Tämä turnaus kuitenkin vahvisti sen, että Thiem tulee melko varmasti voittamaan vähintään kerran RG:n, todennäköisesti useamman, koska massatennis perustuu niin paljon fysiikkaan eikä 33-vuotias Nadal pysty luultavasti jatkamaan enää montaa vuotta tällä nykyisellä tasolla. Ja toisaalta nuoremmassa kaartissa ei ole näkyvissä ketään, joka olisi (hitaalla ja raskaalla) massalla ja paras viidestä otteluissa läheskään yhtä kova kuin Thiem.
Tsitsipas, Zverev, Shapovalov, Auger-Aliassime, Medvedev, Khachanov, Coric, Kyrgios… kukaan noista ei kestä hyvässä tikissä olevan Thiemin peruslyöntimyllyä RG:n massalla, ja ihan lähivuosina ei taida olla nousemassa uusia huippukovia massaspesialisteja?
Pidätän oikeuden varauksin eriävään näkemykseen: Tsitsipas ja Felix A-A voivat haastaa Thiemin massalla jo ensi (Tsi) tai lähivuosina (A-A). Ei Thiemin mylly nyt niin ylivoimainen liene. Tai edes Nadalin enää.
… ja millainen Zverevin rooli tulee olemaan. Onko tämä kausi vain tyyntä myrskyn edellä? Hallitsee massan hyvin.
Thiem ei tuosta nykyisestä tasoa enää taida nostaa mutta toki nykyinen taso voi mestaruuteen riittää riippuen muutamista seikoista. 4-6 vuotta nuoremmat selvemmin kehittyviä pelaajia ja ovat kohta Thiemin rinnalla.
Henkisellä puolella Thiem voi vielä kehittyä ja tämän turnauksen myötä hän kasvoi varmasti henkisesti, kun pystyi voittamaan Djokovicin äärimmäisen tiukassa viisieräisessä ja laittamaan kampoihin Nadalille kaksi erää finaalissa.
Thiemin taktinen puoli ja puolustuspeli on kehittynyt huomattavasti viime vuodesta, kun Nicolas Massu on tullut valmentajaksi, ja stopparit on uusi ase Thiemin arsenaalissa. Thiemillä on itse asiassa nyt todennäköisesti parhaat stopparit koko kiertueella. Thiem on myöhäinen kukkija, joka tulee varmaan olemaan parhaimmillaan vasta muutamana seuraavana vuotena.
Hmm… sanoisin Emilion viestiin näin: nykyään some on yhä enemmän ja enemmän öyhötystä, johon sisältyy joko persumainen, kepulainen, kokoomuslainen tai vihervasemmistolainen agenda. Tämän öyhötyksen myötä myös kaikki muutkin palstat taantuvat samalle tasolle. Tämä ajatusmaailma on ehkä löytänyt tiensä osittain myös tennispalstalle, eli jotkut hyvät kommentoijat ovat hiljenneet. Ei siis politiikka, vaan idiotismi. Varmasti oon iteki joskus provoillut jotain typerää, mutta mielestäni esim TP10:n analyysit ruohonjuuritasolta ovat oikein mielenkiintoisia. En missään nimessä ole TP10:n kanssa samaa mieltä Rogerista, toisaalta jokainen saa tehdä omat fanitukset sydämensä mukaan.
Asiasta viidenteen: vaikka Djoko ja Nadal vaikuttavatkin ehkä suuren yleisön (ja usein itsenikin) silmissä joskus ärsyttäviltä, niin kukapa tietää, että todellisuudessa Fed saattaakin olla noista kolmesta kaikista mulkuin jätkä?
Itse pidän henkilönä noista eniten Djokovicista, koska hän vaikuttaa haastatteluiden perusteella älykkäältä ja särmikkäämmältä tyypiltä kuin Federer tai Nadal. Se on vähän vaivaannuttavaa, kun Djokovic yrittää kömpelösti miellyttää yleisöä esim. niillä ottelun jälkeisillä kaavamaisilla tuuletuksilla, mutta toisaalta se on myös sympaattista. Djokovic yleensä myös selittelee vähemmän tappioita kuin Federer tai Nadal.
En tiedä ketään suurpelaajaa, joka selittelisi tappioitaan vähemmän kuin Nadal ja myöntäisi, että kaverin pelitaso oli niin kova, ettei mitään ollut tehtävissä jne. Nadal on erittäin objektiivinen, rationaalinen, suoraselkäinen ja älyllisesti rehellinen toimija. Se, että on monessa isossa matsissa kärsinyt vammasta, jonka jälkeen onkin jäänyt pois pelikentiltä – suoraan jopa keskeytyksellä tai pelattuaan matsin loppuun rampana (kuten mm. teki ystäväänsä Ferreriä vastaan AUS Openissa oliko se nyt 2011, kyynelehtimisen jälkeen joka tapahtui jo 1. erässä, antaakseen Ferrerille ilon pelaamalla pelata itsensä SF:ään) – ja on näistä maininnut, ei ole selittelyä. Nadal on jopa sanonut välillä toimittajille, että ehkei kannata nyt puhua vaivoista, koska se saa hänet kuulostamaan selittelijältä.
Tämän kaiken sanottuani olen sitä mieltä, että Djokovic on skarppi kaveri pääasiassa, ja myös aidon oloinen lehdistötilaisuuksissa.
Kyllä Nadal on sour grapes häviöissä, kuten on kaikki huippupelaajat. En muista häneltä ainuttakaan häviötä ettei olisi selitellyt sitä vammoilla. Toinen älytön ikuinen selittelyn aihe on miten on hänellä on ollut huono tuuri vammojen kanssa ja miten olisi voittanut useita slämejä ilman huonoa tuuria vammoissa. Jos pelaa tuolla pelityylillä ja on hankkinut 10 kg liiallista lihasmassaa liikuteltavaksi, niin ihme on että ylipäänsä pystyy vielä pelaamaan.
Niin, sitä minä lähinnä tarkoitin, että Nadalilla tuntuu olevan lähes joka kerta jokin “vamma”, kun hän on hävinnyt ison grand slam -ottelun. Ja tänä vuonna, kun Kyrgios voitti Nadalin Acapulcossa, niin Nadal valitti ottelun jälkeen, että Kyrgiosilla ei ole kunnioitusta vastustajaa kohtaan. Olisiko valittanut siitä, jos olisi voittanut sen ottelun? Tuskin.
Kuten kirjoitin, hänellä on ollut vammojen kanssa todella huonoa tuuria Australian avoimissa. On siellä keskimääräistä huonompaa vammatuuria myös muissa kisoissa, pl. ehkä Ranska. Olen analyyttisesti ja objektiivisesti katsonut näitä asioita vuodesta 2003 enkä ole riippuvainen keskustelupalstalla olevien huuteluista muodostaakseni tulessa kestävän käsityksen hänen vammahistoriastaan ja sen vaikutuksista menestykseen.
Kuten jo on aiemmin tullut nostettua esille, hän on teini-ikäisestä asti pelannut erikoispohjallisilla, jotka pelastivat uransa mutta ovat epäoptimaaliset koko kehon kannalta. Tämä kuormittaa häntä tavalla, josta aiheutuu vammoja herkemmin.
Tuo lihasmassa 10 kg -heitto on täysin epärelevantti; sillä ei ole mitään tekemistä vammojensa kanssa. Päinvastoin: loistava lihaskunto ja lihasmassansa on varmaankin ollut ratkaiseva apu estämään lisävammoja. Vatsalihasten ja selkälihasten sekä nivusen jne. meneminen Ausseissa ja US Openissa on “vain huonoa tuuria” peilattessa valmiuteensa noina kertoina voittaa kyseinen kisa.
En tiedä, miksi jaksan kirjoitella tästä kristallinkirkkaasta aiheesta tänne. Joukostamme (siis laajemmin kuin palstalaiset) löytyy ties minkä tieteellisen tosiasian kieltäjiä lähes surkuhupaisella epistomologian ymmärtämättömyydellä, joten näistä vähemmän tieteellisistä, logiikan, rationalismin ja analyysin piiriin menevistä asioista, saisi vääntää itseään uuvuksiin kokopäiväisenä tehtävänä.
Minä ainakin olen älyllisesti niin rehellinen, etten koskaan antaisi toiveajattelun tai vinoutumien vaikuttaa tapaani hahmottaa näitä asioita. Joillakin (en viittaa nyt teihin) on räikeä taipumus esim. Fed vs. Djoko vs. Nadal -asiayhteydessä katsoa asioita yksisilmäisesti. Se on nähty usein keskusteluissa em. pelaajien suuruudesta/absoluuttisesta tasosta, eri mittareita ja näkökohtia hyödyntäen.
En ole törmännyt koskaan argumenttiin, joka olisi Nadalin vammatuurin kohdalla pätevä muuttamaan kantaani, enkä usko että nytkään. Tosin, kuten asiaan kuuluu, koitan romuttaa oman hypoteesini/näkemykseni eri näkökulmista – muiden niitä hyödyntäen toden teolla – koska ilman tätä ainakin tieteeseen kuuluvaa kultaista sääntöä, on mahdotonta muodostaa kriittisiä ja päteviä näkemyksiä asioihin. Tähän Nadal ja vamma -asiaan en ole koskaan saanut mitään silmiä uudella tavalla avaavaa, mikä olkoon myös sulka hattuun koskien omaa ajattelutyötäni.
Hyvä vastaus ‘vammailijoille’. Olen samaa mieltä. Ja kyllä, Nadalilla on paljon vammoja. Sellasta urheilu on. Joillakin on niitä enemmän, kuten Nadalilla, ja joillakin vähemmän.
Tuo pahiksen ‘10 kg liiallista lihasmassaa liikuteltavaksi’ on puhdasta vittuilua. Ei kukaan voi oikeasti olla noin typerä. Pahis saa kicksejä vittuilusta. Nimimerkki kertoo mikä hän on miehiään.
Kun jättää kaikki hienot korulauseet ja muut pois laskuista niin on se Nadal melkoinen selittelijä tappioiden jälkeen ja ylivoimaisesti juuri se pelaaja, joka eniten omista vammoistaan jaksaa ja haluaa puhua. Turha tehdä kaverista jotain maailman rehdeimmän urheiluhengen edustajaa. Siinä tapauksessa ovat onnistuneet illuusion rakentamisessaan hyvin.
Kaiken huipuksi varsin raukkamainen vitkuttelijakin vielä. Siitä toki nykyään menee myös paljon munattomien tuomareiden piikkiin.
Vuonna 2015 Nadal minusta suoraselkäisesti analysoi syitä tappiollisiin otteluihin. Ei ole välttämättä helppoa kertoa ongelmien olevan enemmän henkisiä kuin fyysisiä.
Noin yleensä ottelun analysoinnin ja selittelyn välinen raja on todella ohut. Syiden ja tekosyiden erottaminen on vaikeata. Pelkkä vastaus, että vastustaja oli parempi, ei ole analysointia.
Jos Nadalilla on todella ollut niin paljon ja niin usein vammoja, niin miten se on mahdollista, että häneltä ei ole kertaakaan jäänyt väliin Ranskan avoimet ja että hän on vain kerran luovuttanut kesken turnauksen (2016)? Miten Nadal onnistuu olemaan aina huikeassa kunnossa fyysisesti Ranskan avoimissa, jos loukkaantumisia on jatkuvasti? Verratkaa vaikka Del Potroon, jolla on oikeasti ollut todella pahoja vammoja.
Kv. forumilla Nadalin (ja Nadalin fanien) loukkaantumisselitykset ovat synnyttäneet meemejä: “Nadal ei ole koskaan hävinnyt, kun hänellä ei ollut mitään vammoja”, “Nadal oli moraalinen voittaja, vaikka hävisi, koska oli loukkaantunut”, “Nadalilla on selitys valmiina ja ennen ottelua” jne. Ei nuo ihan tyhjästä ole tulleet, vaan on se vähän epäilyttävää, että jatkuvasti loukkaantumisista kärsivä pelaaja sattuu aina olemaan huippukunnossa ja menemään pitkälle turnauksessa, joka on fyysisesti kaikkein vaativin.
Sitä kutsutaan touppaamiseksi. Luuletko että Nadal syö vain kaurapuuroa ja mustikoita? Se vetää ihan varmasti kaikki maholliset mömmöt massakautta ja Roland Garrosia varten, jota rakastaa yli kaiken. Loput vuodesta mennään raajarikkona nilkuttaen, ‘whatever…’ asenteella.
