Taitopelaaja10 ennusti vuoden 2012 lopussa vanhassa keskusteluryhmässä näin (linkki tässä ketjussa):
“Odottelen siis kuumeisesti vuosia 2015-2018. En näe estettä sille, etteikö -96 Quinzi, -96 Kokkinakis, -96 Coric, -97 Zverev, -98 Mmoh, -98 Luz yms voisivat olla yhtäkovia alle 20-vuotiaita kuin -87 pelaajat Djokovic ja Murray ja -88 pelaajat Del Potro ja Cilic olivat kymmenisen vuotta aiemmin vuosina 2005-2008.”
Ennustaminen on vaikeaa, mutta ainakin edes jonkinlainen osumistarkkuuden seuranta on osa ennustamistakin. Pelkät povaukset eivät ole ennustamista.
Miten on käynyt tai käymässä? Quinzi taaplaa ties millä tasolla. Kokkinakisin olkapääoperaatio estää satavarmasti pääsyn alle kaksikymmenvuotiaana ATP-voittajaksi. Jos jo teini-ikäisenä joutuu leikkauspöydälle olkapään takia, ei se kovin hyvältä näytä jatkonkaan kannalta.
Coricilla on vielä koko kausi aikaa tavoitella 19-vuotiaana ATP-titteliä. Nyt rankingissa 44. Samalla sijalla muuten kuin 19-vuotias del Potro 8 vuotta sitten, ja hänhän nosti peräti neljä ATP-pystiä sitten vuonna 2008. Pakkohan tässä on Coricin ainakin yhteen voittoon uskoa. Ja kymmenen parhaan joukkoon pääseminenkin tällä kymmenluvulla on ilmeistä. Mutta riittävätköhän raamit ihan terävimpään kärkeen…
Zverevin haluttoman näköistä yrittämistä olen sen verran nähnyt, että uskoni häneen tulevana suurpelaajana on aika ohut. Mmoh’sta ja Luzista en osaa sanoa yhtikäs mitään, ja eihän heidän aikansa taida vielä ollakaan.
Haluatteko listan Tshekin ja Ruotsin historian parhaista ATP-nelinpelaajista? Ei se mitään - selvitän nuo joka tapauksessa huomenissa. Tulee olemaan melko pitkät ja loistokkaat listat, tosin suurin osa varmaankin melko tuntemattomia nimiä, ainakin suurelle yleisölle ja osin myös paljon tennistä seuraaville.
Näiden listojen keräämiselle yksi syy - Henri Kontinen. Henkkahan treenasi junnuvuosinaan paljon Tshekissä ja Ruotsissa, joten on tavallaan osin näiden maiden tuote, eikä tarvitse ihmetellä miksi on erittäin kova nelinpelaaja, kun näiden maiden dubbelihistoriaa käy läpi.
Tshekin historian parhaat ATP-dubbelirankingissa. Osin myös tshekkoslovakia, jotka olivat tshekkejä.
Tomas Smid ATP 1 (1984) 56 titteliä
Daniel Vacek ATP 3 (1997) 25 titteliä
Pavel Slozil ATP 4 (1985) 32 titteliä
David Rikl ATP 4 (2001) 30 titteliä
Radek Stepanek ATP 4 (2012) 18 titteliä
Martin Damm ATP 5 (2007) 40 titteliä
Pavel Vizner ATP 5 (2007) 16 titteliä
Lukas Dlouhy ATP 5 (2009) 10 titteliä
Jiri Novak ATP 6 (2001) 18 titteliä
Cyril Suk ATP 7 (1994) 32 titteliä
Petr Korda ATP 10 (1990) 10 titteliä
Petr Pala ATP 10 (2001) 7 titteliä
Frantisek Cermak ATP 14 (2010) 32 titteliä
Leos Friedl ATP 14 (2005) 16 titteliä
Ivan Lendl ATP 20 (1986) 6 titteliä (kaikki dubbelitittelit ennen siirtymistä jenkiksi)
Tomas Cipulec ATP 21 (2003) 3 titteliä
Jarloslav Levinsky ATP 24 (2007) 5 titteliä
Karel Novacek ATP 25 (1994) 6 titteliä
David Skoch ATP 30 (2008) 5 titteliä (voitti junnu Wimbledonin kaksinpelin 1992, vasta 15v 7kk)
Jaroslav Navratil ATP ATP 31 (1987) 2 titteliä
Lukas Rosol ATP 37 (2014) 3 titteliä
Milan Srejber ATP 37 (1989) 2 titteliä
Stanislav Birner ATP 43 (1987) 2 titteliä
Tomas Berdych ATP 54 (2006) 2 titteliä
Vojtech Flegl ATP 58 (1992) 5 titteliä
Lisäksi löysin tukun muitakin tshekkejä jotka voittaneet ATP-titteleitä dubbelissa, kuten Josef Cihak, Richard Vogel, Slava Dosedel, Jiri Granat, Tomas Zib, Michal Tabara, Ivo Minar, Jan Hernych, Jan Hajek, Jiri Vesely, jne. Kokonaismäärä lähentelee 40:ntä eri tshekkiläistä dubbelin ATP-turnausvoittajaa.
Noin kymmenisen vuotta sitten samalla top50 listalla oli kymmenen eri tshekkipelaajaa. Viime vuosina eivät ole enää tuottaneet samalla vauhdilla dubbeliexpertejä kuin ennen.
Saas nähdä pärjääkö Ruotsi Tshekin tilastolle kokonaiskuvassa? Terävimmän kärjen osalta toki Ruotsi taitaa olla melko hurja. Kokoan sen myöhemmin.
Lisäksi ATP-dubbelititteleitä voittaneet Björn Borg, Robin Söderling, Joachim Johansson, Thomas Enqvist, Magnus Gustafsson, Ola Jonsson, David Engel, Nicklas Utgren, Christer Allgardh, Per Henricsson, Tobias Svantesson, Jörgen Windahl, Per Hrejtquist, Stefan Simonsson.
Magnus Norman ei voittanut dubbelissa ATP-titteliä.
Mutta kumpi on kovempi Tshekki vaiko Ruotsi? Molemmat aivan dubbelihistorian kärkimaita.
Toivottavasti Henri Kontinen ohittaa aikanaan Robert Lindstedtin tilastot!
Tämän viikonlopun Kazakstanin futurefinaalin Tyurnev vs Petrovic tiebreak 25-23 on kuulemma kaikkien aikojen pisin tiebreak miesten ammattilaisturnauksien pääsarjoissa. Edellinen ennätys oli 24-22.
FU-karsinnoissa on pelattu 36-34 tiebreak ja junnuturnauksessa muistaakseni myös joku päälle 30:n mennyt.
Nelinpelissä pisin on 27-25. Jarkko Niemisen ja John Isnerin tiebreak 19-17 on puolestaan Wimbledonin historiaa, kun katselee wikipediasta historian pisimpiä tiebreakeja.
Laskin tämänhetkisten (7.2.2016) miesten ja naisten ikäjakautumien eroja tenniksen top100-listoilla.
Mielenkiintoiset, joskaan eivät yllättävät käyrät. Ikähaarukka on sama, eli 18-36 vuoden sisään mahtuvat molemmissa. Naisten ikäkeskiarvo on 25,5 vuotta, miehillä 27,6 vuotta (mediaanit melkein samat kuin keskiarvot). Keskihajonnatkin ovat lähes yhtäsuuret: 3,7 ja 3,9 v.
Naisten puolella noustaan siis sadan listalle 2-3 vuotta aikaisemmin ja vanhempia ikäluokkia on puolestaan selvästi enemmän miesten puolella.
Katsaus 1981 ikäluokka vs 1996 ikäluokka CH-turnausvoittojen osalta.
1981 syntyneiden nuorimmat CH-turnausvoittajat vuosilta 1998-2001.
Lleyton Hewitt (AUS) 17v 9kk
Roger Federer (SUI) 18v 2kk
Andreas Vinciguerra (SWE) 18v 7kk
Filippo Volandri (ITA) 19v 0kk
Irakli Labadze (GEO) 19v 0kk
Nikolai Davydenko (RUS) 19v 2kk
Olivier Rochus (BEL) 19v 5kk
Jarkko Nieminen (FIN) 19v 7kk
Kahdeksan teininä CH-turnausvoittoon yltänyttä 1981 syntynyttä. Lisäksi mainittava, että Igor Kunitsyn (RUS) pelasi peräti kahdesti CH-finaaleissa jo 18 vuotiaana. Ikäluokan ensimmäisen ammattilaisturnauksen vuonna 1997 Sateelliitissa 15v 11kk iässä voittanut Feliciano Lopez ei voittanut CH-turnausta nuorena, vaan sujahti ATP-tasolle isompien kisojen turvin. Tosin 20v 0kk Lopez hävisi CH-finaalissa Jarkko Niemiselle.
Seuraavina vuodelta 2001 CH-titteliin pystyivät myös Taylor Dent (USA) 20v 1kk, Jurgen Melzer (AUT) 20v 3kk ja Kristian Pless (DEN) 20v 3kk.
Mardy Fish (USA) pelasi CH-finaalissa 19 vuotiaana.
1996 ikäluokan nuorimmat CH-turnausvoittajat vuosilta 2014-2016…
Borna Coric (CRO) 17v 10kk
Hyeon Chung (KOR) 18v 3kk
Jared Donaldson (USA) 18v 3kk
Thanasi Kokkinakis (AUS) 19v 1kk
Elias Ymer (SWE) 19v 2kk
Karen Khachanov (RUS) 19v 3kk
Noah Rubin (USA) 19v 8kk
Blake Mott (AUS) 19v 9kk
Joten 1996 syntyneissä nyt samat kahdeksan teini-iässä CH-voittoon pystynyttä kuin oli kovassa 1981 ikäluokassa.
Tosiaan Quentin Halys (FRA) ja Dmitry Popko (KAZ) ovat vasta iältään 19v 3kk ja omaavat sellaiset asemat, että voivat pystyä lähikuukausina CH-turnausvoittoon. Ikäluokan paikka nro. 7. tarjolla ennen Rubinia ja Mottia. Samalla 96 ohittaisi 81 ikäluokan saavutukset tässä tilastossa.
Kiitos Via. Pitänee kaivella vanhempiakin, mutta sain nopeasti työstetyksi tasan viiden vuoden takaiset listat. Miehissä on tultu viidessä vuodessa Top100-listalla keski-iässä selvästi ylöspäin, keskimäärin noin 1,5 vuotta.
Kiitos tästä. Trendi on selvä. Varmasti sama jatkuu kun vuosia selataan taaksepäin. Hyviä arvauksia tai tietoa, mistä tämä johtuu? Itse puhuin aiemmin pelin fyysistymisestä, mutta tämä ei varmasti selvitä asiaa tyhjäksi.
Tämän hetken ikärakenteeseen vaikuttaa myös se, että 89-94 ja osin myös 95 ikäluokat ovat olleet oudon vaisuja tuottamaan laajasti kovia lupauksia.
Homma näyttäisi muuttuvan taas parempaan suuntaan nuorien pelaajien osalta 96 ikäluokasta lähtien. Mielestäni melko hyvä mittari ollut tosiaan CH-turnausvoitto alle 20 vuotiaana. Vanhoina hyvinä aikoina oli arkipäivää 19 vuotiaiden CH-turnausvoitot, mutta ne olivat suht koht jäissä vuosina 2009-2014.
Alle 20 vuotiaiden CH-turnausvoittajien lukumäärät ikäluokittain pelaajamäärältään.
1989 - 2 kpl
1990 - 4 kpl
1991 - 1 kpl
1992 - 3 kpl
1993 - 1 kpl
1994 - 0 kpl
1995 - 2kpl
1996 - 8 kpl…
1997 - 2 kpl… ja molemmat jo 17 vuotiaina saavutetut ja varmasti tulossa paljon lisää tänä ja ensi vuonna.
Tämän hetken hehkutetuimmat “nuoret lupaukset” Milos Raonic ja Dominic Thiem eivät voittaneet CH-turnausta alle 20 vuotiaina. Toisaalta samoista ikäluokista löytyi teinivoittajia, jotka eivät sittemmin ole ottaneet yhtä kovaa asemaa.
Mennävuosilla oli kuitenkin välttämättömyys ottaa vähintään CH-turnausvoitto tai mieluummin ATP-turnausvoitto jo teininä, jotta kovaksi nimeksi nousi. Nyt kun on tuollainen 96, 97 ja 98 ikäluokkien kaltainen poppoo, jotka muistuttavat jossain määrin vaikkapa rykelmää 80, 81, 82, niin on vielä nähdäkseni toivoa, että ikärakenne jossain määrin tulossa takaisin päin totuttuun.
Mutta on toki tässä muustakin kysymys ollut, kuin heikkojen lupausten ajanjaksosta.
Ehkä tuossa on pieni osa totuutta, mutta trendi on sen verran vahva ja pidemmältä ajalta, ettei tuokaa selitä asiaa, ainakaan kokonaan.
Olisiko osaltaan sillä merkitystä, että steppi junnusarjoista kunnon palkoille atp-kisoihin vie onnistuessakin useamman vuoden. Suurin osa pelaajista jumittuu futures tai challenger tasolle ja jokainen vuosi näissä sarjoissa on enemmän tai vähemmän tappiollinen. Tämä taas johtaa helposti joko oman tai sponsorin uskon loppumiseen.
Mielestäni tenniksen iso ongelma on se, että vain n. 200 kaveria tekee tiliä ja yrittäjiä on kuitenkin tuhansia. Olisko näin, ettei uusia superlahjakkuuksia em. syistä vain hakeudu lajin pariin tai huomaa systeemin karuuden, eikä jaksa jatkaa treenaamista atp-taso näkymissä. Kattojärjestöjen ja isojen kisojen järjestäjien pitäisi tyytyä pienempään rahamäärään ja jakaa sitä enemmän pelaajille. Tämä ei tosin taida olla kovinkaan realistinen vaihtoehto.
Ei tuo tilannetta auttaisi, koska ne vähän tienaavat eivät silti koskaan pääse isompiin kisoihin. Voittamalla yhden GS matsin saa samat hillot kun voittamalla 50 futurea tai 6-8 challengeria (noin hatusta vedettynä)
Auttaisihan se sitä, että jos futures tasolla tulee toimeen, niin antaahan se pohjaa useammalle kaverille jatkaa uraansa, eikä ole välttämättä paniikinomainen paine niskassa koko ajan.
Joopa, mutta isot turnaukset ja Grand Slamit eivät ole varsinaisesti halukkaita jakamaan voittojaan futureihin. Osa rahastahan kyllä kanavoituu alimmallekin tasolle, kun GS-maissa järjestetään tosi paljon kymppitonneja osittain juuri näillä GS-tuotoilla ja Grand Slam Fund tukee turnausjärjestelyitä köyhimmissä kehitysmaissa, mutta sekin on vain kosmetiikkaa.
Yritän kirjoittaa tätä aihetta sivuavan blogin ehkä parin viikon päästä, niin voidaan sitten ideoida lisää.
Perusprobleemihan on vaan se, että vaikka futures-kisojen minimipalkintosumma ensi kaudesta alkaen on n. 15000 €, niin siitäkin jäävät voitolle vain finalistit, semi-kvartsit-tokarundi: tappiota useita satoja euroja/viikko, ellei kisa satu olemaan kotipaikkakunnalla.
Jo nyt on vaikeaa löytää Suomesta kolme seuraa, jotka järjestäisivät miesten kymppitonnin, niin mikä olisi tilanne jos futureiden minimipalkintosumma olisikin 25000?
Silloin voittamalla yhden matsin pelaaja saisi jo 430(-verot) ja kvartsista pääsisi noin omilleen ja semistä ylöspäin jäisikin jotain.
Toinen asia, joka rajoittaa radikaalisti lahjakkuuksien määrää on se, että jo junnuaikana joudutaan iskemään rahaa useita kymppitonneja vuodessa, että voi edes haaveilla top100 sijoituksesta. Laji on tässä mielessä kuin formula-1 tai ratsastus, pienten piirien hommaa.
Täytyy nyt vielä yksi asia nostaa tähän keski-iän nousuun. Eli harjoittelun, ruokavalion ym. osa-alueiden ammattimaisuus kaikilla tasoilla. Huipuilla, kuten Djokovits tai Federer, on iso tiimi, jotka miettivät jokaista elämän osa-aluetta viimeisen päälle kuntoon. Tämä maksaa ja tähän on harvalla varaa.
80-luvulla saattoi nuori växjölainen poika tulla puskista ja voittaa Grand Slam turnauksen. Tänä päivänä se on täysin mahdotonta.
