Eihän Otto ole voittanut yhtään ATP-tason pääsarjamatsia kokonaiseen vuoteen, näin se vaan tilasto kertoo. Ei siellä olla GS-pääsarjoissakaan vierailtu sitten AO 2025, sen jälkeen neljät karsinnat vihkoon.
Et kyllä tää nyt vähän heikkoon suuntaan mennyt myös näiden tilastojen osalta.
Valmentaja nyt ihan pakko hommata! Saada selkeä näkemys ja boosti tekemiseen ja aletaan sitä kautta rakentamaan taas aggressiivista otetta yms!
Juha-Matti Aaltosen sanoin “pellailua”. Pelaaja parhaassa iässä, niin jotain olisi tehtävä. Valuu muuten useiden vuosien kova työ ja potentiaali hukkaan.
Vajaa pari viikkoa ja Otto astuu 25v-kerhoon, olen mieltänyt ikävuodet 25-28 prime time-ajanjaksoksi tässä lajissa. Yksilöllistä tietenkin, jollain voi prime time alkaa myöhemmin toisella aikaisemmin. Joka tapauksessa loputtomiin uran kuumin vaihe ei tule kestämään, ehkä 3-4-5 vuotta kunnes urakaaren pitäisi lähteä vanhenemisen myötä laskusuuntaan.
Sitten kun prime time ohitettu, ei enää uskalla kehittyvästä pelaajasta puhua vaikka joskus näkeekin, että uran parhaat tulokset tehdään kolmen kympin paremmalla puolen. Ei kroppa ole enää samassa iskussa kuin kaksvitosena, tasoitusta aletaan antamaan ennemmin tai myöhemmin.
Jos kaikki olisi mennyt kuin suurissa suunnitelmissa, ei meidän tarvitsisi matsista toiseen keskustella Virtasen pelillisistä haasteista tai mentaalipuolen ongelmista, Oton pitäisi näillä kilsoilla olla valmis pelaaja tekemässä uransa parhaita tuloksia.
Näin ei kuitenkaan ole, se on fakta mikä on hyväksyttävä. Koska kello käy ja Virtanen ikänsä puolesta prime time tai ainakin lähellä sitä: Olisi syytä alkaa löytämään lääkkeitä, enää ei voi mennä ajatuksella et katsellaan sitten joskus. Ne vuodet on vähän kuin käytetty, missä haeskellaan sitä pelillistä identiteettiä ja oikeaa muotoa uralleen.
Koutsia hakemaan jostain ens alkuun, ei nämäkään ihmeidentekijöitä ole mut tuskin ainakaan huonommaksi menee nykytilanteesta. Mentaalipuoli, ei tietoa miten Oton kohdalla on henkistä puolta valmennettu mut jos on retuperälle jäänyt, korkea aika panostaa tähän. Siitä alkuun pari pikku juttua muuttamaan tämän kauden suuntaa.
Birminghamin tulos oli ihan kelpo, ei sen puoleen voi sanoa et tässä ihan fiaskoksi kaikki mennyt. Mut ei tämän hetken meno tunnu tuosta finaalipaikasta huolimatta ketään tyydyttävän tällä hetkellä, jotain muutosta on saatava aikaan.
Ei valmentajakaan mikään tae ja siloiteltu tie auvoon ole. Filosofioiden pitää jossain määrin natsata ja matsata jne. – Kuka siis olisi tässä tapauksessa sopiva miesoletettu tehtävään - siinä multimiljoonan dollarin kysymys.
From good to great akatemian opetukset ja opintoputki lienee kuljettu ja koluttu läpi. Tuli hyvä muttei vielä “great”. Nyt muistankin: Espanjalaisen metodin piiristä sen seuraavan sagen pitää tulla, natsaa “filosofiat” tai ei! 
Mutta persoonaltaan tämä sateentekijä saisi olla kuitenkin sellainen lungin joustavan ja dogmaattisen vaativan tyypin oikeanlainen sekoitus: joko nuori, moderni ja dynaaminen tai vanhemman polven kokenut, puoliboheemi kettu: Pelin periaatteista ei tingitä mutta valmennettava kohdataan ihmisenä eli psykologisena toimijana, kompleksina ja haasteena terapeuttis-voimaannuttavaa lähestymiskulmaa ja tasa-arvoista dialogia painottaen.
Että näin.
Aika alentavaa kritiikkiä Suomen tämän hetken ykköspelaajastamme ja parin vuoden takaisesta DC- sankarista.
Mitä tietäjämme muuten veikkaavat - paljonko maksaa huippumeriittinen touring pro vuodeksi ja kuinka monta on tällä hetkellä vapaana ?
Suurin osa ihan asiallista, eikä alentavaa. Sitä kutsutaan yleisesti kritiikiksi.
Peli on erinäköistä vrt. parin vuoden takaisen DC-sankarin peli. Osittain on menty eteenpäin, mutta samalla on menetetty jotain. Ja tämä peli ei riitä kun tähän satasen kieppeille, joka toki on hyvä sekin. Mutta en usko, että Otto tätä tavoittelee.
En näe alentavaa kritiikkiä missään. Tällä palstalla se hienous et vaikka kritiikki on välillä suoraa, se perustuu lähes joka kerta tiedossa oleviin faktoihin tai ainakin sivuaa jotain tosiasioita.
Joskus kritiikki voidaan tulkita kärkkääksi sanailuksi, mut se on osa mielipiteenvapautta. Erilaisia kirjoitustyylejä yhtä monta kuin on aktiivisia kirjoittajia, mutta sehän on lopulta vaan rikkaus täällä meidän yhteisössä.
En äkkiseltään osaa sanoa koutsien hinnastosta tuon taivaallista eikä se nyt ihan hirveästi kiinnosta kun varmaan hintahaitari on aika suuri. Mutta jos Otto on aiemmin urallaan pystynyt koutsia pitämään ja nyt ei, jokuhan tässä on muuttunut. Joko omasta tahdosta tai sitten jonkun toisen asian seurauksena.
MInä näen täällä esinntyvän kritiikin RAKENTAVAKSI kritiiksi, jolloin motiivina kirjoituksille on kannustaa ei painaa alas.
Ei täällä mitenkään alentavasti minustakaan ole kirjoiteltu. Tuskin Otto itsekään on tyytyväinen jos loppu-uran sahaa rankingissa 100-200. ATP pääsarjat ovat harvinaisia mahdollisuuksia tehdä isompi läpimurto ja varsinkin kun ruoholla pääsee yrittämään. Vuoden päästä uusi yritys, ehkä…
Laitoin geminiin viimeisen viikon kommentit ja pyysin puolueetonta arviota kritiikin motiiveista. Tässä tulos: Keskustelupalstan tekstien perusteella arvio on selkeä: Kritiikki on luonteeltaan pääosin asiallista ja rakentavaa, ei lyttäävää.
Tässä on puolueeton analyysi siitä, miksi tämä johtopäätös on perusteltu:
1. Rakentava motivaatio (kannustaminen vs. painaminen alas)
Kirjoittajat (erityisesti irmelilaitinen, chappas ja Slaisseri) tunnistavat itse omat motiivinsa. He painottavat, että kirjoittelun tarkoituksena on kannustaa, ei dissata. Kritiikki näyttää kumpuavan välittämisestä: palstalaiset seuraavat Otto Virtasen kehitystä ja toivovat hänen menestyvän urallaan.
2. Fokus pelillisissä asioissa, ei henkilökohtaisuuksissa
Kritiikki kohdistuu:
Kun kritiikki perustuu havaintoihin peliesityksistä, se täyttää rakentavan kritiikin määritelmän. Se ei ole “lyttäämistä”, koska siinä ei hyökätä ihmisen persoonaa vastaan, vaan analysoidaan ammatillista suoriutumista.
Keskustelijat itse myöntävät, että sävy voi välillä olla “kärkkäämpää sanailua”. Urheilukeskustelussa suoruus ja jopa turhautuminen hyvää tarkoittavan, mutta ei-toivotun tuloksen edessä on normaalia.
Yhteenveto
Keskustelu on analyyttistä ja asiallista fanikeskustelua. Sen suoruus voi tuntua ulkopuolisesta lyttäämiseltä, jos on tottunut vain siloteltuun julkisuuskuvaan, mutta urheilun kontekstissa tämä on hyvin tyypillistä ja tervettä palautetta, joka perustuu aktiiviseen pelin seuraamiseen.
Johtopäätös: Kommentti lyttäämisestä ei saa tukea palstan viesteistä. Kirjoittajat suhtautuvat Virtaseen realistisesti, mutta kannustavasti.
Siinä tekoäly tiivistänyt asiat ihan hyvin. Jokainen meistä haluaa Oton menestyvän ja ainakin itselläni kritiikin pohjana näkemys siitä, että Otto itse haluaa korkeammalle.
Silloin peliotteita kuuluu tarkastella aika kriittisesti, vähän tylsää tää olisi jos Otto ilmoittais et ei kiinnosta tavoitteellisuus, kunhan nyt vaan harrastuksen vuoksi pelaillaan.
Ja se on vedenjakaja et kritiikki kohdistuu Oton peliuraan, ei täällä kukaan ole mennyt henkilökohtaisuuksiin tai ruvennut herraa solvaamaan.
Eikä Oton saavutuksia kukaan pois vie. Mut nyt eletään tätä hetkeä nykytuloksia tarkastellen, se on se matsiseurannan kultainen lanka: kuljetaan pelaajan matkassa läpi kauden katsellen ylä- ja alamäet. Samalla suomilasit silmillä toivoen mahdollisimman hyvää tulosta, jos menee huonosti niin sitten pohdiskellaan mitä pitäis tehdä paremmin
Mielestäni aivan asiallista keskustelua on asian tiimoilta ollut. Meneillään on melko pitkäaikainen suvantovaihe, joka useiden havaintojen perusteella johtuu vain pelaajasta itsestään. Jos voisimme syyttää menestymättömyydestä jotain ulkoista tekijää, sen tekisimme. Mutta nyt vaikuttaa kyseessä olevan jotain muuta, kun menestyneet kultasormetkin hylkäävät ja suurempi järjestelmällisyys loistaa poissaolollaan.
Otan kärkkään kulman. Mielestäni menestyksen toivominen nykysysteemillä olisi karhunpalvelus. Silloin tulisi lajipiireihin ja pelaajalle itselleenkin sellainen kuva, että tämä fiilispohjainen pöhinä on nyt se resepti menestykseen. Soisi mieluummin tutkia esim. Harrin insinöörimäistä lähestymistapaa ja muokata sitä omakseen. Luonnonlapsetkin tarvitsevat rajoja.
Käsittämätöntä, ettei Suomesta löydy tukijoita, että Virtanen saisi valmentajan ja fysion pariksi kaudeksi kiertueelle. Iso laji, Iso peli ja lahjakkuutta on. Hyvä naama. Karismaa enempi kun jopa scheng schalkenilla tai schuettlerin rainerilla. Ei näitä tule uusia ihan joka vuosi.
On tässä maassa olemassa yksityishenkilöitä, ketkä rakkaudesta urheiluun tai itse lajiin ovat valmiita tukemaan ilman, että itse koittavat hyötyä. Jussi Jokinen aikanaan tuki rahallisesti Wilma Murtoa eikä tässä mitään virallista sponsorointia ollut taustalla, halusi vain auttaa uralla eteenpäin. Muitakin esimerkkejä tästä maasta löytyy.
Tuossa vaan tuntuu olevan se juju, että apuun tullaan siinä kohtaa kun potentiaali haistetaan mut vielä ei olla uralla siinä pisteessä, että urheilu itsessään tuottaisi rahallista turvaa. Eli siis halutaan tukea nuoria urheilijoita, Ottoa ei enää nuoriso-osastoon kehtaa laskea.
Kun puhutaan perinteisestä sponsoroinnista, rahan määrä seuraa pelaajan menestystä ja sitä kautta tullutta näkyvyyttä, voidaan puhua pelaajan brändistä ja brändin rahallisesta arvosta. Challengervoitot ei tässä maassa ole näkyvyyttä isosti lisäävä seikka, raja menee siinä et ATP-tasolle pitäis päästä jotta kotimaassa alkaisia näkyvyys ja kiinnostus lisääntymään, sitä kautta pelaajan brändiarvo kasvamaan.
Otolla on yhteistyökumppaneita ja hyvä niin, mutta ei niillä varmaan kuuhun mennä niillä sopimusten arvoilla. Tai no mistä minä diilien arvoista mitään tiedän, ei näistä ulospäin paljoa hiiskuta. Mut näin 1+1 laskemalla et paljonko Ottoa näkyy julkisuudessa meillä päin, ei se nyt kovin massiivista ole se sponsoreiden näkyvyys Oton somen ulkopuolella.
Harri tarjoaa hyvän verrokin sponsoridiilien osalta. Jos oikein muistan, niin Harrin kokonaispaketti on noin 150k per vuosi (siitä Talouselämän jutusta löytyy tarkemmat speksit). Aika aktiivisesti Harri & tiimi sosiaalisessa mediassa sponssikuvioihin liittyvää materiaalia päivittelee, lisäksi osallistuu erilaisiin sponsoritapahtumiin.
Virtasella on autodiili, taisi juuri vaihtaa mersun talliin, lisäksi ainakin Kesko, sijoitusfirma, ja joku energiajuomapulju. Lisäksi Wilsonin kanssa on väline/vaatediili. Voisi kuvitella, että vuositasolla aika samoissa lukemissa liikutaan kuin Harri, olkoonkin että Harri tarjoaa kattavamman ja aktiivisemman preesensin sponsoreiden suuntaan.
Haasteena on kuitenkin se, että jos niitä ns. eliittitason valmentajakuvioita lähdetään solmimaan, niin kulut varmasti nousee nopeasti siihen luokkaan, että varaa ei vaan ole. Lisäksi pitäisi löytää muutenkin hyvä “fit” persoonien puolesta, joten ei mikään ihan helppo kuvio selättää. Väitän, että de Witt oli suhteessa aika kohtuuhintainen ratkaisu valmentajakuvioon. Homma jäi kuitenkin lopulta vähän piippuun, syystä tai toisesta.
Birminghamin kisan jälkeen Otto julkaisi kuvan, jossa veti koristreeniä Hollannin kisan alla, mutta en kuvasta tunnistanut että ketä nämä Virtasen pari tiimiläistä kuvassa oli. Mahtoiko toinen olla velipoika…
Harrilla on myös tukena todella tunnettu asianajotoimisto - Lexia. Toki Harri on aivan eri tilanteessa Ottoon verrattuna, vaikka pelaa neluria. Maailman paras nelinpelinpelaaja tällä hetkellä. Tuskin tarvitsee sponsorien ja tukijoiden eteen ihan valtavasti tehdä työtä. Lisäksi nykyisessä maailmantilanteessa luultavasti jokainen firma voisi läntätä pelipaitaan logon, GS finaali hyvänä esimerkkinä näkyvyyden osalta.
Otto taas tietysti Suomen ykköspelaaja, mutta näkyvyys on aika nimellistä. Loppupeleissä sponsorit ja tukijat pitävät tietyllä tavalla jalkaa aina oven välissä ja toivovat näkyvyyden tuovan heillekkin pitkässä juoksussa asiakkaita ja kassavirtaa.
Harrilla on lisäksi Suomen urheilumarkkinan ja lajin läpikotaisin tunteva manageri. Siinä on helppo operoida, kun pöytään voi tuoda vielä korkeakoulutuksen ja työelämän tuomaa viisautta pelkän hallilla pyörimisen sijaan.
Ajeleekohan Emil vieläkin Porchella, Harrilla taitaa olla Lexusta alla. Otto sitten kaiketi mersumiehiä nykyään.
Ei näissä diiliasioissa aina oikein perässä pysy vaikka kärkipelaajien somet onkin tarkassa seurannassa missä sitä markkinointimatskua pääsee välillä näkemään.
Otto ei kyl kovin aktiivinen somettelija ole, jos vertaa Harriin niin siellä kyllä Heliövaara antaumuksella painaa menemään näitä omia sponsoridiilien velvotteitaan. Tuohan muuttui ihan täysin sen jälkeen kun otti itselleen managerin, sit on alettu takomaan niin sanotusti ja brändäämään omaa somea isolla kädellä
Voisiko tämä toimia???
“-50% vähemmän virheitä” (Yläkierre lyönnit yms.. takakenttä peli)
-Kehittelin viimeisenä ammattivalmennus vuotenani tälläisen “hullun miehen systeemin”, mihinkä sitoutumalla, ymmärtämällä ja reenaamalla saatiin lyhyessä tai hieman pidemmässä ajassa “puolet virheistä pois”.
-Voin kertoa asiasta nyt lyhyesti ja jos jotain tai joitakin kiinnostaa niin sanokaa niin kirjoittelen uudestaan lisää…
Tämä kaiketi pitäisi toimia, pelitasosta riippumatta (harrastelialle/junnuille simppelisti… ammattilaiselle pro versio)
Homma perustuu siihen että jos tenniksessä on neljä virhettä: Verkko, lyönti pitkäksi, lyönti sivurajasta yli (“Krossi virhe”), tai toisesta sivurajasta yli (“Linjavirhe”), niin näistä tehdään enää jatkossa kahta.
“Virheet mitkä jää on” pitkäksi lyöminen (verkkoon ei tehdä virheitä, muutakun “pakon edessä” tai vaikka ohitustilanteissa yms..)
Ja hyväksytään tietyllä tasolla, että välillä pallo karkaa pitkäksi…Verkko virheitä ei juuri saisi tulla..
Toinen virhe mikä “jää” on krossi suunnan virhe. Linjavirheet voitaisiin karsia lähes 99% pois.
Taas krossi suunnan virheitä voi joskus tulla, mutta helpompi varmasti “fiksata vähemmälle” kuin lyöminen takarajan yli…
Takarajan yli lyömistä “ei voi koskaan poistaa” mikäli palloa lyödään kovaa oli yläkierrettä kuinka paljon tahansa..
Tämä johtaa hieman pelin “muokkautumiseen” tietyn laiseksi. Silti tällä systeemillä mahdollista pelata erilaiset pelaaja tyypit. Silti voi pidentää pisteitä ja voi ja varmasti vaatii fyysysyyttä yms..pisteet voi kestää pidempään…
Mutta…
Koska pelaaja lyö vaikka kämmenellä lähinnä vain “krossisuuntaista lyöntiä” niin kämmen tai rysty on stabiilimpi kun sillä “voi tehdä vain” yhtä virhettä (syvyys korkeus suunnassa) ja yhtä virhettä (Sivuttaissuunnassa) näin tämä johtaa todennäköisesti vähempään virhemäärään ja että lyönti “stabiloituu” jos sitä ei työnnä eikä varsinkaan vedä ..