Siksi en uskallakaan mennä E-luokkaan vaikka pääsisin, että voisi olla riski liian monesta matsista 
Voisin tosiaan kysellä sarjamatseja ensin, tiedän että paikkakunnalla on hyvää senioriporukkaa.
Mutta, sarjapeleissä on se huono että voi olla henkisesti vaikeampi löysäillä (paikkoja säästellen) tai jopa luovuttaa tarvittaessa, kun pelaa “seuran puolesta”.
Haaste jokaiselle. Menette kenttäalueen kulmaukseen ja otatte taskut ja kädet täyteen palloja. 8 kpl varmaan onnistuu jos syvät taskut.
Sitten ryhdytte vetämään kämmeniä pitkin linjaa vauhdittomaan omaan antoon, sillä tavoin että jokainen kämmen on edellistä vauhdikkaampi ja sillä tavalla että neljä viimeistä lyötte jo ihan tosissaan läpilyöntiyrityksen kaltaisesti ja varsinkin ne kämmenet nro. 7-8 aivan verkkoa nuolen sillä voimakkuudella että pallot jää kiinni takahäkkiin tai lävistää sen.
Se kenellä lisäksi kaikki 8 palloa pysyy rajojen sisäpuolella lähellä rajaa, hallitsee vauhdittomaan palloon vauhdin tuoton.
Tuo on niin nautinto kuin vaan mikään juttu tenniskentällä voi olla, koko ajan kämmeniä koventaen ja aina se seuraava lyönti hyvin pian edellisen jälkeen.
En tiennytkään että tennisliitto rankkaa pelaajat jotka eivät ole pelanneet 2000-luvulla yhtään ottelua.
Näemmä löysin itseni 3100+ sijoilta E-tasolta.
Oli annettu vieläpä tarkka sijoitus ja ikäryhmäsijoitus myös.
Edellinen kisapeli taisi olla muistaakseni vuonna 1999.
Paljonkohan oikeasti on kisoissa käyviä kun viime vuosituhannenkin pelaajat rankataan. Tuskin siis ainakaan yli 3000.
Hoksasin just, että ikämiehissä loppuvuonna syntymästä on hyötyä, kun junnuna siitä kärsi.
Pääsee melko pian 39v synttäreiden jälkeen 40v sarjaan.
How to develop rhytm on your serve?
Ruusuvuori sanoi olympiahaastattelussa, että lähes kaikki suomalaiset pitävät kovia kenttiä suosikkialustanaan, koska ulkokenttäkausi massalla on niin lyhyt ja suurin osa vuodesta pelataan sisällä. Emilin mukaan vain jotkut harvat yksittäistapaukset kokevat toisin.
No kuulun siihen kastiin, joskin olenkin vain harrastelija. Aikanaan kun junnuna seurassa treenasi, niin vuosikohtaisesti massalla treenimäärät olivat moninkertaiset verrattuna nopeisiin sisäkenttiin. Vaikka massakausi kesti vain 4-5kk ja sisällä oltiin 7-8kk.
Massalla oli viralliset treenit 3 krt viikossa ja sisällä 2 krt viikossa.
Suurin ero oli kuitenkin se, että massalle pääsi ilmaitteeeksi pelaamaan kavereiden kanssa milloin tahansa ja siellä oltiinkin usein monta tuntia päivässä ja käytännössä viikossa tuli helposti 12-15 tuntia massatreeniä. Talvella kalliiden hallimaksujen vuoksi viikkotuntimäärä oli 2 h tai max 3 tuntia.
Tuosta syystä johtuen minusta tuli massalla viihtyvä.
Toki huipulle tähtäävillä joilla rahoitus kunnossa, ei ole junnuna ollut vastaavaa ongelmaa.
EDIT. Tuosta massatreenin suuresta prosenttiosuudesta johtuen myöskin lyöntitekniikka muistuttaa enemmän espanjalaisia kuin pohjoiseurooppalaisia. Voimakas rannevippaus kämmenessä ja kierteet sen mukaiset. Ei mitään ongelmaa koskaan lyhyttä hidasta matalaa palloa saada nostettua kämmenvippauksella verkkonauhan ylitse jopa täysillä lyötynä.
Sitten taas lähelle takarajaa tulevat kovat matalat pallot tuottaa vaikeuksia. Just päinvastoin kuin keskimäärin suomalaisilla.
Joskin veikkaan, että B/A3-tasolla monikin suomalainen viihtyy ennen kaikkea massalla ja mitä ylemmäs tasossa mennään, niin sen suurempi on nopeiden kenttien kannatus.
Noin kuukauden vähän tiiviimmällä harjoittelulla palaisit varmaan edelleen takaisin tosi hyvälle tasolle, varmaan ihan sinne B parhaisiin tai A-luokan puolelle?
Vaikea sanoa. Kisamatsit ja turnaukset oma juttunsa. En ole koskaan ulosmittauttanut omaa potentiaaliani.
Hieman vajaa 13-vuotiaana aloitin tenniksen ja puolentoista vuoden treenin jälkeen 8-luokkalaisena vuoden verran alaikäisenä 14-vuotiaana voitin koululaisten SM-tenniksen karsintojen ykkössijoitetun Talin kentällä nro.4. Pääsarjassa sitten vuotta vanhemmalta 7-sijoitetulta kylmää kyytiä. Harmi ettei osunut Jarkko Nieminen vastaan.
15-vuotiaana muutaman vuoden treenin jälkeen B-luokan kisan 2.sija 16 pelaajan kaaviossa ja 16-vuotiaana A-luokan aluemestaruuskisojen pronssimitali, joskin vain 8 osallistujaa.
17-vuotiaana tasoitus siellä B1-kärjessä ja kun nousu A-tasoitukseen niin lopetin aktiivisen treenaaminen ja kisamatsit jäi 19-vuotiaana.
Sen jälkeen parhaassa iässä 5 vuoteen käytännössä en käynyt kentällä juuri kertaakaan .
25vee jälkeen harvakseltaan. Cooper meni 1999 armeijassa 3300m ja menee itse asiassa vieläkin 20 vuotta myöhemmin 3000.
Juoksukunto ja ketteryys ei ole merkittävästi huonompaa vieläkään. Mutta aivan varmasti yhden kolmieräisen jälkeen paikat olisi hellänä ja polvet huutaa, EI ENÄÄ. Nuorena jaksoi rasituksen jälkeen paahtaa heti uudestaan ilman kolotuksia.
Kyllähän vanhat pelikaverit nousivat 25-30-vuotiaina vähintään A2 tasolle ja joku A1 porukkaan saakka. Siitäkin tosin jo aikaa kymmenen vuotta.
EDIT. Mutta onhan tennis myös hyvin pitkälti henkinen laji. Itsellä ainakin junnuna hyvän ja huonon pelipäivän ero oli kuin valovuosi. Flowtilassa onnistui kaikki ja seuraavana päivänä mahdollista oli 20 tuplavirheen ottelut. Samaa vastustajaa vastaan muistan pelanneeni 61 61 voittaen ja 26 36 häviten.
Toki seniori-iässä asian laita olisi hieman toinen. Tasaisen huonoa suorittamista 
Eihän junnuna ymmärtänyt mistään mitään. Ilmeisesti osallistuin myös johonki Tennis Europen 16v-sarjan turnauksen karsintoihin ehkä vuonna 1996, kun hämärä muistikuva jonku venäläisen kohtaamisesta ja kv-kisa tais olla.
Sisäkaudella usein 10 tie break kolmannessa, se jonkin verran tasaisi kuormitusta. Tai peliporukan sarjatennis juttu? Siellähän on kans kymppi kolmannessa ja ei huolta jatkopeleissä jaksamisesta, vaan aina se tietty sovittu yksittäinen juttu. Kyllä sitä tahtoo aina kentällä joutua raatamaan kuitenkin, harvoin siltä kovin merkittävästi säästyy. C:ssä kin on jo melko hyviä pelaajia jos pääsee jatkamaan kaaviossa.
Nykyään kun A-luokassa on reilusti alle 200 pelaajaa eikä 400, toisin kuin aikoinaan, käsite “entinen A-pelaaja” on harhaanjohtava - varsinkin kun pelaajiakin on enemmän. Lisäksi B1 on pieni määrältään.
Katselin, että osa nykyisistä B2-pelaajista olisi A-luokassa entisten jakaumien perusteella (!).
Tämä muistutuksena kaikille. Ei koske tätä TP10-asiakokonaisuutta.
Paljon järkevämpi systeemi tämä nykyinen. Aikoinaan tuntui siltä, että A-luokkaan nousi aivan liian helposti ja moni lopetti kisapelinsä sen vuoksi, koska lähiseudulla ei ollut enää sopivia turnauksia mihin osallistua. B-luokassa oli mielekästä pelata ja kun sieltä pullahti sinne 400 joukkoon, niin mailat lopullisesti kassiin ja “korkki auki”.
Noin toimi moni.
A-luokka saakin olla mahdollisimman kovatasoinen, ettei häpäise lajin mainetta, jotta kaikenlaista suharia sinne muutaman vuoden treenillä nousisi.
Lisäksi onhan A-luokka monelle tavalliselle harrastajalle tavoite ja porkkana. Loppuu motivaatio siinä vaiheessa kun sen saavuttaa. Hyvä vain kun tehty vaikeammaksi kuin aikoinaan ja näin ollen pelaajien “porkkana” ja kisapelaamisen maaliviiva on kauempana ja kisapelejä jatketaan näin ollen myöskin inttivuoden jälkeen.
Kun on junnutausta ja hyvässä kunnossa, sitten jos tekee enemmän harjoitusta kuukauden niin kyllä sen tason aika hyväksi saa nostettua. Varmaan perus pelaajilla se menee jotenkin niin, että kerran pari viikossa käy tennistä lyömässä kentällä, eipä sitä enempää oikeen töitten lisäksi välttämättä saa mahtumaan viikkoon, sitten muulla ajalla jotain lenkkeilyä tai salilla käyntiä. Siihen sitten huvikseen sarjamatsit aina silloin tällöin. Tämän tyyppiseen tilanteeseen verrattuna menestyisi varmaan aika hyvin vähän enemmän harjoitelleena entisenä A-luokan pelaajana. Tietysti se nyky A on hyvä tasoinen, mutta kesällä parhaalla alustalla, niin miksipä ei? Eikai sitä kannata turhan vaatimattomasti vähättelemään ryhtyä 
Mites nämä alatasojen harrastesarjat? Minkälainen tarjonta löytyy +40v alimpiin kisoihin Helsingin seudulla? Olen hyvin vasta-alkaja, mutta pelannut pari vuotta ja ottanut valmennusta nyt puolisen vuotta. Se perus peli hyvällä yläkierteellä sai varmuutta joulun aikoihin ja olis kiva kisata. Onko jotain sarjoja/turnauksia todelliselle harrastetasolle?
Nämä voi ainakin tsekata:
http://www.opentennisclub.fi/otc-cup/
https://esport.fi/esport-cup/
Noilla Linquen vinkeillä pääsee nopeasti mittaamaan tason. Jos viikonloppukisoja miettii, niin ainakin viime vuoden kalenterissa oli noin pari kisaa per kuukausi e tai d luokkaa Helsingin seudulla. Nyt en ole tarkastanut tämän vuoden kalenteria. Tennisässästä vaan vilkuilemaan ja reunaehdoista kisat joihin voi ilmoittautua. +40 C ja D luokkaa on myös satunnaisesti jossain, mutta silloin puhutaan jo vähän harvinaisemmista sarjoista.
Nyt kelpaisi tehdä historiaa ja pelata sydäntalvella tammikuussa ulkona Suomessa tennistä. Lämpöä lähes +10 astetta. Sama lukema oli juhannuksena 2018.
Katsoin ulkokenttien tilannetta. Massalla ei onnistu. Kovilla kentillä periaatteessa, mutta iso kuivatusurakka. Tekonurni/hiekkatekonurmikentät sitä vastoin täysin pelikuntoisia. Yksi ongelma. Verkot piruvie viety pois talveksi.
Pelaahan ne golfaritkin edelleen.
Marraskuun alussa 4.11. muistan kymmenisen vuotta sitten +12 asteen auringonpaisteessa pelanneeni Suomessa ulkotennistä, mutta tammikuussa olisikin jo uusi kokemus.
Talissa yhdellä tekonurmikentällä verkko ympäri vuoden. Sinne vaan!
Kiitos vinkistä. En tosin tuota kokemusta varten Helsinkiin asti lähde.
Mutta toivottavasti jotkut HVS:n junnut lähipäivinä treenaa tuolla kentällä ja siitä laitetaan kuvaa tennisliiton sivuille. Varmasti keräisi huomiota. Golfareiden ulkopelitkin ylitti uutiskynnyksen jopa isoissa medioissa.
Vastakohta niille uutisille kun tammikuussa saanut lukea Oulun suunnalta takavuosina, että tenniskenttä jäädytetään ja pelataan tennistä luistimet jalassa talvella. Etelä-Suomessa pystyisi pelaamaan melko normaalilla tavalla ilman luistimia.
Massakentällä pärjää melko pitkälle kun jaksaa juosta loputtomiin ja välttää virheet. Pätee varsinkin harraste/junnutasoilla ja osin myös propeleissä.
Omakohtainen muisto. 1992 Eurosportin välityksellä hurahdin tennikseen ja ennen kaikkea massakenttätennikseen.
Seuraavana kesänä 1993 aloitin omatoimiset treenit. 2 kk noin 5 pv viikossa kentillä ja usein 6 tuntia päivässä. Ikää samana vuonna 13v.
Kahden kuukauden treenin jälkeen ilmoittauduin kisoihin ennen kuin ainuttakaan seuravalmennustuntia oli takana.
Itse oppimallani erikoisella tekniikalla ja ennen kaikkea juoksuvoiman ja sellaisen tuuppaamisideologian keinoin voitin kaksi ikätoveria jotka olivat olleet seuravalmennuksessa 6-vuotiaasta saakka yli kuuden vuoden ajan. Hain kaikki pallot ja odotin vastustajan virhettä. Alustana massa.
Sen jälkeen liittyminen seuravalmennukseen ja kaikki lyönnit täytyi opetella alusta alkaen uudestaan ja meni puolisen vuotta häviten kaikille. Samalla muuttui peli-ideologia riskialttiiksi läpilyöntejä hakevaksi.
Sellaista ‘vältä virheitä viimeiseen saakka ja juokse kuin hullu’ peli-ideologiaa ei juurikaan suomalaisessa valmennuksessa näy. Joten ei ole ihme ettei massalla suomalaiset useinkaan menesty. Poikkeuksia toki aina on. Henk. koht juniorina aikoinaan ihannoin massakenttäpelaajia. Muster, Moya, Berasategui, Kuerten ja Jim Courier tietty myös. Näiden ottelujen katsomisen myötä itsellekin kehittyi kämmeneeseen voimakas kierre. Purevuutta löytyy hitailla alustoilla, mutta nopeilla alustoilla tuntee olevansa kuin kala kuivalla maalla.
Eikös tämä ‘vältä virheitä viimeiseen saakka ja juokse kuin hullu’-ideologia ollut kuin suoraan meidän kaikkien aikojen pelaajan Jarkko Niemisen pelikirjasta. Tietääkö kukaan muuten mikä oli Jarkon Cooper-tulos parhaimmillaan?
Tänä päivänä peli on vielä fyysisempää kuin 90-luvulla. Jotenkin tuntuu että kotimaan nousevat pelurit ja valmentajatkaan eivät ole tajunneet että huipulla tosiaankin pitää juossa kuin hullu.
Joo näin on.
Muistelisin kuulleeni lukeman 3600 tai 3700m. Jossain yhteydessä tuosta oli aikoinaan mediassakin mainintaa.
Ammattiurheilijoille on määritelty cooperissa kiitettäväksi tasoksi 3700m. Toki paljon riippuu lajista ja kropan rakenteesta. Eihän 2 metrinen ja 90 kiloinen urheilija kykene juoksemaan 12 min kuin max 3000m.
Mutta 170-193 cm pitäisi pystyä cooperin kiskaisemaan 3600m mikäli massalla mielii menestyä. Tuohon ei takuulla kykene yksikään tämän hetken suomalainen tennisammattilainen.
EDIT. Jokuhan voisi kysyä Heliövaaran blogista ‘paljon menee Cooper’? Harrilla lienee melko hyvä juoksuvoima. Mutta onko yli 3300. Dubbelissa ei niin merkitystäkään kuten kaksinpelissä on.