Itsehän odottelen suurella innolla Moutetin massakevättä, viime kevät oli erittäin viihteellistä katseltavaa ajoittain. Kävi täl kaudella kiertämässä Amerikka-Golden swingin mut 3 tappiota yks voitto, ei kauheasti käteen jäänyt.
Viime yönä pelas IW:ssä Runea vastaan ja selkeä tappio suoraan kahdessa. Matsin erikoisuus oli noin puolen tunnin tauko yhden tai kahden pelatun geimin jälkeen. En tarkalleen ymmärtänyt ongelman ydintä, ilmeisesti jonkin sortin sähköviasta tuolla kentällä oli kysymys. Corentin siinä sitten showmiehenä parit punnerrukset tarjosi yleisölle taukoviihteeksi.
Tiafoe pelas aikasin aamulla Damir Dzumhuria vastaan, matsin erikoisuus nähtiin ennen ensimmäistäkään pelattua pistettä. Big Foe marssi kentälle normaaliin tapaan mailakassinsa kanssa mut siinä aika pian huomas, että hetkinen sieltähän puuttuu itse mailat. Tovi siinä odoteltiin, koutsiboksista laitettiin kaveri juoksentelemaan stadikan uumeniin ja saatiin työvälineet toimitettua herralle. Jenkki vei matsin suoraan kahdessa mut kakkoserässä oli 1-5 perässä, tb:ssäkin joutui 3-6 luvuista nousemaan erä- ja matsivoittoon.
Bublikilla on kyllä aika heikko jakso ollu jo pidempään eikä alkukausi ole tuonut muutosta parempaan. 2 voittoa 8 tappiota tän kauden saldo, IW päättyi avauskierroksen tappioon Watanukia vastaan. Alexanderilla ranking lähelle 90, ei se satkusta tippuminen nykyisellä pelitasolla ole kuin ajan kysymys.
Osansahan näissä positiivisissa viihdyttävyysarvoissa ja -arvioissa on myös pelaajien mahdollisesti ”värikkäillä” ja polarisoivillakin mutta aina jossain mielessä karsimaattisilla ja itsevarmoilla persoonilla ja tyyleillä. Ihan jokin Moutet’n elekieli ja ilmehdintä huvittaa itseä usein naureskeluun asti sen itse pelin epäortodoksisen ”viihdyttävyyden” lisäksi, joskus ranskalaisen koko setti kyllä alkaa vähän v:ttaakin mutta aina ei vain lähde parhailla koomikoillakaan. Riskejä pitää välillä ottaa niin osuu parhaimillaan tykisti punch linella.
Tennis on hieno peli siksikin, että personaalisuus saa ja sen pitää aina näkyä pelissä. Tai ”pitäisi”. Toivon mukaan sinneriläinen ”robottitennis” ei jää ainoaksi voittavaksi vaihtoehdoksi ja Alcaraz jatkaa omannäköisellä sapluunalla pelin suurena viihdyttäjänä keräten osansa lajin suurimmista tittelistä.
Taipumusten ja vahvuuksien mukaan mutta persoonalliset ”heikkoudetkin” hetkittäin sallien jos fiilis ja pelin kokonaisilme sitä vaatii.
Nimenomaa. Hienoa on ollut, että Djoko, Rafa, F tai jopa Andy ovat olleet ja Dkoko wdelleen on persoona. Tennis on parhailöaan helkien taistelua. Sinnermäinen ulkopuolinen voittava tennis ei iske
Djokollahan on kunnon tappioputki menossa. Kolmea tappiota putkeen ei ole ottanut sitten kauden 2018.
Sanonut matsin jälkeen pari sanaa keskuskentän olosuhteista:
“I regret for the level of tennis, considering how I practiced these days. To be honest, the difference between the center court and the other courts is immense. Ball is bouncing on the center courts higher than some of the highest clay courts”
Mikä tekee Tsitsistä viihdyttävän? Mielenkiinnosta kysyn: onko se epävarma yhden käden rysty? Itse kun olen pitänyt miestä aina aika tylsistyttävänä.
Mutta kaikkien lista olisi varmaan täysin erilainen. Eihän siinä mitään.
Sama täällä. Tsitsipas ei mielestäni ole lainkaan viihdyttävä pelaaja. Ennemminkin kiukutteleva kakara ja diiva. Niin kuin sanoit, jokaisen lista on omanlaisensa.
Itse en numerojärjestyksessä osaa heitä nimetä, mutta jos pelejä mietitään viihdyttävyyden kannalta;
Bublik, Kyrgios, Monfils, Paire, Moutet, Rublev, Alcaraz, Medvedev, Dimitrov, Wawrinka ja Fongini.
Tsitsipas kuuluu alakategoriaan Runen kanssa pelaajien kanssa keiden pelejä en oikeastaan jaksa/kiinnosta edes katsoa. Ridge Forresterin Rune on kiertueen ällötys.
Tämä lista on jo paljon kiinnostavampi!
Ainoastaan Moutet on yksiselitteisesti mielesteni vain huonotapainen ärsyttävä kiukuttelija, eikä edes erityisen hyvä pelaaja. Tuskin nousee paljon korkeammalle.
Eihän Moutetista koskaan mitään kärkitykkejä saada, mutta kyllä tuo ihan kohtuullisen massakevään pelasi vuosi takaperin, RG:ssä ainoa ranskalainen 16-sakissa. Ja siinä on jotain omaa tunnelmaansa kun herran fanilauma saapuu katsomoon, karnevaalimenoa niin sanotusti.
Osaa tuo kyseenalaisia temppuja tehdä, mut ehkä kaverissa koukuttaa se, ettei koskaan ennen matsia tiedä mitä sieltä on tällä kertaa luvassa. Itse kentällä kova taistelija kun sille päälle sattuu, yaitaa kyllä samalla olla top satasen kovin alakauttasyöttelijä. Mut välillä onnistuu noissa ihan kohtuumenestyksellä, et ei siinä mitään. Ihan laillinen syöttö se tuokin on
Ensinnäkin Steffin pelit ovat pääsääntöisesti —- heheh - ”viihdyttäviä”. Okay, miksi näin?
Katsokaa niitä pelejä. Tsitsipas pelaa monipuolista hyökkäävää tennistä, ammentaa myös tässä mielessä Rogerin, kaikkien aikojen ”viihdyttävimmän” pelaajan pelistä. Toisekseen Proto-marttyyrimme ilmentää yhtä aikaa suurta lajitaidollista kyvykkyyttä ja syvää inhimillistä läsnäoloa samastuttavine heikkouksineen. Hän on arkkityyppinen sankari ongelmallisine isäsuhteineen ja kosketusetäisyydellä menetettyine GS-titteleineen - mkä sulaminen, huudahdamme, kuinka inhimillistä! - pitkään kestäneine korpivaelluksineem, henkisine kasvuineen, aikuistumisriitteineen (romanssi Paula Badosan kanssa on tehnyt Tupla-Tsistä uuden miehen: miehen!) vihdoin uusine tulemisineen vahvempana, varmempana ja parempana kuin koskaan ja vieläpä henkisesti vahvistettuna uusine Babolat Pure Aero -excalibur-miekkoineen! Voi myös sanoa että juuri Steffien peli vastaa ja heijastaa pelaajan persoonaa 1:1 - on hänen persoonansa persoonallinen jatke ja ilmaus. Mikä on sitä mitä me haluamme. Persoonallisia pelaajia persoonallisine pelityyleineen. Mukana on estetiikkaa, luovuutta, peliälyä, räjähtävää tehoa ja loistavia yksittäissuorituksia.
Kuka muu on muuten voittanut Rafan kahden erän takamatkalta Grand Slam -turnauksessa? Tuskin kukaan.
Viihdyttäjä, taiteilija, pelin luova älykkö, yksi mestareista: Stefanos ”ei enää mikään kakara” Tsitsipas. We salute you!
Ja se yhden käden rysty! Jostain syystä sinäkin taas tartut myyttiin ”epävarmuudesta” toivoen ehkä ennustuksen vahvistavan ja toteuttavan itsensä kun sitä tarpeeksi toistetaan. Stefanoksen rysty-index Dubain Openissa taisi todellakin olla huikea 9.8. Uusi maila, uusi mies ja uusi tuleminen: GS-titteli on vihdoin taas realismia ja mielenkiinnolla seuraamme tuleeko se jo tällä kaudella!
Sitä paitsi jostain syystä yhden käden rystyn pelaajat ovat keskimäärin ”viihdyttävimpiä” pelaajia kuten valistuneesta listastani voi huomata . Tämähän ei tietenkään ole sattumaa vaan 1HBH pelaajat ovat usein monipuolisia, hyökkääviä, poikkeuksellisen taitavia ja luovia pelaajia. Kuten Roger. -Ja pelkkä yhden käden rysty on parhaimmilaan esteettinen ja siten viihdyttävä suoritus , esimerkiksi down the line winner. Onko kauniimpaa lyöntiä?
Toki, tosin Gastonin kohdalla ei ollut ensimmäinen huijausyritys koska sakot tuli tuplausmenettelyn kautta, eli mun käsityksen mukaan vastaaviin temppuihin syyllistynyt jossain muuallakin.
Tuittuilua on monenlaista ja moni ylilyönti menee tunnepuolen piikkiin kuten Rublevin defaultit viime keväältä, mut jotenkin en vaan noita huijariyrittäjiä jaksa sillä tapaa fanittaa. Onhan näitä pätkiä netissä kun eri pelaajilla ei mukamas hajuakaan tuplapompuista, tietyllä tapaa vähän samanlaista huijaamista missä koitetaan pimittää joku sääntöjen vastainen rike, jotta saadaan piste kotiin. Aina sitä voi joku uskoa, ettei pelaaja mukamas huomaisi jopa marginaalisia tuplapomppuja. Itse olen hieman skeptinen tämän väitteen kanssa.
Tsitsipasin vessatauot aikanaan nousi suoranaiseksi ilmiöksi, varsinkin se pätkä missä isäpappa näpyttelee luuriaan samaan aikaan kun Stefanos stadikan uumenissa. No se ei koskaan selvinny et mikä oli homma. Ja eihän siitä kauaa edes ole kun koutsaaminen oli kiellettyä, oli varmaan yksi yleisimmistä varoituksen syistä koko tourilla. Tuonhan nyt pystyi tulkitsemaan huijausyritykseksi, tosin suht usein pelaajat alkoi kiistämään koko hommaa.
En muista miten puhtoinen on Moutetin rekisteri puhtaan huijaamisen osalta, onhan siellä lähes nyrkkitappelua otettu joskus muinoin ja se klassinen Helsingin kvartsimatsi Munaria vastaan, missä espanjalaisella paloi käpy ihan täysin Moutetin toimintaan. Toi on vähän tollasella harmaalla alueella et jos sä rupeet sirkuskoulua vetämään kesken matsin, sillähän voi olla tavoitteena vaan vastustajan pään sekoittaminen. Tietysti tarkkana saa olla ettei sieltä tule varoitusta ainakaan heti matsin alkuun, mitä myöhemmin sen parempi sirkusklovnin kannalta
Yhden käden rysty on plussaa viihdyttävyyteen keskimäärin toki á la Wawrinka!
Rogeriin vertaaminen menee liiallisuuksiin. Tsitsipas vain pelaajana ja persoonana ovat haukotuttavaa seurattavaa.
Kiva kun pelaa neluriakin mutta kolme sarjaa GS-kisoissa näyttää pakkotyöltä ulospäin - ja samalla kaikki muukin.
Arvostusta romuttaa myös muiden pelaajien kommentit töykeästä käytöksestä sekä ikuisuuksia jatkuvat vessataot - ei souvlaki katkea millään.
Mutta toiset pitävät äidistä toiset kreikkalaisesta.
Moutetin touhuja Helsingissä lähietäisyydeltä seuranneena en usko että montaa lisäfania sai. Täytyy olla jo ihan eri näkemys silloin koko urheilusta. Rottailua.
Ei se nyt mihin liiallisuuksiin mene. Toki Roger on omassa luokassaan kaikessa pelin helppouteen, esteettisyyteen ja ”viihdyttävyyteen” liittyvässä. Mutta täytyyhän meidän nyt nähdä Rogerin ”perinnön” uskollisimmat jatkajat nykytenniksessä. Tsitsipas on yksi suorimpia ja selvempiä seuraajaesimerkkejä.
Pelissä pitää olla seksiä. Steffin pelissä on kaikkea juuri sopivasti. En tiedä onko tuo ”töykeys”muka edelleen validi ja ajankohtainen attribuutti… hieno mies ja hieno pelaaja, toki myös polarisoiva kuten arkkivihollisensa - ei enää Medvedev vaan - Kyrgios joka tosin vetelee jo uransa ehtoossa kun paikat ei kestä kiitos lahjojensa ja laiskuutensa.
Tallon Griekspoor: Parempi kuin uskoisi ensi vaikutelmalta. Ulosmitannut potentiaalinsa, siitä pisteet. Kämmen kuvottava. Hakkaa jäykästi palloa ja näyttää rugbyn pelaajalta. Voimaa on mutta ei tuota touhua enää jaksa katsoa.
Nuno Borges: Uus-Norrie. Kämmen kuvottava. Tavallaan välillä jopa nautin tämän kaverin pelistä mutta sitten iskee taas aversiot äkkiä päälle. Sama juttu kuin Norrien suhteen. Sympaattisempi ilmestys kuitenkin kuin britti ”esikuvansa”.
Marcus Giron. Turn off jonka matseja en koskaan katso ellei ”pakko” vaikka kai se on ihan ok. Ja peli mennyt tasaisesti eteenpäin.
Taylor Fritz. Joskus jopa pidin kaverin pelistä. Nykyään inhokkien top-5:ssä. Niin nämä suhdanteet elävät. Pelissä ei ole mitään inspiroivaa. Päinvastoin aversioreaktiota pukkaa kun katsoo kaverin kämmentä. Kaikki tekeminen on sellaista vääntämistä ja syöttö jossa on tehoa ja tuhovoimaa - sekin sellainen jenkkisyöttö jonkun Dr. Kovacsin ”shot put” -opeilla kyykystä! Ei j…lauta mitä p…skaa!
Palataan näihin uudestaan kesän nurkilla. Päivittäminen on homman nimi.
