Aika ontuva vertaus. Ehkä joo kaksinpelaajille nelurit on sellaisia, että ois kiva voittaa. Mutta kuitenkin enemmistö on nelinpelaajia.
Tänään taas iltapäivälehdet hereillä. Molemmissa lehdissä Bottaksen pylly ja Kimiläisen napakka vastaus törkyviestiin ylittää komeasti uutiskynnyksen. Maailman ykköspari kaatuminen ei yllä uutisiin.
Kyllä Yle Urheilu kirjoitti uutisen.
Onko joku löytänyt ratkaisun, että miten android-puhelimessa (OP8 Pro) saa avattua ATP live scoren PDF-muotoiset kaaviot appissa? Vanhassa ATP-softassa toimi moitteettomasti, mutta nyt puhelin haluaa ladata PDF:n muistiinsa ja se pitää avata erikseen ilmoitusten kautta PDF readerilla, joka on rasittava lisävaihe. Äsken huomasin iPadia käytettäessä, että iOSllä toimii ihan kuten ennenkin.
Sama juttu. Pitää ladata ja hakea latauksista. Siellä se toki pysyy koko turnauksen.
Mulla aukeaa suoraan.
Ne saa aukeamaan suoraan seuraavasti:
Asetukset
Sovellukset
Sovellusten tiedot
Sieltä ATP Tour
Avaa oletuksena
Avaa tuetut linkit
Sieltä valitse Kysy joka kerta, tällöin se ehdottaa klikattaessa pdf:n avausohjelmia, esim Googlen oma Drive Viewer avaa nuo hyvin.
Löysin nämä asetukset, mutta varmaan tää OnePlussan käyttis on vähän erilainen, niin en saa juuri noita samoja asetuksia kuin sulla on.
Edesmenneen tennistaiturin muistolle:
…mites ois ryhmä Hellberg ja Rosberg suomalaiset tennisässät! 
Marokon futiksen MM-menestyksestä Qatarissa tulee mieleen vuosi 2002, kun Marokon Younes El Aynaoui voitti Qatarin Dohassa miljoonan dollarin ATP-kisan, jota Eurosportilta pystyi katsomaan. Pelasi saman kisan finaalissa jo vuonna 1996 ja menestyi muissakin arabimaissa.
Younesin yksi muistettavimpia otteluita on kuitenkin vuoden 2003 Australian avointen trilleri Roddickia vastaan. Viides erä päättyi 21-19 amerikkalaisen voittoon! Myöhemmin samana vuonna Andylle ensimmäinen ja ainoa GS-pytty ja maailman ykkösranking.
Hyvä ettei listalla ole tennistä:
Lasten urheilun hinnat räjähtivät taivaisiin Suomessa: ”Alkaa olla rikkaiden yksinoikeus” https://www.is.fi/urheilu/art-2000009440355.html
Kilpatason teini-ikäisen tennisjuniorin harrastus maksaa näköjään n. 6000€, kun lätkäjuniorin n. 9000€.
Onhan sekin kallista, mutta lätkän pelaaminen 50% kalliimpaa. Lätkän pelaajalla tosin varmaan tilastollisesti suurempi mahdollisuus saada harrastukseen sijoitetut rahat takaisin, koska ammattilaisen paikkoja on niin paljon enemmän tarjolla.
6000e kyllä mutta siinä ei yhtään kisaa pelata ei koti ei ulkomailla vielä .
Eikö kuitenkin jos ollaan uskottavasti kilpapelaajia ulko-ja kotimaan kisat tulee tuohon päälle joten sanoisin ihan minimi toinen 6000e päälle ja ollaan harrastekilpapelaaja 
Näin olen kuullut:wink:
Nuo oli siis 14-15-vuotiaan kilpaharrastajan arvioidut kustannukset, joku 16-18-vuotias ITF-juniorikiertueella pelaava on kai jo asia erikseen?
Kulut kasvavat reippaasti ja monella maksuvalmius ymmärrettävästi saattaa hyytyä tuossa vaiheessa.
Lainaus Iltalehden artikkelista urheilun rahankäytöstä:
Näille ja lajiliitoille opetusministeriö antoi yksistään tänä vuonna yli 40 miljoonaa euroa. Ja mikä on lopputulos? Muutamia arvokisamitaleja, mutta rapistuva ja kotiin jumahtava kansa, joka ei pysty pitkiin työuriin.
Liikuntajärjestöistä on tullut byrokraattisia koneistoja, jotka liikuttavat enemmän papereita kuin ihmisiä. Yksistään Olympiakomitealla on kuutisenkymmentä työntekijää.
Järjestöjen henkilökunnasta vähintään 80 prosenttia pitäisi olla jokainen työpäivä verkkarit tai toppapuku päällä liikuttamassa kansaa.
Kädet kyynärpäitä myöden oikeissa töissä, ei lämpimässä toimistossa.
Reaalimaailmassa tilanne lienee niin päin, että 80 prosenttia tekee jotain ihan muuta.
Yhtä kaikki: tilastot ja tutkimukset osoittavat, että liikuntajärjestöt ovat epäonnistuneet työssään karmealla tavalla. Kaikki ne miljoonat on käytännössä heitetty hukkaan.
Paljonko huippu-urheilulla on tekemistä kansanterveyden kanssa?
Minusta ei paljon.
Huippu-urheilun tuki pitäisi tulla kokonaan eri putkesta kuin kansanterveyden ja kuntoilun tuki.
Kansanterveyden parantamisessa olisi tärkeintä että se ehkäpä 50% kansasta (2.7 miljoonaa) joka lienee ylipainoisia lössyköitä eikä koskaan harrasta paljon mitään liikuntaa, tekisi edes jotain kuntoilua säännöllisesti, päämääränä vaikkapa että pystyisi vielä joskus hölkkäämään puoli kilometriä yhteen menoon.
Kun taas ne muutama tuhat, tai muutama kymmenen tuhatta korkeintaan, urheilijaa eri lajeissa (0.x % kansasta) jotka harjoittelevat tavoitteellisesti, eivät vaikuta kansanterveyteen juurikaan mitään.
Eivät välttämättä edes esimerkillään, koska iso osa edellisessä kappaleessa mainituista lössyköistä ei seuraa urheilua.
Lisäksi,
Nyt kun samat urheiluseurat hoitavat kuntoilua, kilpa-, ja huippu-urheilua, voi olla että seuralla on 50 harrastelijaa ja 1 huipulle pyrkivä, vuosibudjetti vaikkapa 50.000 euroa ja seuran täytyy päättää annetaanko iso osa sille yhdelle jolloin olisi saumat kehittyä, mutta harrastelijat kärsii, vai annetaanko iso osa harrastelijoille jolloin kansanterveys voittaa 50-kertaisesti, mutta se 1 ei enää kehity.
Myös Olympiakomiteassa jne joilla kai tavoitteissa sekä huippu-urheilu että kansanterveys (? Vai onko?) lienee jatkuva riita ja taistelu siitä laitetaanko resurssit huippu-urheiluun vai kansanterveyteen.