Miksi sitten peli muuttui, olisi seuraavan tason pohdintaa. Pelivälineet paranivat, ja niihin kuuluivat laajasti ymmärrettynä myös virhepomputtomat keinomateriaaliset pelialustaratkaisut. Pallotkin saattoivat olla tasalaatuisempia, mistä ei ainakaan minulla tietoa.
Näin takakenttälyönnit (joita syöttökin on) pääsivät kehittymään niin kovuudessa, tarkkuudessa kuin varmuudessakin. Samalla, tosin viiveellä, joskus 1990-luvulla vilkas liikennöinti verkon ja vanhan valtaviivan eli takalinjan välillä väheni kunnes käytännössä loppui kokonaan ainakin systemaattisena pelistrategiana.
Kilpa verkon herruudesta oli menettänyt merkityksensä A Agassin pitkän uran aikana. Samassa rytäkässä katosivat sitten vasenkätisetkin tennishuipulta.
Katsojat kuitenkin taatusti tykkäisivät jos koko kenttä otettaisiin takaisin hyötykäyttöön: stopparit ja erityisesti täysin kadonneet lobitkin tulisivat takaisin tennisväkeä ilahduttamaan.
Tuohan olisi iso askel tenniksen evoluutiossa taaksepäin, kuulen jonkun purnaavan. Tähän ketjunpätkään semmoiset pohdinnat vasta-argumentteineen eivät kuitenkaan kuulu.
Ivo Karlovic täytti hiljattain 39 vuotta, on edelleen sadan joukossa, ja lisäksi Haasin ja Ramírez Hidalgon lopetettua ainoa 1970-luvulla syntynyt aktiivipelaaja. Ivosta tulee siis viimeinen sadan joukkoon mahtuva 1970-luvulla syntynyt. Heitetäänpä pieni tietokilpailukysymys: kuka oli viimeinen 1960-luvulla syntynyt sadan joukkoon mahtunut? Entä 1950-luvulla? Vinkkeinä se, että olivat Ivoa huomattavasti nuorempia. Toinen helpompi, toinen ei ehkä niin.
Vaivsikets tämä sokkokitjoittelua. No nyt näkyy jotain. Muistelisin, että Lendl on syntynyt jo 1960 joten ei millään voi olla viimeisin 60-lukulainen. Vastaan Björkman. Connorskin on aikaisin syntynyt 50-luvullaan (52), mutta ura oli pitkä. McEnroe oli vuonna 59 syntynyt. Menee niippas naappas heidän kahden kanssa. Arvaan McEnroe. (muuten kai kysymystä ei olisi ehkä esitettykään)
Veikkaan Francisco Clavet s.1968, joka oli 34-vuotiaana top100 pelaaja vielä syksyllä 2002. Tuli mutu, että Eurosportilla oli aikanaan puhetta Clavetin olevan viimeinen 60-luvulla syntynyt kiertueella. Voin muistaa väärinkin että joku muu oli vielä pidempään. Toisaalta 69-syntyneet oli heikko ikäluokka, joten ehkä se Clavet.
Ja oikea vastaus myös toiseen, Francisco Clavet, 30.9.2002, 33v 11kk.
Odottelin jonkun veikkaavan Piolinea, joka on kuitenkin vuotta nuorempi kuin Clavet, ja saavutti huippunsa 30-vuotiaana. Clavet kuitenkin sadan joukossa pari kuukautta myöhemmin.
Viimeinen 1940-lukulainen jää mysteeriksi ainakin ATP:n tilastoista. Puuttuvien rankingien takia vanhin tilastoista löytyvä Top100-pudokas on 1950-syntynyt brassi Carlos Kirmayr.
Jos lähtee jo hieman haarukoimaan kuka tai minkälainen pelaaja tulee olemaan 1980-luvulla syntyneiden viimeinen top100 joukossa, niin kuka se voisi olla ja mitä vuotta silloin eletään?
Karlovic 1979 siis sadan joukossa vielä 2018, joten olisiko joku 1989 pelaaja sadan joukossa vielä 2028. Tuskin, sillä Karlovic pärjää noin iäkkäänä poikkeuksellisen syöttövoiman ansiosta ja sellaista pelaajaa ei löydy 1980-luvun lopulla syntyneistä.
Clavet s.1968, ennätys ATP18 ja 34v-kausi viimeinen.
Karlovic s.1979, ennätys ATP14 ja 39v-kausiko viimeinen sadan joukossa.
Joten 1980-luvulla syntyneiden viimeistä top100 pelaajaa voisi lähteä hakemaan ehkäpä 1988-1989 syntyneistä ja sellaisista pelaajista joiden uramaksimi top20 tasoa mutta ei top10.
Vuosi voisi olla näiden kahden aiemman puolesta välistä, eli 36v-kausi joko 2024 tai 2025.
Mutta kuitenkin pari top10 nimeä tulee mieleen.
Cilic syntynyt syyskuussa 88 ja melko hyvää syöttövoimaa löytyy, mutta löytyykö terveyttä ja halua pelata pitkään. Kei Nishikori syntynyt joulukuun lopussa 89 ja siinäkin hyvä vaihtoehto. Mutta Cilic ja Nishikori olivat jo teinitähtiä kiertueella ja harvoin nämä viimeiset mohikaanit niitä olleet.
Lukitsen Martin Klizan. On niin hurja ylös-alas menijä että ehtii vielä lukuisia kertoja tekemään hissiliikettä ja tottunut notkahduksiiin eikä näin ollen vähästä uraa luovuta ja kun oli ITF1-junnu joka löi läpi kiertueelle hieman myöhässä, niin halunnee jatkaa uraansa mahdollisesti pitkään, kun ei ole tyytyväinen saavutettuun tasoon ja haluaa koittaa tavoittaa maksiminsa loppuun saakka. Maanmies Hrbaty teki melko pitkän uran ja sekin toimii esikuvana.
Vai onko Klizanissa ainesta pelata +35-vuotiaana kiertueella. Tiedä sitä.
Käytän jokerikortin ja ehdotan Harri Heliövaara, kesäkuun 1989 poika. Noh, totta puhuen ei taida selkä kestää vaikka muuten Harrista voisinkin kuvitella fiksuna treenaajana ja pitkäjänteisenä puurtajana pelaajan, joka saavuttaa maksiminsa kolmekymppisenä.
Aika näyttää onko nykyinen suuntaus hetkellinen poikkeus vaiko pysyvämpi asia.
Agassi kun lopetti uransa 2006 ollessaan 36v, niin oli täysin ikäloppuna pidetty ihmemies. Paljon muuttunut ikärakenne tuon jälkeen. Santoro toki keikkui ylhäällä myös pitkään muutama vuosi Agassin jälkeen, kun nyt nämä +35v määrät nousseet. Aiemmin olivat yksittäisiä.
Kun kiertueelle noustaan aiempaa myöhemmin niin se näkyy toisessa päässä. Mutta minusta 36v lienee jatkossakin varsin korkea ikä. Varsinkin jos on suht koht heikko ikäluokka top20 osalta kuten 1989-syntyneet, niin vaarana on että koko porukka lopettaa ennen ikämiesvaihetta.
Tuostahan voisi helposti tehdä tilaston ikäluokittain, että missä iässä sadan joukossa ollut se viimeisin pelaaja. Toki 80-luvulla syntyneistä lähes kokonaan vielä arvailujen varassa, mutta totta tuo että 36v-37v ei ole tässä kohtaa ainakaan paljon mitään, mutta 1981-1982 porukka historian kovimpia ikäluokkia laajuuden ja kärjen terävyyden suhteen ja ihme oiskin ellei sieltä olisi näitä kovia ukkoja löytynyt pidempäänkin. 83-84 pelaajat hävinnee kuvioista suunnilleen samalla hetkellä kuin 81-82.
Parhaat 1984-syntyneet tällä hetkellä? Ovat tänä vuonna 34v.
Seppi ATP62 ja Jaziri ATP84 löytyi vielä sadan joukosta vuonna 1984-syntyneistä.
Gilles Simon ATP70 tietty myös, joka joulukuussa syntyneenä tämän kauden aikana 33v.
Tässä ei kyllä ole mitään kausaliteettia. En tiedä kuulostaako minun korvaan vain siltä vai tuliko tuo vahingossa. Täysin eri syyt siis näille kahdelle asialle, eli miksi kiertueelle noustaan vanhempana ja miksi siellä kyetään pelaamaan entistä pidempään. Hauska ajatella, että esimerkiksi Shapovalovilla olisi mahdollisuus olla yli 20 kautta top-100:ssa, koska nousi sinne 18v 4kk:n iässä. Toisaalta Federer oli 18v 1kk. Tulee muuten 20:s kausi top-100:ssa tänä vuonna Rogerilla täyteen.
Asioissa on monta puolta ja poikkeuksia aina löytyy. Toki urien pituus kasvaa kun palkkataso houkuttelee pelaamaan puolittain raihnaisenakin ja kaukana 25v-28v tasosta kun asiaa tarkastelee yleisesti. Ennen vanhaan lopetettiin vähäpätöisimmistä syistä johtuen ja loppuunpalamisetkin olivat yleisempiä. Kropan huolto tietty parantunut ja ehkä jopa henkinen valmius jaksaa hotelli/matkustusrumbaa aiempaa pidempään, vai onko todella niin? Eikö ihmisyyteen kuulu ns.kyllästyminen saman toistoon jossain vaiheessa. Tässäkin asiassa on olemassa poikkeustapauksia jotka eivät kyllästy, mutta yleisesti ajateltuna.
Pelaajat ovat keskimääräisesti parhaalla tasolla noin kuuden vuoden ajan. Ennen vanhaan se oli jotain 21-27v ja nykyisin 23-29v. Kun hiipuminen kiertueen ulkopuolelle tapahtui aiempina vuosikymmeninä usein jo ennen 30v-päivää, kun nykyisin 30-vuotiaat keskimäärin ovat menettäneet ennätysrankingtasosta vain 20-40 rankingpykälää. Sama asia näkyy myös myöhemmissä ikävaiheissa. Taantuminen hidastuu.
Jos ajatellaan että Henri Laaksonen nousisi nyt 26-vuotiaana pysyväksi top50 nimeksi, niin nälkää luulisi riittävän hyvin vielä yli 30-vuotiaanakin. Mutta jos olisi noussut sinne jo 20-vuotiaana ja takana olisi jo tällä hetkellä 6 kautta ykköstasolla ja saanut miljoonia kasaan, kunnes ranking lähtisi huononemaan niin olisiko suurta intoa jatkaa uraa.
Nykyisin on varsin yleistä kiertueelle nouseminen vasta 24-26-vuotiaina kun ennen vanhaan ei tällaisiä ollut laisinkaan. Ainakaan 60-luvulla syntyneissä, vaiko.
Kun 26veestä laskee sen kuuden vuoden keskimääräisen huipputason, niin ollaan tuollaisten pelaajien kohdalla jo iässä 32v ja sen jälkeen sitten hiipumisvaihe ja ehkä vielä sadan joukossa nippanappa 35-36-vuotiaana jos sitkeä tapaus on.
Melko myöhään tavoittivat Karlovic, Estrella Burgos, Robert, Lorenzi, Mahut ja Benneteau top100 tason, kun vertaa 60-luvulla syntyneiden keskiarvoon.
Youzhny, Ferrer, Lopez ja Federer sitten enemmän näitä jotka nousivat kiertueelle jo melko nuorina, joskin Ferrer oli 18-vuotiaana vielä ammattilaisuudesta kaukana.
Onhan tämä osittain persoonakysymys, mutta monelle urheilijalle oma keho on enemmän kuin temppeli. Se on työkalu. Urheilijan vapaa-ajan ja työn välinen raja on niin häilyvä, ettei sitä oikeastaan ole. Huippu-urhelijana oleminen on todellista elämäntapayrittämistä. Mielestäni valtaosa pelaajista yrittää venyttää omaa uraansa, niin pitkälle kuin mahdollista. Asennevammaiset, kuten mm. Tomic ja Gulbis ovat asia erikseen. Ehkäpä urheilijan lähtökohdilla ja taustoilla on myös tähän vaikutusta. Jos huonommista lähtökohdista tuleva nousee 24-26-vuotiaana vihdoin tour-tasolle, niin voit olla varma ettei kyllästyminen tule päättämään uraa, saati vaarantamaan omistaumista omalle työlleen.
Tennis on nykyään niin fyysistä, että se on syy sille miksi nuoret eivät nouse esiin, niin nopeasti. Varmaan joku osaa luetella tähän liudan myös muita syitä.
Se miksi urat ovat pidentyneet on huippututkimuksen ansiota lääke- ja liikuntatieteen saralla. Näiden tuloksena hoidot, lääkkeet ja harjoitusmenetelmät ovat parempia. Myös tennisvalmennuskulttuurissa on tapahtunut merkittävä muutos fyysikkaan keskittymisen osalta. En nyt löytänyt linkkiä, mutta eikö juuri Estrella Burgos sanonut, ettei voisi kuvitellakaan että olisi noussut top-100:aan tuon ikäisenä ilman nykylääketiedettä.
Väitän, että Jarkkokin olisi jatkanut vähintään yhtä pitkään kuin Roger, jos kroppa olisi kestänyt paremmin. Varmasti on osaltaan vaikuttanut viimeisen kauden tason laskuun.
Hyvä kirjoitus ja samaa mieltä monelta osin. Valitettavasti vain niitä huonoista lähtökohdista nousseita ATP-tason ammattilaisia on kovin vähän. Toista se on vaikkapa futis ja koriskentillä. Joitakin kuitenkin löytyy myös tenniskentiltä.
Tuo oli mainio kommentti kun vertasit ammattiurheilua yksityis/elämäntapayrittäjyyteen. Näinhän se aikalailla on ainakin yksilölajeissa. Mutta varmasti se monilla tavoin koettelee siinä vaiheessa kun ranking lähtee laskuun ja paikkoja kolottaa ikämiehenä. Aiemmin oli menestyvä yritys joka sai kunniaa ja sen jälkeen sitten kitkutellaan pienemmillä tuloilla. Harva suostuu ikämiehenä tavallisessa duunissa palkanalennukseen ja statuksen laskemiseen aiemmasta. Ammattiurheilija joutuu puntaroimaan että haluaako pitää puljunsa pystyssä vai myydä se nuoremmille ja siirtyä muiden hommien pariin. Koutsina saa olla taas uudemman kerran menestysjunassa.
Eikö Jarkko Nieminen pistänyt eräissä artikkeleissa uran loppumisen syyksi juuri tuon kyllästymisen hotelli/matkustuselämään tai ainakin siitä kommentoi ettei kaipaa sitä laisinkaan. Varmasti hänen kohdalla perheenlisäys oli merkittävin asia tai yksi tärkeimmistä.
Kysytäänpä tällaista tenniksestä: Mistä hieman kyseenalaisesta tapahtumasta tulee maaliskuussa kuluneeksi pyöreitä vuosia eli tasan 20 vuotta?
Sillä tapahtumalla on samoin 20 vuotta aikaisempi ja myös merkittävämpi “sukulaissattumus”, mikä?
Aprillipäivään asti annan aikaa vastata…
JK. Tuli mutta vastaan! Netti-specsit olivat nyt takuuvarmasti muuttuneet, joten kysymyksellä aiheutan vain harmia. Myös paperilähteeni mukaan kysymykseni olisi ollut vastauksineen pätevä.
En poista tätä, voi yrittää kuitenkin, ilman ylimääräisiä päänsärkyä!
Saas nähdä kumpi veljespari saa aiemmin samalle top100 listalle molemmat.
Ruotsin Ymer x2 vaiko jenkkien Harrison x2.
Ryan siellä varmaan pysyy ja Elias sen tavoittanee pian, joten kysymys lienee siitä että kumpi kaksikosta Christian vaiko Mikael ehtii sinne aiemmin. Varmaan joku voi olla sitäkin mieltä ettei C.Harrison top100 edes tavoita koskaan. Itse uskon siihen että paukut riittää jos terveenä säilyy.
Muitakin uusia veljespareja on vaikka millä mitalla mutta se toinen osapuoli on kyllä kaukana tunnetummasta veljestään ja lähinnä vain Harrisonit sekä Ymerit näitä uusia ATP-veljeskaksikkoja voivat olla kaksinpelin puolella.
Viimeinen alle 180-senttinen ykköspelaaja olisi Marcelo Rios (5’9", 175 cm), joka astui virkaansa ensin neljäksi viikoksi 30.3.1998 ja vielä kahdeksi viikoksi elokuun alussa.
20 vuotta oli kulunut edellisen alle 180-senttisen voittokulusta. Jimmy Connors (5’10") kyllä käväisi myöhemminkin ykkösenä mutta viimeinen koko vuoden kalenterivuoden paras (=year end ranking) tapahtui siis vuonna 1978. Muita nimiä ei tähän listaan ole tietokonerankauksen ajoilta sitten päässytkään, ja tuskin enää pääseekään.
Tällä hetkellä lähes viidennes ATP top500 listalla on 1996-2000-ikäluokkien pelaajia iältään 17-21v tai max juuri alkuvuonna 22v täyttänyt.
Elikä tälläisiä pelaajia tällä hetkellä:
Top100 - 12 kpl
Top200 - 31 kpl
Top300 - 57 kpl
Top400 - 72 kpl
Top500 - 94 kpl
Sadas tuon ikäinen sijalla 520.
Kun 19v-kausilainen Emil Ruusuvuori on nyt 500+ sijoilla ja kun Jarkko Nieminen oli myös huhtikuun alussa 19v-kaudella vuonna 2000 sijoilla 500+, niin mitäs luulette oliko Jarkon edessä tuolloin saman ikäisiä tai 1-3 vuotta vanhempia top500:ssa enemmän vaiko vähemmän kuin nyt Ruusuvuorella on?
