Suosittelen katsomaan sulkapallon mitalipelejä. Toisessa välierässä Tanskan Viktor Axelsen, joka on turnauksen ehdoton voittajasuosikki, ja vastassa suuryllättäjä Guatemalan 34-vuotias Kevin Cordon, joka on rankingissa samoilla paikkeilla kuin Kalle Koljonen. Cordon on suurella tunteella pelaava ja räjähtävän hyppysmashin omaava taistelijatyyppi. Toisessa välierässä hallitseva olympiavoittaja Chen Long ja Indonesian Anthony Ginting, joka johtaa näiden keskinäisiä kohtaamisia selvästi.
Alan varmaan seuraamaan jatkossa tarkemmin sulkapalloa muutenkin, koska se on hyvää vaihtelua tennikselle, mutta jossa on myös paljon samoja elementtejä kuin tenniksessä.
Ja mielenkiintoista seurata, miten EM-mitalisti Koljonen jatkossa pelaa. Hänellä kävi uskomattoman huono tuuri lohkoarvonnassa, koska nähdyn perusteella Koljonen olisi pystynyt pelaamaan tasaisesti monta muuta lohkovoittajaa vastaan. Axelsen voitti kiinalaisen puolivälierävastustajansakin aika lailla yhtä helposti kuin Koljosen. Axelsen pystyy ulottuvana pelaajana eliminoimaan Koljosen vahvuudet lähes täysin, mutta monia muita jatkoon päässeitä vastaan hän olisi pystynyt varmaan saamaan helpommin pisteitä iskulyönneillään.
Toivottavasti kehitys jatkuu ja Pariisissa käy parempi arpaonni.
Taso on sulkapallossa muuten maailmanlaajuisesti todennäköisesti lähes yhtä kova kuin tenniksessä, koska sillä on valtava määrä harrastajia. Huippusulkapallo vain painottuu enemmän Aasiaan, joten se ei siksi vaikuta eurooppalaisille niin suurelta lajilta eikä sitä siksi Euroopassa arvosteta hirveän korkealle kai muualla kuin Tanskassa.
Ootko selvittänyt, että mitä “tour-tason” pelaaja tienaa kaudessa? Ja entäpä terävin kärki? Mua on pitkään kiinnostanut, mutta vähän huonolla menestyksellä oon selvittänyt.
En ole vielä niin pitkälle selvittänyt, vaan olen käynyt tässä nyt läpi lähinnä rankingin kärkinimiä, niiden saavutuksia ja keskinäisten otteluiden tilastoja siltäkin kannalta, että voisi lyödä vetoa myös sulkapallosta.
Ne ihan maailman parhaat on kai miljonäärejä, mutta suuri(n) niiden tuloista on varmaan sponsorituloja. Joku top-30-60-pelaaja, kuten Kalle Koljonen tuskin tienaa kovin paljon kaudessa. Ehkä saman verran kuin joku keskinkertainen ATP-150-200 ch-pelaaja? Mutta ihan mutua tämä.
Sulkapallon WTF-turnauksessa on jaossa yhteensä 1,5 milj. dollaria ja voittaja saa siitä 8% eli 120000 dollaria. Super 1000 turnauksessa voittaja saa 0,07 x 1 milj. dollaria eli 70000 dollaria.
Eli pitää kai olla ihan ehdotonta huippua, että pääsee isoille rahoille.
Tänään tuli pyöräilyreissulla mietittyä, että mikä tekee urheilusta seuraamisen arvoista. Oma ajatuskulku ei kovin pitkälle ehtinyt, mutta tietty fysiikan ja taidon yhdistelmä puhuttelee. Pelkkä fysiikka, kuten pyöräily, juoksu, hiihto tai uinti eivät puhuttele. En kiellä etteikö näissä lajeissa myös taitoa vaadita, mutta fysiikka ja tahto dominoi.
Esimerkkilajit pingis, sulkapallo ja tennis ovat juurikin tämän skaalan täysin eri kohdissa. Pingis varmasti taitointensiivisin ja sulkapallo fysiikkapainotteisin. Sulkapalloakin on tullut pelattua ja totta kai siinäkin vaaditaan taitoa. Kuitenkin fysiikka dominoi mielestäni. Taitointensiivisyys ja fyysiset vaatimukset tietenkin muuttuu siirryttäessä harrastelijatasolta ammattilaisiin. Harvassa lajissa ehkä niin dramaattisesti kuin tenniksessä. Harrastelija tai sunnuntaipelaaja ei tenniksestä saa välttämättä oikein mitään fyysistä suoritusta, jos on muuten joten kuten kohtalaisessa kunnossa. Ammattilaisissa kunto ja palautuminen ovat hyvin ratkaisevassa osassa. Väitän että Emil voitti viime pelinsä osaltaan myös paremman palautumiskykynsä ansiosta.
Jos puhutaan huipputasosta ja viihteestä, niin mielestäni tennis on mennyt koko ajan kauemmaksi pingiksestä, lähemmäksi sulkapalloa, koko ajan fyysisempään suuntaan, vaikka onhan tennis viimeistään borgin ajoista eteenpäin ollut jo erittäin fyysistä.
En tiedä kuitenkaan seuraisinko tennistä jos se muuttuisi puhtaasti fyysiseksi lajiksi. Tuskin. Siksi Federer on minulle rakkaampi kuin Nadal tai Djokovic. Siksi Macenroe samaistuttavampi kuin Borg. Lapsena kiinnosti ja innosti nähdä kun joku voittaa jonkun fyysisen kisan, kuten 100m juoksun tai hiihtokisan. Nyt nämä lajit eivät vaan puhuttele.
Mutta tuohon ettei tennis rasita sunnuntai harrastelijaa? Minusta se on henkilöstä itsestään kiinni. Monesti näkee pelaajia jotka eivät edes viitsi yrittää juosta nurkkaan tavoittelemaan hankalaa palloa. Siinä tapauksessa ei rasita mikäli seisoo tumput suorina keskellä kenttää ja viitsii liikkua max 5 m.
Suosittelisin jokaiselle ‘sunnuntaipelaaja-aikuiselle’ kahden tunnin pallottelua 6-9-vuotiaan vasta-alkajalapsen kanssa ja sillä asenteella että lapsi saa mahdollisimman paljon toistoja ja pallorallit on pitkiä.
Pallot kun sinkoilee puolihallitsemattomasti jokaiseen suuntaan ja siinä sitten juoksee perässä kuin hullu.
Itse juoksin juuri cooperin 2900m, mutta kahden tunnin palloittelu 8vee sukulaistytön kanssa tenniskentällä tuntui raskaalta.
Mikäli pallottelisi itsensä tasoisen aikuisen kanssa niin ei toki rasittaisi yhtä paljon. Koska pisteet olisivat lyhyempiä ja isoja juoksuspurtteja ei tulisi yhtä paljon kuin lapsen kanssa tulee.
Aloitin tenniksen täysin rapakuntoisena vajaana 40 vuotiaana. Kyllä selkeästi kohotti kuntoa, kun pelikertoja ja harjoituksia tuli käytyä. Vuoden jälkeen ei kunto enää ollut kynnys kysymys, mutta kun aloitin lenkkeilyn, niin pelini parani ehdottomasti. Kun lenkkeily jäi niin huomasin, että puuskutan taas tenniskentällä. Sunnuntaipelaajan rasite on luonnollisesti olemassa, mutta ei se kova ole. Onneksi kotoa löytyy nuori lupaus, jonka kanssa voi käydä kohottamassa kuntoa Bumerangin tekniikalla.
Viktor Axelsen odotetusti finaaliin, mutta yllättäjä Kevin Cordon oli ensimmäinen pelaaja tässä turnauksessa, joka pystyi pelaamaan tiukan erän Axelsenia vastaan, joten osoitti tavallaan kuuluvansa välieriin. Peli taisi olla vielä 18-18, mutta sitten Axelsen vei loput pisteet. Toinen erä sitten selvemmin 21-11. Cordon voi hyvinkin voittaa ainakin erän pronssiottelussa, jos pääsee flow-tilaan. Hän on voittanutkin semifinalisteista Chen Longin heidän ainoassa kohtaamisessaan.
Toisessa välierässä Chen Long voitti helposti Gintingin. Ginting johti keskinäisiä ennen tätä 8-4, mutta sulkapallossa H2H:llä ei ilmeisesti ole niin suurta merkitystä, kun pelataan isoja pelejä. Chen Long näytti melkeinpä luokkaa paremmalta pelaajalta tässä ottelussa pelaamalla virheetöntä ja taktisesti hyvää peliä Gintingin tehdessä aika paljon myös pakottamattomia virheitä. Chen vaikuttaa enemmän isojen otteluiden pelaajalta kuin Ginting, on kovapäisempi kaveri.
Viktor Axelsen voitti lopulta finaalin 21-15, 21-12 ja kultaa häviämättä erääkään. Ainoa, joka pääsi edes lähelle erävoittoa, oli yllättäjä Kevin Cordon, joka pääsi tilanteeseen 18-18 välierän ensimmäisessä erässä. Eipä tosiaan hävinnyt Koljonen huonolle pelaajalle, ja hänellä kävi aivan karmaisevan huono arpaonni lohkojaoissa.
Tuo sulkapallon pistelasku pitäisi laittaa uusiksi. Joko pöytätenniksen tyyliin yhteentoista erät tai jotain vieläkin erikoisempaa. Kaveri joskus totesi, että jos tenniksessä laskettaisiin pisteet kuin sulkapallossa niin lajit olisivat ihan yhtä suosittuja.
Joo, tuo nykyinen pistelasku tuppaa helposti vähän latistamaan otteluita. Erät yhteentoista ja paras viidestä voisi olla ihan hyvä. Itse aloin miettiä kesken yhden ottelun myös, voisiko sulkapallossa olla tenniksen tyyliin syöttövuorot, geimit ja erät jne. Jotain lajiliiton kannattaisi varmaan tehdä, jotta sulkapallosta tulisi huippusuosittua muuallakin kuin Aasiassa ja Tanskassa.
Meneekin ensiyö valvoessa kun ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa 50km kävely arvokisojen ohjelmassa. Tai no onhan tuota tullut jo aika moni yö heräiltyä 3 aikoihin olympialaisia katsomaan.
