Vastaan tenniksen tekniikka -pohdiskeluihin täällä.
Rajoittaisin tekniikan tarpeellisuuden nykytenniksessä vain syöttöön, syöttöön ja syöttöön. Kun yli puolet ottelun pisteistä pystytään voittamaan joko käytännössä välittöminä suorina syöttöpisteinä tai korkeintaan kahdella lyönnillä, tuntuu kovin suureelliselta puhua jostain “kineettisen energiatehokkuuden” maksimoimisesta.
Nopeilla kentillä päästään miesten huipputasolla tasaväkiseen kaksintaisteluvaiheeseen noin joka kymmenennessä pisteessä ja massapeleissä ehkä joka viidennessä. Syöttäjän edun merkittävään nakertamiseen tarvittaisiin vasta niissä tilanteissa palauttajalta vähintään neljä onnistunutta lyöntiä. Sitä ennen ei voisi puhua pallorallista, jossa energiatehokkuudella olisi jotain merkitystäkin. Vai olenko sen ymmärtänyt väärin…
Niillä ei otteluja ratkaista sen enempää (=useammin) kuin puhtailla ässilläkään.
Mikä on sitten tekniikan muu merkitys noinkin marginaalisissa pallorallitilanteissa? (En tosin kiistä etteivätkö ne olisi esiintymistään merkittävämpiä ns. tärkeissä pisteissä esim. psykologisista syistä.)
“Nykyiset” tennisoppaat korostavat, että verrattuna entisaikaan nyttemmin palloa lyödään ja saakin lyödä melkein mistä asennosta tahansa. Mutta osattiin sitä ennenkin. Näin Salo&Nenonen vuonna 1955 (Tenniksen käsikirja):
"Monet tenniksen teoriaan perusteellisesti tutustuneet pelaajat ovat sitä mieltä, että tarkoin harkitut asennot ovat tennispelille ehdottoman oleellisia. Mutta silti on muistettava, että asento ei saa olla itsetarkoitus. Oikeiden asentojen käyttäminen on vain se keino, jonka avulla useimmat pelaajat pääsevät tehokkaaseen pelitapaan…
On aina olemassa myös yksilöllisiä eroavaisuuksia, jotka huomattavasti saattavat poiketa ‘oikeaoppisesta’ lyöntitekniikasta ja silti olla sangen tehokkaita… Lisäksi tennispeli on jatkuvan kehityksen alaisena. Lyöntisuoritus, joka tänään edustaa täysin nykyaikaista pelityyliä, on ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua korvattu toisella, vielä vauhdikkaammalla vedolla.
Nimenomaan vauhdin alalla on peli eniten kehittynytkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana; kun vielä 30-luvun alussa tyydyttiin yleensä monipuoliseen peliin, jossa pääpaino pantiin varmuudelle, on sen jälkeen pyritty omaksumaan niin hyökkäävä ja nopea pelitapa, ettei varmuus sitä vastaan auta."
Näin siis Sakari Salo&kumpp 63 vuotta sitten eli paljon ennen kuin Niemisestä aggressiivista pelaajaa tehtiin. Ehkä taisin eksyä vähän! Kun nyt on jotenkin todistettu, että tennispallon lyöminen ei enää vaadi tiettyjä asentoja, niin miksi itse lyöminen pitäisi tehdä jotenkin oikeaoppisesti. Luulisi olevan samantekevää, kuinka suuri osuus mailan kärjen nopeudesta syntyy jaloista ja vartalon kiertoliikkeestä, olkapään jne. , …ranteen liikkeestä. Lienee selvää, että mitä lähemmäksi siinä vauhditusketjussa tullaan mailaa niin sitä pienemmän pitäisi olla vauhtilisän verrattuna “ylempään” vipuun pyrittäessä mahdollisimman varmaan suoritukseen. Kun taas pääpainon ollessa lyönnin kovuudella “alempien” vipujen, viimeisen, ranteen jälkeisen “kämmenen” merkitys korostuu.
Analogisesti nykyisen asentovapauden kanssa tennispelaajan pitäisi myös saada vauhdittaa mailansa kärkeä painottamalla niitä liikeketjun osasia, jotka a) juuri siinä tilanteessa tuntuvat sopivimmalta ja b) ovat pelurillemme luontaisia.
On outo kehityssuunta villissä ja vapaassa nykymaailmassa (Annetaan mukamas kaikkien kukkien kukkia.), että tietynlainen puhdasoppisuus, fundamentalismi, nostaa päitään vähän siellä sun täällä kuin sen entisen Yrjön lohikäärme. Onko syynä maailmamme homogenisoitumiskehitys paradoksaalisesti valtavine tietotulvineen vai mikä? Myös kauneusarvojen tunkeutuminen tenniskeskusteluun… (Itsesensuroitu)
Siitä juontui mieleen, ettei naisten tennis ole varmaan koskaan ollut niin yhdenmukaista kuin se on juuri nyt. Kun kaikki tekevät kaiken samalla lailla, riski kaiken myttyyn menemisestä on tietysti pienimmillään. Omapäinen valmentaja on siksi melko harvinainen otus ja suojelun väärti kuten valmennettavansakin. Miehillä on enemmän näitä tyylieroavaisuuksia, mutta ainakin keskimäärin yksitoikkoisemmat kenttätapahtumat per pelattu piste.
Minun mielestäni se on hyvien pisteiden tuhlaamista, sanokoot ottelujen lyhentämistä haluavat tennisviskaalit mitä tahansa.