuneiden palautuksissa. Haiskahti että Virtanen ikäänkuin näki suuren mahdollisuutensa verkolla siitäkin huolimatta, vaikka hävisi verkkopelin aivan pystyyn alusta asti. Joku hieman paremmalla prosessorilla varustettu olisi reagoinut jättämällä verkkopelin minimiin.
Ohipeli, elämä jatkuu. Mennään eteenpäin, mutta toivottavasti tästä opittiin jotain tulevaisuutta varten.
Tie-breakissa yksi pidetty syöttö, ja lukemina 3-7.
Virtasen syöttö käyttää tehokkaasti kehon eri kiertoja ja taittoja load-vaiheessa ja mailakäsivarren kyynärpää näyttäisi olevan vahvassa horisontaalisessa abduktiossa ns. trophy-asennossa. En tiedä mitä tästä nyt sanoisi jotta kuulostaisi ruohonjuuritason asiantuntijalta erotuksena kirjanoppineelle norsunluutornihyypälle mutta kyllähän tuollainen extreme-kiertävä dynamiikka asettaa haasteita keholle ja kuormittaa nivel-lihas-jänne-komplekseja “ihan kivasti” (myös selänalueen lihaksisto altistuu voimakkaille kierroille). – Onko Virtasen kehonhuollolliset pre- & post-match/trainig rutiinit by the “fysio” and physical trainer(s) at the top notch pro level - hope so?
Toisaalta voisi kuvitella, että tämankaltainen “passiivis-aggressiivinen” syöttätekniikka on vähän sellainen “kaksiteräinen miekka”. Mitä tällä sitten tarkoitankaan, en tarkalleen tiedä, mutta yritän hahmotella edes itselleni intuitiopohjalta nousevaa “hunchiani” seuraavassa:
Kiitämme toisaalta Virtasen syötön biomekaanisia periaatteita siinä, että syöttö menee tehontuoton alkulähteille ja kunnioittaa räjähtävän voiman(siirron) primaarista koordinaatiota ja kinematiikkaa. Keho toimii jousimaisena laukaisumekanismina ja käsi seuraa slingshot-maisessa seurannossa pre-dominantisti passiivisena freewheelerinä racket dropiin ja maksimkiihtyvään swingiin through dat contact. Mutta toisaalta “aistimme” (extra-sensorisesti tai ei!) tässä mekanismissa tiettyjä kyseiselle liikemuodolle ineherenttejä riskejä ja virhealittiuteen aukeavaa väsymistä ja/tai keskittymättömyyteen liittyvää “mekaanistumista”.
Kun jousi alkaa tuntea väsymystä, sen fluidiuspropensiteetti heikkenee: explosive launch from the core hävittää ratkaisevan rentoutensa matkalla mailanpäähän. Vastaavasti tietynlainen kiirehtiminen ja fokuksen rakoilu, jotka piirteet ovat muutenkin ominaisia Oton pelinkuvalle, ovat erityisen tuhoisia tällaiselle korostuneesti “ladattujen kiertojen vapautukseen” perustuvalle syöttöautomaatiolle. Ajatus on, että kaikki tapahtuu itsestään - mutta ei tapahdu jos se “itse” alkaa häiritä hienoavaraista kellomekanismia psykologisilla distraktioilla eli ottamalla suorituksen tietoisesti haltuun jossain häiritsevän intervention funktiossa. Pää ei niin sanotusti ole tyhjä suoritushetkellä eikä liike tapahdu rennon pakottomasti.
Onnistumisikkunan suhteellinen kapeus vain korostaa tätä problematiikkaa Otolla.
Jotenkin Oton syötössä todellakin korostuvat tällaiset periaatteessa syöttämiseen liittyvät yleiset menestys- ja riskitekijät. Se on osa “uhkapelaajan kokonaisrepertuaaria”. Fokus kuin zenissä ja jousiammunnassa on tie eteenpäin. Suosittelen.
*Disclaimer: Tämä arvio on nojatuolianalyysi vaikutelmapohjalta eikä perustu hidastettujen videomateriaalien komputationaalisiin analytiikkoihin tai piiruntarkkaan mittaustyöhön muutenkaan. Ehkä hyvä niin: Näemme metsän puilta.
Ekan erän tilanteessa 4-4 0-15 ranskalaisten syöttäessä nähtiin kyllä aikamoinen tuomarivirhe. Olivetti laittoi verkolta helpon pallon varmaan puolimetriä leveäksi, mutta kukaan kolmesta tuomarista ei tuominnut sitä leveäksi. Siitä huolimatta piste pelattiin uusiksi. Vähän jäi epäselväksi, että miksi näin? Ilman tuota tuomarivirhettä tilanne olisi ollut 0-30 ja syöttäjällä selkeämpi paine. Nyt piste pelattiin uusiksi ja hyvällä syötöllä 15-15.
E. Ruusuvuori paukutti ykkösen parhaimmillaan 219km/h ruutuun, joten ruutia löytyy.
Kaukovaltakin on vihdoin päässyt Portugalissa kentälle. Vastustaja (Story GBR)on kyllä etukäteen aika selvä suosikki…
Ja ensimmäinen meni 1-6.
Tappio tuli Ruusuvuori/Niklas-Salmiselle 6-7 4-6. Verkolla vastustaja oli terävämpi. Ruusuvuori ei koskaan ole ollut verkolla ihan kotonaan, mutta Niklas-Salmisen neluriuraa jos ajattelee, niin aika paljon pitää parantaa tekemistä etukentällä jos meinaa joskus kunnolla kärkikahinoihin nousta.
Kaukovallalla toinen erä meni ihan mallikkaasti syötönpidoilla 5-5:een asti. Sitten puhdas syötönmenetys, ja lopputulos 1-6, 5-7.
Rusuvuori tänään prime time-aikaan, NB 19.30 näyttää ohjelma.
Vastassa ykkössijoitettu Pierre-Hugues Herbert noin 180-rankingilla ja ainakin vedonlyöntifirmat näkee Emilin suosikkina tähän koitokseen.
Oskarilla M15-kvartsi Egyptissä, sielläkin vastassa ykkössijoitettu Robert Strombachs jolla liveranking 377. Nyt siis vähän kovempaa kaliiberia vastassa, haastajan asemasta lähdetään yllätystä hakemaan. Aamukympiltä alkaa eli ihan kohtapuoleen
Piti oikein katsoa, miten Herbert on valunut näin alas rankingeissa. Ei näköjään ole mitään isompaa loukkaantumista. Aika pitkään vaan pelasi tyyliin yksi voitto / kisa ja siitä saadulla 20 pisteellä valuu aika nopeasti tuonne CH-tasolle eikä sielläkään ole tullut isompaa menestystä. Oli kuitenkin parhaimmillaan ennen koronaa ATP-36.
Ihan kelvollisesti tuntuu Oskari pysyvän mukana ykkössijoitetunkin kanssa,
3-3 näyttäisi olevan avauserä. Tämähän alkaa näyttää siltä, että voisi olla aika siirtää enenevässä määrin fokus aikuisten peleihin, kun näitä pinnoja alkaa kertymään tältäkin tasolta. Moneenkos turnaukseen sitä nyt junioristatuksella pääsikään?
4-4. Vastustaja kyllä omilla syötöillä tuntuu dominoivan.