Taisin luvata jotakin tämän vuoden Roland Garros’n kokemuksista, joten laitetaan tänne. Kuuden päivän Pariisin reissu, ja kolmena päivänä tennistä, muina sitten jotain muuta. Ensin peleistä:
-
Ensimmäisen viikon sunnuntaina pienen alueeseen tutustumisen jälkeen ohjelmassa oli Zverev-Khachanov. Kolme ja puoli tuntia hyvää tennisviihdettä aurinkoisessa säässä Suzanne Lenglenin pohjoisessa päädyssä. Seuraavaksi naisten matsi, ja meidän osaltamme pikainen lounas, ja päälle vähän viinillä istumista. Takaisin katsomoon, ja Cecchinaton voitto Goffinista.
-
Maanantaina aluelipuille sai hyvää vastinetta 20 euron hintaan, kun Kontisen neluri sattui juuri sopivasti päivän alkuun. Ikävän tappion jälkeen viilentävä lounas sisätiloissa, ja kohti Taitopelaajan taivasta. Sivukentällä ensin osa Tsengin matsia, ja perään Baez. Olan yli katsomalla pystyi vielä katsastamaan tyttöjen huippulupauksen, Cori Gauffin, otteita.
-
Tiistaina puolivälieriä. Ensin Keys-Putintseva, joka ei sekään ollut pettymys. Edellisenä iltana harmitti, että Thiem-Zverev oli toisella kentällä, ja meille oli tarjolla “vain” Djokovic-Cecchinato. No, monen mielestä kyseessä oli turnauksen paras matsi, enkä lähde väittämään vastaan.
Alueena Roland Garros on erittäin toimiva, enkä ihan ymmärrä ajoittaista kritiikkiä ahtaudesta. Jos noin pienelle alueelle ahdetaan tuollainen määrä ihmisiä, niin paljoa paremmin asioita ei voi hoitaa. Turvatarkastukset tehdään porrastetusti, ja viimeinen perusteellisempikin meni sujuvasti. Jos on valinnanvaraa, niin kaakon suunnasta lähestyminen on järkevää. Koillisen puolelle tulevat lähes kaikki julkiset, ja siellä on jopa ruuhkaa.
Majoittua voi melkein missä vain, kunhan on tarpeeksi lähellä, tai edes tarpeeksi lähellä metroasemaa. Me valitsimme hotellin Issy-les-Moulineaux’n puolelta. Hinta juuri remontoidulle huoneelle alle 100e, metroasema lähellä ja alueelle oli reilun kolmen kilometrin matka. Hyvä aamulenkki siis.
Ajankäyttöä kannattaa vähän harkita. Tällainen tennisfriikkihän viihtyy katsomossa vaikka koko päivän, mutta jos matkaseura ei ole ihan yhtä innoissaan, niin kahdessa pitkässä matsissakin on siirtymisineen ja syömisineen aika paljon. Sunnuntaina ja tiistaina aikaa jäi lähinnä myöhäiseen illalliseen, maanantaina muuhunkin.
Ruoka ja juoma on alueella järkevissä hinnoissa, mutta omia eväitäkin saa viedä. Vettä max 1,5 litran pulloissa kannattaa ottaa koko päivän tarpeeseen. Hodarit, pizzat yms. pikaruoat ovat kympin luokkaa, mutta todellinen helmi löytyy Philippe Chatrierin katsomon alta. La Tribune näyttää enemmän VIP-tilalta sulkunauhoineen, ja sen takana seisova turvamiehen näköinen kaveri ei ainakaan helpottanut tunnetta. Paikka on kuitenkin kaikille avoin, ruoka perinteistä ranskalaista, ja ilmastointi helpottaa hellepäivinä. Reilun kokoinen quiche-pala runsaalla salaatilla oli 10 tai 12 euroa, ja voitti hodarit 100-0. Viinilasillinen joka paikassa 6-7 euroa, ja pullollinen reilu 40. Suomen hintoihin tottuneelle varsin kohtuullista.
Lippujen hinnathan tuolla ovat kaikkea kympistä reiluun tonniin, ja niihin kannattaa paneutua. Meillä unohtui lipunmyynnin aloituspäivä, ja iski hetkellinen paniikki, kun esim. sunnuntaille halvimmat liput olivat 500+ euroa. Kannattaa malttaa, sillä aina niitä vapautuu, joskus hyvinkin lähellä pelipäivää. Suzanne Lenglenin liput olivat meillä 90-100 euroa, ja siitä paljon edullisempia ei löydy. Viivästykset tuovat yllätyksiä, Cilic-del Potroa olisi päässyt katsomaan kympillä. Aluelippu maksaa 20e, mutta niiden kanssa pitää olla erityisen nopea. Varsinkin ensimmäisellä viikolla nuo myydään hetkessä loppuun. Järjestäjille iso kiitos siitä, että lippuja saa vain virallisesta verkkokaupasta, ja lippujen käyttäjät pitää nimetä etukäteen.
Mitähän muuta? Ehkä tuossa oli tärkeimmät. Vahvasti voin suositella, vaikka koko reissun (hyvillä ravintoloilla varustettu) budjetti taisi vastata kuukauden reppureissua Aasiassa. Edullisemmallakin kyllä selviää.