Veikkaisin, että riippuu ihan käyttäjästä. Jollekkin sopii tietyn mallinen maila ja jollekin ei.
Maila harvemmin aiheuttaa (lue ei oikeastaan koskaan). Pelaaja aika useasti. Yleensä liikaa puristusta jossain kohdin lyöntiä jos paikat kipeytyy. Yläkropan, hartioiden ja käsien kireydet myös yleinen syy. Mailaa syyttää yleensä ne joilla on uinut jokin fataali vika lyönteihin ja innostuneet pelaamaan siihen päälle liikaa. Lähes aina kannattaa ensin pitää vähän taukoa ja sitten tehdä kropalle palauttavaa ja tasapainottavaa treeniä ja sitten alkaa treenata se vammauttava lyönti kuntoon.
Ei takuulla 
1 tykkäys
Tuo on varmaan melko monitahoinen asiavyyhti; käsivaivoja on monenlaisia, kuten myös syitäkin. Lyöntitekniikka varmasti vaikuttaa tuohon suurelta osin, mutta kyllä mailalla, jänteellä ja jännitykselläkin on osansa. Esimerkiksi Babolatin Pure Drive on varsin jäykkä maila, mikä ei varmaan vie sitä käsiystävällisten mailojen listan kärkipaikoille.
Siltikin esimerkiksi Federerin nykymaila tqi 90-luvulla käytetty alkuperäinen pro staff ovat ihan yhtä jäykkiä. Vaikka olisi miten jäykkä maila käytössä ja/tai kevlar jänteet 30 kg, niin takapuoli edellä puuhun on menossa, jos ajattelee kivuista pois pääsevänsä mailaa ja jännitystä vaihtamalla.
1 tykkäys
Mitkä mailat olisi käsiystävällisiä, mutta tuottaisi voimaa?
Päinvastaisia asioita. Kuitenkin taas, maila ei tuota voimaa. Pelaaja tuottaa. Entisaikojen puumailoilla pallo lähti Mark Phipipoussisin testissä lähes kilometrilleen samaa nopeutta kuin nykyaikaisella grafiittimailalla. Periaatteessa se mikä hukkaantuu mailan taipumiseen olisi hukattua energiaa, mutta eihän se käytännössä niin ole.
Hanki sellainen maila joka tuntuu kädessä hyvältä. Erityisesti kahva on oikean muotoinen ja maila on sinun lyöntirytmiisi oikean painoinen ja oikein painotettu. Kahvat pyöreästä soikeaan. Prince, Wilson, Babolat Head. Sopiva paino harrastelijalle 280 - 310 g. Tasapaino eli kärkipainoisuus täytyy itse hakea ja mitä kärkipainoisempi, sitä muuten kevyempi maila. Mitä painavampi ja kärkipainoisempi ja jota jaksaa koko matsin heiluttaa ja lyödä luonnollisesti sitä suurempi voimantuotto.
Jos tuohon Babolatin Pure Driveen verrataan, niin Wilsonin Pro Staff 85 on melkolailla erilainen maila. Sen jäykkyysindeksi (RA) on 66 (tai jopa alle) ja PureDriven 71. Tällä hetkellä aktiivipelaajien mailojen jäykkyysindeksi vaihtelee arvioni mukaan karkeasti välillä 58-72. Eli PS85 on haitarin keskivaiheilla, ja PD yläpäässä. Isompi ero noiden mailojen välillä on painossa, jossa PS85 (tai sen nykyversiot) sijoittuu em. mailakategoriassa aivan kärkeen (340g ilman jänteitä), ja PD toiseen päähän (300g ilman jänteitä).
Itse pelasin aikoinaan PS85:lla, enkä mieltänyt sitä huippujäykäksi ainakaan verrattuna Wilsonin edeltävään Ultra2-malliin, jota pääsin silloin joskus kokeilemaan. Tosin moni saman aikakauden maila oli joustavampi (esim. Yonex R-22, Head Prestige, Rossignol F200, Dunlop MAX200G), mutta Princen Graphite taisi olla samalla hehtaarilla PS85:n kanssa.
Enkä siis väitä, että välinevalinnat tekisivät autuaaksi käsivaivojen suhteen, mutta toisaalta tunnen pelaajia, joiden kohdalla mailanvaihto on tuonut helpotusta tilanteeseen. Itsekin olen muutamaan otteeseen kipuillut aiheen tiimoilta, ja sen verran asia on päässyt korvien väliin, että välttelen keveitä ja jäykkiä mailoja. Tietysti lyöntitekniikkaan keskittyminen ja lihashuolto ovat avaintekijöitä vammojen välttämisen suhteen, mutta kaikki keinot ovat käytössä, kun pitää päästä pelaamaan 
Mimy, vertaatko speksejä nyt ps85 uuteen versioon, jonka voi kaupasta ostaa vaiko siihen alkuperäiseen 80-luvun malliin joka oli jäykempi ja jolla Edberg, Sampras ja Courier pelasivat?
En nyt tarkoita mitään lelumallia mikä nykyisin on kaupasta tai tennis warehousesta saatavilla. Alkuperäisen st vincentin specsit
Head size: 85 sq inches / 548 sq cm
Length: 27 inches / 69 cm
Weight: 340 grams / 12 ounces
Balance point: 30,5 cm / 11 pts head-light
Beamwidth: 17 mm box beam
Materials: Braided graphite, kevlar
Stiffness rating: 69
Swingweight: 330 (with strings)
Jäykkyysero on oikeasti marginaalinen.
Jep, St Vincentit todennäköisesti olivat vähän jäykempiä. Oman PS85:n ostin Lontoosta 80-luvulla, ja siinä oli bump guard, eli se ei ollut SV-versio. Eli massoille oli jo silloin aikoinaan tarjolla muita versioita. Luulen, ettei kovinkaan monella harrastajalla ollut noita SV-versioita, eli sikäli ne eivät ehkä ole tässä yhteydessä osuva verrokki.
Painoero on kuitenkin huomattava, ja perinteisten uskomusten mukaan painollakin on merkityksensä käsiystävällisyyteen. Miksi muuten juuri PS85 valikoitui esimerkiksi? Miksei vaikka se Yonexin R-22?
1 tykkäys
PS85 tuli mainittua, koska moni luulee että jäykät mailat tulivat kuvaan vasta Babolatin pd:n myötä. Mitään uutta dramaattista voimantuottoa PD ei tuonut. Se tapahtui jo puumailoista pois siirryttäessä. Ja toisaalta tosiaan ei muutos pois puumailoistakaan ole niin dramaattinen, kuin ehkä usein ajatellaan.
Polyester jänteet yhdessä isompien pokien kanssa mahdollisti nykyisen kierrepelin ja sitä kautta tekniikoissa mentiin aivan erilaiseen voimantuottoon. Voitiin käyttää tehokkaammin kroppaa, kun tiedetään että kierre imee pallon sisään.
Hieno maila sinulla Mimy! Minulla ei ole koskaan ollut aitoa st vincentiä, mutta olisi kiva kokeilla!
Samaa mieltä, polyester-vallankumous vaikutti peliin merkittävästi. Muistan itsekin nähneeni tuon jutun Philippousisin syöttötestistä, jossa mukana puumaila, hiilikuitumaila ja pidempi versio kuitumailasta. Ja huippunopeuksissa ei tainnut olla isoja eroja, enemmän muistaakseni onnistumisprosenteissa.
Tuo PS85 on varmaan ainoa maila, jonka olen saanut hajalle pelaamalla. Se murtui muistaakseni kehyksen ja toisen “varsipalkin” yhtymäkohdasta. Ja pelikaverini sai samanlaisen murtuman samanlaiseen mailaansa melkolailla samoihin aikoihin.
Head Prestigen vippasin hävityn kisapelin jälkeen kevyesti, en raivopäisesti, kohti kentän takaverkkoa, ja epäonnekseni osuin tolpan kohtaan sillä seurauksella, että pokaan tuli halkeama. Harmistus ei tuosta vähentynyt, mutta sen jälkeen en ole mailoja rikkonut.
1 tykkäys
Pyöriikö maailmassa yhtään kansallista tennissarjaa, jossa pelaajat olisivat ammattilaisia? En tarkoita siis ATP top500-pelaajia, jotka käyvät pelaamassa kansallisten sarjojen matseja silloin, kun “oikeilta” turnauksilta jää aikaa.
Ymmärtääkseni jääkiekon Mestiksessä pelaajille maksetaan asuminen ja joskus myös auto ja palkkaa maksetaan peri tonnia kuukaudessa. Tätä tasoa kutsuisin jo ammattilaisuudeksi.
Jatkokysymyksenä vielä, että elääkö kukaan pelaaja (ei ATP-rankattu) pelaamalla monia kansallisia sarjoja “ostopelaajana”? Varmaan useampikin saa noista peleistä lisäansioita, mutta riittävätkö ne kellään toimeentuloksi?
Kaikki on suhteellista. Laine tienaa 7.5 milziä Amerikan buckseja tästä kaudesta (Connor McDavid 2-3 jos ei 4 kertaa enemmän), joku Jenni Hiirikoski mitä näitä nyt on varmaankin sitten vain sen verran ettei koirat kintuille kuse ja saa ostettua klo 21:n jälkeen Alepasta HK:n lihapullat muuusilla (ja porkkananpaloilla) 60% alella.
Onko se sitten “ammattilaisuutta” vai semamtiikkaa ja ammattiylpeyttä jota itsepäisyydeksikin kutsutaan.
Parempi jälkimmäisen on lukea parissa vuodessa itsensä juristiksi mikä ei ole temppu eikä mikään ja mennä oikeisiin töihin. Wink wink.
Tenniksen joukkuekisoissa käytetään sanaa ”rubber”.
Tutkin vähän sen alkuperää. Joissakin määritelmissä kaikki esim. Davis Cupin ottelut ovat rubbereita, joissakin sillä tarkoitetaan paritonta (viimeistä) peliä, jonka voittaja voittaa kisan.
Sana ”rub” tarkoittaa hieromista eli voisi ajatella, että kisaa pelataan niin kauan tasaisesti, kunnes on lopullisen hieromisen, hinkauksen tai hivutuksen aika.
On myös esitetty, että alun perin sana tulee nurmikeilailusta (lawn bowling), jossa pallot ovat niin lähellä, että hierovat toisiaan. Bridgessä kotipeli ’rubber bridge’ on suomeksi väännettynä ”robberi”.
Onko olemassa suomennosta tenniksen rubber-sanalle? Hivutus! Onhan siinä annettu tavallaan selkäsauna eli sakinhivutus häviäjälle.
Pakkopeli ”dead rubber, jossa ei enää ratkea mitään, olisi sitten ’hengetön hivutus’.
Voisi olla myös hengetön huvitus 
.
Löytyykö muilta parempia selityksiä tai käännöksiä.
1 tykkäys
Hauska kysymys, odotan innolla suomennoksia. Googlasin ja ilmeisesti sana rubber käytettiin jo 1500-luvulla ja paras selitys on, että liittyy läheisyyten “rub shoulders”, eli tarvitaan vielä yksi rubber päättämään kuka voittaa. Käytetään usein kun pelataan paras 3/5/7. Vielä käytössä bridgessä, baseballissa ym.
(yksi hauska selitys oli, että Davis Cupin alkuperäinen sponsori oli Trojan )
Hieroa verta nenästä = haastaa.
Mielipiteitä?..Tarvitseeko tenniskiertue lisää erilaisia alustoja näiden normaalien (kova, massa, ruohokentän) lisäksi? Jos tarvitsee mitkä voisivat olla varteenotettavia alustoja ja onko näistä ollut joskus keskustelua? Itse heittäisin vaihtoehtona tuohon esim. “battle of surfaces” eli tavallaan mixed surface.
Ihan varmasti olisi tarpeen edelleen kehittää alustoja. 90 -luvulla kehitetty on hiekkapaperibetoni on viimeinen ’innovaatio’. Ei varmastikaan ole paras mahdollinen alusta nivelille. Hiekkatekonurmi nyt on vaan surkea tennisalusta, siitä ei pääse mihinkään. Jotain täytyisi keksiä. Nämä uudet tekomassat ovat rohkaiseva yritys, mutta oma kokemus että toistaiseksi liian liukkaita kilpapeliin.
1 tykkäys
Tässähän olisi suomalaiselle metsäteollisuudelle hyvä kehityskohde. Parketit takaisin?
3 tykkäystä