Perustavanlaatuisia biomekaanisia asioita tapahtuu riittävän oikein, ja osaavat toistaa lyönnin, ja saavat hyödynnettyä fysiikkaa lyöntiin, vaikka olisi silmin nähtävissä olevia teknisiä heikkouksia lyönnissä. Asian muotoilu on vaikeaa, mutta miksi Benoit Pairen kämmen on huono vaikka sinänsä sen saa rävähtämään vauhdilla highlight-tasoisesti? Tekniikkavirheiden takia lyönti tuppaa hajoilemaan pelin moninaisten fyysisten ja taidollisten vaatimusten sekamelskassa. Brownin Dustinin rystystä ja kämmenestä en mene nyt sanomaan mitään muuta kuin että pallo lähtee tuhatta ja sataa vaikka kaveri näyttää rimppakintulta joka ei hyödynnä kroppaansa lyöntiin. Siinä tapahtunee juuri oikea-aikaisia ja teräviä kiihdytyksia vaivattomasti (“Bruce Leen kahden tuuman latauksen isku”) - ainakin, kun haluaa läväytellä. Mikä on toisaalta tuolla tekniikalla/tyylillä lyödessä kyky pelata tempotakakenttätennistä suurella varmuudella vaikka jossain hiekkapaperikovalla-alustalla?
Pelaajalla voi toisaalta olla loistava tekniikka vaikkei biomekaanisesti saa lyöntiin vauhtia paljoa (Hewitt), jolloin kontrolli ja toistettavuus ovat kohdallaan.
Sitten joku Przsyciezny (vai miten kirjoitetaankaan), jolla on bollauskämmeniä katsoessa aivan maaginen lyönti ja käden nopeus, enkä näe lyönnissä mitään epäpuhtautta, mutta pelin vaatimuksissa syystä tai toisesta ei olekaan niin maaginen ase ATP-tasolle.
Kun pelaajalla on maaginen tekniikka ja biomekaniikka kondallaan, lopputuloksena on pelaajia tyyppiluokkaa Otto Virtanen, jonka lyönnin energiatehokkuus on optimaalista. Sitten taas on tällaisia thiemejä, jotka lyövät kämmentä sinänsä puhtaasti mutta valtaisalla energiavaateella, koska lyönti ei ole niin virtuoosimainen ja energiatehokas (Otto, Federer, Fognini).
Tässä ihan lonkalta, varmaan osittain ristiriitaisesti ja virheellisesti, mutta herättämään ja jatkamaan keskustelua.