US open ei ole mahdollinen tästä syystä, Emil on tuonne jo PR:n käyttänyt:
“The use of a protected ranking to enter the singles and/or doubles of a Grand
Slam event is limited to once per Grand Slam event”
RG + Wimbledon PR:n turvin mahdollinen sikäli mikäli se viime vuoden RG-PR jäi käyttämättä vaikka vetäytyi myöhään eikä siihen silloin sovellettaisi ylempää sääntöä.
Just nyt lienee kuvio, että PR-aika jäädytetty marraskuun puolivälistä kun taas tulee yli 3kk kisataukoa mikä mahdollistaa toisen ja samalla viimeisen jäädytyksen, kolmatta ei sääntöjen mukaan pysty ottamaan. Kerranhan oli viime kaudella kello seis toukokuun alkupuolelta US:n alkuun ja alunperin ilman jäädytyksiä Emilin PR-ajan piti umpeutua marraskuun alussa. Näiden jäädytysten takia mennyt hieman sekavaksi näin ulkopuolisen seurata, et mikä se tilanne on.
Tällä päätelmällä mun laskujen mukaan sitten kun palaa, siitä hetkestä olisi noin 3kk aikaa käyttää mahdollisesti 3 kappaletta PR:ää eli jos vaikka huhtikuussa tekisi paluun, kerkiää hyvin Wimbledoniin RG:n ohella. Jos palaa maaliskuussa sitten pitää Wimbledonin osalta toivoa, et PR:n suhteen riittää voimassaolo cut offin aikana eli silloin kun listat lyödään kiinni 6 viikkoa ennen pääsarjaa. Jos siis on ajatus uhrata PR:ää slämeihin, eihän me tiedetä mitä siellä suunnitelmissa. Mut voisin veikata, että kaksi tullaan näihin käyttämään jos paluu on keväällä tapahtunut.
Eihän tämä hyvältä näytä et tässä taas venyy ja venyy, ihan tosissaan syksyllä koitettiin saada hommaa raiteille ja pieniä elonmerkkejä siellä nähtiinkin kovemmasta pelitasosta. Taas tulee kuukausitolkulla breikkiä ja näillä tiedoin epävarmaa onko paluu edes maaliskuussa sen jälkeen ollaankin jo siinä porteilla et kolmannes kaudesta pelattu. Ehkä vähän pistänyt silmään tuo, että Emil ei kovin aktiivisesti ole somejaan päivitellyt, viime kaudella kovasti treenipätkää sieltä täältä off seasonia myöten mut nyt ollut aika hiljaista. Ei juuri mitään kuulumisia tai muuta sellaista, mikä viittaisi lähestyvään paluuseen.
Harmittava tilanne. Mitä pidemmälle nämä ongelmat jatkuvat, sen pienemmät prosentit annan täysiveriselle paluulle. Emilin kohdalla ollaan kohta pakotetussa tilanteessa PR tikettien loppuessa, että aivan pohjalta on lähdettävä. Onko se henkisesti Emilille sitä mitä haluaa ja riittääkö motivaatio? Väittäisin että ei, rahaa on siinä määrin että tennis ei loppuelämän valintoja sanele - se pesämuna on jo hoidettu. Lisää toki on mahdollista saada, mutta täysiverisen paluun tekeminen vaatiikin Emililtä kohta jo omien varojen käyttämistä pikkukisojen kiertämiselle.
Tämän lisäksi menestys ei ole enää lahjakkuudeen ulosmittaamista ja kehitystä, vaan käytännössä pakonsanelemaa. Pikkukisojen mahdolliset aikaiset tippumiset.. jne. Vaikea, vaikea paikka.
Kaikkea hyvää toivon Emilille, mutta paluun suhteen nykyisessä tilanteessa puhutaan valtavasta sitoutumisesta.
PR:n turvin on hyvinkin mahdollista kuluvalta kaudelta kerätä kiva potti GS 1rnd otteluista, mutta -27 olisi viimeistään paluu pikkukentille ilman “Vacheroteja”.
Emilillä noin kuukauden sisään 30 pistettä tippumassa ja näitä ei kai ole puolustelemassa, maaliskuun puoliväliin mennessä ranking romahtaa noin 750-sijoille.
PR:t muutamaa vaille käytetty, onhan tää tilanne todella hankala vaikka pelikuntoon pääsisi kevään mittaan. 6x PR-kisa viime kaudella pelattuna ja 29 pistettä saldona eli ei tulos kauheasti mairittele, joskin PR-pelaajana omat haasteensa päästä uudestaan sisään ja keritä PR-entryjen aikana parempaan tuloskuntoon. Siinä mielessä Emilin heikko kokonaissaldo tuskin kovinkaan erikoinen jos alettais suht saman tason PR-pelaajia keskenään vertailemaan.
Se on vaan totuus: tulevilla rankingeilla ei kävellä edes Ch-karsintoihin jotain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta ja kun ei ole kovin montaa varapatruunaa (PR) mitä käyttää esimerkiksi Challengereihin, entryt eri kisoihin tulee olemaan isompi ongelma melko pian paluun jälkeen. Aina voi koukata ITF-kisojen kautta tai kysellä villejä pienempiin Challengereihin, jos ei pääsarjoihin heru niin edes karsintoihin.
Mut se on ihan oma hommansa raivata divaritasolta tietään isommille areenoille. Harvoin se viikossa tai kuukaudessa käy vaan voi kestää ties kuinka pitkään, jotkut ei palaa tuolta enää koskaan.
Somessa ei ole juurikaan tilannetta päivitetty. Sen verran kuitenkin, että Porschen kanssa ilmeisesti diili tullut päätökseen ja alla nyt autokauppiaan lainaama Tesla. Useampikin yhteistyösopimus on voimassa vielä tämän kauden, mutta ei niitä ihan kevyin perustein olla jatkamassa jos menestys jää piippuun. Uran jatkon kannalta nuokin painaa kuitenkin vaakakupissa, sillä yhtään isomman tiimin pyörittäminen on todella kallista puuhaa.
Vähän kyllä pistää huolettamaan tuo selän tilanne, sillä aiemmin laitettiin edes jotain pientä treenipätkää tulemaan. Nyt ei ole sitten Dubain leirin jälkeen tullut kentältä päivitystä. Voisi kuvitella, että jos treenikentällä on täysi tohina päällä, niin sieltä tulisi edes vähän kuvamateriaalia.
Juu tähän otin kiinni joskus viime viikolla, Emililtä nyt totuttu treenipätkää näkemään silloin kun on täysi tohina päällä. Eihän sitä varmuudella voi sanoa mut somehiljaisuus vähän vois viitata et siellä ei mikään tohina ole edelleenkään päällä
Emppu julkaissut somessa muutaman kuvan, jonka perusteella ei treenaa kentällä vaan salilla. Eli kuntoutus kaiketi kesken eikä paluu kisakentille ole ihan lähiviikkoina varmaan realismia.
No aina parempi pari kuvaa punttikselta kuin ei kuvia laisinkaan.
Kertoo kuitenkin siitä, että joku proggis menossa kohti paluuta vaikka paluun ajankohta meille seuraajille edelleen täysi mysteeri
Tulevaisuudesta ei sen kummemmin puhunut, nykyisyydestä sen että muuttaa takaisin Suomeen Barcelonasta ja että selässä vanhaa vaivaa, johon piti tehdä ”pikku operaatio”. Loppu vuodesta omasta mielestään parhaassa kunnossa paluun jälkeen olisi ollut joten harmittanut kovasti selkävaiva joka tuli Hongkongissa.
Jos pitää vähän jotain päätellä niin “pikku operaatio” tarkoittanee leikkauspöytää (mitä muutakaan se voisi tarkoittaa?) ja siksi tässä paluu tuntuu tapahtuvan melko hitaasti.
Viikot loppuu kesken, että kerkeäisi koville kentille ennen massakautta. Ellei sitten hyökkää aikanaan Aasian ulkokoville mut siinäkin voi tulla vähän mutkaa matkaan kun ei ole PR-entryjä hukattavaksi jos vaikka RG:hen ja Wimbledoniin haluaa. ITF-puoli aina vaihtoehto, siellä aika nihkeästi Euroopassa pelattavia kovien kenttien kisoja massakauden aikana mut jotain löytyy ainakin Kreikasta ja briteistä.
Tai sitten vaan suoraan massan kimppuun mut vuosi sitten haluttiin massoja väistellä koska valitsi Aasian ulkokovat, miten on tänä vuonna. Tässä oletuksena ettei paluu sentään massakauden ylitse venähdä mut sitäkään kun ei voi tietää.
Toki pelasi massaa keväällä kaks matsia ja syksyllä DC-matsit mut kyllä kai jos kropassa on vaivaa niin massat on se pahin vääntöalusta vai onko, Otto muistaakseni treenaili kuntoutusjakson aikana jonkun verran massoilla vaikka paluu tapahtui ulkokoville.
Kyllä se massa taitaa kilpailumielessä selälle kovin olla jengan vääntämisen lisäksi myös ottelukestojen takia.
Treenimielessä ymmärtää paremmin kun siellä ei ole ihan niin kiire
RG:hen ottamaan rahat ja kokeilemaan onnea ja ruoholle vielä vähän enemmän yritystä
Tässä seuran jutussa ei tainnut olla mitään uutta paitsi se, että myöntää saaneensa lääkityksen. En ole itse kuunnellut nyt aika äskettäin ilmestynyttä podcastia, mutta siinä Emil käsittääkseni myöntää, että hänellä on ollut paranoidisia aistiharhoja ja käytännössä psykoottiseen tilaan viittaavia oireita. On hienoa että tällaisetkin tabut lopulta väistyvät ainakin jossain määrin ja nämä ulostulot vievät pois stigmaa niiltä ketkä tällaisista kärsivät.
On ollut varmasti hurjan rajuja haasteita elämässä ja toivon kaikkea hyvää Emilille! Toivottavasti löytyy vielä iloa ja terveyttä pelaamiseen.
Pitkään Emil näiden oireiden kanssa paini ja edelleen mä ihmettelen suuresti, miten ympärillä oleva Staffi ei näihin herännyt riittävällä tasolla ajoissa. Toivottavasti asioiden avoin läpikäynti on nyt ajanut lääkityksen voimalla oireet taustalle ja Emil pääsee täysiverisesti vielä huipulle, vaikkakin työtä se tulee vaatimaan.
Monikaan valmentaja ei ole kovin hyvä ymmärtämään pelaajiaan. Levon tarve leivotaan laiskuudeksi tahi pehmeydeksi ja vaivat yritetään kuitata pienellä levolla. Mites se menikään ennen oli laivat puuta ja miehet rautaa!
Joskus tähän sekoittuu myös valmentajan oma kunnianhimo, eikä hidasteita haluta nähdä ennen kuin on liian myöhäistä. Hyvässä suhteessa pelaaja uskaltaa kertoa näistä heti ja avoimesti.
Tässä ollut yhtälö missä vaakakupissa painaa miljoonien dollarien ammattilaisura, ei tuossa kohtaa kun täysi höyry päällä tavoitteena vakiinnuttaa paikka ATP-tourin kestopelaajana mitään stoppeja kovin helpolla vedetä, vaikka jälkikäteen ajateltuna olisikin ollut viisain vaihtoehto laittaa ajoissa hommat seis. Sitä me ei tiedetä millaista kommunikaatio näiden ongelmien ympärillä ollut, onko valmennus painostanut puskemaan vai onko Emil itse tehnyt päätöksen, että menestys ensin ja eletty jossain ajatusharhassa että tää on vain ohimenevää.
“Puskin vain kuin joku robotti”, kielikuvasta tulee mieleen ihminen joka suorittaa ja suorittaa koska pitää suorittaa paremman lopputuloksen puolesta, kaikki muu laitetaan taka-alalle. Joka ikinen päivä rakennettu suorituskeskeisen ajatusmallin pohjalle, ehkä tässä on juurikin sitä Emilin omaa ajatusmallia mitä se on silloin 2020-luvun alussa ollut.
Kun kaikki on pelkkää harmaata suorittamista, elämästä tippuu ilo ja hauskuus pois. Koko pääkotelo voi muuttua harmaaksi massaksi ja mikään ei jaksa innostaa, painaa vain menemään ikään kuin aivot säästöliekillä. Armeijan käyneille tuttu tunne, siellä ei tarvinnut omia aivoja rasittaa kunhan vain suoritti mitä käskettiin jotta saatiin haluttu lopputulos.
Emil elänyt jättimäisten paineiden ympäröimänä pelkästään näiden ongelmien johdosta. Tulosta halutaan hinnalla millä hyvänsä ja samalla oma pääkotelo huutaa enemmän ja enemmän, että lopeta. Ei ole ole ollut helppo asetelma, päälle kaikki muu henkinen paine mitä ammattiurheilijat työssään joutuvat kohtaamaan. Nää urheilijat monessa asiassa rinnastautuu yrittäjään. Jos yrittäjä saikuttaa, se on yrittäjän tilipussista suoraan pois. Kun oma terveys pitkälti sidoksissa omaan toimeentuloon, päätökset missä terveys asetetaan etusijalle on aina normaalia isomman kynnyksen takana.
Mielestäni mennään usein vikaan, jos syytetään lajia tai ammattilaisurheilua. Jos ihmisellä on perusrakenteeltaan neuroottinen pää, hän olisi todennäköisesti kohdannut aivan samat seinät millä tahansa uralla. Tennis on vain näyttämö, joka vahvistaa tätä sisäistä mallia.
Vertailuna voisi ottaa esim. Jannik Sinnerin kyvystä suhtautua paineisiin. Paine on olemassa vain, jos näet ne paineena. Toinen vaihtoehto olisi kääntää koko asetelma ylösalaisin ja suhtautua siihen valtavalla kiitollisuudella. Onhan se lopulta suuri etuoikeus, että on saanut tehdä rakkaasta harrastuksesta itselleen loistopalkkaisen ammatin.
Ruusuvuoren pakkopullaan liityen nostan esimerkiksi taitoluistelija Alysa Liun, joka uskalsi lopettaa huipulla ilon kadottua ja teki paluun aivan uudella asenteella, voittaen olympiakultaa. Ruusuvuoren kohdalla en kuitenkaan ole vakuuttunut samasta paluun ilosta. Lähinnä on noussut ajatus, että tässä on kyseessä rahastetaan vielä kun voidaan -mentaliteetti.
