Ai jai, olipa lähellä semipaikka. Kehitystä joka tapauksessa kesäkuusta, jolloin Trifi voitti 6-4 6-2. Voi olla, että Linus voitti tänään jopa enemmän pisteitä, mutta näin se nyt kääntyi. No, pääasia että Linus osoittaa kuuluvansa tälle J200-tasolle. Näitä kisoja on nyt nimittäin jatkossakin luvassa.
Nyt ilmeisesti vajaat kolme viikkoa lepoa ja sitten sama kolmikko taas joko Espanjan tai Uzbekistanin J200-kilpailussa. Molemmat kovilla kentillä, joten tähän ehkä päättyi massakausi toistaiseksi.
Samat 200p jaossa Espanjan ja Uzbekistanin kisoissa, mutta turnauksien tasoissa suuri ero. Ensi tiistaina selviää viimeistään kumpaan suomalaiset suuntaa vai jakautuuko porukka.
Ei suomalaisilla tuolla Espanjan kisassa paljon tsäänsejä ennakolta 2.kierrosta pidemmälle, kun taas Uzbekistanin kisa vaikuttaa otolliselta suurille pisteille ja rankingnousulle.
Eikös tuo Uzbekistanin kisa pelata takavuosikymmenien ATP-turnausareenalla.
Ihan tyhmänä kyssärinä: kuinka paljon loppujen lopuksi tässä vaiheessa niillä pisteillä on merkitystä? Varmaan turnaukset kannattaa kuitenkin valita lähinnä sen mukaan, että saa sopivassa suhteessa riittävän määrän kovia pelejä ja sitten pelejä itseään sopivasti parempia vastaan. Eli uzpekeissa painotettaisiin pelien määrää ja espanjassa kovuutta.
En minäkään asiantuntija tässä ole, mutta maallikkona näkisin monta hyvää matsia Uzbekistanissa järkevämpänä vaihtoehtona kuin ensimmäisen kierroksen tappion Espanjassa - näin kärjistettynä. Pisteet tulee sitten siinä sivussa. Ei suomalaiset siellä Uzbekistanissakaan nääs mitään ylikylän poikia ole vaan oikein sopivan tasoisia otteluita olisi luvassa.
Toki aina seuraavalle turnaustasolle yltääkseen pitää vähän miettiä pisteitäkin. Näihin yhtään kovempiin J200-kisoihin mukaan päästäkseen pitää olla jo kohtuullisen menestyksekäs J60- ja J100-kisojen saldo taskussa. Vastaavasti nykyisellä 270-300 rankingilla ei olla lähelläkään grandslameja tai J500-kisoja vaan pitää pärjätä sangen hyvin ensin J200- ja J300-kisoissa, joihin nyt päästään sisään pääsarjaan suhteellisen hyvin. Junnuissa nämä portaat ovat melko selkeitä ja jyrkkiä - edelliseltä tasolta on pakko kerätä hyvin pisteitä, jotta pääsee seuraavalle.
Sen olen huomannut maailnan parhaiden U14 pelaajien siirtymävaiheesta 14v kiertueelta ITF-peleihin, niin melko usein suurimnat lahjakkuudet löytyy bambumaiden 5./4.kategorian kisoista ja sujahtavat nopeasti ITF-listalla tuhannen ulkopuolelta 2.kategorian turnauksiin.
Rublev Maurituksella, Rune Keniassa ja monet Karibian maissa.
Eivät tahkoa 14-vuotiaana vain Euroopan suht tasokkaissa kisoissa, vaan hakevat muualta helpot pisteet.
Mutta jos koko junnuaika menee kierrellessä helppojen pisteiden perässä, niin tuskin se pelaajaa kehittää. Mutta jossakin vaiheessa hyvä ottaa myös nopeita rankingharppeja joiden avulla pääsee mukaan vielä kovempiin kisoihin nopeammin kuin hakkaamalla päätä seinään tasoportaikkoiden haastavimmissa kisoissa.
Nastolassa/Lahdessa/Pajulahdessa 14-vuotias Milla Kotamäki pelasi itsensä tänään J30-kisan välieriin, ensimmäistä kertaa urallaan. Aiempi menestys mm. aikuisten sarjassa huomioiden tämä saavutus ei ole kovin suuri yllätys vaan lienee vasta alkusoittoa.
Ja tänään (perjantaina) Milla finaaliin. Ei hirmu usein Suomen tennishistoriassa 14-vuotiaana tätä tapahdu.
edit Lauantaina turnausvoitto Kotamäen taskuun! Mainiota! Tästä saa varmasti hyvän buustin tulevaan kauteen. Veikkaan, ettei vuoden päästä enää tarvitse J30-kisoihin osallistua.
Onhan tuon kolmen vuoden projektin lopputulos mielenkiintoista nähdä. Että voiko reippaalta takamatkalta kehittyä ikäluokan kansalliseen kärkeen ja miksei sitten jollekin kansainväliselle tasolle. Tuo tuore 0-6 0-6 tappio Ella Haavistolle taitaa kertoa realistisesti sen, mistä lähdetään liikkeelle.
Toivottavasti valmennusvastuu on kuitenkin pääasiassa jonkun oikean valmentajan harteilla eikä iskän perstuntuman ja kunnianhimon varassa. Käsittääkseni ne valmentajat ymmärtävät näistä asioista ihan aidosti enemmän ja monipuolisemmin kuin maallikot.
Urheiluruudun perusteella tekniikassa on ”haasteita” mutta jos on urheilullinen tausta ja innostusta niin siitä vaan yrittämään. Ehkä pappa betalar konsepti on käytössä.
Katsoin samaa että tekniikka puuttellinen, mutta toisaalta jos on aloittanut tenniksen varsinaisesti vasta pari kolme vuotta sitten, ja “nyt jo” kuitenkin tuolla tasolla, täytyy olla urheilullinen tyyppi.
Liiton tennis-junioripolussa taitaa olla kommentti että jos meinaa huipulle, tekniikka pitäisi olla 12-vuotiaana “valmis”. Mutta onkohan se aina ihan niinkään, veikkaan että ATP ja WTA kiertueilla on pelureita jotka ovat aloittaneet myöhemmin, ehkä jonkun toisen lajin jälkeen.
Muutaman hänen matsin nähneenä, voin sanoa, että taistelutahtoa ja fysiikkaa löytyy. Lyönnit ja tekniikka myös ihan ok, mutta siinä itse pelaamisessa on nähtävissä suuria puutteita. Tämä on mielestäni yleinen ilmiö tenniksessä, lyönnit, fysiikka yms. voivat olla vaikka kuinka kovalla tasolla, jopa “klubipelaajilla”. Pisteen pelaaminen opitaan usein junnuna tuhnukentällä ja u10v väännöissä. Selänteen kehitys ja pelitaso lyhyeen “uraan” nähden on kuitenkin hatun noston arvoinen asia. Tenniksessä ikä on vain numero ja pelaajat voivat saavuttaa parhaan tasonsa paljon myöhemmin, kuin ikäluokan huiput. Kaikkea hyvää häbelle ja kehittyville Suomi-junnuille.
16-vuotiaiden EM-kisoissa Linus Lagerbohmin avausvastustaja kuulostaa Pulttiboisista karanneelta: James Lammas (IRL). Selvinnyt kertaalleen J60-turnauksessa finaaliin, joten Linus on keskivahva ennakkosuosikki. Toisella kierroksella vastaan astelee ykkössijoitettu Kolos Kincses (HUN). Tosin kun sijoitukset otetaan TE-listan mukaan niin tämäkin ykkössijoitettu on itseasiassa ITF-listalla hieman Linuksen takana. Pojilla on melko identtinen saldo ITF-kisoista (yksi J100-finaali + J100-semejä), joten tiukka vääntö varmasti luvassa.
Oskari Paldanius saa vapaataipaleen avauskierrokselle ja toisella kohtaa Aleksandar Mitevin (BUL), jonka saavutukset ITF-kisoista ovat lähes olemattomat. Oskari siis selvä suosikki. Myöskään mahdolliset seuraavat vastustajat eivät kovin pahalta alustavasti vaikuta.
Tytöissä Suomea edustavat Nuppu Palm ja Daria Bibanina, mutta menestysodotukset eivät ole niin suuret kuin pojissa. Varsinkin Nupulla on jo avauskierroksella melko kova slovakian tyttö vastassa. Daria voisi hyvinkin oman avauksensa voittaa pienen Moldovan edustajaa vastaan.
Asian vierestä. Nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Viren alotteli puolitosissaan juoksuharjoittelun 16-vuotiaana ja 18-vuotiaana ei sijoittunut junnujen SM-kisoissa edes kymmenen parhaan joukkoon.
1990-luvun lopulla kun kävin intin, niin sai kuulla kasarmin alokkaiden cooperennätyksen 4700 m olevan Lasse Virenin nimissä ja tuo tarina kiertää yhä nykypäivänä Suomen puolustusvoimissa. Se on puhdas mahdottomuus ja armeijalegendaa, kun Viren ei ollut lähelläkään Suomen ikäistensä kärkijuoksijoita ollessaan armeijassa.
Voitti sitten 23-vuotiaana 2 olympiakultaa ja 27v kaksi lisää.
Hyvä esimerkki miten suururheilijasta tehty huippujuniori mielikuvissa, vaikka monet legendat kaukana kärjestä junnuissa.
Jannik Sinner pelasi helmikuussa 2017 Suomen Kaarinan 4.kategorian junnukisan karsinnoissa ja hävisi pääsarjassa avauskierroksella ja tuo matsi pelattiin kuplahallissa pois katseilta. Modernilla 3 kenttää olevalla pääareenalla pelasivat muut junnut ja turnauksen voitti Sinnerin ikätoveri Otto Virtanen.
Kuriositeettina aikakirjoihin merkittäköön, että Anne Moed pelaa Botswanassa J60-kisan pääsarjaa. Lienee ensimmäinen suomalainen tuon maan tenniskisoissa. 15-vuotiskauttaan pelaavalla tytöllä ei vielä ole yhtään ottelu- tai erävoittoa ITF-junnukiertueelta, joten tässä olisi hyvä sauma avata tilit. Ja hyväpä tuolla on olla, sillä Gaborone on ainakin joissain listauksissa mainittu Afrikan turvallisimpana kaupinkina ja itsekin siellä mielelläni vierailisin. Inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattunakin Botswana on Afrikan kärkimaita.