Vakuuttava rivi. Selkeästi taso paljon korkeammalla!
Veikkaan 2024 US Openissa 15 kuukauden kuluttua pelaavan 3 suomalaispoikaa.
Iältään kolmikko tuolloin 18v, 17v ja 16v.
Suomen P14 pojat Aatu Niemelä, Alex Tuomolin ja Kaius Ketola tulevat olemaan viikon kuluttua Summer Cupissa Valenciassa 9 maan karsintaturnauksessa kaaviossa sijoitettuina. Muilla mailla 2009-syntyneet joukkueet ja Suomella 2010-syntyneet.
Iso-Britannia joka tapauksessa 1-sijoitettu ja Suomen pojat olisivat jopa 2-sijoitettuja ennen Espanjan vuotta vanhempia mikäli sijoitetut määräytyisivät 3 pelaajan rankingin mukaan, mutta taitanee määräytyä kahden parhaan mukaan ja näin ollen Espanja lienee 2-sijoitettu ja Suomi 3-sijoitettuna.
Linus Lagerbohm voitti Saksassa helposti chileläisen ja kohtaa seuraavaksi kiintoisan argun, Romeo Arcuschinin, joka voinee olla Linuksen ikäluokan 07 Argentiinan ykkönenkin? Täyttänyt 16v toukokuussa, joten 7 kk vanhempi.
Otso Martikainen taipui 6-7, 6-7 Serbian vuotta nuorempien ykköselle(?), joka Linuksen tasoinen 07. Seuraavassa kisassa toisinpäin tiebreakit.
On kyllä armottoman kova taso vain J100-tason kisaksi. Tuon Arcuschinin kanssa tulee varmasti jo todella tiukkaa eikä myöhemmät vastustajat ole sitä kevyempiä. No, ehkä Linusta (tai Arcuschinia) voidaan pitää suosikkina kolmannella kierroksella kun tyrkyllä on massalla vähemmän viihtyvä yhdysvaltain poika. Mutta sitten puolivälierissä tulee eteen jo ihan tekemätön paikka viime viikon J200-kisan mestarin Rafael Jodarin (ESP) muodossa.
Jos Linus tuohon puolivälierään asti selviää, saldoksi tulee kokonaiset 20 ITF-pistettä. Tämä on aika paljon vähemmän kuin jonkun kotimaan heikkotasoisen J60-kisan voitosta saatavat 60 pistettä. Mutta pidemmällä tähtäimellä on toki tärkeämpää saada kovia matseja ja oppia voittamaan näitä. Pisteiden keruu periferian kisoista ei ole kovin hedelmällistä kehityksen kannalta.
Tällä viikolla paremmat pisteet keränneekin Oskari Paldanius Tallinnan J60-kisasta. Tämän jälkeen voisi Oskarillekin olla hyväksi hamuilla seuraavaan portaaseen, kun vyöllä on jo nyt yksi J60- ja kolme J30-turnausvoittoa.
16-vuotiaiden EM-kisat on muuten peruttu: “Tennis Europe regrets to announce that due to circumstances beyond our control, the decision has been taken to cancel the 2023 edition of the 16 & Under European Junior Championships”. Harmi, tuolla olisi ollut mainio tasonmittaus Paldaniukselle ja Lagerbohmille. Ilmeisesti 16-vuotiaiden joukkuekisa Summer Cup on tarkoitus kuitenkin pelata elokuun alussa, vaikkei sitäkään TennisEuropen kalenterissa näy.
J100 Bruchkoebel (GER), 2. kierros
Linus Lagerbohm - Romeo Arcuschin (ARG) 6-4, 6-2
Yllättävän helposti Linus tämän kaatoi kuitenkin. Massalla huonosti viihtyvä USA:n poika viihtyi siellä huonosti eilenkin ja niinpä kolmannella kierroksella vastaan tuleekin karsija Dmitry Suboch (SLO), jonka pitäisi olla pelkkä välipala hyvävireiselle Linukselle.
Suomen ‘Andre Agassi’ siis kovassa vireessä. Nyrkkeilijän poika sanoi 13-vuotiaana tavoitteekseen ATP top100. Se oli jo silloin uskottava päämäärä. Ensin se ITF top100.
Se on kiintoisaa ollut huomata, että kovimmilla Suomen nykyjunnuilla kaikilla esikuvana Rafael Nadal. Kertoo siitä, että kentällä ei löysäillä ja annetaan kaikkensa.
Lagerbohm ja Niemelä ainakin tulevat olemaan fysiikaltaan huipputikissä, kun tietotaito taustajoukoilla huipputasoa tuohon.
J100 Bruchkoebel (GER), 3. kierros
Linus Lagerbohm - Dmitry Suboch (SLO) 6-3, 6-3
Puolivälierävastus ei vielä selvillä, mutta varmaan se on tuo Jodar, jos ei vaan viime viikon turnausvoittajalla ala bensa loppumaan.
J60 Tallinna (EST), puolivälierä
Oskari Paldanius - Niels Mcdonald (GER) 6-4, 6-2
Mcdonald on Oskaria nuorempaa ikäluokkaa ja varsin kova lupaus siinä. Viime vuonna voitti yhden ykköstason TE14-turnauksen ja oli toisen finaalissa. Ihan ikäluokan eurooppalaista kermaa siis. Välierävastus ei vielä selvillä, mutta ykkössijoitettu kanadalainen siihen olisi Paldaniukselle tarjolla. Tällä olisi ikää jo 17 vuotta, mutta ei taida olla ihan massalla omimmillaan.
Paldanius haastoi 1-sijoitetun top200 pelaajan kolmeen erään 1-6, 6-1, 3-6.
Vastustaja pelasi helmikuussa jopa 1.kategorian semifinaalissa Kolumbian Baranquillassa.
Lagerbohm taipui 3-6, 3-6 ja vastassa oli tosiaan 2.kategorian voittaja.
Ovatko Linus ja Oskari omassa ikäluokassaan Euroopan top20 tällä hetkellä?
Linus on Euroopan 07 pelaajistossa sijalla 26 ja Paldanius päälle 40.
Mutta Linuksen asema näyttää vielä paremmalta kuin 26 mikäli otetaan huomioon joulukuun syntymäajankohta. Lähempänä hän on alkuvuonna 08 kuin alkuvuonna 07 syntyneitä.
Maailman hierarkian asemat se merkityksellisempi U14 kauden jälkeen tai harvoin puhutaan tuon jälkeen Euroopan välisistä sijoituksista.
Ensi viikolla Linus ja Oskari pelaavat Saksan J100-kisassa ja siinä tasokin vastaa turnauksen kategoriaa. Linus voi yltää sijoitetuksi. Tämän viikon kisa oli lähempänä J200-kisaa pelaajistoltaan.
Mitkäs ovat sitten maailman rankingit ikäisissään? Missä menivät junnuina Virtanen ja Ruusuvuori? Lähinnä haen tässä vähän vertailua, että miten potentiaalisia nämä 07:t ovat.
Olen saanut täältä käsityksen, että Linuksen tulokset ainakin suomalaisessa junnutenniksessä poikkeuksellisen kovia…?
Nämä ikäkausivertailut ovat hieman vaarallisia, mutta aina voidaan joitain tilastopoimintoja ottaa historiasta. Esim. Ruusuvuoren menestys ei ollut vielä erityisen huimaa hänen 16-vuotiskaudellaan ja vuoden 2015 lopussa Emil päätyi ITF-junnurankingin sijaan 307. Tämän Lagerbohm on jo nyt rikkonut (tänään 275), vaikka hän syntymäkuukautensa vuoksi pelaa oikeastaan vasta 15-vuotiskautta. Emilin paras suoritus oli J60-finaalitappio, jonka puolestaan Paldanius on jo peitonnut ottamalla J60-turnausvoiton. Otto Virtanen oli 16 vuotta täyttäessään junnurankingissa sijalla 227 ja voi Linus senkin tässä joulukuuhun mennessä rikkoa. Henri Laaksonen kai meillä on kovimmat lukemat toistaiseksi takonut pöytään näissä ikäluokissa Euroopan mestaruutta myöten.
Noista ei kannata ruveta mitään suoria “Linus on isompi lupaus kuin Emil” -johtopäätöksiä vetämään, kun niin monen asian vaikutuksesta on kyse - kuulemma lähtien jo Emilin selkävaivoista tuolla kaudella. Voidaan todeta kuitenkin, että sekä Linus että Oskari ovat oikein mainiosti ammattilaisuuteen vievällä polulla. Sitä saadaan jännittää tulevat vuodet, kuinka pitkään polulla pysyvät ja minne lopulta päätyvät.
Hyvä junnumenestyshän ei tunnetusti takaa vielä mitään, mutta tarjoaa toki lupaavammat lähtökohdat kuin huono junnumenestys. Onhan näitä ikäluokan parhaita junnuja nähty, joista ei koskaan kummoista aikuisammattilaista tullut kuten Emilin ikäluokan Axel Geller (ARG), joka ylsi junnurankingin ykkössijalta ATP-ennätykseen 539 ja on tainnut jo lopettaa kilpatenniksen.
Tuon ikäiset junnut ovat kuin erämaassa ilman kompassia ja etenemiskarttakin on vain joukko sumeita rasteja edessä. Jokaisella edessään yksilöllinen polku ja vain osa tavoittaa lopulta päämääränsä, osa jatkaa sen ylitsekin ja osa jää ikuiseksi ajaksi sinne ‘erämaahan’, joka ei huono sekään, sillä sieltäkin voi löytää vaikka ja mitä muita mahdollisuuksia. Ehkä tärkein ei ole maali, vaan matka.
Ei ole kahta identtistä reittiä ja näin ollen kovin leveitä polkuja ei pääse syntymään ainakaan pitkälle matkalle.
Tenniksen avulla voi saavuttaa muutakin kuin uran tenniksessä. Axel Geller teki poikkeuksellisen ratkaisun, kun junioriykkösenä lähti Yhdysvaltain yliopistotennikseen. Sieltä kouraan jäivät tutkinnot Stanfordin kaltaisesta huippuyliopistosta.
Nämä tuskin ovat vertailtavissa keskenään saavutusten kunniataulukossa, mutta etelä-amerikkalaisille koulutus ja ura Yhdysvalloissa saattavat olla tavoiteltavampia kuin hämyinen yrittäminen ammattilaistenniksen eri (ala)tasoilla. Elämässä lienee tärkeämpiä asioita kuin urheilu, vai?
Erinomainen pointti, @Saletti. Meillä täällä huolehtivassa yhteiskunnassa on mahdollisuus kokeilla kaikenlaista kivaa, kuten vaikkapa tavoitella tennisammattilaisuutta. Suurimmassa osassa maailmaa ei kuitenkaan ole turvaverkkoa, joka ottaisi aina kiinni epäonnistumisten jälkeen. Pelkästään jo USA:ssa köyhänä syntyminen on melkoisen kohtalokasta ja työpaikan menettäminen voi olla pahimmillaan elämän ja kuoleman kysymys, kun samalla menee terveysvakuutus, asunto yms. Tämä ei tietysti koske hyväosaisia, joilla on omat turvaavat järjestelmänsä missä maassa tahansa. Axel Gellerille tämä lopulta toteutunut kuvio oli varmasti henkilökohtaisesti nappionnistuminen urasuunnittelussa kun taas joksikin haastajatason tennispelaajaksi päätyminen olisi ollut katastrofi. Tosin en tiedä mistä oloista mies on alunperin kotoisin.
14-vuotiaiden Summer Cupit alkoivat ja siellä:
Milla Kotamäki - Kiira Pashkov (EST) 6-7(5) 6-3 6-1
Pashkov on TE-rankingissa sijalla 14, joten Millalta taas väkevä osoitus omasta tasostaan. Valitettavasti kakkospelaajien kohtaaminen ja nelinpeli menivät virolaisille, joten Suomi pelaa enää sijoitusotteluita. Onneksi sielläkin on kelpo matseja luvassa ja Millalle ilmeisesti huomenna rankingin nro 12.
Poikien turnauskin kai on alkanut, mutta sieltä ei ole edes kaavioita päivitetty. Ehkä illalla nähdään kuka oli vastassa ja miten kävi.
EST jyrää meitin kohta joka rintamalla.
Joo ja ei. Miesten kaksinpelissä Viron paras Mark Lajal, ATP 244, on vielä kaukana Ruusuvuoresta ja nelipelissä Daniil Klinka, ATP 717, vielä kauempana Heliövaarasta. Lajal on kyllä lupaava nuori, mutta onhan tuossa matkaa vielä Ruusuvuoren tasolle. Ja Ottokin toki vielä edellä. -
2-0
Naisten puolella Kontaveit, WTA 81, ja Kanepi, WTA 101, ovat toki kaukana yhdenkään suomalaisen edellä enkä usko näkeväni tässä suurta muutosta tulevaisuudessa. Paitsi Kanepin uran päätös, kun ikää on jo 38 vuotta. Nelinpelissä Viron Ingrid Neel on ylivoimainen WTA-sijallaan 54, kun suomalaisista kukaan ei erityisesti nelinpeliin panosta. -
2-2
Viimeistä junnukautta pelaavissa 2005 syntyneissä Virolla on hyvä Oliver Ojakaar, ITF 13, ja katsotaan miten aikuisten sarjassa ensi kaudella pärjää. Seuraavassa ikäluokassa 2006 Suomen Otso Martikainen (ITF 280) on parempi kuin Georg Strasch (ITF 422). Sitä seuraavassa 2007 syntyneissä Virolla ei ole oikeastaan minkäänlaista kansainvälisen tason edustajaa laittaa Suomen kovia Lagerbohmia ja Paldaniusta vastaan. Näillä näkymin 2008 syntyneiden ikäluokka on melko hiljainen molemmissa maissa. -
4-3
ITF-tyttöjen osalta Stella Remander vie 2005 syntyneiden ikäluokan, Laura Rahnel (EST) seuraavan ja sekä Daria Bibanina että Nuppu Palm puolestaan Suomen paremmuudeksi 2007 syntyneet. 2008 syntyneissä kummankin maan meriitit odottavat vielä itseään enkä jaa siitä pisteitä. -
6-4
TennisEuropen sarjoissa 2009 syntyneitä poikia dominoi Ken Ink, TE 7, mutta 2010 syntyneissä Suomella on laaja ja kova kaarti. Tytöissä Milla Kotamäki (s. 2009) osoitti olevansa parempi kuin paras virolainen, mutta 2010 syntyneissä Virolta on tulossa todella lupaavia tekijöitä. -
8-6
Tuota nuorempia en lähde vertailemaan, joten tämän leikkimielisen maaottelun vie Suomi.
edit No mainitaan sen verran nuoremmista vielä, että yksikään virolainen ei ole voittanut TE12-turnauksen kaksinpeliä tänä vuonna. Mutta neljä eri suomalaista on siihen pystynyt: yksi poika ja kolme tyttöä. Joten eihän tuo nyt meidän kannaltamme ihan huonolta näytä.