Onkohan tuo nyt sitten ennen veroja, niistähän tulee noin 300 000 kun käy pelkästään kaikki slämit pelaamassa.
Kuulostaa enemmän tuollaiselta sairausvakuutukselta, eli jos vaikka sattuu olemaan osan kaudesta loukkaantuneiden listalla sit ei tarvii sit perusjutuista stressailla.
Muistaakseni idea on pitkälti ollut se, että pelaaja voisi huoletta palkata tiimin ja tehdä suunnitelmiaan vuodeksi eteenpäin, vaikka ei tietenkään vielä tiedä paljonko palkintorahoja tulee saamaan. Ja jos käy huonosti, niin ei joudu konkurssiin.
Lainaus Aamulehdestä, artikkeli siitä kuinka Sinneriä arvostellaan Italiassa siitä, ettei hän osallistunut Olympialaisiin.
“Kysyin tekoälyltä, miksi ihmiset käyttäytyvät kuin omistaisivat urheilutähdet. Copilotin mukaan kyse on ylivertaisuusharhasta, jossa pinnallisesti asiaan tutustuneet ihmiset luottavat osaamiseensa enemmän kuin asiantuntijat, jotka ymmärtävät asioiden monimutkaisuuden.”
Ja sitten vielä Mietaan Jussin ja Ukkolan Pertsan mietteitä:
Pätee varmasti myös tenniksessä.
" Ennen ei ollut näitä perkeleen facebookeja ja twittereitä. Ne pitäisi jättää sivuun kokonaan.
– Se aika, joka niiden värkkäämiseen menee, pitäisi käyttää lepäämiseen. Pitäisi ottaa käyttöön sellainen kielto, jota kouluihinkin suunnitellaan, että niitä ei saa käyttää ollenkaan urheilussa."
Konosen ja Lehtosen haastattelu oli hyvä. Mieto ja Ukkola taas menevät osastoon “soitetaan näille, kun halutaan kommentti siitä, miten ennen kaikki tehtiin paremmin”. Molempiin olen työelämässä tutustunut jonkin verran, ja mukavia miehiä molemmat, mutta en tänä päivänä ottaisi mukaan huippu-urheilun kehittämisryhmiin…
Välillä tulee olo, että nämä vanhan liiton jässikät ei ymmärrä lajien evoluutiota. Jos ennen pärjäsi ruokavaliolla x ja tietyllä treeniohjelmalla, nykyisin ei välttämättä enää toimi. Sekin jää usein huomiotta, että ennen vanhaan oli helpompi menestyä, kilpailu ihan eri luokkaa monessa lajissa mitä tänä päivänä.
Tennis oiva esimerkki, kuinka laji kehittyy ja kehittyy nykyisestäkin ajan saatossa suuntaan tai toiseen. Jos vertaa 40 vuotta taaksepäin, kentän koko ja verkko lienee ainoat asiat, jotka pysyneet suht ennallaan perussääntöjen lisäksi. Ei Suomessa onneksi ole mitään paikallisia McEnroita avaamassa sanaista arkkuaan millon mistäkin tennikseen liittyvästä. Tai onneksi ja onneksi, onhan se välillä ihan viihdettä kun John päästetään vauhtiin.
Varmasti Mietaalla olisi paljonkin mielipiteitä jaeltavana, mutta kun ne kaikki ei oikein istu tämän päivän maailmaan. Se on ihan validi pointti kyllä tarkasteluun, että mikä on nykyisin urheilijoiden asenne omaa harjoittelua kohtaan. Kovasti puhutaan mm. kaksoisurista, saattaa toimia tiettyyn pisteeseen.
Mutta jos halutaan olympiakultaa, sillon ne ammattiin lukemiset ja töissäkäynnit on pakko heittää ainakin osittain syrjään, keskittyä täysillä vain sporttipuoleen. Helpommin sanottu kuin tehty, ei ammattimainen treenaus ilmaista ole. Nykyisillä apurahoilla ei tarvittavaa tasoa pysty kukaan saavuttamaan, siihen tarvitaan päälle muutakin rahaa. Ja silloin kuvioksi tulee sponsorit, sponsorit tietenkin rakastavat urheilijoita, jotka pyörivät aktiivisesti juurikin siellä sosiaalisessa mediassa.
No ainakin ennen tehtiin sen ajan vaatimuksille oikein varmasti monia asioita, kun menestyttiin. Jos nyt ottaisi vähän oppia menneistä Sepolta, Mietaalta ja vaikka Pertsalta, niin ei ainakaan huonommin menisi. Kun ei paljon huonommin voi mennä, mitä tulee Olympialaisiin. Yksi asia, missä olivat hyviä, oli selittely! Siitä pisteet.
Kukaan ei varmaan halua neuvostoliittolaista meininkiä Suomeen. Joku tasopaino toki pitää löytää. Tämän varmaan sais hyvin yhdistettyä psyykkiseen/henkiseen valmennukseen, jota jokaisella urheilijalla olisi syytä tänäpäivänä olla.
Oon jotakuinkin kaikesta eri mieltä tään @Ollinaan1 :n viestin kanssa. Ensinnäkin olympialaiset olisivat voineet mennä paljon huonommin. Pelkkien mitalien tuijottaminen on yhtä kapeakatseista kuin arvioida Suomen tenniksen menestystä grandslam-voittojen määrällä. Mitaleja tulee vain harvoille ja usein mukana on paljon hyvää ja huonoa tuuria. Maailman viidenneksi tai vaikka 12. parhaaksi päätyminen on tämän kokoisesta maasta aika pirun kova suoritus joka kerta. Joissain lajeissa, kuten judossa, menee itseasiassa paljon paremmin kuin vuosikymmeniin.
Mietaan lajissa ja ajassa vaatimukset olivat aivan toista luokkaa ja harvojen harrastamassa hiihdossa lahjakas kaveri pystyi treenaamaan maanviljelyksen tai muun työn ohessa itsensä maailman huipulle. Mielestäni moni pelkästään 2024 olympialaisiin sisään päässyt urheilija on tehnyt paljon kovemman työn ja teon. Se, että esim. Lotta Kemppinen pääsi olympialaisten satasen lähtöviivalle, vaatii vuosien sataprosenttista omistautumista urheilulle ja silti maailmalla on tuhansittain kilpasiskoja, jotka tekevät ihan yhtä kovan duunin. Me tennistä seuraavat myös ymmärrämme hyvin, kuinka helppoa ATP-listalla on päästä niin korkealle, että saa osallistumisoikeuden olympialaisiin. Ei järin helppoa.
Se, että laitetaan menestyksen puute jonkun Facebookin syyksi, on yksinkertaisesti typeryyttä. Väitteessä olisi järkeä vain, jos muunmaalaiset urheilijat tai olympiamitalistit eivät käyttäisi somea ollenkaan. Tilanne on kuitenkin päinvastoin, sillä some ja brändäys on huipuille nykyään erottamaton osa urheilijan elämää. Ei se tunnu Duplantisin tuloksia haittaavan, että on Instassa jatkuvasti.
Mietaa ei ymmärrä, että nämä somet tarjoavat monelle urheilijalla sen ainoan taloudellisen mahdollisuuden olla ammattiurheilija. Ja sitä voi tehdä kausittain kuvaamalla ja kirjoittamalla valmiiksi.