Samana viikonloppuna saatiin kaksi uutta ATP-voittajaa: Metzissä Saksan 28-vuotias Gojowczyk (ATP 95) ja Pietarissa 25-vuotias Dzumhur (ATP 55), Bosnian ja Herzegovinan ensimmäinen laatuaan.
Tällä kaudella 7 ensikertalaista ATP-voittajaa, ed. lisäksi: Rublev (Umag), Sugita (Antalya), Coric (Marrakech), R. Harrison (Memphis) ja Muller (Sydney).
Kuvassa ensikertalaisten lukumäärät tällä vuosikymmenellä. Meneeköhän tänä vuonna vuoden 2011 ennätys rikki?
Eikö tuo “syöttäjän mailasta palauttajan mailaan” ole aika heikko mittari nopeuden suhteen? Palauttavan pelaajan sijoittuminenhan voi vaihdella syvyyssuunnassa metrikaupalla.
Kyseisessä graffassa syötöt olivat suoria samalla nopeudella ja vastaanottopiste aivan sama.
Pitäisi olla mahdollisuus “kaikenkattavasti” mitata syöttöpallon vaakasuora nopeuskomponentti juuri ennen kontaktia alustaan ja sama heti alustakontaktin jälkeen. Mitä suurempi on vähenemä sitä hitaampi kenttä.
Pelkkä “pompun jälkeen pallo nopeammin palauttajalle” ei oikeastaan kerro mitään muuta kuin juuri sen!
Tarkalleen ottaen mittauksetkin olisivat vertailukelpoisia vain jos syötöt olisivat kierteettömiä.
En ole nähnyt nyt tuota grafiikkaa, enkä sitä millainen siinä oli pallon lentorata, mutta jos pallon lentorata ennen pomppua on likimain sama, niin äskeiset spekulaatiot voi unohtaa, koska silloin se nopeus ennen pomppuakin on käytännössä sama. Enemmät tai vähemmät kierteet vaikuttaisivat lentorataan.
Pallotykillä, joka asetetaan jonnekin yläviistoon telineeseen, saadaan tämä selville, eikö?
Berasategui kirjoitteli 14.9. täällä kovien kenttien nopeusindekseistä. Joskus olen vähän yrittänyt paneutua siihen, mutta ei tainnut selvitä. Jollain tavalla ne täytyy olla mitattavissa: vetämällä jotain standardisilitysrautaa kenttäpintaa pitkin ja katsomalla mittarista voiman suuruus… Sitten vaan indeksit kehiin ja voila: tässäpä meillä nopea/hidas kenttä!
Joku saa arvailla paremmin.
Shucker tarkoittaa varmaan tutkaa…Ei riitä jäntereeni tähän yksityiskohtaan olleskaan.
Ruohokentällä tulee vaihtelevaa pomppua silloin tällöin, kovalla kentällä ei.
Vaikka ei varsinaista virhepomppua olisikaan, mutta varmasti vaihtelee kun on “luonnon alusta”.
Voisi selittää että ykkössyöttöä vaikeampi palauttaa ruoholla, vaikka kenttä olisikin vähän hitaampi?
Kyllähän nuo virtuoosit osaa reagoida, mutta aina se vähän vaikeuttaa, pompun jälkeen on niin vähän aikaa.
Tällaista Borg kertoili kirjassaan. Lisäksi jalkatyön hankaluus.
Tykki ampuu samanlaisia palloja, jotka sitten mitataan (lasketaan/luetaan; algoritmithan siinä sen työn hoitavat) vaikka Hawk Eyen toimesta pompun jälkeen.
Tuo tuli mieleen silloin, kun Ameriikan miehet olivat edellisen kerran alamaissa Roddickin väistyessä listoilta. Kovilla kentillä voi olla huolimattomampi sen palloon katsomisen kanssa.
Niin ruoholla kuin massalla on oltava sen pompputilanteen seuraamisessa tarkempi. Tästä ei tietenkään ole juuri haittaa kovillakaan kentillä mutta toisinpäin: tottuminen “varmoihin” pomppuihin heikentää luonnollisella alustoilla pelaamista.
Summa summarum: Tullaksesi mestaripelaajaksi opettele laji luonnon alustoilla (vähemmän loukkaantumisiakin!). Jenkeissä ja Austraaliassakin vannotaan kuitenkin juuri kovien kenttien nimeen. Sitä kehitystähän tääälläpäinkin seurataan myös siksi, että menestys kovilla kentillä palkitaan paremmilla rankingeilla turnauslukumäärän takia.
Nadalin “vanhakantainen” menestys on oikeastaan pieni ihme mutta näin ajateltuna se ei ole sitä ollenkaan!
Ei kaikkea tehdä Yhdysvalloissakaan oikein. Olisi siellä aika vähän pysähtyä miettimään, mistä Agassin jälkeinen alamäki johtuu. Tunnustan, että Agassin menestyminen myös luonnon alustoilla ei sovi oikein kuvaan mutta poikkeushan vahvistaa…
Hyvä että sanoit pomppu ja pompputilanteessa! Monihan sekoittaa, että on tärkeää seurata osumaa, mutta nykytietämys alkaa olla että focus pitäisi olla jossain kuvitteellisen osumakohdan etupuolella ja focusta ei pidä sirtää enää pompun jälkeen. Agassi ei nimenomaan katsonut osumaa tai seurannut palloa loppuun saakka, ja oli kaikkien aikojen paras lyömään palloja noususta. Katseen focus oli koko ajan jossain selvästi osumakohdan etupuolella.
Nykytennispuhe, en tiedä onko mitään coachinkonsensusta, usein viittaa katseen ja pään liikkeiden rauhoittamiseen lähellä osumaa. Ei ole välttämättä olennaista missä asennossa pää on, mutta Nadalin ja Federerin pää on varsin reilusti käännetty. Siltikin näyttäisi että heilläkin focus on jossain osuman etupuolella. Jos katsetta aletaan vielä pompun jälkeen kohdistaa, niin menetetään lyönnin ja vartalon tasapainoa ja joka tapauksessa on enää melko mahdoton nähdä palloa osumassa. Visuaaliset cluet on saatava aiemmin.
Hyvää pohdintaa. Tärkeintä on saada osumassa pää pysymään paikallaan, koska kun katse lähtee selvästi jo vastustajan kenttäpuoliskoa kohden, usein tällöin pääkin liikahtaa (siis käytännössä automaationa), jolloin käsi ja kroppa tulee “vedettyä” pois siitä, missä niiden pitäisi olla. Lyönti ei tapahdu kiinnitetyn pisteen ympärillä vaan heiluvan torston ympärillä.
Ehkä sait(te) kiinni ajatuksestani. Siis tuo on fakta, mutten kuvannut sitä ehkä biomekaanisesti kaikkein täsmällisimmin.
Kovia poikia ja kaikki päässeet tennishistoriaan vaikka aina välillä joutuneet pelaamaan toisiaankin vastaan jolloin tappio on toiselle tulossa.
Siitä tuli mieleen, että voisiko jollain vain kohtuullisen hyvällä ATP-pelurilla (nyky- tai ex-) olla yhtä hyvä voitto/tappio-listaus kuin Murraylla, jolle ilmeisesti on kertynyt jonkin verran tappioita noille muille kolmelle näiden kymmenen vuoden aikana…
Ennen kovaa nelikkoamme oli avoimena tenniskautena vain Lendl palannut vuoden parhaaksi pelaajaksi (=vuoden lopussa ranking-ykkönen) sen jälkeen kun ko. tittelin on jo kerran menettänyt. Samaan ovat päässeet Federer ja Djokovic mutta viime vuoden ykköseltä Murraylta temppu jäänee tekemättä.
Ylitse kaiken on tässäkin listauksessa (Vai voiko Federer vielä sittenkin ohittaa tänä syksynä??) tulee olemaan Nadal, joka paras vuonna 2008, menetti arvon vuodeksi, palasi ykköseksi 2010, menetti arvon kahdeksi vuodeksi, paras taas vuoden 2013 vuoden lopun rankingissa, menetti sen silloin peräti kolmeksi vuodeksi mutta palasi (jos!) neljännen kerrran ykköseksi vuonna 2017.
Ylivoimaa…
Kyllä on melkoinen herkkupala eetterissä tällä hetkellä: Zverev - Rublev. Onpa näköjään eka erä mennyt vauhdilla 5-2 tilanteeseen. Itse pääsin streamin ääreen vasta nyt.
Ja tässä pelissä kyllä taas näkyy se mitä olen itse aina sanonut näiden kahden välillä, että tuntuu kuin Sascha olisi n. 10 vuotta kokeneempi Rublevia kentällä… En näkisi näiden kahden pelaajan välillä lahjakkuudessa edes kovinkaan suurta eroa, mutta kun toinen on niin paljon “kypsempi” pelaaja ikäisekseen ja pääkin kestää niin tässä on se ero. Sanoivat muuten Sky sportsin asiantuntija-kommentaattorit hyvin, ei nyt tähän matsiin liittyen mutta monesta junnu “starasta” että monenkaan henkinen taso ei kehity oman pelillisen lahjakkuutensa tasolle näillä junnuhuipuilla ja siksi jäävät polkemaan paikoilleen… Taisi olla evolve sana mitä käyttivät tuossa yhteydessä.
Tänään oli myös suuri ero siinä, että Zverev dominoi aika vahvasti kovalla ykkössyötöllään tällä Pekingin aika nopealla alustalla.
Juu olihan se näinkin ja tosiaan nämä nopeat kovat kentät täällä Aasiassa tuntuvat sopivan kuin nenä päähän Zvereville. MUTTA ei mielestäni Rublevinkaan syöttö heikonpuoleinen ole, päinvastoin todella tiukka ykkönen kyse oli enemmänkin mielestäni siinä että lähes kaikki “baseline rallit” Sascha vei nimiinsä selvästi, ja näytti nimenomaan sen pelinsä stabiilisuuden ja tasaisuuden kun taas Rublev oli yleensä aina se joka sortui helppoon virheeseen. Ja mielestäni kyse ei ole siitäkään että Zverev löisi kovempaa, vaan molemmat kyllä tykittävät todella kovaa baselinelta, hyvällä syvyydellä ja kulmilla mutta tänään näkyi taas että joku tuosta Rublevin pelistä puuttuu ihan tälläistä maailman kärkeä vastaan että voisi ainakaan vielä pärjätä. Toki oli huono päivä venäläisellä, mutta veikkaan että Saschalla tulee olemaan ja pitkään aikamoinen niskalenkki tässä match upissa.
Dimitrov on kyllä turhauttavan huono palauttamaan Nadalin kakkossyöttöjä. Käytännössä ehkä joka neljännellä saa jossain määrin järkevän palautuksen. Toki ne ovat pahoja ja niissä on paha kierre, mutta surkena paljon tulee virheitä, vaikkei edes näytä yrittävän mitään aggressiivista.
Lahjoittaa toisen erän ensimmäisen geimin aivan katastrofaalisilla virheillä ja heti on nyt breikin jäljessä. Harmi homma. periaatteessa alkukauden matsien perusteella olisi voinut olla tulossa klassikkomatsi. Nyt on täysi hoonaus.
Näinhän nämä muuttuu! Toinen erä Grigorille!
Kyrgios vei Zvereviä kun litran mittaa. On se vaan lahjakas kaveri. Kun peli kulkee ja asenne kohdallaan niin aseita löytyy. Viihdyttävä semi 63 75 aussi pojalle.