Tennisuraputkeen tarvitaan aina kotijoukoilta paksumpi lompakko kun joukkuelajeissa, tuttavani kertoi juuri, kuinka eräässä ikäluokkansa kärkijoukkueessa pelaavan lätkäjunnun kulut on lähes 8 tonnia vuodessa.
Tenniksessä ei taida selvitä edes vuoden treenimaksuista tuolla?
Ulkomaan kisareissut ovat sitten alkaen 500-1000€/reissu.
Lätkä oli pitkään se ylivoimaisesti kallein joukkuelaji, mutta viime vuosina jalkapallo ja jopa salibandy on kyllä kirineet tätä kulukuilua mukavasti kiinni… Koita siinä nyt sitten harrastaa monipuolisesti urheilua, erityisesti palloilulajeja, kun vuosikulut rupeaa olemaan kymppitonnin korvilla.
Toki tuo tavoitteellinen tennisharrastus vielä sitten luku erikseen, mutta olisihan se silti ihan kiva jos nuoremmilla pelureilla olisi mahdollisimman monipuolinen lajihistoria pohjalla. Tenniksen harrastajamäärät ovat suhteessa niin pieniä, että sääli kun vähän pienemmän budjetin perheet/lapset karsiutuu heti kättelyssä.
Joillakin on myös illuusio että pelkillä ohjatuilla seuran treeneillä pääsisi huippu-urheilijaksi.
Joku superlahjakas ja varakas voi ehkä onnistua, mutta yleensä vaaditaan junnulta itseltään valtava oma innostus liikuntaan ja urheiluun.
Jossain oli tutkimus eri lajien huippu-urheilijoista, useimmilla oli lapsena ja nuorena liikuntaa todella paljon, olikohan 30-40 tuntia viikottain tms.
Ja iso osa omalla ajalla tehtyä vapaaehtoista “höntsyä” eri lajeja.
Pihapelit on halpaa!
Vähentää myös vammariskiä jos liikunta lapsena ja nuorena on monipuolista.
Totta kai tenniksen kaltaisen lajin tekniikka on opittava jo lapsena ja jossain vaiheessa täytyy erikoistua tennikseen.
Mutta joillakin on siinä vaiheessa jo tuhansia tunteja liikuntaa tehtynä, eri lajeja, tennistä tietysti osa siitä myös. Siihen hyvään pohjaan sitten se 10.000 tuntia tennistreeniä 
Pihapelit olisi halpaa, mutta missä näkee höntsäpelejä enää? Suurin osa ikäluokasta istuu sisällä ja katsoo kännykkää. Ja pienempi porukka käy sitten vanhempi/valmentajavetoisissa reeneissä.
4 tykkäystä
Niinpä…
Ja sitten ihmetellään kun ei tule olympiamitaleja, eikä muutenkaan suomalaisia voi enää kutsua “urheilukansaksi”.
Pieni osa niistä jotka käy vanhempi/valmentajavetoisissa treeneissä, liikkuu myös vapaa-aikanaan paljon ja monipuolisesti, ja joistakin heistä saattaa tulla huippu-urheilijoita.
Ihan sama juttu jos meinaat vaikkapa muusikoksi.
Kaikki ymmärtää että jos haluat ammattiviulistiksi, täytyy lapsesta saakka soittaa joka päivä, ja paljon, kotona itse.
En mää provosoitunut, eikä myöskään ollut tarkoitus sinua loukata. Vähän särähtää vaan tämä ilmaisu:
Itse olen lähinnä sen kannalla, että kannustetaan ja tuetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, jos lapsella itsellään on haluja. Muistaakseni @Natti kertoi hauskasta kohtaamisesta Harrin isän kanssa, joka vapaasti lainaten meni jotenkin näin: “en kai voi poikaa estääkään kisoja kiertämästä, kun koulukin sujuu niin hyvin”. Tuo on vaan omassa mielessä niin kaukana “kärsimään laittamisesta” kuin ja olla voi. Tästä ehkä ajatus meni vähän liiankin suoraviivaisesti punakoneen tuotoksiin.
1 tykkäys
Viittasin helikopteri- tai curlingvanhemmuuteen, joka on yleistynyt meillä ja länsinaapurissamme. Tämä siis isossa mittakaavassa.
Matteo Berrettinillä 10 ATP -titteliä, joista 0 kpl kovilla kentillä/hallissa. Kaiken lisäksi finaaleista 6 kpl vain yksi ollut kovilla kentillä…eli kaikki tittelit tullut joko massalta tai ruoholta…Löytyykö toista vastaavaa verrokkia tai vielä suurempaa määrää ilman kovan kentän ATP -titteliä?
Varsinkin nimenomaan huomioiden ruoho+massa yhdistelmällä…esim. jollain pelkällä massalla tuo olisi vielä ehkä todennäköisempää.
Jannik Sinnerillä vastaavasti 18 ATP -titteliä urallaan, joista 16 sisä/ulkokovat, mutta vain yksi massa+ruoho, eikä yhtään finaalitappioita ole massalla/ruoholla (5 finaalipaikkaa). Sekin aika yksipuolinen tilasto. Kuvastaa vaan miten suuri painoarvo kovan kentän tuloksilla on.
Mites tuo vika kappale nyt meni? 1 voitto massa/ruoho, mutta ei yhtään finaalitappiota, vaikka finaaleja on 5.
Tarkoitan siis 5 finaalipaikkaa, jotka johtaneet finaalipaikkaan, mutta ei turnausvoittoon kaikki kovilta kentiltä…ei siis yksikään näistä luonnonalustat (ruoho/massa).
18 (turnausvoittoa) ja 5 (hävittyä finaalia). Eli periaatteessa finaalikokonaisuus 21 kovat kentät (halli/ulko) ja 1+1 massa ja ruoho.
Kaikkien aikojen suomalaiset tennisvuodet…
Ykköseksi nousee Davis Cup välierä. Ei auta Jarkko. Sorry.
Kakkoseksi nousee 2006. ATP-voitto ja koko vuosi top20. Huikea suoritus Jarkolta.
Sitten Harrin viime kausi. Wimbledon on vaan kova.
Tämän jäkeen on vaikeaa. Henrin AO vai Jarkon huikeat “pari” vuotta. Vedän kaikii Jarkon vuodet korkeammalle, kun oli top 30. Oli se kova äijä.
1 tykkäys
Kontisen paras vuosi menee kyllä Heliövaaran parhaan edelle ilman muuta. Tuon AO:n lisäksi myös kaksi ATP finaalien voittoa, puhumattakaan että oli ranking-ykkösenä puoli vuotta.
2 tykkäystä
Totta kai Kontisen 2017 oli kokonaisuudessaan kovempi suoritus kuin Harrin vuosi 2024, ei siitä ole kahta sanaa.
Mut arvostuksessa Wimbledon menee AO:n edelle, joten yksittäisissä pytyissä mielestäni Harrilla on nyt hiukan arvokkaampi pokaali. Toki makuasioita mut oma fiilis on, että pelaajien keskuudessa sekä katsojien silmässä se on kaksi paikkaa maailmassa mitkä on ylitse muiden. Toinen on Philippe Chatrier, toinen on Wimbledonin keskuskenttä.
Ehkä itse vähän välttelisin sekoittamasta kaksinpelisaavutuksia nelinpelisaavutuksiin. Puhutaan kahdesta eri lajista ja kaksinpelissä kilpailuasetelma vähän toista luokkaa. Se jotenkin vaan on helpompi vertailla kaksinpelisaavutukset keskenään, sitten Harrin ja Henrin välille semmoinen oma pieni keskinäinen tarkastelu.
Jos halutaan puhdasta tilastovertailua käydä, Kontinen on edellä kaikilla merkittävillä mittareilla mitattuna paitsi slämipytyissä. Maailmanlistan ykköstilalle pitää antaa jättimäinen painoarvo, siihen perään 2x ATP-finaalivoitto ja kylkeen kolme kappaletta tonnivoittoja. Harrilla tietysti tulevalla kaudella kaikki mahdollisuudet kiriä tilastoissa vaikka kuinka ja paljon.
3 tykkäystä
Pitkälti sama yllä olevan viestin kanssa.
Nyt kun katsoo tuota Kontisen kautta 2017, niin oli kyllä kovaa ajoa. AO:n voitto, Wimbledonissa ja US Openissa semeihin, Shanghain tonnikisan voitto, lisäksi Pekingin ja Washingtonin 500 kisan voitot. Kauden päätteeksi tietty myös ATP-finaalien voitto. Eli on tuossa Harrilla vielä matkaa Kontisen saavutuksiin. Mitään tietenkään Harrilta pois ottamatta!
Henkka pelasi käytännössä viisi kautta (2015-2019) huipulla, joka riittää täyteen eläkkeeseen ATP:n eläkejärjestelmän puitteissa. Harmi että korona-vuodet vei motivaation. Olisi pystynyt helposti pelaamaan melkeimpä vuoteen 2030 saakka.
3 tykkäystä
No joo, Kontinen ei virallisesti ole uraansa lopettanut ainakaan mun tietääkseni. Mutta tuskinpa on palaamassa, vaikka ikänsä puolesta olisi vielä nuori mies näissä ympyröissä.
En tiedä kiinnostaako valmennusympyrät enemmänkin, kerta toimii jossain roolissa DC-joukkueessa. Virtasen taustalla oli viime kaudella ainakin osan aikaa jotain konsultaatiota antamassa. Eikös Kontinen myös ollut siinä Ruusuvuoren viimeisimmässä kuvassa, oltiinko vain peliseurana vai oliko joku toinen tarkoitus.
Henrin ammattilaisura oli aika lyhyt, mutta hyvinkin antoisa jos näin voi asian muotoilla.
1 tykkäys
Sebastian Baez voitti toistamiseen Rion ATP-500 kisan…Tämä oli siis Baezin uran 7 ATP-title ja hänen ennätysranking on 18.
Löytyykö kovin montaa muuta pelaaja, jolla olisi noin monta ATP-titleä tai enemmän sekä rankingiltaan samaa tasoa tai jopa heikompi?
Nopealla vilkaisulla en ole ainakaan törmännyt itse kuin esim. Nick Kyrgios ATP-13 ja Feliciano Lopez ATP-12 ennätysrankingeilla 7 ATP -titleä. Toinen suht. lähelle tuollaisia lukuja on Pablo Cuevas ATP-19 ennätysranking, tosin 6 ATP-titleä.
2 tykkäystä
Baezilla löytyy uraltaan myös melkoisia tappiokierteitä. Vuonna 2022 tuli läpimurto, Estorilin kisasta ensimmäinen ATP turnausvoitto ja Santiogossa ja Båstadissa vielä finaalissa. Båstadin finaalista alkoi sitten melkoinen taaperrus. Seuraavat 18 ottelua, joissa 1 voitto. Mukana 11 ottelun tappioputki. En tiedä mikä on ennatys mutta tuskin kovinkaan paljon tätä isompia lukuja voi olla. Donald Young taisi joskus vetää joku 15 ottelua putkee ilman voittoa. Tämä putki päättyikin sitten Santiagon kisassa uran toiseen turnausvoittoon. Samoin ennen tätä Rion kisaa edelliset 11 ottelua ja yksi voitto, mukaan luettuna 9 tappion putki.
1 tykkäys
Toistaiseksi löytänyt:
Philipp Kohlschreiber ATP 16 (CH) ja 8 titteliä
Dmitry Tursunov ATP 20 (CH) ja 7 titteliä (päihittää vielä Baezin)
Martin Klizan ATP 24 (CH) ja 6 titteliä (päihittää Pablo Cuevasin).
Tuohon vielä jatkona extramainintoja, jotka päihittävät vielä esim. Baezin lukemat:
Vijay Amritraj 15 ATP -titteliä (ATP 18 CH)
Balazs Taroczy 13 ATP -titteliä (ATP 12 CH)
Robert Lutz 11 ATP -titteliä (ATP 15 CH)
Sam Querrey 10 ATP -titteliä (ATP 11 CH)
Guillermo Perez-Roldan 9 ATP-titteliä (ATP 13 CH)
Francisco Clavet 8 ATP -titteliä (ATP 18 CH)
Jaime Yzaga 8 ATP -titteliä (ATP 18 CH)
Ramesh Krishnan 8 ATP -titteliä (ATP 23 CH)
Kaikki muut siis Baezilla vielä teoriassa saavutettavissa tittelien määrissä paitsi Krishnan rankingin puolesta, kuhan ei tee liikaa rankingennätyksiä.
3 tykkäystä
Morjesta kaikki!
Tänään vähän erilaista kuin ATP tilastoa. En ole ikinä kilpapelannut, joten joku valmennusjärjestelmää paremmin tunteva voisi vähän avata olenko aivan kuutamolla ja yksinäni väitteideni kanssa. Katselen aika paljon tennismatseja mitä nyt ilmaiseksi netistä näkee. Useita satoja vuodessa. Pääosin top50-800 otteluita. Korostan nyt heti alkuun etten ole tehnyt noista otteluista tilastoja, mutta tietyt lainalaisuudet toistuu niin usein, että olen lähes satavarma että ne tukee seuraavia väittämiäni.
Tenniksessä on useita lyöntejä joita ei pitäisi missään nimessä lyödä, koska kyseinen lyönti laskee voittotodennäköisyyttä (pois lukien erikoistilanteet). Silti niitä lyödään kohtuuttoman usein tilanteissa, joissa lyönnin käyttö ei ole millään tapaa perusteltua tilastollisesti. Joidenkin peli saattaa jopa perustua oleellisesti johonkin noista epäedullisista lyönneistä. Peli itsessään ei voi koskaan olla täydellistä, mutta puhutaan aika isosta vääristymästä jos jotain tiettyä lyöntiä pitäisi lyödä tilastollisesti esimerkiksi 90% vähemmän.
Miksi pelaajia opetetaan lyömään näitä lyöntejä tilanteissa joissa se ei ole perusteltua? Älkää ymmärtäkö väärin, ymmärrän että työkalupakista täytyy kyetä lyömään jokaista lyöntiä ja niitä opetellaan harjoituksissa. Mutta selkeästi tiettyjä lyöntejä viljellään otteluissa aivan liikaa ja aivan väärissä spoteissa niin paljon, ettei kyse voi olla pelkästään väsyneen pelaajan heikosta tilanteen arviointikyvystä.
Ja jotta joku ymmärtäisi mitä pääni sisällä tarkoitan, niin selitän vielä hieman auki omia havaintojani. Esimerkiksi takakenttäpelissä pitäisi tilastollisesti viljellä lähes 100% ajasta yläkierteistä kämmentä ja kahden käden rystyä, koska niiden onnistumisprosentit on yksinkertaisesti niin korkeat, että vaikka vastustaja adjustoituisi ettei työkalupakista juuri tule muuta, niin se on silti kannattavaa. Lisäksi vastustaja pääsee niiden ansiosta kaikkein harvimmin paineen päälle.
Laitetaan nyt yksi yleinen esimerkki. Yksi yllättävän usein toistuva tapahtuma, ottelusta toiseen: Vastustaja lyö hieman vajaan lyönnin ja saat spotin lyödä normaalia painavamman lyönnin takakentän etuosasta yläkierteellä. Sillä saat suhteellisen varmasti ja helposti painostuksen omiin käsiin. Tarkoitan lyöntiä jossa kohtalaisen korkea onnistumisprosentti jolla saadaan vastapuoli ongelmiin, muttei lyödä vielä sellaista selkeästi matalamman onnistumisprosentin lyöntiä jolla tulee piste lähes joka kerta kun lyönti onnistuu. Sen sijaan pelaaja yllättää ja ottaa rennommin, vaikka aikaa on lyödä ihan mitä vaan, valitseekin alakierteen joka yritetään suunnata takakentälle tai keskikentälle (tuskin keskikenttä tarkoituksena?). Jos lyönti ei ole täydellinen, niin osaava vastustaja yleensä ottaa tässä vaiheessa pallon hallinnan ja painostuksen yläkierteellä itselleen. Jos kuitenkin käy niin että vastustaja kontraakin alakierteellä painostavamman lyönnin sijaan, aukeaa usein toistamiseen mahdollisuus ottaa painostus omiin käsiin. Sen sijaan lyödään toistamiseen alakierre ja hukataan pallon hallinta mahdollisuus toistamiseen. Jollei lyönti mene aivan takaviivan tuntumaan, vastustaja lyö todella usein tässä vaiheessa painavemman lyönnin ja yllättävän usein myös pisteen. Miksi lyötiin alakierre ja annettiin painostus ilmaiseksi vastustajalle, vaikka oli mahdollisuus ottaa pallon hallinta omiin käsiin? Erityisen fataalia tämä jos vastustajalla itseluottamus kunnossa ja paketti kasassa. Tällaiset turhat leikittelyt omasta mielestä vain lyöntien onnistumisten kanssa painivien kriisipesäkkeiden kanssa. Väsymys eihän ole ikinä perustelu hyvästä spotista jättää lyömättä painostava yläkierre, koska usein tulee enemmän väsy juosta vastustajan juoksuttamana kuin vice versa.
Tälläisiä vastaavia esimerkkejä on useita, eri lyönneistä eri tilanteista jotka toistuu lukemattomia kertoja yksittäisessä ottelussa. En halua luetella enempää koska viesti on pitkä ilman niitäkin. Ymmärrän että on tärkeää osata jokainen lyönti ja varioida joskus jopa epäedullisella lyönnillä jotta vastustaja on varpaillaan kyseisen lyönnin mahdollisuudesta. Mutta miksi pelaajia ei optimoida tekemään tilastollisesti voitollisempia asioita prosentuaalisesti huomattavasti enemmän? Vai onko universaali valmennus keskittynyt vaan pelaajien kehittämiseen, vastustajien skouttaukseen, muttei ymmärrä ottelukohtaisista tilastoista oman pelaajan kohdalla mitään syvemmin? Toisaalta tuntuu että vastustajien skouttauskin on heikoissa kantimissa mitä kauemmas mennään tuolta top-20 rankingista.
Yleisistä tilastoista ei muuten noita asioita löydy, joten ne pitäisi jonkun ihan silmämääräisesti kirjata ja todentaa.
1 tykkäys
Paldanius voitti siis 17-vuotiaana ATP237 rankatun.
Kuinkahan monta suomalaista voittanut tuota ylempänä olevan pelaajan 17-vuotiaana historiassa.
Tuskin viittä enempää ja edellisestä tovi kulunut.
Voi jäädä kolmeenkin nimeen. Rahnasto ja Rahunen on varmat.
Juho Paukku 2004 ja Jarkko Nieminen 1999 olivat Tampereen CH semien aikoihin juuri täyttäneet 18v.
Henri Laaksonen edusti 17-vuotiaana Suomea ja hänellä oli CH nimiä vastaan tuohon aikaan tiukkoja vääntöjä.
Otto Virtanen eteni 2018 ITF profinaaliin 17v, mutta ei voittanut noin ylhäällä olevaa.
Micke Kontinen voitti 17-vuotiaana 2010 Tukholman ATP-karsinnoissa ATP241 nimen, jonka Oskari löi nyt neljällä rankingpykälällä.
5 tykkäystä