Tuoreehkossa Tennis-lehdessä (2/2013) Jukka Tanninen jatkaa Mallia mestarilta -kuviaan. Kuvassa on “Maria Sharapovan korkea kämmenlyönti” Miamin kisasta maaliskuulta. Lukija voi ottaa kuva esille sivulta 21.
Kuvassa Maria on joutunut tai päässyt keskikentälle (Syöttölinja on vissiin juuri ja juuri jäänyt Marian etummaisen jalan eteen, kuitenkin harmillisesti kuvan ulkopuolelle!) ja on ojentanut “koko 188 cm vartensa tavoittaaksen pallon kämmenlyönnillä järkevältä korkeudelta”.
Mutta miten tuommoiseen tilanteeseen on jouduttu? Maria katsoo lähenevään palloon selvästi ylöspäin. Ennen osumaa otetussa kuvassa pallo on reilusti ainakin kahden metrin korkeudessa, ja sen on täytynyt osua kenttään jo syöttöruudussa, jotta voisi kuvauskohdassa olla pompussa.
Maria olisi siis ennen tilannetta ollut takalinjan tuntumassa, jä lyönyt sitten todella painavan peruslyönnin. Vastustaja on saanut aikaan vain neljänteen kerrokseen nousseen, mutta kovin, kovin lyhyeksi jääneen pallon, jonka pomppuun Maria on hyvin kerinnyt, vaikka ihan iskulyöntiin ehtinytkään.
Tämä on mahdollisuus A) eli ymmärtääkseni Jukka Tannisen näkemys. Selityksen huono puoli on siinä, ettei naisten ammattilaistasolla sentään saada aikaan niin onnettomia suorituksia kuin mistä tilanne olisi Sharapovalle avautunut. Ja jos on niin kuvan täytyy olla harvinaislaatuinen.
Minun B)-mahdollisuudessani Maria on rynnännyt suoraan ilmasta lyömään kämmenvolleyta. Tällöinkin vastustaja on lyönyt epäonnistuneen lyönnin (syötönpalautuslyönteinähän noita on paljon), mutta nyt on Marialla ihan erilainen kiire, eikä keskikentältä asti kiireessä lyöty volley mitään varmaa pistettä merkitse.
Pallon korkeusasemaa ei saisi törsätä. Siitähän tuo Tannisenkin, ihan oikein mainitsema ojentautuminen (piirroksen kohta 4) merkitsee. Voi olla tietysti niinkin, että juuri kämmenvolleyta Tanninen kuvaakin, mutta jutussa siitä ei ole sanaakaan. Heikki Hedman se taisi olla joka toi suomalaiseen tennissanastoon “drive volleyn”. Eivätkä ne kummaltakaan puolelta peruslyönneistä paljoakaan poikkea tällaisia pysäytyskuvia vertailemalla.
Volleylla lyödyllä pallolla on kuitenkin aina enemmän jonkinlaista kimmoenergiaa, joten mailan kärjelle on turha, jopa riskaabelia, antaa samaa vauhtia kuin pomppupalloon lyötäessä. Mailan heilahdus grippinsä suhteen on volleyssa siksi pienempi. Kuvien selostamisessa tämä kyllä pitäisi jotenkin “näkyä”.
Mitä vielä? Tuossa Marian mailan asennossa… suhteessa…käsivarteen ja kameraan…Käsivarsi sojottaa suoraan kameraan, siis etuviistoon. Maila on vielä miltei suorassa kulmassa käsivarteen nähden, joka siis jo melkein lyöntiasennossa… Eihän noin saa ainakaan kämmenVOLLEYta lyödä! Miltei pelkkänä rannepiiskana. Ihan verkon päältä saisi tietysti pelleillä vaikka miten! Onko sittenkin siinä se “korkea kämmenlyönti”? Vai onko Marialla jostain syystä joku apinamainen raivokohtaus?!?
Niinpä niin! Olisi ollut hauska nähdä tuo piste. Netistä voi kiinnostunut yrittää kaivella Sharapovan Miami-pelit, ja voisi paljastua mitä loppujen lopuksi on tapahtunut. Marialtakin voisi ehkä kysellä…
JK. Menikö riita puoliksi vai olinko väärässä? Sharapova lyö tosiaan juuri sen “korkean kämmenlyöntinsä” pompusta toisen erän tilanteessa 2-1 omalla syöttövuorollaan (Miamin kisa maaliskuussa). MS on päässyt lähestymään verkkoa jo Elena Vesninan kovin lyhyeksi jääneen palautuksen ansiosta. Siitä MS tinttaa kovan lyönnin rystynurkkaan, josta EV “selviää” vain taivaaseen nousevalla ja jo noin syöttölinjalle putoavalla roikkupallolla, joka pomppaakin tietysti hyvin korkealle. Harvinainen tilanne joka tapaukssa.
Iskulyöntikin olisi ollut just ja just mahdollinen, mutta jos pomppu olisi sittenkin jäänyt tuonne kahteen ja puoleen metriin, tilannetta olisi ollut vaikea enää korjata. Joka tapauksessa komea piste Marialle on aika valmis jo kuvan tilanteessa! Ja voittipa tuo ottelunkin: 6-4, 6-1.