Tämä tarina kertoo entisen ammattipelaajan suulla, millaista tenniselämä on salamavalojen takana, sekä miksi kaikki uhraukset ja panostukset kannatti tehdä.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen juttu. Lähes kaikista asioista, joista jutussa kirjoitetaan, niin olen itsekin 100% samaa mieltä.
Omia lisäyksiä:
Suomalainen seuravalmennus on ala-arvoista. Tennisliiton pitäisi asettaa selvät kriteerit seurojen juniorivalmennukselle ja jos ei niitä täytä, niin seuran pitäisi saada jotain sanktioita. Suomessa on monia 100 000 asukkaan kaupunkeja, joissa käytännössä ei ole minkäänlaista kilpajuniorivalmennusta
Jokainen huippujuniori tulee seuravalmennuksen ulkopuolelta (JNTA on onneksi nykyisin)
Tennis on liian kallis laji menestyville kilpajunioreille
Ammattilaistennis elättää aivan liian pienen joukon pelaajia. Tämän vuoksi moni lahjakas nuori valitsee opiskelun tenniksen sijaan (ehkä ei ole pelkästään huono asia?)
Suomalaisten miestennispelaajien seuraajalle tämä juttu on kiinnostavuudessaan vertaansa vailla. Todellakin toivoen lisää saman tyyppistä tarinaa. Vaikka systemaattisesti läpikäyden suomalaisia aktiivisia ja entisiä pelaajia. Timoltakin varmasti irtoaisi juttua vieläkin enemmän. Rankimman mukaan Timo kritisoi Tennisliittoa. Toivottavasti tilanne joskus kääntyy sellaiseksi että hän voi pyörtää sanansa ettei koskaan tule sanomaan mitään myönteistä liitosta.
Onko tähän blogien kirjoittajajoukkoon mahdollista liittyä? En tosin pystyisi lupaamaan kovinkaan säännöllisesti tekstejä, mutta olisi halukkuutta kantaa kortta kekoon.
Kiitokset tästä. Hyvin kirjoitettu stoori. It’s a long way to the top, if you wanna rock 'n roll, niin kuin Bon Scott asian ilmaisi. Sama pätee tennikseen.