Tämä on kommenttiketju artikkelille http://blogi.keskuskentta.fi/jalkavirheita-ja-linjapalloja/
Kiitoksia taas mielenkiintoisesta blogista! Suoraa puhetta, mitä on aina mukava lukea ympäripyöreiden latteuksien sijaan. Mielenkiintoista että tuomaroinnin palkkataso on joskus ollut noin hyvä suomalaisesta näkökulmasta, verrattuna nykytilanteeseen.
Joopa, jos olisi vielä sama tilanne niin ehkä pyörisin Lahyanin aisaparina maailmalla.
Aloiteltiin kv. uraamme yhdessä Båstadissa 1990…
Keväällä -90 tuomitsin 3 viikkoa Ruotsin satelliitissa ja ostin tuomaripalkkioilla ihan ok auton…
Nyt sais siihen ok autoon vanteet ja renkaat 
Kiitti hyvästä kirjoituksesta! Muutama kysymys tuli mieleen:
-
Onko tuomareiden piirissä tullut vastaan lahjontayrityksiä? Käytännössä se on tietysti vähän hankalaa kun tuomarin vaikutus ottelun voittajaan ei ole usein niin suuri. Jossain jalkapallossa yhdellä rankkarilla ja punaisella kortilla siihen kylkeen saa jo paljon enemmän aikaan.
-
Voiko tuomari keskustella pelaajien kanssa jos ei jopa opastaa? Esim. koko ajan jalkavirhettä tekevää junnua voisi ystävällisesti huomauttaa astumaan viisi senttiä taaksepäin syöttöä aloittaessaan. Tai jos pelaaja ei ymmärrä omia oikeuksiaan esim. ylituomarin paikalle kutsumisessa.
-
Kolmantena ihan sääntökysymys: eräs pelaaja haastoi ulos menneen syöttönsä tuomion aikoinaan sillä perusteella, että vastustaja oli huutanut out" ennenkuin linjatuomari oli kerinnyt sanoa mitään. Pelaajan mukaan säännöissä sanotaan, että jos vastustaja mölisee omia tuomioitaan ennen tuomareita niin tällöin häviää pallon. Onko tällaista sääntöä ja sattuuko näitä tapauksia?
Ei ole lahjontayrityksiä tullut korviini.
Tuomari voi ilman muuta keskustella pelaajan kanssa. Tätä kutsutaan ns. “soft warning” menettelyksi niin hyvässä kuin pahassa.
Tietenkään en voi antaa kovin yksityiskohtaisia neuvoja, mutta olen pari kolme kertaa sanonut pelaajalle että kannattaa ehkä aloittaa syöttöliike vähän kauempana rajasta.
Kolmannessa tapauksessa out huutanut pelaaja häviää pisteen. Säännöissä sanotaan, että tuomari ei saa koskaan muuttaa tuomiota pelaajan vaatimuksesta.
Tässä tapauksessa tuomiota ei vielä ole ehditty tehdä, joten teknisesti pallo on oikein ja jos pelaajan out-huudon jälkeen tilanne näyttäisi siltä, että tuomio tulee pelaajan painostuksen tuloksena.
Näitä sattuu aina silloin tällöin. itselle pari viime vuonna. Jouduin molemmissa sanomaan, että out huutanut pelaaja oli oikeassa ja olin juuri overruulaamassa ja siis itse huutamassa out, mutta koska pelaaja oli “liian nopea” ja ehti huutaa ennen minua, en voi enkä sääntöjen mukaan saakaan sitä enää ulos tuomita.
Haukansilmän kanssa nämä proseduurit on vähän erillaisia, koska peli loppuu joka tapauksessa siihen pelaajan out huutoon ja sitä seuraa varmasti haastaminen.
1 tykkäys
Samalla linjoilla muiden lukijoiden kanssa; mukava kirjoitus , raottaen vähän erinäköistä ammattitennis näkökulmaa. Kiitos !
Osaisitko selittää tämän vielä toisin sanoin? Ymmärrän että ei ole hawk-eyetä, mutta miten pelaaja huutaa out? Huutaako pelaaja näin epähuomiossa?
Jos pelaaja itse sanoo out Ennenkuin linjatuomari tai päätuomari sanoo out, niin se tulkitaan pelaajan yritykseksi vaikuttaa huomioon ja jos sen jälkeen tuomari sanoisi out, niin näyttäisi siltä että tuomio on tehty pelaajan vaatimuksesta. Pätee tietenkin vain kovilla kentillä.
Ok, nyt ymmärrän eli virhe pelaajan puolelta, kuten nyt ylipäänsä tuomarien kentällä ollessa on huutaa tai osoitella suhteessa tuomioihin. Joskus naistenniksessä noita nähtiin huipputasollakin, mutta nykyisin ei kyllä ATP tai WTA tourilla ole juuri sellaisia pelaajia jotka tähän sortuisivat.
Joo pelaajat oppii tän jutun aika helposti 
Mulle meinas tulla kerran tiukka paikka tämän säännön kanssa kun tiebreakissa volley tyhjään kenttään meni yli metrin pitkäksi ja pidin ilmiselvänä, että linjatuomari huutaa sen. Huutoa ei koskaan tullut ja juuri ennen kuin itse ehdin sanoa out, oli jo pisteen voittaja ehtinyt sanoa" Hey- out". Sanoin itse out “puoli sanaa” myöhemmin kuin pelaaja, jolloin pallon lyöjä tuli vaatimaan minulta, että sääntöjen mukaan piste kuuluisi hänelle.
Sanoin hänelle, että teknisesti hän on oikeassa, mutta jos hän todella haluaa sen pisteen tuolla tavalla, niin matsin lopusta voi tulla aika ruma. Hän katsoi minua hetken tuimasti ja sanoi sitten että älä tee samanlaista virhettä uudestaan - silloin kutsun supervisorin ja otan sen pisteen.
1 tykkäys
Erinomainen ja mielenkiintoinen blogiteksti. Kiitos! Yksi asia tuossa kommenttissasi jäi mietityttämään, nimittäin tuo jalkavirheen välttämisen neuvominen. Olen näitä aika monta nähnytkin, että tuomari ennen ensimmäistä jalkavirhetuomiota puhuu pelaajalle asiasta. Tuntuu hieman oudolta ja rinnastettavissa siihen, että tuomari jättäisi pitkän lyönnin tuomitsematta ja neuvoisi pelaajaa puoltenvaihdossa lyömään hieman hiljempaa 
Tuomari voi harkintansa mukaan käyttää tällaista “soft warningia” eri asioihin. Jalkavirheen osalta sitä voi käyttää vain pienemmissä kisoissa, joissa ei ole täysi linjatuomarimiehitys ja vain ns. läheltä piti tilanteessa. Ensimmäinen selvä jalkavirhe pitää heti tuomita olipa sitten kyseessä pää- tai linjatuomari.
Suomessa on kuitenkin kansallisten kilpailujen (SM:kin!) kilpailujohtajinakin henkilöitä, joiden mielestä lievä (Mikä sitten lieneekin lievän raja-arvo?) jalkavirhe takalinjan suhteen ei ole toimittava jalkavirhe ollenkaan. Vielä kummallisempaa, etteivät tiedä keskimerkin jatkeen suhteen tapahtuvasta jalkavirheestä tuon taivaallista. Syöttäjä saa muka seista valmiusasemassaan toinen jalka jatkeen toisella puolella, toinen toisella. Jos kuitenkin asumakohta on sillä oikealla (ei siis väärällä), niin syöttö olisi muka OK. Ei se niin ole!
Paljon olisi vielä tekemistä sääntöosastolla… Olen taistellut tuulimyllyjä vastaan tällä sektorilla jo yli 20 vuotta.
Syöttö on väärä, jos jalka on osunut viivalle tai keskilinjan jatkeelle tai kulmasta syötettäessä sivurajan jatkeen yli jossain vaiheessa syöttöä - AIVAN YHTÄLAILLA kuin 2 senttiä pitkä syöttö on väärä.
Jos jalkavirheitä ei kansallisissa kisoissa tuomita, voi yhtä hyvin mennä syöttämään aina kakkossyötön oman kenttäpuolen syöttörajalta, niin saadaan vähän vauhtia peliin
Juurikin näin, lipsumista ei missään kohtaa sääntöjä. Koskee ihan kaiken tasoisia tennisotteluita, joissa lasketaan pisteitä !
Pitkästä aikaa samaa mieltä Markuksen kanssa. Jalkavirhe on jalkavirhe vaikka voissa paistaisi. Kyllä ne pitää kitkeä pois.
Henkilökohtaisesti vastustan ennen kaikkea jalkavirheiden paistamista voissa. Tai missään muussakaan, silkkaa julmuutta tuollainen.
Olin tässä taannoin katsomassa veteraanien SM-kisojen neljännesfinaaleja (miehet). Kahdeksasta pelurista viisi teki järjestelmällisesti jalkavirheen ykkössyötössään. Kuudes ei tehnyt varsinaista viivarikkoa koska aloitti syöttöliikkeen sen verran kaukaa takarajan takaa, ettei askeltava jalka tavallaan ylettynyt liian pitkälle. Minun mielestäni otti siis vauhtia ja teki siis hänkin jalkavirheen. Yksi oli siis se tolkuton tapaus joka teki siis järjestelmällisesti tuplajalkavirheitä.
Kentillä oli samaan aikaan vuosikymmeniä tennistä pelanneita kansakunnan valioita kahdeksan kappaletta, josta vain kaksi saa puhtaat paperit ja SM-kilpailujen kilpailujohtaja ei ainakaan sanojensa mukaan ei edes tiedä mikä on jalkavirhe keskimerkin suhteen. Siinä oli Töppöräinen valvomassa Tuppuraisten ja Tappuraisten kamppailuja Suomen mestaruudesta!
Kun nyt tilanne on kuitenkin tämä, se kertoo ainakin siitä, että nykyinen jalkavirhesääntö on yksinkertaisesti kelvoton (ainakin tuomarittomissa peleissä)…
Käsittämätöntä, kuinka vaikeaa muka on kitkeä tuo - mielestäni jalkavirheen hahmottaminen on totaalisen helppoa tennistä seuraavalle ihmiselle.
Pienehkön jalkavirheen varmuudella hahmottaminen on vaikeata tuomarille ja täysin mahdotonta pelaajalle itselleen. Valmentajat tietysti tuohon voivat puuttua enemmän, mutta pelaaja loppujen lopuksi on se, joka jalkaa liikuttaa.
Totaalisen helppoa on ainoastaan kritisoiminen, varsinkin jos/kun ei itse omaa kokemusta tornista eikä kentältä.