Kuka oli vuoden 2022 paras miespelaaja? Yleensä vuoden paras on vuoden lopussa ranking ykkönen, mutta onko tänä vuonna? Ruud on tasaisen vahva, mutta suuret voitot puuttuu. Nadal voitti 2 GS-kisaa ja sillä yleensä ollaan vuoden paras.
Heliövaara ja Ruusuvuori ehdolla kauden kehittyneimmäksi pelaajaksi
2 tykkäystä
Ei ole tainnut kukaan noteerate, mutta Kamil Majchrzak kärähti jostain douppauksesta. Kuten aina, niin tahallaanhan kukaan urheilija ei koskaan mitään ole ottanut ja maineenpuhdistus on edessä, mutta näin nyt kuitenkin.
1 tykkäys
Nelureissa Nys/Zielinski-pari jatkaa samalla kokoonpanolla, mukana Adelaide1 2 ja AO. Mielenkiintoista seurata heidän menestystä vuonna 2023, olivat paha vastustaja Harri&Lloydille loppukaudella 2022. Eiköhän Harri&Lloyd oo sen verran menny eteenpäin, ettei Zielinski pysty enää horjuttamaan H&L:n itseluottamusta. 
Djokovic avasi kauden 2023 voitolla, mutta piti vielä tarkemmin katsoa hänen Ranskalaisen vastustajan tilastoja, kun ei ollut kovin tuttu nimi. Ja onhan varsin harvinainen polku huipulle tuolla Constant Lestiennellä.
Miehen korkein junioriranking oli 678 ja ensimmäisen ATP-pisteensä hän otti 21-vuotiaana. Sen jälkeen monta vuotta ITF-kisoja ennen kuin top300 meni rikki 25-vuotiaana. Sitä seuraavat viisi vuotta ranking vaihteli 200 molemmin puolin, kunnes keväällä 2022 mies täytti 30 vuotta, voitti kolme CH-kisaa melkein peräjälkeen ja nousi ensimmäistä kertaa sadan joukkoon. Vuosi päättyi peräti sijalle 65.
Aika kova suoritus, eikä varmaan uskonut itsekään vuosi sitten rankattuna sijalla 228, että pelaisi nyt Djokovicia vastaan ATP-kisassa.
7 tykkäystä
Mielenkiintoinen tosiaan Lestiennen ura. Tai paremminkin mielenkiintoista on se, miten tämä ei ole se normaali kehityspolku. Tenniksen pelaajat - ja ehkä enemmän vielä me sivusta seuraajat - tunnumme ajattelevan, että uran maksimi on nähty, jos ei mies viimeistään joskus 21-22 -vuotiaana ole ATP-kiertueen tuntumassa. Käsittääkseni kuitenkin lähes kaikissa tarvittavissa ominaisuuksissa ihminen kehittyy vielä pitkälti yli kolmikymppiseksi.
Jalkapallossa, joka on suhteellisen verrannollinen tennikseen niin fyysisesti kuin taktisestikin (tai ainakin enempi kuin joku snooker tai hiihto), pitkälti yli parikymppiset nähdään vielä urapolkunsa alussa olevina tulevaisuuden niminä. Maajoukkueessammekin pyörii pelaajia kuten Kaan Kairinen (24), Ben Källman (24), Onni Valakari (23) ja Marcus Forss (23), joista vasta odotellaan tulevaisuuden vastuunkantajia ja joiden seurajoukkueurakin odottaa lopullista huippusiirtoa.
Toki nuo edellä mainitut ok-tason jalkapalloilijat tienaavat jo nyt mukavasti urallaan ja voivat siinä mielessä jatkaa urheilua huoletta. Tenniksessä 23-vuotiaana haastajaturnauksien ovia koputteleva pelaaja on taloudellisesti satojatuhansia euroja miinuksella urallaan. Eli kotiasiat pitää olla aika muikeassa kunnossa, jos Lestiennen tyyppistä uraa suomalainen meinaisi saada aikaan.
Asiaan liittyen, Lestiennehän on kymmenen vuotta erästä Löfmania vanhempi. ITF-pikkukisojen tulosten vertailussa keskinäinen paremmuus samassa iässä vaikuttaa aika selvältä:
2022 Löfman: 2 × semifinaali + 1 × puolivälierä
2012 Lestienne: 3 × toinen kierros + 7 × avauskierroksen tappio
Vuosi 2013 puolestaan toi Lestiennelle kolme kymppitonnin kisan finaalipaikkaa, mikä voisi Aleksillekin olla ihan normaali kehityskulku. Parikymppisenä miehen fyysisen kehityskäyrän pitäisi olla jyrkimmillään eikä loikka semifinaaleista finaaleihin edes ole kovin dramaattinen.
8 tykkäystä
Tälle iso peukku. Ja samalla täytyy taas kerran todeta, että Suomesta Lestiennen tapaista urapolkua tuskin tulee. Raha on iso asia, mutta myös se käytettävissä olevien varojen suuntaaminen. Panostus meillä loppuu todella nuorena.
Vahvan tenniskulttuurin maista, kuten Ranskasta ja Saksasta, putkahtaa melko tasaisesti myöhäisherännäisiä pelaajia ATP-tasolle. Yksi syy on varmasti kansallisten kisojen ja liigojen taso, joka mahdollistaa pienellä budjetillakin kehittymisen välillä 22-27v.
Allekirjoittaneen, tai kenenkään muunkaan tennisfanin, isomman Eurojackpotin varaan ei kannata paljoa laskea, mutta Arbitron kesällä ehdottama ITF-kisojen radikaali lisääminen (esim. 12 kisaa tasaisesti vuoden aikana) olisi toteutettavissa oleva keino laskea omien pelaajien kustannuksia. Vaatii toki jonkin verran rahaa, ja rutkasti talkoohenkeä.
Sitten mentiinkin reilusti ohi aiheesta…
Jos jotain ATP-kauden alusta pitää sanoa, niin on tuo United Cup melkoinen sillisalaatti. Aika paljon vaatii perehtymistä, että pääsee esim. ATP-pisteistä perille…
6 tykkäystä
Juu, pääpointtini on se, että kuinka monella suomalaisella on taloudelliset resurssit pelata edes18 kisaa vuodessa, pääosin ulkomailla - kun Atp- ranking muodostuu kuitenkin 18 parhaan kisan pisteistä?
Jos pelkkiä pisteitä ja budjettia miettii, niin joku 5 viikon Turkin, Egyptin tai Tunisian reissu on aika kustannustehokas. Suomeen sopivasti sijoiteltuja (esim. 2 kisaa tammikuulle, 2 maaliskuulle, 2 toukokulle, 2 heinäkuulle, 2 elokuulle, 2 lokakuulle) kisoja lisäksi, ja panostusta samaan aikaan myös Virossa ja Ruotsissa, niin ei tuo miljoonia vaadi. Maailmasta löytyy myös turnauksia maista, joihin lentäminen voi maksaa enemmän, mutta elämisen edullisuus kompensoi sitten pidemmällä reissulla.
2 tykkäystä
Kyll se 5 viikkoa missä tahansa ulkomailla kustantaa monelle liian paljon - ja harva jaksaa/pystyy/on valmis pelaamaan 5 viikkoa putkeen ja vielä samassa paikassa.
Mm. Tapsa Nurminen ja Janne Ojala kokeilivat useita 4 viikon putkia aikanaan kohtuullisin tuloksin, mutta aika hyytyneinä tulivat kotiin
Onhan tuo raha varmasti erittäin merkittävä tekijä, mutta tuntuu myös lajikulttuurissa olevan kehittämisen varaa. Miksi meillä kehotetaan pelaaja siirtymään syrjään jo paljon Lestiennejä nuorempina? ”Älä yritä, ei susta oo mihinkään” on sävy ollut aivan liian monen kohdalla. Onko meikäläinen tennispelaaja samassa ”tulos tai makkaratehtaalle” tilanteessa kuin jenkkien ravihevoset?
1 tykkäys
Ilmaista ei mikään ole, mutta olen samaa mieltä, FootFaultin kanssa, että nyt vaikka alkuvuodesta jos olisi jonnakin Tunisian monisteriin M15 kisoiihin lähtenyt, niin ei sitä nyt kovin kalliiksi voi sanoa. Ensi viikoksi saisi 5 tähden hotellin aamiaisella ja illallisella koko viikoksi n. 300 eurolla. Kuntosalit löytyy. Siihen enää lounas ja muut harjoituskulut Lieö kisapaikoilla mahdollisuus päästä jopa ilmaiseksi kentille?), jotka nekään tuskin kovin kalliita ovat ja lennotkaan nyt eivät tähtitieteellisiä ole. Hyvällä tuurilla jos pari voittoa vielä ottaa, niin saattaisi saada jo katetuksi sen viikon kulut melko pitkälle.
Jos tätä yhtään aikoo ammatikseen harjoittaa, niin ei nuo mielestäni mitään täysin mahdottomia panostuksia ole, jos muutaman tuollaisen 3-5 viikon reissun noihin maihin tekee. Jos on ollut täällä kotimaassa varaa harrastaa ja jopa maksaa vähän valmennuksesta, niin sanoisin, että pitäisi tuollaiseen resurssit riittää. Varaa 3-4 tonnia 5 viikon reissua varten ja noista jo melko ison osan voisi saada palkintorahoinakin takaisin.
Onko se sitten todella niin rankkaa, että joutuu nukkumaan yönsä vieraassa paikassa ja päivällä kävelemään lämpimässä kesäsäässä keskellä talvea? Tuohonkin puoleen on ehkä syytä totutella, jos tennistä aikoo pelata astetta vakavammin. No pelaaminen toki on raskasta, jos pääsee joka viikko finaaliin asti, mutta jos nyt sitten pari viikkoa peräkkäin tuohon asti pääsee, niin ehkä se silti on ollut käymisen arvoinen reissu, vaikka siinä vähän olisikin väsähtänyt ja viimeinen turnaus lyttyyn jo menisikin?
3 tykkäystä
30 euron päiväbudjetilla pärjää todella monessa maassa (+ pelaamisen kustannukset). Olen itse tehnyt pisimmillään parin kuukauden reissuja ilman säästämistä alle 3000€ budjetilla + lennot, eikä tarvitse edes kovin säästeliäästi perillä elää. Valintoja toki, ja tennispelaajilla usein tuntuu vaatimuksena olla melko tasokas hotelli.
Jos neljän viikon pelireissu hyydyttää, niin olisiko erilaisten elinolosuhteiden kestämisessä ja ehkä kunnossakin parantamisen varaa? Tuolla on aika paljon pelaajia ITF-kisoissa, jotka painavat yli 30 turnausta vuoteen. Esim. Omni Kumar pelasi marras- joulukuussa seitsemän viikkoa putkeen. Kaksi Challengeria Kanadassa, ja ilman viikonkaan taukoa viisi ITF-kisaa Tunisiassa. Voitti noista viimeisen, eli ei ainakaan kovin pahasti hyytynyt. Sen jälkeen otti viikon tauon, ja nyt jo Thaimaassa.
Eli esimerkkinä veikkaisin, että 3 viikkoa Tunisiassa on päiväkustannuksiltaan pienempi kuin viikko Vilnassa, tai jopa kotimaan kisoissa, jos ei asu paikkakunnalla. Mm. Kaakkois-Aasiassa sitten vielä edullisempaa.
2 tykkäystä
Mä voin joskus valottaa noiden resort kisojen syvintä olemusta, mutta pääsääntöisesti jos et asu virallisessa hotellissa, jonka kisahinta on korotettu 75€:n niin silloin maksat myös treenikentistä jne…
Voitte myös kysyä suomalaisilta, jotka ovat käyneet kokeilemassa. Tennispelaajat joutuvat useimmiten varaamaan lennon aika viime tipassa ja niissä voi nykyisin tulla pahojakin ylläreitä, joten vertailu turistimatkojen kuluihin ei toimi. No summa summarum: olisi hyvä saada lisää kisoja Suomeen - on kuitenkin halvempi käydä Vaasassa tai Kouvolassa esim kimppakyydillä kun lennättää samat heput Tunisiaan 
4 tykkäystä
Kerro ihmeessä lisää. Minä kun tosiaan en tiedä asiasta mitään sisäpiiritietoa, niin kuulisin mielelläni. Mutta, jos treenikentät ovat ainoa syy asua virallsessa hotellissa, niin on noissa hyvissä 300 e/viikko hotelleissakin omat kentät ja varmasti irtoaa edullisemmin. Ja maksaa kait ne kentät täällä kotimaassakin, eli niin sanotusti vaihtoehtokustannuksetkin ovat kohtuullisen suuret. En tiedä, kuinka paljon edullisemmin ammattilaiset saavat vaikkapa Talista kentän itselleen varattua, mutta pienellä alennuksellakin, niin ei sitä kovin monena päivänä tarvitse parin tunnin treeniä käydä vetämässä, kun on jo satanen jos toinenkin täynnä siitäkin viikossa.
Ja tuntuu vähän selittelyltä, että olisi kauhean vaikea varata vaikka pienellä riskilläkin pari kuukautta etukäteen parin-kolmen sadan euron lennot vaikka tuonne monastiriin, jos nyt keskimäärin vaikuttaisi siltä, että voisi turnauksiin sisään päästä.
Mutta kuten sanottua, kuulisin kyllä oikeati mielelläni lisää sisäpiiritietoa noista haasteista.
edit: ehkä olen tottunut jo suhtautumaan kaikkiin tällaisiin matkustusjuttuihin vähän turhankin rennolla asenteella (“sekus mennään”), kun on sekä työn, että vapaa-ajan puitteissa joutunut/saanut reissata ties missä Venäjän perämettissä. 15 v sitten olisin stressannut itseni hengiltä jostain keskieuroopan reissusta.
Kuten sanoin: myöhemmin…
Suurin haaste tässä kisaamisessa on, ettei pelaaja voi varmuudella tietää että mahtuuko mukaan karsintaan tai pääsarjaan. Lopullinen pelaaajalista muodostuu vasta muutama päivä ennen kisaa. Joskus mahtuu alternate listalta pääsarjaan ja joskus ei mahdu edes karsintaan. Jokainen viikko on erilainen ja vasta kun ranking on riittävän hyvä voi olla varma kisaan pääsystä jo kolme viikkoa ennen - paitsi jos esim. samalla viikolla oleva 25 tonninen perutaan viime tipassa, jolloin sen kisan pelaajat siirretään muille listoille.
Nämä 300€ liput ovat varmasti halvimpia mahdollisia ilman muutosmahdollisuutta. Jos häviät monta päivää ennen paluupäivää, maksat turhaan hotellista tai sitten ostat uuden lennon jos se on halvempi kuin hotelli😉
Ja mahdollinen koutsin mukaanotto sitten vasta maksaakin.
Kyllä se raha on, joka ratkaisee. Kun lasketaan normaalit elämisen kustannukset, harjoitukset, kentät, valmentaja, pallot, varusteet, kilpailureissut, you name it, alkaa yhtälö olla kohtalaisen kallis. Vaatii poikkeuksellisia rahoitusratkaisua (lue: varakkaat vanhemmat), jotta homma toimii. Vaihtoehto olisi myös valmentaa hieman omien pelien ohella, mutta suomalaisessa tenniksessä tälläistä vaihtoehtoa ei hyödynnetä muiden lajien tavoin.
On niin monia kakkos- ta kolmoskorin lupauksia, jotka kymmenen vuoden kiertämisellä olisivat pääseet ”hyväksyttävälle” ammattilaistasolle.
Seuraavan kerran kun pohditte eri pelaajien uravalintoja, miettikää miksi
A) pelaaja pärjää hyvin kotimaassa, mutta ei pelaa juurikaan ulkomailla
B) lähtee yliopistoon, vaikka tulokset voisivat enteillä pärjäämistä futures-kilpailuissa
C) pelaaja (menestyksekkään) yliopistouran jälkeen ei lähde edes kokeilemaan siipiään.
Lue ensimmäinen lause uudestaan ja valaistu.
Harri on aikaisemmin blogissaan avannut mitä kiertueelle lähteminen maksaa. Jos muistan oikein, niin vuosibudjetti alimmalla tasolla oli 30.000€/v (korjatkaa, jos muistan väärin). Ja kaikki jotka ovat lukeneet Harrin blogia tietää, että Harri oli aika hyvä optimoimaan sekä kustannukset että palkintorahat. 
2 tykkäystä
Ymmärrän, että noissa on riskejä otettava.
Mutta tämän viikon Monisterin kisan karsintalistaa ei ole saatu kuin puoleen väliin täyteen pelaajista, joilla ylipäätään on atp-sijoitus. Ensi viikon karsintalistalla on pelaaja Ukrainan kansallisen rankingin perusteella, kun atp-rakining lisäksi ei ole edes itf-rankingia olemassakaan. Eikä viime viikon turnaus ollut sen kummempi. Jne.
Epäilemättä riskejä on, mutta jos nyt on vaikka onnistunut näistä kotimaan kisoista yhden, tai peräti kaksi atp-pistettä nappaamaan, niin kyllä tommosen reissun voi jo aika riskittä varata.
Olisi vaikka tuon 3 viikkoa ottanut, lennot plus hotelli 3 viikoksi aamiaisella ja illallisella: 1300 e. Jos vaikka treenikenttä tuolla sitten maksaa 4e/tunti ja vaikka treenaisi kentällä 3 tuntia 6 päivänä viikossa, tulee siitä “vain” yksi 300 e lisää. Muut kulut ja parilla tonnilla ton reissun kyllä hoitaa “helposti”. Ja tosiaan sen saattaa saada takaisin jopa kokonaan palkintorahoilla, jos oikein hyvin menee. Ainakin pienen osan.
Tuo mainostettu Harrin blogi avasikin tosiaan aika kiinnostavasti tätä. Tosiaan n. 30 ke vuosibudjetti sisälsi 25 ch-turnausta (ja siis kaikki kenttävuokrat, tuntivalmennukset jne, joita siis yllättävän vähän). Hotelleista ei challengereistä hirveästi tarvitse maksaa, vain välipäivät. Ei tuoltakaan tullut esiin mitään yllättäviä menoeriä, jotka sekoittaisivat laskut.
Kaikella todennäköisyydellä pääsee mukaan ainakin parin kisan karsintaan ja muuten ihan vaan hyvä treenileiri, varsinkin jos lähtee yhdessä toisen tutun pelaajan kanssa.
Tuossa harrinkin blogissa oli ohimennen viittaus, kuinka nuoret ovat valmiita panostamaan kymppitonnejakin vuodessa valmennukseen jne päästäkseen huipulle. Jos on siis halua ja kykyä panostaa tennisuraan ja sen vastimaan valmennukseen, hämmästelen kyllä suuresti, mikäli homma sitten kaatuu siihen, ettei itf-kisoihin osallistuminen onnistu tuon takia.
Tämä ei tietenkään poista sitä, että tietenkin tpivon, että kotimaahan saataisiin näitä kisoja lisää.
1 tykkäys