“Sukan” kämmen suht jees, mut ei ihan riittäny Nolea vastaan 
Kyrgios voisi vaihtaa etunimensä ensimmäisen kirjaimen D:ksi 
1 tykkäys
Cincinnatin Mastersissa vastakkain olivat tuoreet Wimbledonin 4.kierroksen pelaajat. Miesten sarjan Denis Kudla ja poikien sarjan Tommy Paul. Tuloksena 3.erän ottelu luvuin 6-2, 0-6, 6-0. Joten noin pieni ero on miesten ja poikien sarjalla GS-kisoissa. Voitti se Niklas-Salminenkin Paulin erin 2-1, kuten ATP-81 Kudla.
Montrealin finaalissa vastakkain tuttuakin tutummat Djokovic vs Murray. Mitä tapahtui Nishikorille, kun noin tylysti jäi skotin jalkoihin?
Eiköhän Kudla nukahtanut helpon alun jälkeen ja otti sen jälkeen luulot pois. Tasoero on huomattava, eikä kannata katsoa liikaa numeroita.
Paul voittanut lähes Kudlan tasoisen Bemelmansin huhtikuussa. Toki tasoeroa on, mutta eiköhän nämä parhaat junnut pysty putkauttelemaan jo tulevaisuuden tennistään, joka top100 tasoa.
Mielestäni junnutenniksen tasoa yleisesti vähätellään, että on mukamas pitkä matka miesten huipulle. Kuitenkin osa junnuista porhaltaa yhdessä humauksessa top100 joukkoon, jahka ryhtyvät kiertämään aktiivisesti miesten pelejä. Tietty suurimmalle osalle lupauksista kuitenkin muuri tulee vastaan top200 tietämillä.
Jep kyllähän nuo viimeisen erän lukemat kertoo, että tasoero on selkeä vielä näiden pelaajien välillä yhtään vähättelemättä Paulia. Kudla nyt on vain sellainen pelaaja että jos peli ei kulje voi hyvinkin hävitä erän noihin lukemiin itseään heikommille vastustajille, monesti nähnyt tämän Kudlan kohdalla että peli ailahtelee todella paljon.
Esimerkkinä Tiafoe eilen kokeneempaa Mahutia vastaan. Itse ajattelin että Tiafoe voi vaikka yllättää, koska Mahut ei aina vakuuta näillä hitailla kovilla ulkokentillä. Mutta lopulta tasoero oli vielä selkeä. Kyllä se vaatii sen melkein 19-20 vuotta mittariin ennen kuin näiden lupaavien junnujen taso riittää ATP-tasolle vakituisesti, tietysti paria poikkeusta lukuunottamatta jotka ovat ihan superlupauksia kuten A. Zverev tai Rublev.
Nishikorin matsista näin vain highligtsit ja taas näyttä olevan loukkaantuminen. Ei pystynyt liikkumaan, jonka selostajatkin totesivat. Epäilen että taas alaselkä prakaa. Ekassa erässä nishikori oli vissiin pitänyt syöttönsä kerran ja murtanut Murrayn kahdesti.
Haukansilmä pikkusen krakas Murrayn kakkossyötössä B-ruudun T-pisteeseen tilanteessa 1-1 0-15. Nole pyöritteli päätään epäuskoinen ilme kasvoillaan 
Totta tuokin, mitä Taitopelaaja10 kirjoitti - Bemelmansin voitto kertoo aika paljon potentiaalista. Ja sanoihan Corickin, että hän huomasi Challengerien ja Grand Slamien välillä absoluuttisen pelillisen tasoeron olevan yllättävän paljon pienempi kuin mitä kuvitteli - moni ero pelaamisessa syntyy itseluottamuksesta ja pääkopasta. Kokemus on hirveän tärkeää, ihan kaikille. Joidenkin kohdalla kouliintuminen on hitaampaa.
Huomattava…pieni…adjektiivit ovat kinkkisiä. Eihän Paulin ja Kudlan treenilyömisen katsominen anna varmaan mitään osviittaa siitä, kumpi on kovempi pelaamaan. Nadalin mukaan top-500-pelaajat saattavat näyttää aivan yhtä kovilta kuin joku top-20, keiden kanssa lyövät treenatessa ja pisteitä pelaten, mutta niin vain kisatilanteessa moni pieni ero alkaa näkyä ja yhdessä niistä kertyy iso merkitys.
Itse asiassa Haukansilmä tuomitsi tuon pallon aivan oikein sisälle. Nolenkaan on turha pyöritellä päätään. M_Kakku: vedäpä T-pisteen vasemman reunan suuntaisesti tuosta apuviiva suoraan ylös. Tuo T-päätyviiva on both men’s landia molemmilla reunoilla keskiviivaa (!).
Tuo Hawkeye-kuvan syöttöhän on ainakin 1 mm sisällä.
Yksittäiset ottelut ovat aika petollisia kokonaistason arvioinnin kannalta. Esimerkiksi Dustin Brown voitti Rafael Nadalin Wimbledonissa, Ivo Karlovic Novak Djokovicin Dubaissa jne. Samoin Patrik Niklas-Salminen voitti Tommy Paulin ja hävisi miesten rankingin noin tuhannennelle. Sekä täysin pystyyn Micke Kontiselle.
Pelaajien taso, myös ns. pään kestävyys paljastuu vasta kymmenien otteluiden jälkeen. Esimerkiksi Ruben Bemelmans on miltei millä tahansa mittarilla Denis Kudlaa huonompi pelaaja kovilla kentillä.
Mielestäni yksittäisissä otteluissa - varsinkin yksittäisissä erissä - kaikki on mahdollista. Alexander Zverev pääsi suurelta osin villien korttien ansiosta nousemaan top-sataan, ja samantyyppistä kehitystä on tapahtumassa Andrey Rublevin osalta. Vastaavasti 19-v Hyeon Chung on tullut pääasiassa Aasian Challengereiden kautta.
Tasoerot Challenger-tason pelaajien ja junnu-Grand Slameissa menestyvien välillä ei varmasti ole suuren suuri. Yhtäläisyysviivoja yhden Paul-Kudla-matsin yhden 6-0-erän perusteella ei mielestäni kannata hirveästi vedellä.
Ja samaan hengenvetoon suurkiitokset Taitopelaaja kympille suunnattomasta annista palstalle! En ikinä pystyisi löytämään mistään yhtä helposti tietoja esimerkiksi Suomen nuorten edesottamuksista kuin täältä.
Nettifoorumeilla keskustelut menevät usein pelkäksi negan heittelyksi. Ei siis tällä palstalla, mutta monesti monessa muussa paikassa. Itsekin siihen välillä sortuu, ja siksi pitää muistaa kiittää silloin, kun siihen paikka on.
Meni muuten kertaheitolla usko haukansilmään! Miten halkaisiltaan 6,5-senttinen tennispallo voi jättää kenttään yli 10-senttisen jäljen?
Miten niin kymmensenttisen?
Syötön keskiraja on n. 5 cm leveä ja pallon jälki samaa luokkaa.
Kakkosyötönkin jälki on pituussuunnassa helposti 10 cm luokkaa.
Lopetetaan nyt saivartelu.
1 tykkäys
En väittänytkään, että haukansilmä teki kyseisessä tapauksessa virhetuomion. Mutta vaikka kunka kirjoitat saivartelustani, niin litistyneen pallon taytyy pyörähtää kenttäkontaktinsa samalla säilyttäen ehkä noin kokonaisen kierroksen, jotta noin pitkä merkki saataisiin aikaan kentän pinnalle (puoli kierrosta jos litistymistä ei tapahdu milliäkään ja jälki olisi silloin suora ohut viiva).
Toinen mahdollisuus on, että pallo liukuu kovalla kentällä puolitoista kertaisen oman halkaisijansa pituisen matkan. En usko kumpaankaan, jonka tuon tässä julki. Ehkä se on saivartelua!
Ehkä kuviossa on huomioitu hawk-eyen virhemarginaali ja “osumajälki” edustaa aluetta, johon pallo osui esim. 95 prosentin todennäköisyydellä. Virhettä todennäköisesti tulee enemmän pallon lentosuunnassa kuin sivuttaissuunnassa, joten tämä selittäisi myös kuvion pitkulaisuuden. Mutta tämä on siis vain miun henkilökohtainen arvaus.
Massakentällä on helppo huomata, että pallon jättämä jälki on pitkulainen aivan kuten yllä olevassa kuvassa oli. Se johtuu tietenkin siitä, että pallo osuu kenttään hyvin loivassa kulmassa ja pallon muodonmuutosten takia jälki on siis soikio.
Pallo muuten kokee aika kovia itse syötössä.
Joo, nyt MarkusK ei vaan ole sattunut massakentälle samaan aikaan kun toisella puolella on kaveri joka lyö sitä palloa. Kovissa suorissa syötöissä ja kovissa peruslyönneissä voi pallon jälki olla todella pitkä.
Ja eikiboylle tiedoksi, että taitopelaaja harrastaa näitä spekulointeja yhden ottelun perusteella useinkin, mutta minun käsitykseni perusteella ei siksi ettei ymmärtäisi ettei yhden ottelun voittaminen tarkoita välttämättä mitään vaan siksi että se on varsin hauskaa mielenkiintoista faktaa. Päättelyketjujen muodostaminen eri voitettujen pelien perusteella menee sitten useimmiten jo huonon huumorin puolelle, kuten Serena joskus totesi, että on itse asiassa maailman paras miespelaaja syystä että Andy Roddick on kuitenkin ollut maailman ykkösenä ja Serena on voittanut heidän ainoan kohtaamisen joissain alle 10v junnuissa.
No nyt saatiin kunnon tuloksia kun pari vuotta lopettaneena ollut Fish tulee ja voittaa ATP-20 Troickin ihan pystyyn. On tämä aikakausi kyllä kova.
Miten muuten Zverev on noussut “villien korttien ansiosta” top sataan? Ei niillä nousta yhtään mihinkään.