Jotenkin on vähän tunne, että tässä viime vuosina junnukenttämme on jakautunut kahtia. On ne huippusuorittajat - esim. Linus Lagerbohm vei puolalaista viime syksyn J4-turnausvoittajaa luvuin 6-0 6-1 - ja sitten selvästi kansainvälisen tason alapuolella oleva enemmistö. Joskus vuosikymmen sitten oli kenties jämäkämpi kansallinen rintama, joka pärjäsi ihan ok kansainvälisissä kisoissa, vaikka olivatkin ammattilaisurapolusta kaukana. Nämä voivat toki olla ajan kultaamia muistoja vaan. Ja toki pitää huomata, että Hangossa pelataan meikäläisittäin harvinaista J100-kisaa ja taso on jo lähtökohtaisesti kovempi kuin yleisesti meillä järjestetyissä kahden alemman portaan kisoissa.
Linus pääsee tänään haastamaan ykkössijoitettua 17-vuotiasta kaksinkertaista J4-voittajaa viime kaudelta. Nämä voitot tosin ovat massalta, joten eilisen suoritustason jatkuessa Linuksella on latu auki ties kuinka pitkälle. Toki vastustajat ovat nyt koko ajan pari-kolme vuotta vanhempia, mikä epäilemättä haittaa menestymistä.
Kuitenkaan ei koskaan yhdestä päivästä ole syytä vetää liian pitkiä linjoja .
Mutta olen samaa mieltä nyt ei ollut niitä esiin nousijoita oli tasaisen keskinkertaista .
Alemman tason kisoissa on aina ollut niitä esiin
nousseita pärjääviä pelaajia .
Kysymys kuuluukin , kun kerran vain muutama pelaaja kiertää ulkomaan kisoja onko meidän järjestelmä oikeanlainen on ollut vain entisen 4 ja 5 tason kisoja olisiko 2-3 korkeamman tason kisaa myös jatkossa löydyttävä Suomesta .
Olen vain tenniksen seuraaja ja täältä helppo neuvoa mutta saahan mielipiteitä esittää.
Minusta jos olisi monipuolisempi kirjo eritasoisia kisoja sitä olisi helpompi liittää treenin ja kisakalenterin suunnitteluun koska varmasti monella juniorilla hankala tilanne treenien ja treenikavereiden löytämisessä .
Potentiaalisia pelaajia on kuitenkin useita Suomenkin junioreissa kannustan treenaamaan kyllä parempia päiviä tulee , tsemppiä
Olet oikeilla jäljillä, tätä olen puhunut jo 10 vuotta ja kisoja pitäisi tulla lisää tulevilla kausilla, prosessi on kuulemma jo käynnissä. Järjestäjiä ei vain oikein tahdo löytyä.
Olen varmaan kirjoittanut tästä kauan sitten jossain toisessa ketjussa, mutta on kokonaisuuden ja tennistasomme kehittymisen kannalta parempi järjestää Suomessa lisää kv. kisoja, joista hyötyvät kaikki innokkaat, kun yrittää kanavoida varoja muutamien yksilöiden satunnaisiin pistoihin maailmalle.
Nythän on nähty, ettei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kansallisten kisojemme pärjääjät kovin montaa voittoa ole kv.kisoissa ottaneet.
Ja nämä “Tunisia kortin” katsomiset eivät edelleenkään ole taloudellisesti kovin monlle mahdollisia.
Sama koskee junnukisoja, kyllähän se ulkomailla kisaaminen vie kotitalouden budjetista helposti 5-numeroisen summan, eikä siinä monien vanhempien kertoman mukaan juuri joku 500-1000 €:n tai edes kahden tontun stipendi kovin paljoa taloutta helpota.
Eivät ne ole pelkästään ajan kultaamia muistoja. Olen tähän asiaan liittyen avannut sanaista arkkuani Twitterin puolella useasti, kun on käyty keskustelua liikkumattomuudesta ja harrastusten kallistumisesta. Puhutaan nyt siis täälläkin.
Tenniksessä, kuten muissakin lajeissa, lasten ja nuorten harrastamisesta on tehty varsin tavoitteellista jo hyvin nuoresta lähtien. Tavoitteellisuuden kanssa käsi kädessä kulkee myös varhainen karsinta lupaaviin ja ei-lupaaviin, lahjakkaisiin ja ei-lahjakkaisiin. Tätä kautta jäljelle jää vain “huippulupaavat” ja ne, ketkä aidosti pitävät lajista, mutta joihin ei seuran puolelta juurikaan panosteta. Tämä puuttuva keskimassa pakenee muihin lajeihin ja elämänaloille. Kokemuksesta voin kertoa, että mikään ei ole epämotivoivampaa 10-14-vuotiaalle kuin nähdä omasta mielestä samantasoisten saavan enemmän huomiota ja yksityis-/extratreenejä. Väitän, että tässä on yksi juurisyy liikkumattomuuteen ja harrastusten kallistumiseen. Ohjatut ja tavoitteelliset harjoitukset ovat syrjäyttäneet omatoimisen ja hauskan liikunnan.
En kuitenkaan tiedä, mistä tämä ammattilais- ja huippukiima johtuu. Osittain tiedän ohjauksen tulevan ylemmältä tasolta. Esimerkiksi valmentajakoulutuksessa ohjeelliset (ohjatut) harjoitusmäärät alle 10-vuotiaille liikkuvat yhdeksän ja 17:n tunnin välillä per viikko. Jokainen varmasti ymmärtää mitä tämänkaltainen ohjeistus mahdollistaa. Toisaalta kyse on myös seurojen ja valmentajien omasta kunnianhimosta. Nähdään, että yksi ammattilainen, tai sinne yrittävä, on arvokkaampaa kuin isompi massa pelaajia kansallisen tason arvokilpailuissa. Ja Suomesta on tullut niin vähän ammattilaisia, että jo todennäköisyyksien puolesta on hullunkurista, että uskotaan juuri sen oman metodin olevan se poikkeuksellinen. Aiemmin valmentajan ylpeyden aihe saattoi olla, että pelaaja saavutti A-luokan ja myöhemmin menestyi elämän muillakin osa-alueilla. Nyt nämä eivät enää riitä. Ja tämä kansallisen huipun aliarvostus näkyy toki koko suomalaisessa tenniksessä; pelkästään tämän palstankin lukeminen sen jo paljastaa.
Olen viime aikoina perehtynyt norjalaiseen liikunta- ja urheilujärjestelmään, jossa korostetaan nuorella iällä monilajisuutta ja vasta noin lukioon mennessä valitaan päälaji. Silloin harjoitellaan keskiarvolla 1 h päivässä, todellisuudessa siis 365 h vuodessa. Tästä ruuvataan sitten 100 h per vuosi lisää. Tällä tähdätään aikuisten sarjojen menestykseen, ei junioritähteyteen. Toisaalta, jos verrataan noihin aiemmin mainittuihin alle 10-vuotiaiden harjoitusmääriin, mistä suomalainen tennisjunnu kiristää treeniruuvia vanhempana, kun on 10 vuotta harjoitellut jo lähes kehollisen maksimin? Jos yhdellä maalla on tenniksen ja golfin top-10 pelaaja, jalkapallon kuumin hyökkääjä, yleisurheilun kovin eurooppalainen menestys ja talvilajien täydellinen dominanssi, olisiko syytä käyttää samoja metodeja.
Mutta palaan tennikseen. Kun katsotaan historiaa, on kaikkia suomalaisia ammattilaisia edeltänyt isompi massa vanhempia pelaajia. Nämä pelaajat ovat olleet erinomaisena “vetoapuna” näille ammattilaiseksi edenneille, kun jo nuoresta asti on päässyt kamppailemaan raskaassa sarjassa. Nykyisellä aikaisen karsinnan mallilla Suomessa lienee vain yksi seura, jossa pelaajamäärät ovat riittävän isoja ylläpitämään massaa karsinnasta huolimatta.
Poiketen tästä nykysuuntauksesta oli virkistävää lukea tammikuussa Oulun Verkkopalloseuran meiningistä Tennisliiton uutisessa:
Uskallan väittää, että viisi omaa pelaajaa on tuonut oululaisille enemmän lisäarvoa kuin se, että yksi heistä pyörisi futureiden pohjilla ja muut olisivat lopettaneet. Näin saadaan ihmisiä pysymään seuratoiminnassa mukana myös pitkällä tähtäimellä, eikä kaikki pyöri vain työkseen sitä tekevien tai toiminnasta maksavien kautta. Historiallisissa valmennusopin kirjoissa seuratoimintaa opetetaan lapsille ja nuorille. Ei taida tapahtua enää, kun pitää päästä ammattilaiseksi…
Huippu-urheilijaksi pyrkiminen pitäisi olla lasten ja nuorten urheilussa harvinainen poikkeus, ei yleinen päämäärä.
Yleinen päämäärä pitäisi olla että jatkavat harrastusta niin että olisivat aikuisena jollain kohtalaisella tasolla, silloin jo omasta urheilulajistaan nauttii ja pitää mielellään kuntoaan yllä.
Tenniksessä kun katsoo ketä yleensä on lätkimässä millä tahansa kentillä, jos joku on aloittanut lapsena ja saanut ohjausta edes 1-2 tuntia viikossa, ja jatkanut aikuiseksi asti, on jo aikamoinen stara siis verrattuna keskiarvoon niistä 100.000 suomalaisesta jotka kertovat käyvänsä tennistä pelailemassa ainakin joskus.
Lapset itse tietysti voivat itse haaveilla mitä vaan, ja niin kuuluukin!
Kerrotaan huippujen tuloksista sen verran, että Linus tosiaan väänsi kolmannessa erässä voiton tuosta ykkössijoitetusta vastustajastaan. Lisäksi Latviassa 13-vuotiaat jyräsivät tänään jälleen TE-kisan välieriin. Hienoa!
Linus pelasi itsensä tänään Hangossa helpohkosti välieriin, joka onkin hänen ITF-uransa toistaiseksi paras saavutus. J100-välierä 15-vuotiaana on kyllä ylipäätään suomalaispelaajien historiassa kovaa valuuttaa. Kyse siis entisestä G3/J3-tasosta.
Hango J100, välierät Linus Lagerbohm - Emil Matikainen 6-4, 6-2
Fryderyk Lechno-Wasiutynski (POL) - Henry Bernet (SUI) 6-4, 6-3
Eipä tälle Linuksen porskutukselle taida yksittäisenä suorituksena vetää vertoja kuin Laaksosen Henrin taannoiset ihmeteot. Mutta olipa hyvä turnaus myös Emil Matikaiselta!
Finaalivastustaja on jo täysi-ikäinen miehenalku ja siinä varmaan se suurin haaste. Linuksen taidot varmasti riittävät turnausvoittoon.
Lukemissa ei tietysti ole kehumista, mutta luotetaan siihen, että potentiaalia vielä on. Martikaisen helmikuinen turnasvoitto Puolasta ei ole saanut jatkoa, mutta 15-vuotias Linus Lagerbohm on ollut iskussa. Kovin montaa nuorempaa ei ITF-listalta hänen edeltään löydykään, kenties parikymmentä. Tarkkoja syntymäpäiviä ei nykyään näe, jotan arvailuksi menee.
Tyttöjen puolella potentiaali ei näy vielä edes listalla, sillä 2009 syntynyt Milla Kotamäki taitaa olla seuraava toivomme. Nuppu Palm on esiintynyt pirteästi, mutta matkaa kansainväliseen junaan on vielä hieman.
Näistä kolme parasta poikaa ovat 2010 syntyneitä ja sen ikäluokan sisäisessä rankingissa niin hävyttömän korkealla, etten viitsi edes mainita. Katsotaan vuodenvaihteen jälkeen sitten sitä listaa. Milla Kotamäki on satsannut kaikkein kovimpiin TE14-kisoihin, mutta niissä ei ole vielä tullut tulosta.
Suomella on tosiaan kolme Euroopan kärkipään 2010-syntynyttä.
Aatu Niemelä voitti P14 SM-kultaa voittaen yllättävänkin ylivoimaisesti nämä muut kovat nimet. Aatu vieläpä joulukuun lopussa syntynyt.
Kolme vuotta aiemmin niin ikään joulukuussa syntynyt Linus Lagerbohm voitti P16 kultaa, kaataen niukasti Paldaniuksen.
On se kihelmöivä ajatus, että hamassa tulevaisuudessa syntymävuosien 1999, 2001, 2007 ja 2010 mahtuvat kaikki muutamaksi vuodeksi -hyvässä urheilijan iässä- läiskimään palloa -samaan aikaan-.
T14-sarjassa Milla Kotamäki kävi hakemassa itseluottamusta ja vei mestaruuden tylysti 6-1 6-1, 6-0 6-0, 6-0 6-1, 6-1 ja 6-0. Eiköhän ne kansainväliset koitokset ole oikea paikka jatkossakin Millalle.
Otso Martikainen tällä viikolla Latvian nelostason kisan 1-sijoitettu.
Jo kahdeksas turnaus ympäri Eurooppaa kahteentoista viikkoon lähtien tammikuun lopulta. Kiertää junnukisoja yhtä tiiviillä tahdilla kuin ammattilaiset turnauksiaan. Melko harvinaista junnuissa aivan noin tiheä turnaustahti, joskin ei täysin poikkeuksellista. Viime vuonna oli tähän aikaan vuodesta kasassa myös 8 turnausta ja näyttää kiertävän monelta osin samat kisat kuin vuosi sitten.
Kaikki viittaa siihen, että kova on halu ja pyrkimys junnujen top100 ja GS-tasolle. Toivottavasti ehtii treenaamaankin.
Otso on tuolla yllä mainitussa Latvian J60-kisassa jo finaalissa. Nousua tulee nyt listalla sen verran hyvin, että ensi vuoden junnu-grandslamit alkaa olla ulottuvilla. Tällä menolla aloittaa ensi kauden kirkkaasti sadan parhaan joukosta.
Viikonloppuna pelattiin 21-vuotiaiden SM-kisat ja sangen odotetusti 15-vuotias Oskari Paldanius ja 16-vuotias Nuppu Palm kruunattiin mestareiksi ilman erätappioita. Sinällään mainio suoritus kummaltakin, sillä vastaan tuli täysi-ikäisiäkin pelaajia. Pelit jatkuvat heti tänään Tallinnan J30 ITF-kisassa eikä turnausvoitto pitäisi kummallekaan mahdoton saavutus olla. Oskarin melkein laittaisin ykkössuosikiksi tarkemmin kaaviota katsomatta.
Milla Kotamäki puolestaan pelaa tällä viikolla Portugalissa korkeimman Super-tason TE14-kilpailussa. Tiukkaa massavääntöä siis luvassa.
Tallinnan J30-kisassa ainoana suomalaisena kaksinpelin välieriin jatkaa Oskari Paldanius, joka pudotti tänään itseään pari vuotta vanhemman ykkössijoitetun. Välierävastus on puolalainen ja sangen poikkeuksellisesti Oskaria nuorempi.
edit Korjataanpas virheellinen lausunto: onhan siellä tyttöjen puolella kuitenkin 16-vuotias Daria Bibanina vielä välierissä. Ylsi samaan saavutukseen (J5-välierä) Pajulahdessa jo pari vuotta sitten 14-vuotiaana, joskaan ei Suomen edustajana. Sittemmin tulokset ovat olleet vaisumpia, mutta jospa tästä alkaisi vielä uusi nousukiito.
Oskarilla turnausvoiton tiellä on oman ikäluokan ruotsalainen, joka oletettavasti kaatuu kyllä. Darialla voi olla hankalampaa järjestävän maan 14-vuotiaan lahjakkuuden kanssa.
J30 Tallinna (EST), finaalit Oskari Paldanius - Patrik Munkhammar (SWE) 6-1, 0-6, 6-4 Daria Bibanina - Marie Johanna Lapimaa (EST) 6-2, 3-6, 6-1
No niin! Milloinkahan viimeksi suomalaiset ovat voittaneet ulkomaisen ITF-kisan sekä poikien että tyttöjen kaksinpelin? Hyvillä mielin pääsevät nuoremme kotimatkalle ja kohti vappurientoja.
Tshekissä pelataan 1.kategorian TE14 turnaus. Aatu Niemelä 12v 4kk eteni 2.kierrokselle 4-6, 6-3, 6-3 voitolla. Aatu TE14 rankingin nro.69 edellään vain 7 samana 2010 vuonna syntynyttä ja tuskin heistä yhtään nuorempaa.
Tiistaina vastassa turnauksen 7-sijoitettu saksalainen TE14 rankingin nro.23. Tarkempaa ikää ei tiedossa, mutta kyllä näistä 09 huipuista monet ovat jo 14v täyttäneitä.
Aatuhan treenaa paljon Tshekissä, joten tutut ympyrät.
Aatu sai samat 6 peliä kuin Euroopan muutkin 2010 kärkinimet tuota 09 saksalaista vastaan.
Reisach pelasi 3 erän ottelun Tukholmassa Les Petits voittaja Mark Cebania vastaan, joten on lähellä 09 kärkeä.
Kun vilkaisee miten joulukuussa syntyneet yleensä pärjäävät 13v kaudella TE14 kiertueella, niin A. Niemelä niin sanotusti junassa mukana varsin hyvin. Casper Ruud oli Euroopan parhaita -98 nimiä jo 14v kiertueella, mutta eipä ihmeitä esittänyt vielä 2011, kunnes 2012 EM14 hopeaa.
Tottakai nämä ikävaiheet sellaisia, että pelaaja on kuin pesukoneessa pyörimässä ja vasta teinivuosien linkousvaiheen jälkeen tiedetään kuinka puhdasta pyykkiä tuli tenniksellisesti.
Aatusta tosin kirjoitettiin seuransa lehteen jo 7-vuotiaana, että poikkeava kyky. Varmasti ainakin tatsi lyönteihin kohdallaan, mutta sehän on vasta yksi osatekijä suuressa kokonaisuudessa. Harvasta tosin alle metrin mittaisena kirjoitetaan minnekään yhtikäs mitään. Ruusuvuori oli myös tälläinen, joskin maailmalla näistä sekä hyviä että vähemmän hyviä esimerkkejä.
siis verrattuna keskiarvoon niistä 100.000 suomalaisesta jotka kertovat käyvänsä tennistä pelailemassa ainakin joskus.