Liikaa kakkosia ja yksittäiset ykköset liian epätarkkoja, se on vaan vaatimustaso mitä edellytetään.
Toisesta kaavioneljänneksestä tulee melko yllättävä semifinalisti, kun Musettin poisjäännin lisäksi de Minaur, Bublik ja Cobolli putosivat heti kättelyssä.
Kordan momentumista ei ole enää mitään jäljellä, jos tästä vielä jenkki nousee niin on kova kaveri. Ehkä se kysymys, että miten saa kakkoserän nollattua.
IW -22 Korda johti Nadalia vastaan kolmoserää tuplamurrolla ja hävis sen matsin pääkoteloonsa. Toki vuodet vierineet noista hetkistä mut tulipahan vaan mieleen et historiaa löytyy.
Nyt Kordan pakko syöttää tuplavirheiden uhalla millintarkkoja syöttöjä. Heittää suorastaan noppaa.
Nyt kyllä Carlos tarjosi halvan pisteen 15-15 tilanteessa, tuli syöttö ihan lyöntialueelle.
Nyt Kordan on lyötävä all in syöttöön, tuli mitä tuli molemmilla syötöillä. Mieluummin häviä syöttövuoro tupliin. Ainut lyönti, johon vastustaja ei voi vaikuttaa kuin rajallisesti.
Siinä se on vaadittiin millitarkka syöttö. Ulottuvuus on asia jota ei voi ostaa. Sinner ehkä olisi napannut tuon pallon ulottuvuudella, mutta ei Alcaraz.
Nyt on sitten koko yläkaavio auki. Korkeimmalle sijoitetut vielä mukana olevat ovat Fritz, Khachanov ja Lehecka. Fritziin en tällä hetkellä luota, enkä kyllä Khachanoviinkaan. Filsin paikka paikata viime vuoden loukkaantumisajan pistevajetta? Berrettinin tai Tsitsipasin paluu? Leheckan lopullinen läpimurto?
Mielenkiintoista nähdä avautuuko Kordan viimeiset lukot vai onko tämä vain kerran elämässä hetki.
Se on vaan, niin että Alcaraziin ei vaikuteta, vaikka syöttäisit koko ottelun 250km/h, mutta sen sijaan nuo millintarkat spot syötöt ovat sitä mitä pitää tehdä.
Todettakoon vielä edellä esittämääni kämmenlyöntivertailuun Shapo vs. Schulp / Sinner ja kysymykseen “oikeaoppisesta” kämmenestä, että tarkoitukseni oli pikemminkin prov.. stimuloida asiaa ja kysymystä koskevaa keskustelua “hiukan” poleemis-kärkevällä tyylilläni kuin tyrehdyttää sitä välttämättä alkuunsa. ![]()
Pysyn kuitenkin kannassani, että kyse ei ole “mielipidekysymyksestä” vaikka/sillä siltä se hetkittäin tuntuu, kun yksi tykkää “äidistä” ja toinen “tyttärestä” ja ao. lyöntitekniikkaa koskevat valmennusneuvotkin muodostavat sangen hajanaisen ja keskenään ristiriitaisen kokonaisuuden. Kyse ei siis ole mielipidekysymyksestä vaan kysymyksestä, joka on “kiireellisen” selkiyttämisen ja yhdenmukaisen ideaalimallin jäsentäminen tarpeessa. Ja keskustelulle, analyysille ja argumenteille on aina tilaa. Pelkkä “mun silmääni toi näyttää paremmalta” ei vain täytä näitä kriteereitä.
Esitykseni on siis seuraava:
-
Ideaalimallin määrittely ja selkiyttäminen “yli valmennuskentän” (voin hoitaa).
-
Ideaalimallia koskevien varausten ja rajoitteiden/ehtojen esittäminen:
a) Pelitilanteita koskevat varaukset: joka paikasta ja pelitilanteesta ei voi lyödä ideaalitekniikalla (yllätys yllätys), mutta silti tämän ideaalimallin fundamentaalisia periaatteita pitää kunnioittaa ja vaalia eri lyöntitilanteissa “viimeiseen asti”.
b) Pelaajien yksilöllisiin fyysisiin ja atleettisiin sekä pelitapaa koskeviin eroihin liittyvät "kompromissit, “sopeutukset” ja “yksilötason optimoinnit”: Sinner-efekti (van de Zandschulpin kämmen on em. piirteiltään mahdollisesti “parempi” kuin Sinnerin, koska hänellä on lyhemmät käsivarret ja swingipainoltaan kevyemp maila!)
- Kohtaa 2b edellä sivuten: Pelaajakohtaiset erikoistapaukset ja “tekniset idiosynkrasiat”. Ns. Patonki- eli Mannarino-efekti eli taitelijan erivapaus -sääntö. Toisinaan pelaajan “vahva” persoona(llisuus) ja “omaperäisyyden kaipuu” ajavat oikeaoppisen tekniikan perusvaatimusten yli ja tämä on tapauskohtaisesti “valmennuksellisesti sallittava”. Tässä voi nostaa esiin useammankin “ranskalaisen” (de facto ranskalaisen tai muuten vain leimallisen "epäortodoksisen) pelaajan kuten juuri Adriano Mannarinon, joka näpyttelee palloa jollain 11 kilon trampoliinijänteillä pitkälti käsivartensa lihastyöllä kääntymättä usein edes sitä “minimi” 90 astetta hartioista set-upissa ja pelaa tennistä kuin jotain pinpong-shakkia - ja tulos on kiitettävä ja “hänen näköisensä” eikä ole mitään vahvaa syytä uskoa, että kyseinen pelaaja kykenisi tai olisi kyennyt parempaan “oikeaoppisemmalla” pelillä/kämmenlyöntitekniikalla. Osa tällaisen lähestymistavan tehoa on toki myös siinä, että vastustajat eivät oikein koskaan totu pelaamaan silloin tällöin vastaan tulevaa “kaikki säännöt rikkovaa” oman pelinsä taiteilijaa vastaan.
Näiden varausten ja tarkennusten jälkeen fundamentaalinen ideaalimalli on oikea tie eteenpäin kaikessa kämmenlyönnin tekniikkaa koskevassa harjoittelussa ja valmennuksessa. Se pitää vain ensin selventää kaikille asianosaisille niin ettei asiaa koskevissa näkemyksissä ole enää turhaa hajontaa, hämäryyttä, ristiriitoja ja epäselvyyttä!
Tuossa Collignonissa on hurjasti potentiaalia…Ei pitäisi kyllä kauan pyöriä top 70 nurkilla. Todella iso syöttö ja hurjat puolustustaidot, ei tällä kertaa riittänyt, siinä pientä taistelua liiallisen passiivisuuden kanssa, mutta tuossa on aihio.
Collignon ja paikka tulla rystylinjalla/-stopparilla verkon “läheisyydestä” kolmannen erän TB:ssa tasoihin 6-6 pitkän pallorallin jälkeen. Liian vaikeaa tällä kertaa. Jalat väsyneet, kardio “puuskuttaa” ja ratkaiseva piste joka edellyttää rentoa suoritusta. Ei riittänyt tällä kertaa ![]()
Oli tuo loppu korkeatasoista tekemistä molemmilta…Jäi vähän maku, että molemmat olivat aika lähellä primeä tuossa.
Paulilla on kyllä tosi vahva tennis iq, miten siis sijoittelee noita palloja, vähän tuntui että löi palloa lujempaa kuin aikaisemmin ja käytti enemmän tykkisyöttöjä, eikä tyytynyt vauhdittomiin sivukierresyöttöihin liialti. Tuo on ollut ehkä pieni perisynti, vaikka noilla saakin paljon hyvää aikaa, mutta se muuttuu liian ennalta-arvattavaksi. Nuo Paulin alle 100 mph jyrkät syötöt on vielä sellaisia, että niihin voi ehtiä, vaikka ovatkin tosi tarkkoja vrt. esim. Kordan vastaaviin, joissa vauhti on huomattavasti parempi, eikä tarkkuus kärsi liikaa isossa kuvassa.
Jees. Collignon on kyllä aika vaikuttava ilmestys myös atleettiselta fysiikaltaan ja jykevältä hermokontrolliltaan. Mainitsit edellä Alcarazin ainoan heikkouden eli tietyn ulottuvuuden puutteen ja ajattelin, Alcaraz tuon kaverin fysiikalla olisi lyömätön. ![]()
Eihän nämä pelaajien kyvyt ja kapasiteetit ole tietenkään mitään aritmetiikkaa tai kombinatoriikkaa jossa voi “rakentaa täydellisen pelaajan” ongelmattomalla yhdistetyllä, ja Alcaraz olisi toinen pelaaja(tyyppi’) jos olisi syntynyt Collignon “kehoon”, mutta vois espanjalainen nyt olla sen viisii senttiä pitempi tai ainakin kolme ja edelleen muuten “sama pelaaja” eikö? ![]()
No, kaikilla on “heikkoja.päiviä” mutta nyt on Meddy ja Korda niistäneet Carlitosin Sunshine Doublessa “back to back” joten ei tässä hurraata huudeta vaan aletaan huolestua. ![]()
Ja muistan yhä kun Korda pisti aggressiivisella pelillä Meddyn katsomoon AO:ssa joitakin vuosia sitten. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen tennisjoessa mutta jokin roti: Onko Daniil uuudistnut -on. Silti hävitä molemmille -tosin eri olosuhteissa mutta peräkkäisinä viikkoina. Ei nyt oikein lähde, Alcaraz.
Alcaraz selvästi myönsi tuon “Federer” jutun viime viikolla, kun oli kohdannut Rinderknechin ja hävisi erän hänelle. Kokee, että kohtaa näitä aina.
Joo. Paul on “epätyypillinen jenkkipelaaja”. Tosin on kai muitakin lol. Kun sitä ulottuvuutta ei ole liikaa (Alcaraz!) niin peliä kehittää ihan erilaisella motivaatiolla ja hartaudella. Silti usein se viimein askel jää siksi myös ottamatta. Monipuolinen pelaaja joka osaa kaikkea mutta huipulla tulee…
Varmaan Brooksby on yksi sellaisista “epätyypillisistä”.
On toki mutta hänkin on lisännyt sitä tehoa ja aggressiota peli-ilmeeseensä. Ja Learner Tien - "epätyypillinen jenkki, mutta onkin korealaisen peliälyn ja vietnamilaisen työmoraalin tuote: sama prosessi menossa joskaan ei se helppoa ole muuttua yleiskoneeksi turbo boost tehonapilla.
Ei hitailu todellakaan taida enää riittää.
Niin se on kyllä totta pidemmän päälle, tuo vielä voi mennä läpi jossain hiekkapaperilla muttei kuitenkaan ihan jokaista vastaan. Onhan tuossa loukkaantumisriskit myös eri tasoa pidemmän päälle.
Eilen oli kyllä outo ottelu tuo Diallo vs Humbert…Diallo tyytyi tuuppaamaan palloa ja Humbert pelasi ultra-aggressiivista tennistä, ei ihan uskoisi ennakkoasetelmista tuollaista ihan yksinapaisesti. Diallolle tulikin sitten aika paha selkäsauna, kun Humbertin taso ei dropannut missään vaiheessa.
Mpetshi Perricard vaikutus.
Siinä missä “tuupparit” (öhöm, Tien, Brooksby…) pyrkivät lisäämään kuutosvaihteen peliinsä ja lyöntitehoihinsa, nää kaverit hakevat puoliväkisin monipuolisuutta syöttämällä jotain lussuja?! Joskus yksipuolisuus riittää kunhan vahvuudet on voittava vahvuuksia .Emmä kyllä oikein ymmärrä tuota strategiaa kummaltakaan… häviääkö ne jotta “pelitapa kehittyisi paineen alla”.?? Kai sitä voisi syöttää silti “tosissaan”, ei kai sitten. Tällä hetkellä Diallosta ei tiedä yhtään mitä sieltä tulee ja Perricardista sen että se häviää lol.
Disclaimer: En ole kyllä seurannut kumpaakaan viime aikoina “läheltä” joten pitkälti vaikutelmien ja huhupuheiden varassa mennään
Lopullinen saldo yläkaavion jatkajiin: 6-sijoitettu Fritz, nuori karsija Landaluce, ja kuusi pelaajaa sijoitettuna sijoille 21-32. Fils voitti Tsitsipasin 6-0, 6-1, ja voisi mennä pitkälle.
Tsitsipas voitti Filsin, oletan. Eiku… (menee ja katsoo Flashscoren tulokset)). Eiku ei niin ei.
Huh huh. Huh huh. Fils on kyllä kovassa tikissä. Good for him.