Jalkavirheitä ja linjapalloja

Taitavat nuo 4-5 kertaa koskea juuri syöttöä johon jalkavirhenuutoksetkin luonnonllisesti kuuluvat; niin sitä yhtä lukuunottamatta (kaksoiskosketuksen salliminen). Tietysti on lukematon määrä sääntö- tai alemman asteisia muutoksia, jotka koskevat pistelaskua, palloja, mailoja, alustoja, taukoja jne. eikä niistä tässä.

Kun siis ilmeisesti yhtä lukuun ottamatta kaikki muutokset 90 vuoden aikana ovat itse pelaamisessa kohdistuneet nyt puheena olevaan aiheeseen, todistaa se vääjäämättä kuinka ällistyttävän vaikea pähkinä se on ollut verrattuna kaikkeen muuhun pelaamiseen.

Kysymys 1) Olet ottanut tämän ongelman blogissasi esille!

Kysymys 2) Tuomari “rekisteröi” jalkavirheen harkintansa mukaan nytkin. Hän vain sallisi teon, jos pelaaja ei jatka etenemistä. Sen mikä on välitöntä etenemistä, ymmärtää tavallinen katsojakin.

Kysymys 3) Pienuudelle ei ole alarajaa. Suuruudelle tietysti on: Mobiilivaiheen aikana ei saisi varsinaisesti tahallisesti atua kummllakaan jalalla “laittomaan” paikkaan viivan (keskimerkin jatkeen). Askeleenkin ottaminen väärällä puolella tuoi syöttöruudun lähemmäksi ja siten FOOTFAULT vaikkei jatkaisikaan siitä eteenpäin!

Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta säännöissä ei voi olla harkinnanvaraa, vaan niiden tulee olla yksiselitteiset ja samat maailmanlaajuisesti. Ja edelleenkin: mitä hyötyä tällaisesta sääntömuutoksesta olisi - ja kenelle ?
Sääntöjen tulkinnoissa on sitten valtavia eroja eri maissa ja tätä “harkintaa” käytetään esim. siinä että tuomitaanko jalkavirhe ulkolaiselle vai kotimaiselle pelaajalle.
Esittämäsi versio voisi johtaa huipputasolla hauskoihin farsseihin esim. Davis Cupissa, jos linjatuomari päättää tuomita etenevälle pelaajalle jalkavirheen, joka ei päätuomarin mielestä olekaan jalkavirhe ja sitten mahdollisesti referee ratkaisee oliko se vai eikö ollut…

Jos tuo esimerkkisi on hauska farssi, niin kysynpä vielä miten se poikkeaa tämänhetkisestä tilanteesta? Se etenevä pelaaja on tehnyt nykysääntöjenkin mukaan jalkavirheen, jonka linjatuomari aivan oikein ratkaisisi sallivammankin säännön mukaan heti etenemisen varmistuttua.

Päätuomariko siinä tilanteessa olisikin sitten sitä mieltä, että “farssin” aikaansaanut peluri jäikin niille jaloilleen eikä edennyt mihinkään, joten ei jalkavirhettä. Kunnia farssista menee kyllä sokealle päätuomarille joka ei erota takalinjan tuntumaan jäämistä verkon suuntaan ryntäämisestä.

Sokea päätuomari sitten kutsuu refereen paikalle ja selostaa näkemänsä. Linjatuomari, tuhannnet katsojat ja vastapelaaja puhkeavat nauruun refereen hyväksyessä päätuomarin näkemyksen: EI JALKAVIRHETTÄ, SYÖTTÄJÄ EI EDENNYT, PISTE JOUDUTAAN PELAAMAAN UUDESTAAN. Saatiinpa farssia kerrakseen!

Juuri näinhän se menee - tulethan seuraavaan DC kotiotteluun linjatuomariksi, niin saadaan lisää näkökulmaa jalkavirheisiin :slight_smile:

Saaks mäki tulla? Mulla on “hawk eye” omasta takaa, siis omat silmät :wink:

1 tykkäys

En millään pysty kykenemään ymmärtämään Arbitron esimerkkien olevan jotenkin oleellisia tässä. Mukavan tasapuolisesti ymmärtämättömältä hänkin kyllä vaikuttaa ehdotukseni keskeisestä elementistä: jalkavirheiden (niin kiistämättömien kuin erityisesti kiisteltyjen) harvinaistumisesta. No, jaa… Onhan tietysti ainakin teoriassa mahdollista, että kiihkeissä Davis Cup -otteluissa näin ei kotiinpäin vetämisen takia pääsisikään tapahtumaan. Mutta kun A tuntuu olevan sitä mieltä, että elleivät jalkavirheet ihan lisäänny niin ainakin jonkin sortin häiriöt asian liepeillä tulisivat lisääntymään.

Miksiköhän niin olisi? Ainakin minä kunnioitan kuitenkin sen verran tennistä ja maaottelutason erotuomareita, etten usko DC:n jäävän erlliseksi saarekkeeksi tämän pienen “jalkavirheen” sallivan säännönkään käsittelyssä.

Siis, vastoin A:n käsitystä jalkavirhekorttia ei voisi heilutella läheskään samalla tavalla kuin ehkä nykyään tehdään. Tämän luulisi olevan selvää niille, jotka ovat vaivautuneet ajatuksella lukemaan viestini 12.12.

Ei kaksoiskosketuksenkaan salliminen (tahallisia lukuun ottamatta) silloin aikanaan varmaan muodostunut ongelmaksi rehelliselle tuomarityöskentelylle. Kaksoiskosketukset vähenivät, siinä koko muutos. Samanlaisen muutoksen - suuremmassa mitassa tosin - saisi aikaan pienten, syöttäjän kannalta hyödyttömien jalkavirheiden salliminen. Kerrannaisvaikutuksiakin tulisi olemaan kosolti: Mm. tämän keskustelun pontimena olleesta blogista olisi jäänyt puolet kirjoittamatta.

Peruskysymys, selvä se!Ensimmäiseksi ajatukseksi tuli, että riittävän pieni, tuomiolta välttyvä jalkavirhe olisi käytännössä sama, minkä nykyisin asiansa osaavat linjatuomarit näkevät jalkavirheeksi. Muunlaisethan ovat ainakin ammattilaistasolla kadonneet.

Jos jalkavirhe tuomittaisiin vain niille, jotka “jalkaerheen” tehtyään jatkavat välittömästi juoksuaan verkolle, oltaisiin sitten pian tosi hankaluuksissa näitten viivarikkojen erottelussa räikeisiin ja vähäisiin. Ei pelureita sentään voi päästää linjan määrittelijöiksi!

Hyvänä esimerkkinä “vähäisestä” on jäänyt mieleen J. Johanssonin systemaattinen mutta tuomitsematon (ehkä ihan oikeinkin) jalkavirheily IPP-kisassa viime vuosikymmenen alussa.

Ehkä pitkällä miehellä oli pitkät varpaatkin ja siis päkiästä matkaa tossunkärkeen. Oliko alkuasennossa ennen varsinaisen syöttöliikkeen alkua tossua 2 mm viivan päällä vai ei? Linjatuomari oli ainakin näkemässäni matsissa kovilla… , mutta ei tuominnut jalkavirhettä.

Asiaan vaikutti varmasti sekin, että JJ käänsi etummaista jalkaansa päkiänsä varassa niin paljon, että osumahetkellä (tai jo ennen) oli kenkä selvästi linjan takana.

Ainakaan tuommoiset tapaukset eivät enää olisi tuomareiden kiusana jos pienet jalkavirheet sallittaisiin! (Olen muuten varma esimerkistäni: Kuulin seuraavana päivänä ko. linjatuomarin selittävän jollekin vähintäänkin harmissaan Johanssonin syöttöä.)

Kuvaamani oli minimitapaus oikeastaan, mutta mihin asti jalkavirheilijä… Fundeeraus jatkuu…

Selvitetäänpä tuon “mobiilivaiheen” alkuasemaa esimerkissäni ja ehdotukseni valossa. Alkuaseman (kun viimeinen katse kohti maalia tapahtunut tai viimeinen pomppu napattu käteen) suhteen on oltava ankara. Jos sen kaksi milliäkin tuomari huomaa niin FOOTFAULT armotta.

Esimerkissäni linjatuomarinkin olisi pitänyt katkaista syöttöliike heti alkuunsa footfaultilla ennen jalan siirtymistä lailliseen paikkaan, jos varmasti näki viivaa rikotun. Näin myös ehdotukseni edellyttäisi.

Niitä kahtakaan milliä ei muuten tietenkään saisi anteeksi jäämällä paikalleen syötön jälkeen (sivunmennen, JJ taisi yleensä jatkaa verkolle). Mutta syöttöpallon nostoliikkeen aloitettua mobiilivaiheen samanlainen kahden millin rike saisi sitten eri tuomion etenemis- ja paikalleenjäämistapauksissa.

Joitain saattaa oudoksuttaa ajatus, että sama rike tuomitaan tai jätetään tuomiotta myöhempien tapahtumien vuoksi. Rikoslakia en tässä rupea arvailemaan, mutta onhan ne “raskauttavat asianhaarat”…

Vielä huomauttaisin siitä, että tenniksen syöttö on laajahko, erillinen tenniksen osa(amis)alue, joka päättyykin (onnistuneesti) vasta pallon osuessa vastustajan syöttöruutuun. Eri osaset kiinnittyvät toisiinsa eri tavoilla osaksi kokonaisuutta, joka myös sääntönikkareiden pitäisi ymmärtää.

Mitähän nyt oikein yritit sanoa… eikös vaan tyydytä nykyisiin tennissääntöihin ja yritetään elää niiden kanssa.
jalkavirhe muuten tuomitaan vasta sen jälkeen, kun palloa on lyöty mailalla - ei ennen vaikka pelaaja olisi jo alusta pitäen seisonut linjan päällä - näitäkin näkee välillä jopa challengereissa, vaikkei uskoisi :wink:

Yritin lähestyä vastausta kysymykseesi. “Kuinka pieni voi…” Vaikka varmaan tarkoititkin: Kuinka suuri saa pieni jalkavirhe olla, että sitä ei tuomittaisi. Vastauksen pohtiminen sattuu kiinnostamaan. Osavastaus on yllä.

Miksiköhän muuten tuommoinen kummallinen tuomion lykkääminen? Säännöissähän on iät ajat jalkavirherikkeestä jotain: “ei missään vaiheessa” syöttöä. Loogistahan olisi ilmoittaa asiasta, tuomiosta samantien. Eihän se paljoakaan aikaa tuhlaa, se laiton lyönti mutta,… En tosiaan ymmärrä!

No sen takia että virheellinen se suoritus on vasta sitten kun osuu palloon. Jos päättääkin olla lyömättä esim huonon noston takia, niin suorituksen saa uusia kuten muutenkin huonon noston saa uusia, ja ehkä seuraavalla kerralla jalatkin on oikein.

1 tykkäys

Juuri näin. Aina sillointällöin innokas linjatuomari huutaa jalkavirheen ennen kun maila osuu palloon ja pelaaja keskeyttääkin liikkeen ja sitten piste pelataan uudestaan.

Olin ajatellut, että syöttöpallon lyömättä jättäminen on osa samaa syöttöä, mutta näin ei taida ollakaan. Onhan uusimpaan sääntöversioon korvattu “syöttö” tarkemmalla “syöttöliikkeella” (“ennen syöttöliikkeen aloittamista…”, sliike on suoritettu…, sliikkeen aikana…).

Eikös tuo nyt tarkoita sitä, että syöttöön, olkoon sitten ykkönen tai kakkonen, voi kuulua “tarvittaessa” useampia syöttöliikkeitä, ja edelleen sitä, että on tullut ihan virallisesti sallituksi keskeytyksen jälkeen vaihtaa syöttöpaikkaa vaikka aivan toiseen reunaan.

Käenpoikanen tuo keskeytyssääntö joka tapauksessa on: Eihän sille ole keksitty oikein pykälääkään, vaan se mainitaan vain tapausselosteena “väärä syöttö” - pykälän alla esimerkkinä syötöstä joka ei ole väärä muttei taatusti oikeakaan! “Nostettuaan pallon ilmaan syöttäjä päättää…”

J.K. Haluan myös lisätä, ettei tämä sivuaihe ole vain akateemista höpinää ilman käytännön merkitystä. Tuomarittomissa peleissä, jota paljon käsitelty tässäkin ketjussa monet (enemmistö?) tuntuvat ajattelevan, että vain räikeät jalkavirheet saa ottaa huomioon.

Se nyt on vain niin, että meillä ihmisillä voi olla hyvin erilaiset käsitykset siitä mihin se raja kuuluisi panna. cm-tasolle sitä ei voi tarkentaa ilman tuomarin valtuuksin toimivaa mittamiesten iskujoukkoa…