Tennis on ihan hieno laji ja kiinnostavaa seurattavaa. Mutta viime aikoina minua on alkanut epäilyttämään yksi asia: onko tennis tuuripeliä?
Tuo ranking-systeemi pisteineen on hyvä. Olen jonkin verran seurannut televisiosta ja tuloksia sekä videolla highlights-koosteita vuosien aikana. Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että tenniksen tulokset ja rankingit eivät oikeasti kerro siitä, kumpi on parempi.
Pois lukien ihan 2-4 parasta. Heistä tietää että ovat hyviä ja pärjäävät turnauksissa jatkuvasti, paitsi välillä tulee yllätystappioita.
Olen löytänyt omia suosikkeja, ja nähnyt miten eri tyylisiä pelaajia siellä on.
Tänä kesänä matseja katsellessa olen ymmärtänyt mihin tenniksen tuurielementti perustuu. Se johtuu seuraavista tekijöistä:
pallo tulee eri asteisissa kulmissa sinua kohti (eri astekulmia, sekä pituus- että leveyssuunnassa)
sun käsi heilahtaa eri kulmassa kun lyöt palloa
mailan verkko on myös jossakin kulmassa sekä horisontaali- että vertikaalisuunnassa
sinä itse liikut palloa ja lyöntipaikkaa kohti tietyssä kulmassa
Nämä tekijät johtavat tuurin melko suureen rooliin tenniksessä. Ei tarvita paljon, niin huiskaiset pallon vähän leveäksi tai lyönti löpsähtää verkkoon. Pari tällaista virhettä peräkkäin ja peli on menetetty.
Sama toisin päin: joskus voit vaan katsella kun vastustajalla on huonoa tuuria ja saat pisteet itsellesi.
Pallo sinkoilee sinne tänne. Kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa ja turnaus loppuu siihen.
Tennis on vaikea peli syötöstä lähtien ja huippupelaajilla on taitoa, en sitä kiistä. Mutta tuurin osuus on liian suuri. Kun ottelu on ohi, ei voida varmuudella sanoa että voittaja on parempi tenniksen pelaaja. Siihen kai lajin viehätys perustuu. Pallot sinkoilee ja ei tiedä kumpi voittaa.
On olemassa monia urheilulajeja joissa sun tuloksia ha suorituskykyä voidaan mitata. Tenniksessä näin ei ole.
Kaikissa taitolajeissa on tuurielementti pokerista lainalautailuun. En nyt tenniksen tuurielementtiä pidä kovin suurena. Toki joku verkkopomppu voi ratkaista silloin tällöin ottelun tai murron, mutta kyllä se on taitoa jos lyö 9/10 5cm päähän viivasta ja vastustaja vain 5/10.
Tenniksen rankingsysteemi ei tosiaan mittaa pelaajan nykyistä virettä, se mittaa yhden vuoden keskiarvoa. Sen takia täysin mahdollista, että rankingit ei aina kohtaa pelaajan sen hetkisen pelitason kanssa. Usein parempi indikaattori on katsella tuloksia viimeisen kuukauden - kahden ajalta, näkee vähän kuinka lämpöisenä pelaaja x touria kierrellyt vai onko joku tappioputki nähtävissä.
ATP-tasolla on pakko pelata pienillä marginaaleilla ja ohilyöntejä tulee jokaiselle, tuuripomppuja tulee jokaiselle ja kirveleviä verkkonauhoja vastustajan eduksi tulee jokaiselle. En silti kovin usein muista ajatelleeni et tää matsi nyt pyörähti toiselle noppaa heittämällä. On niitäkin jotain mut usein vaatii sit ratkaisuerän tb:n ja siellä joku armoton tuuripala aivan kalkkiviivoilla.
Jotkut vaan hallitsee pienet marginaalit paremmin kuin toiset ei siinä ole tuurin kanssa mitään tekemistä, joskus kyse voi olla pelkästään päivän vireestä. Vaikka tennismatseissa usein voitettujen pisteiden välinen ero jää pieneksi, sinne pelin sisään vilkaisemalla voi usein todeta et matsin voittaja oli parempi pelaaja. Tennismatsissa yleensä pelataan niin paljon pisteitä et muutama tuuripomppu harvoin ratkoo mitään, tai sitten vaatii extratuuria et ne pomput osuu erien kriittisille hetkille. Ja ei tätä nyt kovin usein tapahdu
Niin onhan tuo pallopeleissä ja erilaisissa turnauksissa pelin henki. Ei pelata kaikkia vastaan, tolppa sisään tolppa ulos, kiekko kimposi jonkun jalasta maaliin, on rangaistuslaukauskisoja, koripallossa on yhden, kahden ja kolmen pisteen heittoja, pesäpallossa voi tulla samalla lyönnillä 1-4 juoksua.
Huomautan myös, että miesten peleissä on ollut isoja tähtiä pitkän aikaa. Naisten peleissä sen sijaan on moni semi-star ollut Grand Slamin voittaja tai finalisti vuosien varrella.
Iso osa tenniksen hienoudesta liittyy tietynlaiseen glamouriin (ulkoa päin nähtynä). On matkustelua ympäri maailman, palkintorahat, hienot areenat, tyylikästä toimintaa ja julkkiksia katsomossa, hyvät hotellit epäilemättä.
Näin siis korkeimmalla tasolla sivusta seuraajan mielestä.
Provoaloituksesta huolimatta sanoisin, että huipputenniksessäkin tuurilla on iso merkitys. Ei niinkään sen takia, mitä kentällä tapahtuu, vaan sen takia, että tennis on kaaviopohjaista urheilua. Kaavion merkitys on valtava huipputenniksessäkin, jos nimi ei satu olemaan Sinner, Alcaraz, Djokovic, Rafa, Roger -tasolla oleva ylivertainen pelaaja. Kaikkia ei todellakaan tarvitse voittaa, ja sopivalla kaaviolle pelaaja säästää energiaa. Medvedevin US Open -voitto on tästä esimerkki. En usko hetkeäkään, että Medvedevillä olisi grand slam -voittoa ilman tuota onnenpotkua.
Itse kentällä taas onnella on hyvin vähän tekemistä huipputenniksessä. Alla video, jossa on avattu sattuman roolia eri urheilulajeissa:
Harrastetasolla tuurilla on tenniksen kaltaisessa lajissa mielestäni silti ainakin jonkinlainen rooli. Syy: ihmiset eivät kuitenkaan ole tällä tasolla - ainakaan valtaosa pelaajista - henkisesti kivenkovia robotteja. Päinvastoin, yksittäisellä pallolla voi olla valtava merkitys, joka muuttaa koko pelin suunnan. Puhun nyt siis kilpapeleistä, joita tavalliset kuolevaiset jännittävät. Kansallisissa kisoissa kolmas erä pelataan usein myös tiebreakina ja joskus vedetään no-add-säännöilläkin, mikä vielä korostaa tuurin merkitystä.
Olen taas innostunut tenniksestä. Tällä hetkellä olen B1:n pelaaja ja hassuttelen A-luokassakin, että en ihan aloittelija kuitenkaan. Ottelut ovat tuollakin tasolla omien kokemusten mukaan melkoista vuoristorataa. Onnekas verkkonauha, joka vie 2-0-johtoon avauserässä, voi vapauttaa peliä sen verran, että sen avulla rallatellaan ottelun voittoon. Tai päinvastoin: geimin häviäminen pariin perättäiseen vastustajan viivalyöntiin ja virhepomppuun ja sitä seuraavaan tuskasteluun, niin tappio voi tulla pelitaidollisesti heikommallekin pelaajalle.
Voi tietenkin ajatella niinkin, että yhtä lailla taitopuolen asia on syöttää hyvin kuin olla jännittämättä. Totta tuokin, mutta tuo pieni jännittäminen on kuitenkin melko lailla vakio-ominaisuus tennisharrastajille.
Jeps, aina puhutaan että jääkiekon Stanley Cup on vaikein voittaa. Se johtuu juuri tuosta tuuripointista, koriksessa päästään ekoilla kierroksilla usein helpommalla, lätkässä puolestaan voi usein nro yksi hävitä kasille, tuon tuuripointin myötä. Tai joku Jukka Jalosen leijonat, Anttilan lirppi riittää.
Onhan se kyllä niinkin että tennisottelussa pelataan niin monta pistettä, että molemmilla kyllä on omat mahdollisuutensa siinä. Kuten tuossa yllä kommentoitiin.
Sekin on totta, että ei siellä ole kuin kaksi pelaajaa vastakkain. Joukkuelajeissa on enemmän muuttujia silleen.
Erikseen sitten on ne lajit joissa kukaan ei estä sua tekemästä suoritustasi. Saa vapaasti tehdä parhaansa. Pituushyppy ja keihään heitto esimerkkeinä. Ja telinevoimistelu. Juoksuradalla voit yrittää parhaasi mutta siellä on muita samaan aikaan, joita vastaan pitää kilpailla.
Hajanaisena huomiona vielä sellainen, että se on mielenkiintoista tenniksessä kun välillä otat syöttöjä vastaan ja koitat saada siitä peliä aikaan. Ja välillä itse saat syöttää. Kiva olisi itsekin kokeilla tuota. Mutta en edes tiedä kummalla kädellä syöttäisin!
