2-0 oli veikkaus tämän matsin tulokseksi. Sisämatsit ovat 4-1 Federerille.
Joo, kuten sanoin ammoisia tuloksia joilla ei mitään merkitystä. Ainut millä merkitystä on Pystyykö Federer pitämään pelitasonsa. Ei pystynyt toisessa erässä. Pienen pieni lopahdus ja niin vain Nadal hiipi erän itselleen.
Matsi on aivan kolikonheittoa.
Nadal saanut syksyn mittaan takaisin itseluottamuksensa, joka näkyy tutussa kämmenmoukarissa, joka oli ajoittain tänä vuonna kateissa tietyissä tilanteissa. Nyt rohkeutta taas löytyy kaivaa matalalta nopealla kädellä.
Eilisessä semissä Rafa nuiji Gasquetin ATP-kiertueella 14:sta kerran tutulla kaavalla, kämmenmoukaria vastustajan yhden käden rystylle, josta lopulta fransmanni teki virheen toisensa perään. Periaatteessa sama toimii parhaimmillaan myös Rogeria vastaan, mutta ei toki yhtä selvästi kuin pehmeämpää Gasquetia vastaan. Jos Rafa olisi ollut Gasquetia vastaan aiemmista vuosista nähtyä enemmän vaikeuksissa, niin siinä tapauksessa Rogerillakin olisi ollut aiempaa helpompaa rystypuolelta Rafaa vastaan. Mutta kun eilen oli nähtävillä tasan tarkkaan tuttua parasta Rafaa, niin vaikeaa on Rogerilla, varsinkin kun matsi venyy pitkäksi.
Toivon tässä kohtaa Rogerin voittavan, sillä ei ole mitään tympeämpää kuin nähdä mutruhuulinen sveitsiläinen viikon päästä maanantaina Helsingissä. Ensi viikon Pariisin kisassa Roger ja Rafa lienevät statisteja Novakiin nähden, joten tämä Baselin kisa mittaa vanhojen starojen loppusyksyn fiilikset. Voittajalle jää kaudesta hyvä maku ja häviäjälle ei niinkään.
Entäs sitten Lontoon finaalit - eikö ne yhtään vaikuta starojen “syysfiiliksiin”?
Ainakin RF lähtee sitten vielä kaukoitään pelailemaan teamtennistä kolmeksi viikoksi.
Miten niin ammoisilla tuloksilla ei ole väliä? Äijät ovat pelanneet niin harvoin hallissa, että niillä on merkitystä. Kuitenkin molemmat olivat jo silloin huipulla, eikä matsien suhdanteet hirveästi ole niistä ajoista muuttuneet. Eikä muuttunut nytkään. Federer vie hallissa.
Niin minäkin arvelin ennen matsia, katsoitko tuon ottelun? Federer ei ollut mitenkään ratkaisevasti parempi. Aivan yhtä hyvin Nadal olisi tuon matsin voinut viedä. Federerin pelitaso tippui selkeästi aiempiin matseihin verrattuna ja jännitti oikein kunnolla. Sen huomasi jo ensimmäisestä syöttövuorosta. Aika keskinkertainen finaali kaikkinensa. Molemmat liikkuivat kankeasti ja paljon heikohkoja lyöntivalintoja. SABRe oli Nadalia vastaan tussu, kuten vähän aavistelinkin. Federerin rysty kesti juuri ja juuri, vaikka välillä siitä ei ollut jäljellä kuin riekaleet. Matsiin loppuun kuitenkin muutama erittäin onnistunut jyrkkä krossirysty. Oli tärkeä voitto Rogerille. Jos nytkin olisi tullut Nadalilta turpaan, niin olisi ollut varmaan melko karvasta henkisesti käsitellä.
Ja nimenomaan silti voitti, vaikka oli hermona ja painajainen vastassa. Pariisissa tai Lontoossa voisi jo vapautuneella pelillä voittaa Nadalin helpostikin.
Katsoin finaalin paikan päällä, eikä minusta Roger ollut yhtään tavallista “hermostuneempi” ja mielestäni useimmat ratkaisupallot olivat hyvää tennistä. Samaa mieltä olivat viereisillä paikoilla istuneet ex-huippupelaajat sekä myös ottelun tuomari Mohamed Lahyani, joka on tuominnut 7 tai 8 kaksikon välistä kohtaamista.
Lontoo toki vielä Pariisin jälkeen. Mielenkiintoista nähdä jatkaako Djokovic näissä ylivoimaisia otteitaan, joka ainakin ennakolta todennäköiseltä vaihtoehdolta näyttää. Hyvää tennistä oli eilinen Baselin finaali, mutta on parempaakin peliä näissä Roger vs Rafa matseissa nähty. Vielä muutama vuosi sitten näistä Fed-Nadal palloralleista käytettiin ylistyssanoja ja sellaiseen ei ollut eilen juurikaan syytä. Kovia äijiä kuitenkin, kun jaksavat painaa vuodesta toiseen. Rogerin ammattilaisura alkoi 17 vuotiaana vuonna 1998 ja Rafan 15 vuotiaana vuonna 2001.
Oli tuossa eilen kuitenkin jo nähtävillä, että vastakkain olivat pelaajat, jotka pelanneet ammatikseen jo 17 ja 14 vuoden ajan.
Suurin ero parhaisiin vuosiin mielestäni elastisuuden puute. Vetreitä toki ikäisekseen, varsinkin Roger, mutta tietynlainen viimeinen puristus jo puuttuu, eikä ihme.
Otteluasetelmana oli klassikko, aikamme kaksi suurta legendaa vastakkain kenties viimeisiä kertoja.
Minusta Federer oli aivan selvästi hermostunut. Erittäin heikko, hermostunut, ensimmäinen syöttövuoro jonka onnekkaasti piti. Lyöntivalinnat heikkoja. Löi rystyä linjaan kun olisi pitänyt uskaltaa lyödä painava krossi. Löi rystyn takaisin krossina, kun oli jo selvästi hyvä paikka kääntää linjaan. Volleypeli oli heikompaa kuin aiemmissa peleissä. Syötönpalautukset kauttaaltaan heikkoja ja erityisesti breikkipalloissa taas Nadalia vastaan heikkoja vaikkei Nadal syöttänyt kuin korkeintaan keskinkertaisesti. Liikkuminen selvästi jäykempää kuin aiemmissa otteluissa, ehkäpä hieman myös Nadalilla. Ihmeellisiä tasapainon menetyksiä Federerillä.
Silti, tämä on tennistä ja kukaan ei ole immuuni paineille. Federer kesti paineet mielestäni hienosti. Pystyi voittamaan matsin. Federerillä oli kaikki hävittävänä ja Nadalilla voitettavana. Jos tätä tilaisuutta Fedrer ei olisi käyttänyt hyväksi, olisi aika vaikea kuvitella Federerin enää koskaan voittavan kunnossa olevaa Nadalia, jos Nadala vielä kuntoon pääsee. Nyt usko säilyi ja ehkä mentaaliblokki on pienempi ensi kerralla. Siltikään ei se nyt mitään huonoa tennistä ollut, mutta kyllä jos vertaa vaikka tuohon 2012 finaaliin, niin onpa miehet hidastuneet ja jäykistyneet.
Kenttä Baselissa on myös hidas ja Nadalin jenga puree edelleenkin tällaisella kentällä ja varsinkin foren pommpu on korkeampi kuin kellään muulla.
Samaa mieltä että olen nopeampiakin kenttiä nähnyt, mutta mikä on hidas nykytourilla? Ei nyt varmaan sellaista kenttää ole ATP tourilla missä Nadalin kierre ei purisi, ja kyllähän tuolla välillä ihan tuuppaamalla slaissia Nadal pysyi varsinkin Cliciä vastaan palloralleissa mukana, mutta ei tuolla nyt maailman korkein pomppu myöskään ollut ja muut ajoitusta häritsevät tekijät minimissään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen kuten olemme nyt saaneet kvanttimekaaniikkaa käsittelevistä uutisista lukea. Mikä on Nadalin hyvyyttä ja Nadalin hyvän yläkierteen ansiota ja mikä on Rogerin normaalia heikompaa peliä. Siinä eivät erot ole isoja ja varmasti riippuu siitä kuka kommentoi ja miten itse peliä näkee. Itse näen pelin erittäin suuressa osin henkisellä puolella ja sitä suuremmalta osin mitä pelisuunnitelmaltaan aggressiivisemmasta pelaajasta ja suorituksiltaan vaihtelvammasta pelaajasta on kyse. Rogerilla suoritukset eivät paljon ailahtele ottaen huomioon hänene aggressiivisen pelitapansa. Samprasillakaan lopputulokset eivät ailahdelleet, mutta monella ei aivan absoluuttiselle huipulle päässeellä aggressiivisella pelaajalla pelitasossa on isoja eroja ja mielestäni nämä erot usein selittyvät osaltaan pelifiiliksellä ja itseluottamuksella.
Murray murskasi Pariisissa Goffinin peräti 6-1, 6-0. Joskus miettii, että millä eväillä hentoinen Goffin on yltänyt jopa sijalle 14, nyt sijalla 16.
Tuleekohan samaa kyytiä Davis Cup finaalissa, kun Englannin ja Belgian ykköspelaajat kohtaavat marraskuun lopulla?
Iso-Britannialla on nyt mahtava tilaisuus kirjoittaa maan Davis Cup -historiaa; 79 vuoden odotus ja 10. mestaruus sekä vielä DC-tilastoissa Ranskan ohi yksin kolmannelle sijalle USAn ja Australian jälkeen.
Edellisen kerran voitto tuli vuonna 1936 Fred Perryn johdolla. Sen jälkeen on saarimaa ollut vain kahdesti finaalissa, viimeksi vuonna 1978, jolloin 19-vuotias McEnroe tuli USA:n DC-ykköspelaajaksi ja voitti molemmat ottelunsa ja USA voitti 4-1. Maailman ykköstä, Jimmy Connorsia, ei Davis Cup tuolloin kiinnostanut.
Kuten Davis Cup -ketjussa jo kirjoitettiin, finaali on uusinta vuodelta vuonna 1904, jolloin maa nimeltä Brittien saaret (British Isles) kukisti Belgian luvuin 5-0. Se onkin Belgian ainoa esiintyminen finaalissa ennen tätä vuotta.
Nieminen voitti Rotterdamissa Goffinin muutama vuosi sitten 6-0, 6-0 ja sen ottelun Jarkko mainitsi uransa parhaimmaksi yksittäiseksi otteluksi, sillä Goffin ei kuulemma pelannut huonosti(kuten Tomic Miamissa).
Goffin on massalla toki parhaimmillaan. Kaipa osaksi samoilla avuilla noussut korkealle kuin hentoinen Gilles Simon. Hyvä taktillinen pelisilmä ja saa lyönteihin parhaimmillaan hyvät kulmat.
Belgia vie DC-finaalin massalle, jossa Goffinilla hieman enemmän jakoa Murrayta vastaan kuin nopealla kovalla.
Isner vei juuri avauserän 7-6 Federeriä vastaan. Roger saisi muutaman päivän hengähdystaukoa ennen maanantain Helsingin visiittiä, jos tänään häviää.
Niin se vaan Roger sai hengähdystauon ennen Helsinkiä. Isner voitti 2 tiebreakkiä ja pudotti Federerin 7-6, 3-6, 7-6. Isnerillä oli myös mukavasti murtopalloja vaikka vain yksi murto ottelussa oli.
Sen verran TP10:n viestiä korjattava, ettei tuo Pariisin kenttä kovin nopea ole.
Aikamme Ivan Lendl - Novak Djokovic, joka “voittaa kaikki kisat”, kaatoi Pariisin Mastersin finaalissa Murrayn 6-2, 6-4.
Ei kuitenkaan Novakikaan yllä Lendlin kauden 1982 saavutukseen - 15 turnausvoittoa.
Katsojakin turhautui ihmetellessään Murrayn epätoivoista pakkomiellettä aina hyökätä palauttaessaan Djokovicin kakkosyöttöä. Prosenteissakin mitattuna olihan hän tehokkaampi ykkössyöttöjen palautuksissa molemmissa erissä ja siis palauttaessaan taaempaa (määrinä vain 2 ja 3 voittopistettä D:n kakkkosyötöistä).
Tyhmyydestä sakotettiin!
Ongelma ei kyllä ollut niinkään palautuspeli vaan luokattoman huono syöttöpeli. Murray palautti kakkosia itse asiassa hemmetin hyvin ja pakotti Novakin seiftaamaan ykkösissä ja siksi ykkösten palautusten voittoprosentti Murraylla nousi. Ykkönen ei mennyt Murraylla ruutuun kuin jollain safety sivukierteellä ja kakkonen oli aika tutun kehno. Murray ei myöskään palloralleissa juuri lainkaan uskaltanut tai onnistunut muuttamaan pallon suuntaa. Teki pelin liian helpoksi Novakille.
Novakin itseluottamus ei ole tästä maailmasta. Ei häviä kyllä matseja jotka on mahdollista voittaa.
Selvää on tietysti sekin, että jos ja kun menettää molemmissa erissä kaksi kertaa syöttönsä (1. erässä kaksi neljästä syöttövuorosta ja 2. erässä 2 viidestä) on syöttöpeli ollut varmasti huonoa.
Mutta jos voittaa yhdeksässä palautusvuorogamessa vain viisi pistettä vastustajan kakkossyötöstä, niin… tappio on edessä viimeistään tie-breakien kautta (melkein) riippumatta omasta syöttämisestä.
Itse asiassa ihan loppuun asti Murray toteutti epäonnistunutta pelikirjaansa: pääsi ottelupallossa kakkossyötöstä hutiloimaan palautuksensa leveäksi. Vai “hemmetin hyvin”!