Tänä vuonna tulossa mielenkiintoinen turnaus. Ketäs meillä onkaan mukana?
Alkuun kaksi, jotka hyvin todennäköisesti jättävät väliin, kun enemmän kiinnostaa Torinon paikka, ja jos ei se, niin ainakin Top10, ja paremmat asetelmat ensi vuoteen:
Jannik Sinner Felix Auger-Aliassime
Molemmat ovat myös Tukholman listalla, ja tähtäin Torinon lopputurnauksessa.
Sitten enemmän tai vähemmän varmat osallistujat:
Carlos Alcaraz Sebastian Korda Jenson Brooksby Lorenzo Musetti Brandon Nakashima
Seuraavat pari paikkaa olisivat tarjolla Argentiinan suuntaan, mutta molemmat ovat Etelä-Amerikassa Challenger-listoilla:
Juan Manuel Cerundolo Sebastian Baez
Eli varsin mahdollisia korvaajia olisivat nämä:
Holger Rune Hugo Gaston
Jos oikein paljon vetäytymisiä tulee, niin pari tsekkiä olisi varmaan valmiina vaihtamaan Bratislavan Challengerin isompiin rahoihin:
Jiri Lehecka Tomas Machac
Kahdeksas paikka menee villillä kortilla, ja varmasti italialaiselle:
Yritin jatkaa tämän turnauksen alkuperäistä ketjua, mutta se oli lukittu.
Kannattaa lukaista. Berrettini/Quinzi-keskustelu on huikeaa luettavaa näin neljä vuotta myöhemmin luettuna, ja varsin hyvä esimerkki siitä, miten vaikea tulevaisuutta on tenniksessäkin ennustaa…
Odotetusti Sinner ja Auger-Aliassime jäivät pois, ja lisäksi Pariisissa loukkaantunut Brooksby. Argentiinalaiset lähtivät mukaan, ja Rune sekä Gaston mahtuivat myös mukaan. Villistä kortista on ilmeisesti luovuttu, ja hyvä niin. Kolme poisjääntiä, ja silti koko kahdeksikko jo ATP-tasoa. Kymmenisen vuotta sitten tilanne olisi ollut varsin erilainen, kun U21-pelaajia ei juuri sadan joukkoon mahtunut.
Alcaraz vs Rune kohokohtana. Junnuissa voittivat kohtaamiset vuoronperään ja tiukkaa oli. Alcaraz johtaa kohtaamisia voitoin 2-1, mutta tämä on ensimmäinen näiden pelaajien pronousun jälkeen.
Uskaltaisin väittää, että kentän kulmiin lyöminen on näyttävämpää, kun ei ole neluriviivoja. Se näyttää radikaalimmalta ja kovemmalta riskiltä. Neluriviivat luovat ikään kuin turva-alueen, jolloin sivurajan tuntumaan lyöminen ei näytä niin kummoiselta.
Toisin sanoen helpottaa varmasti satunnaiselle katsojalle kentän hahmottamista tämä neluriviivaton maalaus.
E: Asia tuli siis mieleeni, kun tuntuu, että yleisö kohahtelee enemmän sivurajalle osuville poikkikentän lyönneille kuin normaalilla kentällä.
Baezia olen jossain määrin fanittanut jo ainakin kolme vuotta, ja Gastonin pelikin aivan upeaa seurattavaa. Tuskin näistä pienemmistä miehistä aivan tulevaisuuden kirkkaimmiksi kärkinimiksi on, mutta olisi hienoa, jos ainakin hetkittäin loistaisivat…
Viihdyttävää neppailua myös tämä Gaston - Musetti, kun molempien verkkopeli ja kosketus ihan huippuluokkaa. Suorastaan hulvattomia pisteitä nähty useampi. Musettikin viimein syttynyt, kun pääsee koko ajan kikkailemaan.
Nuorissa on elämää. Vanhempi kyynistyy, ja tajuaa, että maailman ykköseksi voi nousta täydellisellä rystykrossillakin. Sitä kun sitten toistaa vuodesta toiseen, niin moni uskoo pelaajan olleen se kaikkien aikojen paras…
Musetti - Gaston 4-3, 4-3, 2-4, 3-4, 4-2. 2h33min ja kilpailun historian pisin ottelu. Ja pitkän koosteen saisi hienoimmista lyönneistäkin.
Musetti voisi pikaisesti opetella pois siitä, että levittelee käsiään vastustajan huikean lyönnin jälkeen. Kuin olisi itse pelannut huonosti. On nimittäin yksi ärsyttävimmistä maneereista. Mutta hienoa joka tapauksessa, että sai heikon syksyn jälkeen taisteluvoiton kotiyleisön edessä.
Alcaraz ei osaa tennistä yhtään sen enempää kuin muutkaan nuoret, mutta voittamisen palo omaa luokkaansa.
Aivan kuin esim. Djokovicilla.
Menee kentälle voittamaan ja uskoo itseensä. Vihaa häviämistä. Kuin härkätaisteluareenalla tai ne antiikin roomalaiset. Pelaa eikä pelkää. Tekee 100 prosenttisesti sen mitä osaa. Harva pystyy toteuttamaan koko osaamistaan. Terävin huippu siihen kykenee.
Itse olen äimistellyt sitä kuinka paljon Alcarazin pelissä etenkin syöttö ja kämmen on mennyt eteenpäin nyt 1-2v aikajänteellä. Alusta asti oli selvää että asenne, fysiikka, peliäsitys ja rysty tulevat olemaan maailmanluokkaa. On suuren pelaajan merkki että pystyy kehittämään ja muokkaamaan lyöntejään tällä tavalla. Samaahan voi sanoa vaikka Djokovicista - tai katsokaapas vaikka 18v Djokovicin sen aikaista syöttöä ja kämmentä. Nyt Alcarazin pelissä ei ole enää mitään reikiä, eli tulisiko GS titteli jo ensi vuonna?
Menee vähän aiheen vierestä mutta minulle tällä erää näyttää että tenniksen lähitulevaisuustulevaisuus voisi olla Big2:n heiniä johon kuuluvat Alcaraz ja Sinner.
Musettin peli on kaunista ja monipuolista mutta aavistuksen liian pehmeää - kohtalona enemmän Dimitrovin kaltainen ura kuin Federerin. Rune on väkivahva ja intensiivinen - mutta ei tarpeeksi sulava lyönneiltään ja eikä Alcarazin kaltainen atleetti. Korda osaa kaikkea ja menee korkealle mutta ehkei aivan ykköseksi. Nakashima on parantanut heikkouksiaan (fore ja syöttö) mutta lienee enemmän tuleva top 10 pelaaja. Muista tämän vuoden NextGen pelaajista ei liene ainesta ihan kärkeen.
Tämän lisäksi alati kehittyvän Ruudin lopullista tasoa ei ole vielä nähty. Ainakin Ranskaan tuleva vahva voittajakanditaatti, miksei jo ensi kesänä.