No ei nut sentään useita kymppejä tai saahan sitä rahaa palamaan jos koko perhe lähtee vaikka kolmeksi viikoksi kaukomaille perheen juniorin tukijoukoiksi, sen sijaan että pelaisi alle 400 km etäisyydellä kotoa. Nyt ollaan kyllä sivussa otsikosta ja kuten sanoin, yritetään pureutua aiheeseen lähiaikoina oikein kunnolla.
Kuvitellaan tilanne, että todella hyvä parikymppinen pelaaja rankingilla 170 lähtee pelaamaan Australian avoimia. Hän on jopa niin hyvä, että pystyy pelaamaan tasapäisesti yksittäisen matsin Federeriä vastaan. Hän matkustaa Australiaan turistiluokassa ja mahdollisesti odottelee koneenvaihtoja parillakin kentällä. Koska hänen ranking on alhainen, niin hän joutuu pelaamaan 3 ottelua päästäkseen pääsarjaan. Koska hänen pitää yrittää tienata ja samalla säästää menoissa, niin hän on liikkeellä ilman valmentajaa ja pelaa vielä neluria lisärahan toivossa. Paineet menestykseen ovat kovat, koska GS-kisoissa on helpoin mahdollisuus tienata.
Federer lentää paikalle joko omalla koneella tai ykkösluokassa. Hänelle on vuokrattu tuttu kartano ja mukana on oma valmentaja, fysiikkavalmentaja, kokki, fysioterapeutti… Kaikki sparrauskaverit on sovittu muiden toimesta… Koska ura on ollut taloudellisesti menestys, niin hän voi lähteä pelaamaan ilman taloudellisia paineita. Miinuspuolella voi olla ennakkosuosikin asema ja lukuisat sponsoritapahtumat.
Tämä uusi pelaaja kohtaa ensimmäisellä kierroksella top40 pelaajan ja pelaamalla elämänsä matsin voittaa sen tiukasti pitkällä kaavalla. Federer taas hoitaa ensimmäisen kierroksen ilman sen suurempaa tuskaa. Kun nämä pelaajat sitten kohtaavat toisella kierroksella, niin eipä paljon ole kysymystä voittajasta.
Ranking ja raha auttavat vanhempien pelaajien asemaa ja todennäköisesti vielä aikaisempaa enemmän. Esimerkiksi Nadal pelasi kovilla kentillä pitkään voittamatta yhtään top10-pelaajaa (AO 2014 - Shanghai 2015, yksi WO Berdych), mutta sinä aikana ranking tipahti vain ykkösestä seiskaan.
No ei se växjöläinenkään nyt ihan puskista noussut ja ei ND - llä ja RF-lläkään ollut ennen huipulle nousua kun korkeintaan koutsi mukana. Vaikka me laitettaisiin nyt Suomen lupaavimmalle pelaajalle autokuskin, jännittäjän, fysion, kuntovalmentajan,henkivalmentajan, henkivartijan.ravintoterapeutin ja kaksi tenniskoutsia tukijoukkoihin, niin ei se takaisi, että junnusta tulisi edes junnuhuippua. Kyllä se tärkein tekijä on oma tahto. Tunnen yhden Atp turnausvoittajan 17-vuotiaasta lähtien, jolloin hänellä oli vain 3 mailaa, 2 pelipaitaa, kahdet shortsit yhdet tossut ja yhdet verkkarit ja pelikassi. Ei sponsseja ja mailat hän jännitti itse.
Paljastan nimen myöhemmin.
1 tykkäys
Ugh, Jumala on puhunut. Nyt odotetaan sitten viisautta. Mun mielestä ollaan erittäin paljon ytimessä. Rahan vaikutusta harrastukseen ei voi kiistää.
Ei se ilmaista ole lähettää valmentajaakaan juniorin matkaan. Monenkertaisen verotuksen takia moni vanhempi lähtee itse matkalle säästääkseen kustannuksissa. Toki monen pelaajan ollessa yhdessä liikkeellä yksi maksettu valmentaja on halvempi vaihtoehto. Joidenkin mielestä esimerkiksi 15-vuotiaat voivat lähteä kisamatkalle vaikka Puolaan ilman aikuisia, mutta moni on eri mieltä. Jotkut kisapaikat ovat hankalia lähestyä ilman autoa.
No pitääkö sillä 15 vuotiaalla G4 junnulla olla vip olosuhteet ja koutsi aina mukana? Vierumäellä pelasi monta ulkomaista junnua jotka tuli yksin tai kaksin bussilla ja jatkoivat bussilla/ junalla Tampeelle, eikä ollut isi tai äiti kengännauhoja sitomassa. 
Ja muuten aika moni top 170 ATP pelaaja lentää pitkät lennot uppgradien turvin busineksessa - ellei halua väkisin kiduttaa itseään.
Mun pojan tennisharrastus maksoi noin 6 tonnia vuodessa. Summa kertyi valmennusmaksuista, varustekuluista ja kotimaan kisareissuista.
Summa olisi ollut ihan toista, jos kuviossa olisi ollut ulkomaan kisat, vaikka vain lähialueella ja ammattimainen valmistautuminen urheilu-uraa varten.
6 tonnia on hyvä hinta aktiiviharrastukselle = 500 kuussa = 125 €/ viikko. Moneen suosittuun lajiin uppoaa enemmänkin. Pari entistä junioriaikojen treenikaveria käyttävät omiin urheiluharrastuksiinsa tuplamäärän vuodessa, eivätkä kuitenkaan harrasta kovin fanaattisesti kuin kahta kolmea juttua. Suomessa kaikki maksaa…
Siihen jos laittaisi päälle 10 kisaa Viro, Latvia, Liettua ja Venäjä- sektoriin, tekisi lisää 4-5 tonnia.
Sitten jos haluaa lähteä Ruotsiin tai pidemmälle Länsi-Eurooppaan niin jo alkaa maksaa.
Koutsikulut on sitten ihan oma kategoriansa. Jos haluaa privaattikoutsin niin maksaa enemmän, jos löytyy kimppakoutsi niin vähemmän ja silloin tulee vastaan se, että miten seurat tukevat mahdollista ulkomaan kisailua. Liiton tuki kun kohdistuu melko harvoille ja yleensä vasta kun tuloksia on jo tullut.
Puhutaan silloin 12-14 vuotiaasta kaverista. Tiedän toisen vanhemman maksaneen 16-vuotiaan tennisharrastuksesta viime vuonna yli 10te, eikä hänkään ole “ammattilaisuralla”. JNTAn kavereilla on kuuleman mukaan eri luokkaa kustannukset.
Olis kiva tietää, dumaamisen sijaan, että mistä mestarin mielestä huippujen keski-iän nousu johtuu?
Ne vanhemmat huiput on vaan niin hyviä ettei nykynuoret niille pärjää. Kaverini, joka asuu Floridassa Stepanekin ja Haasin naapurina kertoi että Stepanek aikoi jo 5 vuotta sitten pistää pillit pussiin, mutta sitten voitti vielä yhden ATP kisan ja pari Davis Cupia ja siellä se vaan yhä heiluu ja pärjää edelleen - 37 vuotiaana.
Vaikea ottaa siihen kantaa, miten yksipuolisesti tai monipuolisesti nuoremmat treenaavat, mutta tässä viikolla pisti silmään nais-alppinistin Tina Mazen ( voi olla että nimi kirjootetaan toisella tavalla) kommentti, jossa hän uskoo, että liiallinen somessa roikkuminen vie ainakin syöksylaskijoilta parhaan terän keskittymiseen ja sen takia tällä kaudella on tullut normaalia enemmän pahoja ulosajoja. Ehkä tenniksessäkin aktiivisemmat somettajat lyövät enemmän ulos - mene ja tiedä.
Ja otetaan nyt ihan konkreettinen esimerkki Suomesta: kyllhän varmaan Kiisken Late ja Heliövaaran Harrikin toivoisivat, että nuoret pärjäisivät heille, mutta kun ei, niin siksi varmaan itsekin vielä kilpailevat, tosin säästöliekillä.
ATP-tasolla sillä säästöliekilläkin tienaa ihan kivasti, joten mukana roikutaan niin kauan kuin motivaatiota kiertämiseen löytyy.
Heh, really? Eihän tuo ole mikään selitys, tosiasian toteaminen. Näinhän se on, mutta vuosia jatkuvaan trendiin on olemassa muita syitä kuin se, että meillä on nyt vain poikkeuksellisen kovat kaverit huipulla. Varsinkin kun kaikki huippukaverit ovat vaihtuneet 15 vuoden ajanjaksolla.
No jos sen varsinaisen syyn joku palstalla keksii niin sitten vaan äkkiä ammatin vaihto valmentajaksi.
Puhuin asiasta viime kesänä Severin Lüthin kanssa eikä hänkään osannut mitään “syytä” asialle keksiä
Jos et asiaa tiedä, niin suhtautumisesi voisi olla avoimempi muiden mielipiteisiin. Enkä tässä nyt tarkoita pelkästään tätä käymäämme keskustelua.
Some syynä tason laskun ja vanhat pelaajat toivovat saavansa turpaan nuoremmiltaan. Hmm, tulee tunne että lukisi Iltalehteä. Onhan noita syitä vanhempien pelaajien pärjäämiseen luteltu täällä foorumilla vaikka kuinka paljon. Ja ihan äskettäisissäkin viesteissä todettu. En myöskään aliarvioisi näitä ‘ravintotekijöitä’ joita huiput pystynevät pelin yhä enemmän fyysistyessä hyödyntämään aivan eri tavalla kuin joku junnu joka ei tiedä ATP-tason ‘ruokavaliosta’ mitään.
Joo, sama tilanne Suomessa kuin maailmallakin, “vanhat” miehet jyrää. Tilanne Suomessa on vieläkin heikompi, koska jäähdyttelijät ovat parasta mitä suomi-tenniksellä on tarjota.
Tampereen tennisskenen näkökulmasta en ihmettele tilannetta. Tennistä pidetään kalliina ja hiukan elitistisenä lajina ja onhan se kallis, jos ajatellaan normipalkansaajaa 2000 euron nettopalkkaa. Iso osa nuorista ei harrasta mitään urheilua, suuri osa lahjakkaista junnuista menee joukkuelajeihin ja näistäkin kavereista iso osa lopettaa ennen 16 ikävuotta.
Vuosien 2008-2014 aikana (jolloin olin enemmän touhussa mukana) oli Tampereella 1-3 poikajunnua per ikäluokka, jotka pelasivat tennistä kilpaa. Eli massaa ja sitä kautta lahjakkuuksia ei ollut tarjolla. Sen lisäksi valmennusta vaivasi virkamiesmäistyminen ja seuraa business-logiikka.
Toimintaa mietitään sen kautta, mikä tuottaa eniten voittoa seuralle/taustaorganisaatiolle. Kilpailullisia tavoitteita ei ollut tai ne eivät jalkautuneet. Valmentajat toimivat niinkuin palkkatyössä toimitaan, ja tulokset olivat (business)tavoitteiden mukaisia. Tätä kautta Tampereella ollaan siinä tilanteessa, että junnurankingissa on yhteensä kokonaista viisi (5) poikajunnua, jotka ovat ikäluokkansa 20 sakissa. Eihän tällaisesta määrästä voi laatua ammentaa.
Tampereen tilanne kuvastaa mielestäni myös Suomen tilannetta. Lahjakkuuksia ei vain ole lajin parissa ja jos onkin, niin joko valmennuksen heikkous tai rahan puute johtaa siihen, ettei junnuja ole noussut edes Suomen miesten huipulle. Mulla ei ole perspektiiviä arvioida, johtuuko lahjakkaiden junnujen puute em. syistä myös kansainvälisesti.
Pieniä pilkahduksia ei-virkamiesmäisestä toiminnasta on ollut nähtävissä mm. Tampereella (80-luvulla), Hyvinkäällä (90-luvulla), Lohjalla (2000-luvulla) ja Oulussa (2010-luvulla). Näissä seuroissa oli yksi tai useampi innostunut kaveri, joka ei miettinyt ensisijaisesti omaa rahaansa, vaan oli kova halu viedä toimintaa ja junnuja eteenpäin.
Lohjalla taisi olla parhaimmillaan 5 poikaa 99-poikien top10:ssä ja 6 top15:ssa. Kun tämä joukon vetäjä muutti Kaliforniaan, niin nyt paras poika on 18. rankinglistalla. Ehkä enemmän tuo aikaisempi menestys kuvaa muiden seurojen huonoutta kuin LoTe:n hyvyyttä. Kun asiat tekee edes kohtuullisesti, niin sillä pärjää kotimaisessa tenniksessä. Turku on tällä hetkellä nostanut tasoaan ja miehittää 5 pelaajalla P12:n top10:n.
Itse pelasin juniorijääkiekkoa Jokereissa 1980-luvun alussa ja toiminnan ammattimaisuus oli jo silloin valovuoden edellä tennisseurojen nykyistä tasoa. Eikä syynä ole todellakaan pelkästään tennisseurojen haluttomuus, vaan selittäviä syitä on todella paljon. Mutta jos tennisvalmennus seuroissa on sitä, että tuodaan pallokori kentälle ja pyydetään pelaajia alkamaan pelaamaan kymppejä ja tiebreakkejä, niin sen suurempaa menestystä laajemmalla rintamalla on turha odottaa.
1 tykkäys
Pientä vertailua, kumpi on kovempi 18v-kaksikko 1987 syntyneet Djokovic ja Murray, vaiko kymmenen vuotta myöhemmin 1997 syntyneet Zverev ja Fritz?
Zverev 18v 9kk ATP-56
Fritz 18v 3kk ATP-102
Keski-ikä 18v 6kk ja rankingkeskiarvo 79.
Murray 18v 6kk ATP-63
Djokovic 18v 6kk ATP-79
Keski-iän ollessa tuo 18v 6kk rankingkeskiarvo 71.
Joten niukasti 87 vie pidemmän korren 97:sta, mutta vain marginaalisella erolla.
Katsellaan voimasuhteita uudemman kerran kun otetaan kaikilta neljältä pelaajalta saavutukset 18v 11kk ikään mennessä.
No mutta oltiin kuitenkin monensorttisen väittelyn jälkeen yhtä mieltä, että olisi kiva kun futures-tasollakin “pärjäisi” taloudellisesti ja saisi vaikka sen 2000/kk käteen, joka vastannee esim. kioskimyyjän palkaa
Yritin huonolla menestyksellä vähän perustella, miksi se vain ei koskaan tule onnistumaan.
Jos se menestys olisikin siitä käytettävissä olevasta rahoituksesta kiinni, niin ei silloin olisi Veli Paloheimon, Olli Rahnaston ja Aki Rahusen eikä Jarkonkaan nousta kovinkaan korkealle, koska kaikki ovat ns. tavallisesta perheestä.
Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni junnuna paljonkin harjoitellut, mutta sittemmin lopettanut tyttö tai poikaa jatkaa harrastustaan ihan vaikkapa kuntoilun kannalta.
Suomalaisen keskipalkka on 3206 e ja tästä veroprosentti 30% eli käteen jää 2240 euroa. Jos on kaksi vanhempaa niin käteen jää n. 4500 e. Raha on yksi rajoittava tekijä, mutta ei toki selitä asiaa tyhjäksi.
Noiden kaverien ajasta on homma muuttunut. JNTAssa kavereiden vuosikulut ovat olleet yli 20 te. Se että tarvitseeko lähteä viikoiksi Aasiaan tai etelä-ameriikkaan noustakseen huipulle? No, se ainakin tiedetään, ettei se sitä takaa.