Mitä vaaditaan, että tennispelaajasta tulee vuoden urheilija Suomessa? Riittäisikö sekanelinpelin Grand Slam -turnausvoitto ja vuoden lopputurnauksen voittaminen nelinpelissä?
Jarkko ei voittanut liiemmin turnauksia, minkä myötä ei saanut äänestyksissä merkittävää tunnustusta. Kontinen on voittanut tänä vuonna 7 turnausta ja majailee maailman top 10 joukossa.
Mitä arvelette?
Leo-Pekka Tähti on varmaan suurin suosikki Vuoden urheilijaksi. Myös Lotta Lepistö ja Suomen ainut olympiamitalisti Mira Potkonen ovat todennäköisesti kärkikahinoissa. Mutta kyllä itse arvostaisin Kontisen saavutukset tällä kaudella varsin korkealle, ja ykköseksi ainakin sitten, jos voittaa vielä tämän arvostetun finaaliturnauksen. Sekanelinpelin Grand Slam -voitto vieläpä Wimbledonissa on jo kova saavutus + siihen päälle nousu maailmanlistan top 10:iin ja vaikka mitä suomalaista tennishistoriaa.
Varmaan hyötyy myös siitä, että nimenomaan loppukaudesta menestynyt hyvin, ja saanut paljon näkyvyyttä mediassa, niin jää myös urheilutoimittajien mieleen paremmin.
Olen samaa miettinyt ensimmäisestä masters-finaalista lähtien. Mielenkiintoista nähdä riittääkö saavutukset edes äänestettävien joukkoon. Tennistä ei arvosteta Suomessa ja kun nelinpelipari on ulkomaalainen, se oletettavasti vähentää mahdollisuuksia entisestään.
Oma mielipide on, että Jarkon kausi vuonna 2006 oli urheilullisesti tärkeämpi saavutus. Silti tämä Kontisen nelinpelikausi varmaan turnausvoittoineen arvostetaan korkeammalle. Parempi on, jos näitä ei edes vertaa. Ylipäätään eri urheilulajien tulosten arvottaminen on mahdoton tehtävä.
Veikkaan, että jos Kontinen ensi kaudella voittaa yhdenkin miesten nelipelin Grand Slamin tai nousee edes viikoksi ranking-ykköseksi, silloin on mahdollisuus tulla valituksi vuoden urheilijaksi. Silti se vaatii, että maailmanmestaruutta ei saman vuoden aikana voiteta yhdessäkään kansallislajissa.
Hyvä aihe! Tästä kun on spekuloitu kaikilla muilla urheilufoorumeilla, mutta ei vielä täällä.
Mielestäni Wimbledonin sekanelinpelin voitto yksinään ei olisi nostanut Kontista kovinkaan korkealle tuossa äänestyksessä, mutta se mitä on tapahtunut viime viikkojen aikana, elikä ensin Shanghai Masters finaali, jonka jälkeen Pariisin Mastersin voitto ja nousu top10 listalle ovat nostaneet Henkan maailman aivan terävimpään elittiin lajissaan.
Vielä tarvittaneen Lontoon voitto ja sen jälkeen paikka kolmen kärjessä on viimeistään varma ellei jo nyt ole, mutta riittääkö kärkeen, on mielipidekysymys. Heikko urheiluvuosi suomalaisilla, joten mahdollisuuksia lienee. Ainakin tunnettu urheilutoimittaja Tapio Suominen ilmoittanut äänestävänsä Kontisen ykköseksi ja tuo kielii siitä, että hyvä sijoitus tuloillaan, sillä tuskin Tapsa on yksin mielipiteensä kanssa.
Toisaalta uskoisin Henkan nousevan lähivuosien aikana maailman parhaaksi nelinpelaajaksi. Miltä kuullostaa sellainen, että valitaan vuoden urheilijaksi tänä vuonna noin ATP8 rankingilla ja Masters-menestyksellä, sekä sekanelinpelin GS-voitolla, mutta vaikkapa ensi vuonna on ATP1 ja miesten GS-voittaja, niin olisiko se vuoden urheilijan titteli silloin vielä enemmän ajankohtainen(?) Toki minulle kelpaa valinta jo tänä vuonna.
Tämän vuoden äänestyksessä vahvoilla tälläiset nimet:
Leo-Pekka Tähti (100 metrin kelailu, vammaisurheilu)
Henri Kontinen (tenniksen dubbeli)
Lotta Lepistö (maantiepyöräily)
Mira Potkonen (nyrkkeily)
Patrik Laine (jääkiekko)
Antti Ruuskanen (keihäänheitto)
Mielenkiintoinen nimi saadaan tänä vuonna joka tapauksessa ykköseksi. Jääkiekkoilijaa ei olla koskaan valittu ykköseksi kiekkohullussa maassa, mutta nyt meillä on superjunnu Laine josta odottelen lähivuosina Henkan pahinta kilpailijaa näissä äänestyksissä mikäli voittaa NHL:n maalipörssin yms. Eikös toimittajat nämä valitse ja Lainehan saanut otteillaan toimittajat tässä maassa aivan sekaisin. Saa nähdä miten todellisuudessa asian laita.
Kun miettii, että vuoden urheilijaksi valittu myös suunnistuksen MM-voittaja, niin onhan näitä rajoja rikottu aiemminkin.
Vuoden urheilijaksi on kai kerran valittu itse asiassa aika kökösti joukkue (hiihdon kultamitalistit Niskanen ja Jauhojärvi v. 2014), vaikka kisassa on erillinen vuoden joukkue -sarjakin (Sinä vuonna voitti lentopallomaajoukkuemme, kaikki kaiketi suomalaisia.).
Viime vuonna vuoden joukkue olikin sitten Seinäjoen Jalkapallokerho, jossa taatusti pelasi ulkomaalaisia. Epäjohdonmukaisuutta kerrakseen!
Toisaalta kansainvälistyvässä maailmassa, jossa myös joukkueurheilun merkitys on jatkuvassa kasvussa, joudutaan enenevästi tuommoisiin ristiriitatilanteisiin, joita jo nyt on riittävästi kaikenlaisia…
Ehdotankin uutta sarjaa: Vuoden urheilija jonkin urheilujoukkueen jäsenä (= Vuoden joukkueurheilija). Kontisen kannalta asiaan ei vaikuta tietenkään se, että hän on pärjännyt monessakin nelinpelijoukkueessa. Tämän sarjan voittaja olisikin tänä vuonna ilman muuta Kontinen.
JK. TP:n listassa Laine taitaa olla toinen joukkueurheilija. Laineeseen verrattuna Kontinen saa isosti kaulaa siinä, että jääkiekkojoukkueen menestystä jakaa jo ottelutasolla parikymmentä pelitoveria. Eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Tänä vuonna taso on ollut huono, joten Henkalla on erinomaiset mahdollisuudet voittaa, ainoa haastaja voitosta pitäisi olla Tähti. Osa jättää Tähden kokonaan ilman pisteitä, mutta toisaalta osa ei osaa arvostaa tennistä ja varsinkaan neluria jonkun Aussin kanssa tarpeeksi. Tiukille tulee menemään Tähden kanssa.
En muista onko kukaan linkannut tätä juttua tälle palstalle.
Kyllä Henkka tulee tekemään vielä isoja asioita nelurikiertueella, joten minusta olisikin hienoa, että valinta vuoden urheilijaksi tulisi vaikkapa sellaisena vuonna, kun hän ensimmäisen miesten nelurin grandsläm-pytyn nappaa.
Vuoden urheilija on valittu vuodesta 1947. Äkkitarkastuksella joukossa näyttää olevan vain yksi “puhdas” joukkueurheilija. Ei taida olla yllätys, että nimi on Jari Litmanen (vuosi 1995). Silloin ei Litmasen onneksi ollut olympia- (tai paralympia)vuosi. Ja kovin vaikeaa siis tuntuu olevan joukkueurheilijan pääsy vuoden parhaaksi urheilijaksi!
Vitsiltähän tuo tuntuu kultaisen parivaljakon, Niskasen ja Jauhojärven valinta “vuoden urheilijaksi”. Naurattaa ihan. Kyllä toisella oli takuulla ainakin himpun verran parempia suorituksia kuin toisella vuonna 2015, ja toisen olisi pitänyt tyytyä kakkossijaan vuoden urheilija -äänestyksessä sinä vuonna.
Oliko joskus semmoinenkin sarja kuin “vuoden urheiluteko”? Tuommoinen yksittäinen rykäisy kuuluisi tietysti sinne!
Jatketaanpa tätä aihetta, jota voi pitää jonkinlaisena urheiluspekulaatioiden kuningas- tai kuningatarlajina.
En pidä vammaisurheilijaa onnistuneena valintana “vuoden urheilijaksi”, vaikka en haluakaan korostaa sitä, että yhtä vammaislajia kohden vakava harrastajapohja on yleensä hyvin kapea.
Ymmärrän tietysti, että vammaisillakin on hyvä olla sellaisia esikuvia, jotka edesauttavat reippaan, terveellisen elämäntavan valitsemista. Vältän tietoisesti urheilu- tai urheilijasanaa tässä. Mutta kun mennään vammaisurheilun(kin) huipulle, sielläkin on ikäviä mörköjä vaanimassa… Ja siis ammattilaisiksihan ne parhaat pyrkivätkin. Mitä pahaa, näemmehän parempia vammaissuorituksia?
Sen kummemmin tarkistelematta tässä yhtään mitään pidän antiikin aikaisena “huvituksena” sitä, että ammattilaisvammaiset taistelisivat “verissä päin” keskenään, ja terveet ihmiset seuraisivat näitä makaabereja näytelmiä kuin silloin ennen. Minkähänlaisiin manipulaatioihin se tie voi johtaakaan kun aikaa kuluu… Asiaa ei muuksi muutu vaikka seuranta tapahtui enimmäkseen TV:n ym. kautta eli muualla kuin näillä nykyajan colosseumeilla peukuttamisineen sun muineen!
Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin, niin vammaisurheilu on kuuluisa huijauksista. Siellä doping rehottaa ja ehkä törkeimpänä terveitä urheilijoita on kärynnyt näistä “intellectually disabled” lajeista. Eli siinä suhteessa mikään ei ole uutta.
Tähteä puoltaa se, että ratakelaus on paralympialaisten “100 metrin juoksu”, eli arvostetuimpia lajeja näissä karkeloissa (toki siinäkin on pari eri luokkaa). Lisäksi Tähti on hallinnut lajiaan suvereenisti vuosikymmenen mitä ei voi sanoa yhdestäkään maailmanlaajuisesti harrastetun lajin suomalaisurheilijasta pitkään aikaan, oli laji miten pieni ja mitätön tahansa.
Tenniksen neluri on verrattavissa yleisurheilun kävelyihin. Kiinnostaa vain silloin, kun tulee menestystä. Ei nelurin menestystä voi vakavasti kovin korkealle arvostaa.
Sama toisaalta pätee lähes kaikkiin lajeihin poislukien jääkiekko ja jalkapallo.
Ei Kontista nyt tarvitse vielä valita, koska tulossa on todennäköisesti vielä suurempia menestyksiä, esim. Wimledonin voitto ensi vuonna on täyttä realismia. Ei siellä tänä vuonnakaan ollut kuin yksi parempi pari, Kon/Pee oli ainoa pari, joka pisti voittajaparin tiukoille.
Ja jos kehitys jatkuu, niin Kontinen tulee tuulipukukansankin tietoisuuteen, ja voi olla, että Henkka valitaan vielä monta kertaa vuoden urheilijaksi.
Hyvä kun luottoa Kontisen menestykselle tuleville vuosille riittää! Tilanne voi toki huonontuakin: Tulee huonompia jaksoja ja voi se loukkaantuminen osua nelinpelaajankin kohdalle.