Pihapelailu ja yleisurheilukentillä notkuminen on lopahtanut, se on sääli.
Ei liikkumiseen aina tarvitse seuraa tai valmentajaa. Jos on tarkoitus saada koko kansa liikkumaan enemmän, eihän siihen valmentajat ja seurojen resurssit edes riitä (eikä vanhempien rahat jos kaikki olisi ohjattua ja maksullisella kentällä …)
Omat lapset onneksi käy kaverien kanssa heittelemässä koripalloa tai potkimassa futista, vaikka eivät “harrasta” niitä lajeja. Kesäkaudella tuo on helppoa eikä maksa mitään.
Tosin katsoin että meidän halpa junnukokoinen koripallo on jo melko muhkurainen … Jotenkin rakenne pettänyt, ehkä aika ostaa uusi
Ja joo, tenniksen Volvo Cup 80-luvulla oli hieno tapahtuma! Tosin ainoan kerran kun osallistuin, hävisin lukiosarjan singelissä karsinnan ratkaisevan matsin enkä päässyt pääsarjaan. Nelurissa päästiin kyllä muistaakseni 16 joukkoon.
Huippu-urheilu ja siihen pyrkiminen on tietysti aivan eri asia kuin kansan liikunnan lisääminen.
Tästä nyt juuri Olympiakomitean suhteen on riita, mihin pyritään, ja kuka päättää mihin pyritään.
13. Jarkko Nieminen 10.7.2006
37. Emil Ruusuvuori 3.4.2023
48. Veli Paloheimo 1.10.1990
57. Aki Rahunen 25.6.1990
88. Olli Rahnasto 13.2.1989
92. Leo Palin 17.5.1982
96. Otto Virtanen 28.10.2024
117. Ville Liukko 20.9.1999
130. Tuomas Ketola 4.5.1998
194. Harri Heliövaara 19.12.2011
207. Kim Tiilikainen 15.3.1999
212. Tapio Nurminen 17.8.1998
220. Henri Kontinen 18.10.2010
254. Timo Nieminen 21.7.2003
257. Matti Timonen 8.4.1975
272. Pekka Säilä 14.6.1976
291. Tommi Lenho 28.9.1998
295. Janne Ojala 7.6.1999
302. Pasi Virtanen 17.6.1985
318. George Berner 20.12.1974
338. Kimmo Alkio 6.8.1984
355. Micke Kontinen 15.9.2014
366. Raimo Ojala 2.7.1977
379. Juho Paukku 17.1.2011
415. Mika Hedman 8.9.1986
418. Patrik Niklas-Salminen 2.3.2020
427. Lauri Kiiski 9.9.2002
435. Joakim Berner 28.7.1986
469. Jaan-Frederik Brunken 2.4.2012
494. Pasi Montonen 3.8.1987
Kyllähän tuolta kolme jonkinlaista huippuaikaa löytyy. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Rahnasto, Paloheimo ja Rahunen oli ensimmäinen vahvempi kausi. 1990-luvun lopulla meillä oli se laajin kärki (Liukko, Ketola, Tiilikainen, Nurminen…), ja nyt alkaa olla Ruusuvuoren ja Virtasen käsillä kolmas hyvä kausi.
Toki tuon 1990-luvun lopun buumin jälkeen oli Jarkko Niemisen loistava ura, mutta silloin ei sukunimikaiman lisäksi juuri muita näkynyt. Myös 2010-luvun alussa näytti hetken hyvältä, mutta kaksinpeliin ei huippuja saatu. Siitä liu’uttiin Jarkon lopetettua tilanteeseen, jossa kesällä 2017 ei ollut edes Top1000-nimiä (tuosta tarkempi lista ketjun avauksessa).
Nyt näyttää kärjessä hyvältä, mutta kärki on pelottavan kapea. Ehkä muutaman vuoden päästä tilanne on toinen, jos 1990-luvun lopulla syntyneet jaksavat jatkaa, ja nykyjunnujen urat menevät oikeaan suuntaan…
Suurkiitos FootFault👍
Tätä listaa kaipasin vähän aikaa sitten.
Eero Vasa nousee tälle listalle ensi vuonna.
Olisikohan Oskari Paldanius seuraava sen jälkeen?
Useamman kerran volvo cupissa pelanneena voi todeta, että taso 80-luvun kisoissa oli pääsääntöisesti heikko. Koulut sponssasi avokätisesti kisareissuja Helsinkiin ja osin ilmeisesti tästä syystä mukana oli kaikenkarvaisia pelaajia.
Kuvaavaa on, että yläasteen ja lukion sarjoissa oli 200-300 pelaajaa, mutta esim. saman ajan sm-kisoissa pelaajamäärä oli noin 60-80 pelaajaa. Toki tämäkin määrä on iso, kun verrataan nykyisiin sm-kisojen osallistujamääriin. Isoja kansallisia kisoja aikana oli juhannustennikset. Sekä Vierumäellä että Vuokatissa päästiin 300 kilpailijaan, määrä joista tänä päivänä ei voida uneksiakaan.
Yleisesti ottaen höntsäpelaaminen on lähes kokonaan kadonnut lajissa kuin lajissa. Kaikki on ohjattua ja vanhempilähtöistä. Omalta osaltaan vaikuttaa myös junnujen sitoutuminen, kun pelaaminen ei lähde itsestä.
Onneksi nyt aikuisten kilpailuissa on taas paljon osallistujia E ja D luokissa. Välillä oli siinäkin erittäin heikkoa.
Noissa aikuisten E ja D kilpailuissa vaan suurin osa on aikuisena tenniksen aloittaneita. Monellakaan ei siksi ole edellytyksiä kehittyä pitemmälle kun tekniikkaa ei ole opittu junnuna.
80-luvun “heikkotasoisesta” junnuporukasta tuli ehkä enemmän C ja B tason pelaajia, kun tekniikka ja taktiikka oli kuitenkin jollain lailla hallussa.
Itsekin vaikka olin vain kerran Volvo Cupissa, “koulun sponssaamana” lukion karsinnassa enkä päässyt edes pääsarjaan, tuli siitä reissusta lisää intoa ja 90-luvulla pelailin vuosia B-luokassa, ja viime vuosinakin vielä rääpinyt aladivareita ja seniorisarjoja.
Mutta tosiaan, huippu-urheilu ja siihen liittyvä valmennus on tietysti aivan toinen asia.
Myös tässä “Suomen tennis” -keskustelussa on syytä pitää erillään A. huipputenniksen tilanne ja B. harrastetennis.
Laitetaan tännekin satoa tuosta nuorten pelaajien projektistani. Eli lupaavimmat suomalaiset ikävuosittain kauden loppurankingissa:
21-vuotiaana
40. Jarkko Nieminen
86. Emil Ruusuvuori
117. Veli Paloheimo
175. Otto Virtanen
175. Olli Rahnasto
233. Tuomas Ketola
296. Kim Tiilikainen
311. Pasi Virtanen
332. Leo Palin
341. Janne Ojala
(345. Harri Heliövaara)
20-vuotiaana
61. Jarkko Nieminen
123. Emil Ruusuvuori
214. Aki Rahunen
223. Tuomas Ketola
239. Olli Rahnasto
246. Kim Tiilikainen
273. Henri Kontinen
301. Tommi Lenho
395. Otto Virtanen
450. Kimmo Alkio
19-vuotiaana
74. Aki Rahunen
249. Olli Rahnasto
290. Henri Kontinen
308. Jarkko Nieminen
364. Emil Ruusuvuori
418. Veli Paloheimo
462. Tuomas Ketola
517. Kim Tiilikainen
520. Mika Hedman
531. Tapio Nurminen
18-vuotiaana
138. Aki Rahunen
314. Olli Rahnasto
342. Tuomas Ketola
506. Juho Paukku
564. Kim Tiilikainen
587. Jarkko Nieminen
17-vuotiskaudella yksikään suomalainen ei ole kovin korkealle yltänyt. Teininä suurimmat tähdet olivat Aki Rahunen, jolla jyrkkä alamäki alkoi jo 20-vuotiaana, ja Olli Rahnasto, jonka vauhti hiipui hiljalleen.
Parikymppisenä kärjessä olivatkin jo Jarkko ja Emil, ja noistahan ne tähän mennessä parhaat pelaajamme tulivatkin. Oskari Paldaniuksesta odotellaan uutta nimeä näistä jokaiselle listalle, ja olisiko 2010-syntyneistä jo koviin tekoihin 17-vuotiaanakin? Aika näyttää…
Rahusella loppui kyllä melkein kerrasta, kun tuli totaalinen burn-out tennikseen ja valmentajien ajamat kämmenmuutokset hävittivät koko lyönnin ja tuli vaivojakin. Ei ehtinyt kuin pari vuotta kiertää ja huomattavan nuorena. Varmaan lahjakkain pelaaja.
Tuo on kyllä todella mielenkiintoinen ilmiö. Veikkaisin Suomessa olevan liikaa semmoista “sinusta ei voi koskaan tulla ammattilaista, parempi lopettaa kokonaan” -asennetta. Omaksi iloksi urheileminen ehkä puuttuu. Ja siis nimenomaan urheileminen - kuntoilu ja harrastaminen ovat sitten vielä erikseen.
Toinen ilmiö on pitää TE16-sarjaa ihan luusereiden sarjana. Oikeasti ikäluokkaa kohti on vain 1-2 pelaajaa, joiden on järkevää siirtyä ITF U18 -sarjaan 14-15 vuotiaina. Mieluummin sitten ollaan pelaamatta kuin pelataan luusereiden kanssa. TE16-sarjassa voi hävitä itseään nuoremmalle ja vanhempien sarjassa on taas lupa hävitä.
Siinä lienee taustalla, että ei haluta pelata vain kahta vuotta tiettyä sarjaa, vaan rakentaa 4-5 vuotta rankingia ITF:n puolella. Ehkä sopiva sekoitus näitä kisoja olisi paikallaan.
