Olen tornista, lehtereiltä, kentäntasolta jne. vuosikausia katsellut syöttöjä, ja ainoat vaikeat tapaukset ovat ne, joissa osuma palloon on juuri suunnilleen silloin, kun jalka astuu kentälle TAI Lleyton Hewittin syöttö, jossa jalan reuna työntyy/nojaa/kallistuu kohti kenttää niin että jo trophy pose -vaiheessa on millistä-parista kiinni, hipooko tossu takaviivaa. Kansallisissa kisoissa etenkin jossain B- ja C-, tietenkin myös D-tasolla, näkee sellaista jalkavirheilyä, että oksat pois. Mm. eräs korkea B2-pelaaja teki syötössää koko ajan niin härskiä jalkavirhettä M45-SM:ssä, että menee jo maku. Minulla itsellänikin menisi, jos moisia tekisin. Monia esimerkkejä löytyisi, mutten halua heitellä nimiä tänne.
Joo, karmeeta on välillä kattoo. Vinkkaanpa Zennizin kavereille, että kehittäisivät oheislaitteeksi jonkinmoisen jalkavirheanturin, joka töräyttäisi sellaisen fanfaarin jokaisesta jalkavirheestä, että kovapäisimmälläkin alkaisi jalka pysyä viivan takana 
Minusta säännöt ovat ottelun kokonaisuuden hallintaa varten. Minun mielestä monet ottelut menisivät jatkuvaan kinasteluun sääntöteknisistä asioista, jos pyrittäisiin täydelliseen sääntöjen noudattamiseen. Minulle on käytännössä selviä virheitä, joista ilman muuta ratkaistaan piste, mutta on olemassa myös harmaata aluetta, tulkinnanvaraisia asioita, joita ei välttämättä voi osoittaa virheiksi - ja niin kuuluu ollakin, se kuuluu tennikseen. Kunhan vain molemmat pelaajat hyväksyvät tilanteen, asia on hoidettu riittävän hyvin.
Kyllä huipputasolla sääntöjä noudatetaan täydellisesti. Harmaita alueita ovat missä menee raja psyykkaamisen ja solvaamisen välillä ja että puututaanko selkeään tankkaamiseen.
Huipulla ollaan tarkkoja, siellä siihen on riittävät resurssit. Minäki saan pian olla, ku mulla on uus mailaki, minähä oon kohta varsinainen Federer 8D xD …
Jalkavirhe siis ilmeisesti ainakin kuuluu mielestäsi harmaaseen alueeseen. Mitkä ne muut “tulkinnanvaraiset” nyt olisivatkaan, josta pelaavat voisivat sopia keskenään ohi sääntöjen ?
Ite ku pelaan niin ei jaksa kiinnostaa jos vastustajalla on kengän kärki viivalla, vaikka sekin on jo väärin. Tietenki jos se kenkä on ihan kentän puolella saakka, niin sitten se on jo ihan selvä virhe. Muita juttuja vois olla vaikka magnesium tabletin syöminen pelien välissä ennen puolenvaihtoa jos on kramppeja ja turhautunut huutaminen omille virheille 8D. Perinteinen kirjaimellinen tennisetiketti lienee erittäin tarkka.
Kansallisissa kisoissa, varsinkin pienimmissä, jalkavirheiden kitkeminen olisi liki mahdotonta. Sanotaan, että seura x järjestää neljän eri luokan kilpailun, johon ottaa osaa 60 pelaajaa. Kisajohdossa on kolme toimijaa ja kenttiä on kuusi. Aika hankalaa olisi systemaattisesti valvoa pelaajien jalkavirheitä ja yksittäisiin puuttuminen olisi mielestäni väärin(sääntöjen mukaan kyllä oikein), koska silloin olisi reilua katsoa koko matsi tasapuolisuuden nimissä. Yksittäinen huutelu ei auta. Jos ei ole aikomusta tai resursseja katsoa koko ottelua, niin ei mielestäni ole aihetta puuttua niukkaan jalkavirheeseen, jolla pelaaja ei saavuta merkittävää etua.
Totta kai, tämän jälkeen voidaan sitten kyseenalaistaa yksittäisiin virhetuomioihin puuttuminen, mutta tilanne on mielestäni eri. Tiukassa paikassa ottelua tehty virhetuomio vaikuttaa yksittäiseen otteluun paljon enemmän mielestäni kuin jalkavirhe, ainakin kansallisella tasolla. Virhetuomion nähtyään kisatoimitsijan pitäisi puuttua siihen aina, varsinkin törkeisiin sellaisiin. Ei aina varotuksia antamalla vaan suoraan oman mielipiteensä kertomalla jonka mukaan sitten mennään.
Parhaimmillaanhan pelaaja kehittyy 10-14v iässä henkisesti, koska silloin pelaaja joutuu kohtaamaan eniten selkeitä, tahallisia virhetuomioita. Myöhemmin ITF- ja TE - kisoihin jatkaneet pelaaja keräävät hedelmät silloin, kun itäeurooppalaisten pelaajien(toki monet muutkin) tiukoissa paikoissa tehdyt huijaukset eivät saa peliä sekoamaan vaan pitävät päänsä kylmänä. Tennis onkin hieno laji myös normaalielämän tilanteita varten.
Törkeästä virhetuomiosta pitää - ei siis pitäisi, vaan PITÄÄ aina antaa varoitus, ja jos varoitus on jo alla, törkeän virhetuomion tehnyt pelaaja häviää kyseisen pisteen ja myös sitä seuraavan pisteen pisterangaistuksella. Ja sitten seuraavasta geimi, jos virhetuomiot jatkuu.
Tuo keskimerkkijalkavirhe on oikeastaan pahempi kuin kovin yleinen viivarikkovirhe. Sehän mahdollistaa syöttäjälle (oik.kät.) lyödä myös a-ruutuun tavallaan pitkin keskilinjaa. “Vastalyöjähän” näissä a-ruututapauksissa pyrkii olemaan valppaana varsinkin viistosyöttöjen varalta, mutta laittomasti syöttävälle onkin helpohkoa yllättää T-pisteeseen suunnattujen syöttöjen suuremmalla käytössä olevalla kulmalla. Tämä on aivan tietoista toimintaa, eikä palauttajaa voi pitää velvollisena säätämään totuttua vastaanottoasemaansa tätä laitonta syöttötapaa vastaavaksi.
Huippuammattilaisetkin joskus epähuomiossa sortuvat tämän jalkavirheen hyvin lievään versioon (Isner, Goffin), enkä ole huomannut sitä tuomittavan. Hehän tavallaan vain “niiaavat” takimmaisen, oikean jalkansa hetkeksi liian taakse.
Todettakoon tässä nyt vielä, että koska syöttäjä saa heittää pallon mihin suuntaan tahansa, niin osumakohdalla ei ole mitään merkitystä syötön laillisuuden kannalta. Terveisiä vaan Karille, vieläkö pelaat? Lyödyn syöttöpallon lentoradan osumakohdasta ruutuun ei siis tarvitse olla viisto. Jos pystyy ponnistamaan sääntöjen määräämältä alueelta vauhtia ottamatta pitkälle keskimerkin jatkeen toiselle puolella ja lyömään sielta palloa kentän suuntaisesti (tai jopa toiseen suuntaan viistosti!), niin se on OK, jos vain jalka ei tee silläkään puolella tuhmuuksia osumaa ennen.
Muistaakseni Rafterin syöttö b-ruutuun joskus virheellisesti kyseenalaistettiin osumakohdan ehkä ollessa hm. “väärällä” puolella.
Arbitrolle, pitänyt jo aiemminkin kysyä; mitä lappuja linjatuomari joskus kiikuttaa päätuomarille puolten vaihdon yhteydessä ? Huomasin mm. DC Ita/Sveitsi yhteydessä ja taisi olla eilen Indian Wellsissäkin . . .
Kun linjatuomaristo vaihdetaan, tuodaan päätuomarille “kartta” missä kukakin linjuri istuu jotta päätuomarit voivat arvioida linjurien toimintaa ja tehdä tarvittaessa merkintöjä näihin lappuihin.
Muuten on pitkän kolmieräisen matsin jälkeen vaikea muista kuka suoriutui hyvin ja kuka ei ja kuka milläkin linjalla istui.
Näiden arvostelumerkintöjen perusteella kisan päätuomarit sitten valitsevat semeihin ja finaaleihin parhaiten alkuviikosta suoriutuneet linjatuomarit.
1 tykkäys
The service shall pass over the net and hit the service court diagonally opposite,
before the receiver returns it.
Tämä sääntöhän ei toteudu, jos palloa lyödään ilmassa samalta puolelta että kyllä minä tuomitsisin virheen, jos nosto on samalla puolella kenttää kuin styöttöruutu.
Toteutuu - säännössä, nähdäkseni, sanotaan, että “syötön täytyy ylittää verkko ja osua vastakkaisella puolella olevaan syöttöruutuun…”. Sana “vastakkainen” on suhteessa siihen, miltä puolelta syötetään suhteessa keskimerkkiin. Tuossa ei siis sanota, että “vastakkainen” suhteessa siihen puoleen kentästä, jossa osuma palloon on.
Lisäksi: Millä ihmeellä pystyttäisiin syynäämään sitä keskimerkin ja sen jatkeen kautta kulkevaa olematonta eli kuviteltua pystysuoraa “muuria” niin, että nyt löi kyllä väärältä puolelta? Mahdotonta! Onhan jo pelkän maanpinnalla “kulkevan” jatkeenkin kanssa näköjään kovin vaikeata.
Myös se että syöttöpallon saa heittää mihin suuntaan tahansa on hyvin selvä sääntö. Sääntöjen sallimalla tavalla perään kiiruhtaminen on sitten vasta se ongelma…
Ovathan ne Battistonen-veljesten lentopallosyötötkin sallittuja, kunhan ponnistus lähtee oikealta puolelta viivan takaa. Siinä saa sitten osua vaikka verkon päältä, kunhan astuu omalle kenttäpuoliskolle osuman jälkeen!
Menee pilkun hyväilyksi. SyöttöPallon saa lyödä mistä tahansa kunhan töppöset eivät osu rajoille tai niiden ajatelluille jatkeille tai rajojen sisäpuolelle ennenkuin 
osuu palloon.
Ehkä lisäykseni oli sitä, mutta eiköhän tämä keskimerkkijalkavirhekin ole vasta nyt lopullisesti selvä!
Otetaanpa toinen esimerkki tästä järjestäjien suhtautumisesta jalkavirheeseen. Silloin tällöin yritetään jotain ryhtiliikettä siinä asiassa. Ainakin kerran olen törmännyt kilpailupaikalla oleviin pikku lappusiin, joiden sisältö oli ytimekäs: “Näissä kilpailuissa noudatetaan jalkavirhesääntöä.”
Katseltiin sitten viereistä peliä, ja sitä teki kilpailujohtajakin. Huomasin, että lähellä pelannut teki koko ajan jalkavirhettä. Mainitsin asiasta kilpailujohtajallekin, joka tietysti oli nähnyt saman kuin minäkin. Vastauskommentti on jäänyt mieleen:“En minä mitään voi tehdä. Vain vastapelaajalla olisi oikeus nostaa esiin tuo jalkavirhe. Niin kauan kun hänen mielestään syöttö on OK, en voi tehdä mitään.”
Ilmeisesti siis “vastalyöjä” piti syöttöä koko ajan siinä suhteessa laillisena… Eikä jalkavirheitä siis tehty niissä kisoissa ilmeisesti yhtään ainokaista kappaletta. Olipa varsin tehokas tuo pelotelappunen!
Tuosta ylläolevasta on hyvin pääteltävissä, kuinka vaikeata on selventää ytimekkäiksi tennissääntöjä. Vaikka A:n yritystä halusin parantaa vielä editoimalla, niin ei se hyväksi tullut kuitenkaan. Keskimerkki, joka ei ole mikään raja milloinkaan tenniksessä ja joka oli hm. keskeinen tässä sivujuonteessa, pääsi kuin pääsikin (taas) unohtumaan! Jotain symbolistako?
Otetaanpa vielä kolmas esimerkki jalkavirheestä. Tällä kertaa ihan kenttätasolta. Katselin tuossa taannoin laiskasti varhaisteini-ikäisen pojan ja ainakin 20 vuotta vanhemman äijän peliä sen loppuvaiheessa. Olinhan menossa ilmeisesti sille kentälle seuraavaksi. Lähempänä pelannut äijä tuntui tekevän koko ajan jalkavirhettä, no niin, niitähän näki…
Havahduin sitten siihen, kun jalkavirheilijämme pää punaisena huusi kentän toiseen päähän jotain:"…ja sitten teit vielä jalkavirheenkin!" Oliko 11- tai 12-vuotiaamme tuominnut jonkun rajalyönnin ehkä ns. väärin, josta tämä auktoriteettiasemastaan korskeana halusi näyttää kuka on kentän kingi! Seuraavassa syötössä menetti poika kokonaan kontrollin pelaamiseensa purskahtaen itkuun.
Menin sitten kentälle valmistautumaan. Ottelun hävinnyt poika oli jäänyt sinne itkeskelemään. Yritin lohduttaa:“Älä välitä, se teki itse ihan koko ajan jalkavirhettä.”
Korostan siis että auktoriteetiltaan vahvempi teki jalkavirhettä ilmeisesti koko ottelun ajan, poika kaiketi vain satunnaisesti. Kuinkahan paljon tämmöisiä “FAIR PLAY” -otteluita tennisliiton virallisissa kisoissa pelataankaan!
Liitto hyväksyy tilanteen ilmeisesti siksi, että pelkää noiden kenttäkingien lopettavan kilpailemisensa kokonaan. Nuoren tenniksestä innostuneen traumaattisilla kokemuksilla ei liene suurtakaan merkitystä. Olen toista mieltä: Nykyinen kummallisen hämärä suhtautuminen jalkavirheeseen on saatettava asialliseen järjestykseen. Tilanteen korjaamismahdollisuuksia on useita!