Borg taisi huonontaa tuota prosenttia palaamalla kentille 90-luvulla ottamaan dunkkua dunkun perään? Toki kompensoi sillä sopivasti sitä poikkeuksellista epäkohtaa, että muihin legendoihin nähden vetäytyi huipulta nuorena.
Mitä jos laskisimme monen mielestä minulle fetissin omaisen uran 5 parhaan kauden - ei, 10 parhaan kauden mieluummin - voittoprosentin? Tai, Borgin vertailuun saadaksemme vaikka kahdeksan? Wikipedina career statistics -sivut tekevät tästä helppoa.
Liikaa kaikenlaista muuttujasälää kuten huomaat jo vuosien määrässä epäselvyytenä. Lisäksi tenniksen cup-tapa ratkaista voittaja sotkee lisää voitto/tappio-asetelmaa.
Turnausvoittaja hyötyy siinä kohtuuttomasti muiden mutta erityisesti hävinneen finalistin kustannuksella.
A Ankka pelaa neljä peruskisaa ja on kaikissa niissä häviävä finalisti. Voittoprosentti on niistä 20 ottelusta 80. Saman kuukauden aikana H Hanhi ottaa osaa kahteen turnaukseen, joista toisen voittaa ja toisessa häviää heti 1. kierroksella. Otteluja vain kuusi ja voittoprosentti 83.
Turnausvoitto on tietysti arvokas sinällään, mutta se ei saisi näkyä noin isosti voitto/tappio-suhteessa. Kauden lopussa H Hanhella on liuta 1. kierroksen tappioita ja A Ankalla jopa nelinkertaisesti mm. finaalipaikkoja. Voitto/tappio-sarake on H Hanhella parempi kuten rankikin, ja arvostus muutenkin.
H Hanhi pelaa fiksusti, kun ei rasita itseään liikaa.
Intuitio, se pirulainen pääsi iskemään vaikka ei juuri kiinnostanutkaan Shuckerin idea aluksi.
Ei ole olemassa yksiselitteistä jakson pituutta, minkä mukaan esim. se maailman paras määritettäisiin. Mitä pitempi ura sitä todennäköisemmin uusia haastajia tulee ja pääsee himmentämään niitä kaikkein hohtavimpiakin uria ennemmin tai myöhemmin.
Toisaalta on niinkin, että kovin lyhyt huippukausi antaa väärän kuvan siitä kuinka hyvä pelaaja oikeastaan oli, koska niitä tasoa heijastavia tuloksia on vähemmän kuin niitä oikeastaan olisi ollut tulossa jos normaalin uran vain olisi viitsinyt tehdä.
Intuitioni hm. mielestä pitäisikin valita kolmessa sarjassa se paras. 1) Paras parhaina vuosinaan tarkoittaisi kolmen peräkkäisen vuoden paremmuutta muihin pelaajiin verrattuna. 2) Parhaan URAN tekisi pelaaja jonka kahdeksasta peräkkäisestä vuodesta seitsemän laskettaisiin mukaan ja se huonoin jätettäisiin pois esim. loukkaantumisen johdosta. Ei kuitenkaan ensimmäistä eikä viimeistä vuotta. 3) Parhaaseen pitkään uraan mukaan otettaisiin samalla tavalla kolmestatoista vuodesta yksitoista.
Mukaantulevat vuodet laskettaisiin tylysti voitto/tappio-vuotuistilastoista summina kolmelle, seitsemälle ja yhdelletoista vuodelle.
Voittaisiko Federer vuosien 2004-06 avulla kolmivuotissarjan ja sitten myös yksitoistavuotissarjan jakson 2004-2016 ansiosta (joista kaksi vuotta poistetaan)? Kahdeksan vuoden mittaiseen “perussarjaan”, seitsenvuotissarjaan onkin sitten aika paljon hyviä ehdokkaita Connorsista ja Borgista Nadaliin ja Djokoviciin asti. Federeriä ei kai tässäkään voi unohtaa.
En rupea kuitenkaan ryhtymään tämän enempää tälle asialle!
Espanjalaiset alle 30-vuotiaat ATP-tasolla ja kovalla kentällä otteluvoittoon yltäneet:
Pablo Carreño-Busta (1991) 58kpl
Inigo Cervantes (1989) 4kpl
Carlos Taberner (1997) 1kpl
Nicola Kuhn (2000) 1kpl
Vertailuna “suomalaisten” saldo:
Henri Kontinen (1990) 3kpl
Henri Laaksonen (1992) 13kpl
Väkilukuun suhteutettuna ihan hyvin on tahdissa pysytty. No ehkä joku espanjalainen jäi huomioimatta, mutta se tuskin hirveästi muuttaa vertailua.
PS ATP:n sivuilla on kai laskettu myös DC-matsien voitot tilastoihin ja se vähän parantaa suomalaisten saldoa. Kontiselle löysin vain yhden voiton ATP-pääsarjasta.
Tässäpä vähän tietoa ensi vuodesta pelimiesten kannalta
, vain 25 tonnisen finaalista ja voitosta saa ATP pisteitä, 25+H myös semistäOnko kenellekään selvinnyt miten tämä muutos parantaa challenger-tason pelaajien tuloja? Eikös tätä sillä ole perusteltu? Minusta vähän vaikuttaa, että ATP ja ITF ovat riidoissa ja siksi tulee kummallekin tasolle omat pisteytykset.
Kerron lisää kunhan kerkeän… Kyllä se on molempien tahojen yhdessä miettimä ratkaisu
Kuulin eilen S.Stakhovskilta, joka on ATP:n pelaajaneuvoston jäsen, että Challengereissa tulee todennäköisesti myös isoja muutoksia. Karsinnat poistuu ja 48 pelaajan pääsarja pelataan ma-su ja kaikkiin kisoihin tulee hospitality.
Mielenkiintoisia uudistuksia ja esimerkiksi kaikki tämän viikon Glasgowin kisassa karsinnoissa olleet olisivat päässeet suoraan pääsarjaan.
48 pelaajan pääsarja on 1.kierroksen osalta hieman kuin 32 pelaajan kaavion karsinnan ratkaisukierros. Sama asia eri nimellä.
48 pelaajan kaaviot yleisiä junnukisoissa. 16 sijoitetaan ja nuo suoraan 2.kierrokselle ja loput 32 pelaavat sitten ensin ikään kuin karsinnat tai “säälipleijarit”.
Varmaan pisteitä saa tuosta saman 3p kuin nykyisin CH-karsinnasta saa ja oikea turnaus alkaa jatkossakin R32 vaiheessa.
Eikö tuo merkitsisi hidastavaa tulppaa uusien motivoituneiden pelaajien urakehityksessä?
Tosin kyllä ne Zvererit putkahtaisivat ennemmin tai myöhemmin esiin ellei muuten niin villeillä korteilla ellei muuten niin isosta maasta.
Ymmärrän kyllä karsintojen hankaluuden tämmöisessä viikkorytmilajissa. Mutta toivottavasti samaan ei mennä ATP-tasolla. Ne villit kortitko tekisivät tulevat mestaripelaajat?
Tuo ensi vuoden systeemi vaikuttaa suuremmin tiettyjen maiden pelaajiin.
Esim. Egyptin 19v Youssef Hossam tällä hetkellä ATP319 ja ensi vuoden systeemillä ei olisi ATP-rankingia laisinkaan, koska kaikki pisteet pikkufutureista kotimaasta jne.
Tuollaisia pelaajia on paljon välillä 300-500 ja jatkossa sitten pakotettuja lähtemään kotimaan ulkopuolelle jos 750 joukossa haluaa olla. Etelä-Amerikan nuoret myös aina nousseet nopeasti tuonne 300+ sijoille kotikontujen pikkufutureiden turvin kun jotkut argutkin pelaavat siellä pääosin keskenään.
Israelin pelaajilla vaikeutuu myös reitti 300+ sijoille. On paljon maita joiden pelaajat ylirankattuja koska kotimaassa on kymmenittäin pikkufutureita.
Suomalaisia uusi systeemi hyödyttää, kun joka tapauksessa aina lähdetty kotimaasta kauemmas ja myös isompiin futureihin ja CH-kisoihin.
Nadal nyt vain promillen päässä Borgin ennätyksellisestä urakohtaisesta voitto/tappio-suhteesta. Tasoittaisi pelin teoriassa kuudella voitolla mutta käytännössä tarvitaan turnausvoitot sekä Madridissa että Roomassa päästäkseen tässä vaiheessa uraansa sen listan ykköseksi.
Borgin edellä pysyminen vaatii sitten tasaisen tappavaa tahtia loppu-uran ajaksi. Viisi voittoa ja häviö, viisi voittoa ja häviö… hamaan… Semihäviö Pariisissa sopisi siis mutta ensin on voitettava isot kisat Madridissa ja Roomassa.
Ennen RG:tä taitaa tarpeen olla kalenterin mahdollistama viikon loma.
JK. Hiukan arveluttaa nuo ATP:n tilastot. Esim. Borgin tilastoissa on sekä syöttögameja että palautusgameja vain toistasataa. Win/loss kertoo kuitenkin ottelumääräksi yli 700.
Myös voitetut syöttö- ja palautusgamet prosentteina ovat järjettömiä: 59 ja 13. Jokaisen ATPläisen pitäisi ymmärtää, ettei tuommoisilla olisi mitään mahdollisuuksia olla voittava pelaaja vaikka olisi millainen tiebreak-hirmu.
Kuinkahan kauan tuommoista dataa sivuilla on ollut ja kuinka kauan vielä? Palautteita luulisi olevan annetun roppakaupalla…
Ja minä vain uskon ainakin semmoiseen dataan joka on uskottavissa!
Onkohan ATP:lla kaikki pöytäkirjat tallella matseista? Nyt vaan kesähessuja palkattomaan ammatinharjoitteluun roima määrä hommiin!
Noihin Borgin lukuihin on täysin järkevä selitys, eikä se mistään tajuamisesta ole kiinni.
ATP on tilastoinut tarkemmin vasta kaudesta 1991 lähtien.
Se olisikin ihan mielenkiintoinen kysymys onko ennen tuota vuotta vielä pöytäkirjoja tallella. Ja se, että onko niissä mitään hyödyllistä tilastojen suhteen. Ehkä jotain on ja jotain ei.
Björn palasi 90-luvulla ottamaan dunkkua dunkun perään muutaman matsin ajan, 1991-1993.
Niin teki ja vielä puumailalla. Juuri tämän takia noissa Borgin numeroissa ei olekaan mitään ihmeellistä.
Kiitos, tuli nyt selväksi, että täytyy suhtautua isolla varaukselle jos on kiinnostunut 80-lupussa ja 90-luvun alussa jo hiipumassa olleiden pelurien “career” -tilastoihin!
Joku Changin ikäluokka häntä itseään lukuunottamatta on ehkä ensimmäinen josta on kattavat tilastot esim. break-pallojen hyodyntämisestä. Muistaakseni Jarkkomme oli sen tilaston paras vuonna 2006.
Kaksinkertainen Mastersin semifinalisti Denis Shapovalov 19v 1kk tänään ATP29.
Tekemällä tehty tilasto. Parhaat rankingit 19v 1kk iässä edellisen 20 vuoden ajalta ovat:
Lisäys
Felix Auger-Aliassime on 19v 1kk puolentoista vuoden kuluttua 2019 US Openin jälkeisellä listalla. Mikähän lienee silloin ranking? Onhan Auger-Aliassimea pidetty Shapovalovia kovempana lupauksena ja on ollut aiemmin edellä näissä ikätilastoissa. Toki sillä ei ole jatkoa ajatellen merkitystä oletko 19-vuotiaana sijalla 15 vaiko 45.
Top50 porukassa olisi kyllä hyvä olla jos supertähdeksi mielii.
Ensi vuoden systeemi vaikuttaa uutinen uutiselta huonommalta. Miten se voi nopeuttaa nuorten nousua, jos väliin lisätään uusia portaita, ja alempien turnausten pisteet eivät edes nosta rankingia?
Verrataan yritysmaailmaan, ja kuvitteelliseen yritykseen, jossa on kolmen tasoisia titteleitä. Ennen pystyit nousemaan alhaalta ylös menestyksesi mukaan, mutta nyt alimman tason työsuorituksilla ei ole “yrityksen” silmissä mitään merkitystä. Paremmalle tasolle, ja tienesteille, pääsee vain, jos olet “pomon suosikki”, ja saat villejä kortteja parempiin työtehtäviin.
