Joo semivoiton kenttähaastattelussa muistutti haastattelijaa ykköstilasta kun ilmeisesti haastattelijalla ei tästä ollut tietoa, lopuksi tais jonkun tuuletuksen vetää missä nosti etusormet ilmaan ykkösten merkiksi.
Kyllähän kaikille selväksi tullut miten paljon ykköspaikka Harrille merkitsee, se myös Harrin omissa puheissa juntattu käytännössä kauden ykköstavoitteeksi.
No se sieltä tuli ja sitä kirjausta ei kukaan pois vie, mutta miten oliskaan käynyt mikäli ykköstila olisi ratkottu vasta finaalissa. Sitä emme saa tietää mut ainakin mindset olisi ollut todella erilainen missä ehkä painepuoli olis ollut uusi haaste. Koska nyt rivien välistä luettavissa ettei syy tappioon ollut ultimaattinen slämifinaalin painetila vaan enemmänkin se, että massu täyttyi liikaa tuon toisen ison saavutuksen myötä.
Tästä eespäin se on hyvä, että piikkipaikkaa ei tarvii enää metsästää. Sen voi kyllä menettää ja sitten se halutaan takaisin mut se on sitten täysin toinen tilanne kuin se, että saavutat listapiikin ensimmäisen kerran urallasi. Tietenkin pitää loppukaudelle kaivaa seuraavat päätavoitteet, tosin sielläkin nyt aika paljon kisoja mitkä käyty jo pokkaamassa. Ehkä se kauden päättäminen maailman ykkösenä olis oikein passeli target tähän kohtaan.
P-Amerikan kiertue ei ole ollut Harrille koskaan mikään kultakaivos, tuossa olisi potentiaalia kerätä lisäpisteitä runsaasti, puhumattakaan US Open. Näissä missään ei ole koskaan ollut edes semifinaaleissa (Kanada, Cincinnati tai US Open).
En nyt jaksa etsiä tuolta ylempää viestejä ja keskustelua, johon viittaan. Joka tapauksessa Granollersin ja Zeballosin kaksinpeliuran huippurankit mainittiin ja tehtiin vertailua nelurin ja kaksarin välillä. Joku taisi jopa kirjoittaa, että top-100 kaksari menee aina top-10 neluripelaajan yli tai jotain muuta raflaavaa. Nyt Harrin blogitekstin lukeneena hoksasin, että tosiaan G/Z parille tämä oli vasta kolmas GS-titteli. Kolmas! Ja ekakin on antanut odottaa itseään viime vuoteen asti. Pari on kuitenkin aloittanut jo vuonna 2019 sähäkästi voittamalla ensimmäisen kisansa, joka oli Montrealin tonninen. Hetken päästä samalla -19 kaudella US Openin finaalipaikka. Silti otti 6 vuotta kypsyä GS-voittajaksi nelurin puolella.
Kyllähän tuo edellä nopeasti mainittu aikajana jotain nelurin luonteesta kertoo. Jos vetäisi suoran kausaliteetin kaksimenestykseen sekä nuoreen ikään, niin Granollers/Zeballos parinhan olisi pitänyt olla parhaimmillaan heti kaksariuran perään. Päinvastoin, jatkavat edelleen kehittymistä ja voittavat koko ajan enemmän.
Kesä kisataan hyvin pitkälti Granollersin ja Zeballosin kanssa, ja pienin varauksin myös Skupskin. Syksymmällä italialaiset voivat nousta myös haastamaan.
Erona kuitenkin nyt se, että enää ei jahdata sitä piikkipaikkaa. Se on nyt saavutettu, eikä sitä kukaan ota pois. Vaikka piikissä pysyminen tietenkin on ihan jees, niin se ei ole enää varsinaisesti oleellista ja nyt ei siis varsinaisesti enää kisata ykköspaikasta. Tästä eteenpäin nyt ja ikuisesti voi siis vapaasti keskittyä yksittäisiin turnauksiin ja yksittäisiin peleihin ja piikkipaikan säilyminen on sitten vain luonnollinen seuraus, jos se onnistuu. Säilyy, jos säilyy.
Luulisi tämän nyt vapauttavan henkisiä resursseja, kunhan ensin tämä ulospuhallusvaihe saadaan pois. Tappio finaalissa voi olla hyvä pitkässä juoksussa. Saatiin se pitkän ajan häiriötekijä pois takaraivosta, mutta jäi sopivasti myös kismittämään, jolloin ehkä tämä ulospuhallusvaihe jää vähän lyhyemmäksi. Ja ykköspaikan tultua, voi kuitenkin hyvillä mielin ja vapautuneesti lähteä hakemaan sitä revanssia.
Harri on halunnut olla maailman paras, nyt se on Henryn kanssa maailman paras. Voittajien maailmassa maailman paras ei voi sietää sitä, että joku kilpailija tiputtaa sen toiseksi parhaimmaksi. Vaikka voi ajatella, että tunnepuolella suurin ilo koetaan ylipäänsä kirjauksen saavuttamisesta, ihan varmasti HH:lla valtava nälkä jatkaa maailman parhaana neluriparina vaikka koko seuraavan vuoden.
Se mikä muuttuu, kirjausta ei enää tarvitse metsästää. Se on tässä ja nyt omassa kätösessä, toivottavasti pysyy siellä vähintään pitkälle loppukauteen. Mut siinä tulee omat elementit kuten jatkuva haastajien tarkkailu, enää ei itse olla haastajia vaan puolustajia. Plus, että ykkösseedi on aina ykkösseedi. Ei se välttämättä mitään meinaa mut jollekkin vois tuoda vähän extrapainetta kun olet se kaavion tietynlainen etukäteissuosikki.
Mut se yksi iso tavoite on kuitenkin nyt maalissa, toki ranking siellä säilyy keskeisenä osana jatkossakin. Taisin jo aiemmin ehdottaa et hyvä tavoite olla maailman ykkösiä siinä kohtaa kun ATP-finaalit pelattu. Eli kyllä rankingin kautta voi myös lisää tavoitteita itselleen asettaa vaikka nyt ykkönen onkin saavutettuna.
Varmasti helpottaa ja antaa mahdollisuuden ajottaa huppukunnon grand slameihin ja toisaalta keskittyä yksittäisiin matseihin muissa turnauksissa. Vapautta ja pelihuumoria lisää
Nyt kun ykköspaikkakin on saavutettu, Harri voisi rohkeasti ladata kaikki peliin sen yhden puuttuvan asian suhteen. Kaiken järjen mukaan mitali on aika kaukana, jos joutuu kylmiltään Ruusuvuoren, Virtasen tai jonkun muun kaksinpelaajan kanssa olympialaisiin nelinpelikiertueella rutinoituja pareja vastaan. Sieltä on nykyisellään ainakin Italialla, Iso-Britannialla, Saksalla ja Ranskalla melkoiset vakioparit tarjolla, vaikka nämä kuviot vielä ehtivät tietysti muuttua.
Joten kannattaisiko Harrinkin ruveta treenauttamaan itselleen suomalaista paria heti ensi kauden alusta vaikkapa Patrik Niklas-Salmisesta? Harrin kontakteilla olisi mahdollisuus nostaa Patti huippuvalmennukseen ja näyttää samalla itsekin esimerkillään, millä pieteetillä maailman paras treenaa. Niklas-Salmisen suvun lompakon paksuus on täällä Tampereella yleisessä tiedossa jalkapallopiirejä myöten, joten siitäkään ei pitäisi jäädä kiinni.
Heliövaaralla on niin mahdottomasti ATP-pisteitä, että pääsisivät hyvin pääsarjoihin yhteisrankingillaan koko alkuvuoden 2027 ja uskon, että huippuunsa treenattuna Patti/Harri kaksikko napsisi otteluvoittoja kyllä tasaisesti. Siinä se sitten vähitellen selviäisi, missä se suorituskyvyn katto menee. Olisihan tässä riskinsä, mutta jos yhteispeli sattuisikin olemaan timanttia ja Patista saataisiin kaivettua paria tasoa nykyistä kovempi nelinpelikarju, olisi myös mitaliin paljon realistisemmat mahdollisuudet.
En varsinaisesti ole Harria mieltänyt riskinottajaksi, joten varmaan pyrkii vain pitämään itsensä nelurilistan kärkipäässä, jotta voi lähteä olympialaisiin sitten jonkun kaksinpelaajan kanssa.
Jos Ruusuvuori ei singelissä enää saa nostetta, niin siinä olisi mielestäni hyvä paikka kokeilla josko Ruusuvuori lähtisi Harrin pariksi muutamaan kisaan mikäli Harri/Henry pelaavat 2027 esimerkiksi kevennetyn kalenterin.
Täytyy tosiaan toivoa, että se pahin ulospuhallus tuli finaaliin ja Wimbledon toimii hyvänä fokuspointtina kun lähtevät rakentamaan seuraavia tavoitteita. Tai että löytyy sellainen selkeä ajuri loppukauteen ja uran loppuvuosille. Slämien voittaminen ja maailmanlistan ykköspaikan saavuttaminen voi kuitenkin myös aiheuttaa tietynlaisen yltäkylläisyyden tunteen ja uutta motivaatiota voi joutua hakemaan vähän pidempäänkin.
Nadalin dokumenttia kun tuli katseltua, niin itselle oli mielenkiintoista kuulla se, kuinka hän piti itseään ennen kaikkea kilpailijana. Voittaminen ja slämien määrä ei ollut se keskeinen ajuri, vaan se halu haastaa itsensä ja ulosmitata mahdollisimman hyvin se oma potentiaali ja kilpailijuus.
Tuohon aiempaan niin kaksarin pelaajat ovat silti suurimmassa osassa asioita lopulta niin paljon parempia että jos panostaisivat niin ilman muuta se näkyisi kentällä. Varsinkin palautuksissa sitä eroa alkaisi syntymään ja syötön kanssa sama juttu. Jos Skupski, Salisbury, Bopanna ynnä muut ovat olleet kärjessä niin on se aika outoa olettaa etteivätkö huomattavasti paremmat pelaajat menestyisi myös.
Olympialaisiin panostamisessa tuollaisella projektilla ei juuri järkeä olisi. Tuo on kuitenkin se duuni jossa pitää takoa kun se tilaisuus on. Virtanen tai mahdollisesti Ruusuvuori siinä rinnalla pitäisi kisoissa olla jos sinne yltää.
Joo, en usko itsekään Harrin noin tekevän. Osittain kyse on kai arvovalinnasta, sillä rahallisesti todella kalliiksihan tuo kävisi “sählätä” suomalaisparin kanssa uran viimeinen vuosi sen sijaan, että kahmisi isoja potteja (kenties) Pattenin kanssa. Mutta jos Harri sattuisi toteamaan, että nyt on rahaa jo riittävästi ja päivittäinen motivaatiokin kaipaisi jotain uusia tavoitteita…
Myös ATP:n sivuilla juttua noususta listakärkeen. H & H on 67 & 68 pelaaja, joka on noussut listakärkeen. Nykymuodossa dubbelin rankinglistoja on julkaistu vuodesta 1976. Kertoo myös siitä, että hyvin harva tuonne listakärkeen lopulta onnistuu kapuamaan. Aikamoinen saavutus!
…Heliövaara on vasta toinen suomalainen, joka on noussut tenniksen maailmanlistan ykköseksi. Ensimmäinen oli Henri Kontinen, joka nousi miesten nelinpelin maailmanlistan kärkeen huhtikuussa 2017…
Päivän iltasanomat toteaa suomen tenniksen surkean tason
Noit on hienoo lukee ja mikä hieno tarina reumatisoituneesta Atp-200 tuuppaajasta mutkien kautta nelurin Atp-1 rankatuksi nelurin ammattilaiseks… ei menny hukkaan lapsuuden ja nuoruuden ykkösharrastus.
Niin ja mikä suuri merkitys/esimerkki Kontisen nousulla nelurin Atp-1 rankatuksi on ollut. Koko Suomen tennis on paljon velkaa näille kavereille!
mutkien kautta nelurin Atp-1 rankatuksi nelurin ammattilaiseks… ei menny hukkaan lapsuuden ja nuoruuden ykkösharrastus.