Tennisuraputkeen tarvitaan aina kotijoukoilta paksumpi lompakko kun joukkuelajeissa, tuttavani kertoi juuri, kuinka eräässä ikäluokkansa kärkijoukkueessa pelaavan lätkäjunnun kulut on lähes 8 tonnia vuodessa.
Tenniksessä ei taida selvitä edes vuoden treenimaksuista tuolla?
Ulkomaan kisareissut ovat sitten alkaen 500-1000€/reissu.
Lätkä oli pitkään se ylivoimaisesti kallein joukkuelaji, mutta viime vuosina jalkapallo ja jopa salibandy on kyllä kirineet tätä kulukuilua mukavasti kiinni… Koita siinä nyt sitten harrastaa monipuolisesti urheilua, erityisesti palloilulajeja, kun vuosikulut rupeaa olemaan kymppitonnin korvilla.
Toki tuo tavoitteellinen tennisharrastus vielä sitten luku erikseen, mutta olisihan se silti ihan kiva jos nuoremmilla pelureilla olisi mahdollisimman monipuolinen lajihistoria pohjalla. Tenniksen harrastajamäärät ovat suhteessa niin pieniä, että sääli kun vähän pienemmän budjetin perheet/lapset karsiutuu heti kättelyssä.
Joillakin on myös illuusio että pelkillä ohjatuilla seuran treeneillä pääsisi huippu-urheilijaksi.
Joku superlahjakas ja varakas voi ehkä onnistua, mutta yleensä vaaditaan junnulta itseltään valtava oma innostus liikuntaan ja urheiluun.
Jossain oli tutkimus eri lajien huippu-urheilijoista, useimmilla oli lapsena ja nuorena liikuntaa todella paljon, olikohan 30-40 tuntia viikottain tms.
Ja iso osa omalla ajalla tehtyä vapaaehtoista “höntsyä” eri lajeja.
Pihapelit on halpaa!
Vähentää myös vammariskiä jos liikunta lapsena ja nuorena on monipuolista.
Totta kai tenniksen kaltaisen lajin tekniikka on opittava jo lapsena ja jossain vaiheessa täytyy erikoistua tennikseen.
Mutta joillakin on siinä vaiheessa jo tuhansia tunteja liikuntaa tehtynä, eri lajeja, tennistä tietysti osa siitä myös. Siihen hyvään pohjaan sitten se 10.000 tuntia tennistreeniä
Pihapelit olisi halpaa, mutta missä näkee höntsäpelejä enää? Suurin osa ikäluokasta istuu sisällä ja katsoo kännykkää. Ja pienempi porukka käy sitten vanhempi/valmentajavetoisissa reeneissä.
Niinpä…
Ja sitten ihmetellään kun ei tule olympiamitaleja, eikä muutenkaan suomalaisia voi enää kutsua “urheilukansaksi”.
Pieni osa niistä jotka käy vanhempi/valmentajavetoisissa treeneissä, liikkuu myös vapaa-aikanaan paljon ja monipuolisesti, ja joistakin heistä saattaa tulla huippu-urheilijoita.
Ihan sama juttu jos meinaat vaikkapa muusikoksi.
Kaikki ymmärtää että jos haluat ammattiviulistiksi, täytyy lapsesta saakka soittaa joka päivä, ja paljon, kotona itse.
En mää provosoitunut, eikä myöskään ollut tarkoitus sinua loukata. Vähän särähtää vaan tämä ilmaisu:
Itse olen lähinnä sen kannalla, että kannustetaan ja tuetaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, jos lapsella itsellään on haluja. Muistaakseni @Natti kertoi hauskasta kohtaamisesta Harrin isän kanssa, joka vapaasti lainaten meni jotenkin näin: “en kai voi poikaa estääkään kisoja kiertämästä, kun koulukin sujuu niin hyvin”. Tuo on vaan omassa mielessä niin kaukana “kärsimään laittamisesta” kuin ja olla voi. Tästä ehkä ajatus meni vähän liiankin suoraviivaisesti punakoneen tuotoksiin.
Viittasin helikopteri- tai curlingvanhemmuuteen, joka on yleistynyt meillä ja länsinaapurissamme. Tämä siis isossa mittakaavassa.