Tilastot


#527

Laskeppa piruuttaan paljonko on yli 28 vuotiaita top 500ssa.


#528

Totta, 18 vuotta sitten oli 400 joukossa tuo satakunta 21v tai alle pelaajaa, kun nyt menee hieman päälle viidensadan. Mutta oli tuossa välissä kymmenen vuotta jossa tuo raja oli sijojen 600-700 tietämillä ja sieltä tultu nyt ylös uudemman kerran, mutta vielä on kirittävää takavuosien lukuihin.

Eroa on, mutta ei enää ATP/CH-tasoilla järin suuresti.

Top100 määrät olivat 12 vs 19
Top200 määrät olivat 31 vs 39
Top300 määrät olivat 57 vs 69
Ensin mainittu 2018 ja sen jälkeen 2000


#529

Se on toinen tarina mutta liittyy kokonaisuuteen. Onhan niitä +28v ikäisiä nykyisin paljon ja tuossa kohtaa se suurin muutos onkin tapahtunut verrattuna takavuosiin, eikä niinkään nuorien pelaajien kohdalla enää tällä hetkellä ole isoja eroavaisuuksia takavuosiin. Urien pituudet olivat varsin lyhyitä ennen vanhaan verrattuna nykyiseen.


#530

Dubbelikiertueen kärkikahinoihin noussut uusi nuori nimi.

Ben McLachlan 25v s.1992 löytyy tänään jo sijalta ATP29. Pelaa toistaiseksi ilman vakioparia.
Oli Uuden-Seelannin pelaaja vuoteen 2017 saakka ja nykyisin edustaa Japania. Isä taitaa olla uusiseelantilainen ja äiti japsi.

McLachlan edennyt tänä vuonna Struffin kanssa Australian avointen ja Miamin Mastersiin semeihin. Viime syksyllä voitti Tokion ATP500 tittelin ikätoveri Uchiyaman kanssa ja eteni Montpellierin ATP250 finaaliin Nysin kanssa.

McLachlan oli parhaimmillaan kaksinpelissä ATP729 ja pelannut kerran Futuren finaalissa jonka hävisi.
Nyt tekee kuitenkin hienoa dubbeliuraa.
McLachlan oli 2010 perus-GS-junnu ITF45 ja hävisi 4 kertaa junnujen GS-kisojen 1.kierroksilla 18-vuotiaana kaksinpelissä.
Mutta dubbelissa oli kova pelaaja myös junnuna sillä paljon isojen junnukisojen titteleitä ja finaaleita löytyy. Se on usein niin että ATP-dubbelisteilla on junnuna myös kovat tilastot juurikin dubbelista.
Mutta 2010 Roehamptonin G1-semissä pari Micke Kontinen/Jiri Vesely voittivat parin McLachlan/Barry. Micke siis kaatoi tämän nykyisen 1992-ikäluokan dubbelihuipun ja oli muutoinkin hieman tasokkaampi lupaus tuossa ikäluokassa.

McLachlan yhden käden rystyllä varustettu ja pelaa melko suuresti. Siinä salaisuus miksi omaa kykyä noin kovaksi dubbelistiksi. Jäisi monelta kovemmalta kaksinpelaajalta tekemättä vastaavat teot nelinpelissä.


#531

Pikaselauksella katsottuna kuluvasta vuodesta on tulossa ehkä kaikkien aikojen vilkkain mitä tulee ykköspaikan vaihtuvuuteen.

Vuonna 1983 ranking-ykkönen vaihtui 10 kertaa ja vuonna 1999 kahdeksan kertaa. Jälkimmäistä voi kuitenkin pitää vilkkaampana siksi, että #1-asema oli sen vuoden aikana viidellä eri pelaajalla kun v. 1983 vain kolmella.

Nyt, vuonna 2018 on kolmessa kuukaudessa ykköspaikka vaihtunut kaksi kertaa kahden pelaajan välillä, joista nuorempikin täyttää pian 32 vuotta.

Varovainen veikkaukseni olisi: vielä seitsemän kertaa tänä vuonna ykköspaikka vaihtuu ja sillä nähdään kaksi muutakin pelaajaa kuin nämä jo siellä tänä vuonna olleet. Vai olisiko kyseessä sittenkin vain arvaus!


#532

Laskin ise, kun oli aikaa tapettavana: Top 200:ssa on yli 30 vuotiaita 62 kpl ja yli 28 vuotiaita 86 kpl. ylemmille satasille en jaksanut lähteä räknäämään.
Eli 31% oikeista ammattilaisista on “pappoja” ja 43% yli “parasta ennen” päiväyksen, jos ajatellaan sitä paljon puhuttua pelaajan maksimitason ikää - määrä yllätti minutkin!


#533

http://www.protennislive.com/posting/ramr/singles_rankings_by_age.pdfhttp://www.protennislive.com/posting/ramr/singles_rankings_by_age.pdf

Tuollahan nuo 200 parasta ovat. Yritin kohtuullisella tarkkuudella laskea 30 vuotta täyttäneiden määrän top100:ssa ja pääsin 40:een. Jos A:n ja M:n laskelmat pitävät paikkansa, niin siijoilla 101-200 olisi vain 22 vähintään 30 vuotta täyttänyttä.

Siis papat ovat melkein tuplasti edustettuina 100-listassa varrattuna 101-200-listaan. En tiedä tarkoittaako A sitä, että oikeitten ammattilaisten ranking-raja tulee vastaan jossain 200:n tienoilla, jolloin tietysti tuo 31 % on ihan oikea luku.

Näyttäisi siis siltä, että sadan parhaan joukkoon päässeet papparaiset pitävät kiinni paikastaan niin kauan kuin suinkin eivätkä viitsi jäähdytellä challenger-sarjassa. Meillähän on tästä oma esimerkkimmekin. Toisin päin: Vähän vakavammin kuin vain kepillä jäätä koetelleet “tulevat” papparaiset jättävät leikin jo siinä vaiheessa kun huomaavat jo top200-rajan saavuttamisen olevan ainakin vaikeaa.

Mitä tulee pelaajan maksimitasoon ja ikään, niin uran maksirankinghan kuvaa vain sitä tilannetta, jossa pelaajan jo menneiden 12 kuukauden saavutukset ovat pelikumppaneiden vastaavien suoritusten kanssa pantu jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Yksittäisenä eräänlaisena läpileikkauspäivänä ranking on harvalla huipussaan, valtava enemmistö on nousussa tai laskussa eli ovat itse asiassa rankingiaan “parempia” tai “huonompia”.

Pieni virhe tulee systemaattisesti jo siinä, että pelaajien huippuikä tällä ranking-perusteisilla arvioinnillakin pitäisi tietysti olla puoli vuotta ennen sitä päivää joka sitten henkilöhistoriassa näkyy tiettynä päivämääränä.

Huomautan vielä, että jos yleisesti hyväksytään ja uskotaan parhaimmiston kehittyvän vielä maksimin, ykköspaikan saavuttamisen jälkeenkin (Federer, osittain tosin mailanvaihdon jälkeen ja Nadal viime kesänä USOpenin voittonsa aikaan), niin miksi ihmeessä se KAIKILLE MUILLE olisi mahdonta vaikkei ranking enää johonkin aikaisempaan yltäisikään.


#534

Tuomas Ketola totesi viimeksi aiheesta jutellessamme, että (ammattilais)tennis alkaa kahdesta sadasta. Perustunee aika pitkään ja perusteelliseen omakohtaiseen kokemukseen, jota on turha kiistää.


#535

Toisaalta noista Tuomaksen kokemuksista on jo viitisentoista vuotta, ja kai yleisen mielipiteen mukaan taso on tuona aikana laajentunut. Kyllä 300:n joukossa pääosin Challengereja pelaava on aika tekijä tänä päivänä.


#536

Joo Tuoppihan pelasi viimeisen matsinsa nuorta Gulbisia vastaan 2006 Tampereella, mutta kyllähän hän rundaa vielä Henrin mukana ja näkee ja tietää missä mennään. En tiedä mistä tuo “yleinen mielipide” on muodostunut - katsoin randomina joitain 200-300 pelaajia jotka tunnen ja ei ainakaan näitä kavereita tekisi mieli kutsua aika tekijöiksi:

Pedja(ATP206) iso osa pisteistä futureista (3voittoa, 2 finaalia +1 semi) challengerissa 1 finaali ja loput aika kuraa Palkintorahaa 2017 vain $44 T, eli 36T € oli kuitenkin reilu vuosi sitten ATP159.
Lestienne (ATP 207) isoja pisteitä 6 futuresta, challenger pelit siinä ja siinä… Palkintorahaa 2017 $35T =29T €,
Grigelis (ATP 251) puolet challengeria puolet futurea, rahaa $38T,
Viola (ATP 264) - viime kaudella pelannut vain 5 challengeria ilman mainittavaa menestystä, Rahaa $30T
Arguello (ATP 288) 10 challengeria, joista 1 voitto, pri semia ja 4 kertaa ekalla ulos + 8 futurea, joista paljon pisteitä, rahaa $25T.
Kaikki nämä ovat mielestäni kelpo pelimiehiä, mutta eihän noilla tuloilla eläkepäiviä turvata! Oli siellä pari poikkeustakin, esim. Pavlasek $180T, mutta heillä oli 1-3 GS/Tour matsivoittoa, mutta mitä lähemmäs 300 mennään sen enemmän äijät vetää futureja.

Jos katsotaan ATP:n kalenteria, niin lähes joka viikko on keskimäärin 2 tourin kisaa ja 3 challengeria. Useimmissa tourin kisoissa on 28 kaavio ja 16 paikkaa karsijoille, joten Tourille mahtuu 80 pelaajaa/ viikko. Challengereissä on sitten pääsarjapaikkoja 96:lle pelaajalle, joten pyöreästi nuo 200 parasta tavoittelee jatkuvasti näitä isompien pisteiden ja paremman palkintorahan turnauksia. Sijat 200-300 pääsevät kesteihin mukaan, jos tilaa löytyy, muuten on pakko hakea vauhtia futureista aina silloin tällöin.


#537

Ai, tarkoititkin rahan tekemistä. Itse puhuin “aika tekijöistä” nimenomaan pelillisesti.


#538

Ymmärsin myös kyseessä olevan pelillisen tason laajeneminen.

Suurin osa olympiavoittajista on pienissä lajeissa sellaisia että tienaavat suunnilleen saman verran kuin ATP200-300 pelaajat ja ovat aika kovia tekijöitä urheilukartalla vaikka moni näistä paiskii siviilityötäkin urheilemisen rinnalla tai ainakin heti uran jälkeen ovat pakotettuja siihen.

Raha on hyvä mittari mutta ei se kaikkea kerro urheilusuorituksen kovuudesta.


#539

Siitä voisikin tehdä jossain vaiheessa tilaston, miten aasialaisten pelaajien lukumäärät ovat muuttuneet eri aikakausien välillä? Vaikka viiden vuoden välein 2018, 2013, 2008, 2003, 1998, 1993, 1988 jolloin Soulin olympialaisissa tennis teki paluun kisakalenteriin. Vaikka sillä tuskin suurempaa merkitystä kokonaisuuteen oli.
Mittapuuna voisi tarkastella rankingvälejä top50, top100, top200, top300 ja miksei top500 myös.
Lisäksi pitäisi vetää järkevä raja aasialaisen ja eurooppalaisen pelaajan välille tähän yhteyteen sopivaksi.Israel, Kazakstan ainakin ei Aasiaa tässä yhteydessä ja Uzbekistan joko-tai.


#540

Kyllähän ne melko kovia pelimiehiä ovat mutteivät tarpeeksi kovia jos eivät pysty yli sataa tonnia tienaamaan. Kulut on kuitenkin ne 30-50T ja useimmissa maissa palkintorahat verotetaan 15-35%.
Tuskinpa moni heistä ajattelee että onpa hienoa kun olen hyvä urheilija ja näin hyvä pelaaja,mutta ei se mitään, kun tilillä ei ole yhtään rahaa. Jos ei pysy selkeästi 200 joukossa ei mitään tienaakkaan. Siksi ne papat on siellä nuorempien kiusana. Harva yli 28 vuotias lähtee sitten enää leikkimään 200-500 rankingilla futureihin kovinkaan pitkäksi aikaa. Jos sieltä ei nopeasti pääse takaisin niin parempi kattoa muita hommia.
Mielenkiinnolla seuraan myös Ivan Nedelkon (31v.) nyt ATP 244 (highest ranking !) etenemistä. Hänhän oli jo alkuvuonna 2016 iskuetäisyydellä top 200:n, mutta hävisi kymmenisen kertaa putkeen Challengereissa ekalla ja tuli sitten Hyvinkäältä hakemaan vauhtia. Nyt näyttäisi taas olevan saumoja, jos voittohanat kesän challengereissa vihdoin aukeaa. Vuoden sisällä mies voittanut 6 futurea ja ollut 3 kertaa finaalissa, kerran CH kvartsi, 6 future semiä ja 2x6 pistettä Tourin karsintafinaaleista.


#541

Ai että top-300 pelaaja pelillisesti aika tekijä… Nyt on tullut kaikki kuultua tältä kaverilta :smile:


#542

Lisäisin vielä että itselleni tuollainen top-300 pelaaja on kuin änärin nelosketjun laituri. Eli täysi puukäsi, mutta kova tekemään duunia jolla ei kuitenkaan mitään asiaa kärkiketjuihin eli atp:lle isoimpiin parrasvaloihin.


#543

…tai taitava pelaaja teknisesti ja taidollisesti, mutta monin muunlaisin puuttein eli sellainen pihapeli-lätkänpelaaja, joka ei kestä lajin fyysistä, taktista ja tempoon liittyvää vaatimustasoa.


#544

Harmi vaan sen top 300 kaverin kannalta, että se nelosketjun änäristi vetää vielä vähintään 20 kertasella lixalla.


#545

Niinpä - ja vetää kesäsesonkina 20 kertaa enemmän alkoholia, ja lomaileekin kaudesta 20 kertaa enemmän.


#546

Tällä viikolla kymmenen parhaan ikäkeskiarvo on vähän päälle 29 vuotta. Vuonna 1975 joulukuussa keskiarvo oli suurimmillaan ennätykselliset hiukan alle 30 vuotta, ja kaiken todennäköisyyden mukaan 30 v menee rikki tänä vuonna jossain vaiheessa.

Neljännesvuosisata sitten huippupelaajat olivat nuorimmillaan, ja ihan nuorimmillaan seitsemisen vuotta ikäeroa näihin nykyisiin.

Ikuiseksi ennätykseksi jäänee Agassin 21-syntymäpäivänä huhtikuussa 1991 julkaistu nuorisotopkymppi keski-iältään 22 v 8 kk: Edberg, Becker, Lendl (tosin jo 31 v), Agassi, Forget, Sampras, Ivanisevic, Bruguera, Courier ja Chang. Tämä kaarti tuli keränneeksi 48 GS-voittoa miesten kaksinpelissä ja vain Forget jäi kokonaan ilman.

Top25- , top50- ja top100-porukoissakin on ollut nuorimpien kulta-aikaan 1990-luvun alkupuolella 4-5 vuoden ikäero keskiarvoissa verrattuna nykyisiin (24, 25 --> 28, 29). Supertähtien tuoma sattumanvaraisuus ei niissä enää paina.

Ei taida olla missään muussa suuressa urheilulajissa noin dramaattista huipun vanhenemista vastaavassa ajassa.