Tälläistä ketjua toivottiin tänne, joten perustetaan. Elikä kuka on palstalaisten arvioiden mukaan seuraava rankinglistan ykkönen, joka ei ole aiemmin ollut listakärjessä.
Voisi tähän kohtaan mainita tukun potentiaalisia pelaajia ennen lopullista lukitsemista.
-87 Andy Murray
-89 Kei Nishikori
-90 Milos Raonic
-91 Grigor Dimitrov
-92 Bernard Tomic
-95 Nick Kyrgios
-96 Borna Coric
-96 Thanasi Kokkinakis
-97 Aleksander Zverev
-97 Andrey Rublev
-97 Roman Safiullin
Kymmenen vuoden ikähaitari potentiaaliselle seuraavalle uudelle rankingykköselle. Jos Murray ei nouse urallaan ykköseksi ja -97 ikäluokan pelaaja tekee “maratsafinit” ja nousee 20-vuotiaana ykköseksi, niin voi olla, että 90-luvun alkuvuosina syntyneet jäävät kokonaan välistä tai eivät ole ainakaan siinä tapauksessa välttämättä niitä seuraavia ykkösiä. Toki joku voi pitää myös -93 Dominic Thiemiä ja -93 Jiri Veselyä potentiaalisina.
Minusta neljä todennäköisintä seuraavaa ykköstä ovat: Murray, Raonic, Coric ja Rublev! Mutta kuka näistä. Ehkä se on tylsästi Murray. Dimitroviin en ole koskaan uskonut, sillä ei kait kopiopelaaja voi olla ykkönen. Aina uusi ykkönen ollut melkolailla omanlaisensa pelaajatyyppi. Tekisi mieleni sanoa jopa Andrey Rublev, on hänellä sellaiset lyönnit ja pääkoppa, että oksat pois. Jos Rublev olisi ykkönen vaikkapa neljän vuoden kuluttua, niin pitäisi Djokovicin ja Nadalin vuorotella ykkösenä vielä pitkään, eikä sekään ole järin todennäköistä. Milos Raonic kun putkauttaisi GS-turnausvoiton, niin sen jälkeen ei enää paljoa vaadita.
Oma arvioni on että seuraava uusi rankingykkönen on Kyrgios 2-3 vuoden kuluttua. Kyrgios on tosiaan omanlaisensa pelaajatyyppi eikä kopiopelaaja kenestäkään. Kyrgiosin peli on rohkeata ratkaisuja hakevaa - voimakas yläkierteinen kämmen ja jo nyt vahva syöttö. Tuntuu että Kyrgios on myös henkisellä puolella vahva voittajatyyppi. Tämän vuoden aikana Kyrgios noussee Top20een ja ensi vuonna Top10een. Vuonna 2017 sitten on ensimmäisen GrandSlam-voiton aika ja sitä kautta 2017-18 nousu rankingykköseksi.
Yleisesti suosituin ehdokas uudeksi rankingykköseksi on varmastikin Andy Murray. Minusta Djokovic vaan on vielä 2-3 vuotta niin vahva miestenniksen ykkönen, jos vain terveenä pysyy että Andy ei pääse häntä tänä aikana ohittamaan. Sen jälkeen onkin uusien nuorempien ykköspelaajien aikakausi.
Mielenkiintoista. Nishikoria toivoisin, mutta en oo varma kestääkö miehellä paikat vallata tuota himoittua ykkössijaa. Omaa mielestäni paljon suuremman potentiaalin kuin lähi-ikätoverit Rao ja Dimitrov, tai ainakin mitä mies on parhaimmillaan osoittanut.
Dimitrov on parantanut huikeasti syöttöään, kuten Djokovickin teki matkalla maailman ykköseksi. Syötön kehittyminen aseeksi oli minusta aivan ratkaiseva ero silloin tällöin putkauttelevan ja tasaisesti tennismaailmaa hallitsevan Djokovicin välillä. Djoko on tällä hetkellä selkeästi maailman paras ja en epäile ettei pysyisi ykkösenä vielä pari vuotta, jos ei loukkaannu. Dimitrov on minusta tämän hetken nopein liikkuja kentällä, mutta yhtä hyvä kuin Djokovic hän ei ole lyömään ahdistetusta asennosta tai ylipäänsä lukemaan peliä ja jotain extraa vielä tämän parantuneen syötön lisäksi kaipaa hänen pelinsä että maailman ykköstila voisi olla hänen. Ehkä syöttö pitäisi saada kuitenkin vieläkin paremmaksi. Loukkaantumiset ovat kuitenkin arkipäivää tässä lajissa ja Djokollakin on ollut olkapään ja yläselän ongelmia joitakin vuosia sitten, mutta en muista että hänellä olisi ollut koskaan ongelmia jaloissa kuten Nadalilla on koko ajan.
Kyrgios on ilman muuta potentiaalinen maailman ykkönen. En tiedä harittavatko silmäni, mutta minä näen hänet nimenomaan suoria riskilyöntejä pamauttelevana pelaajana en mitenkään kierrepelaajana. En nyt muista mistään matsista hänen lyöntiensä kierteiden määrää eli mitään faktaa ei ole, mutta minun silmään lyönnit ovat tosi suoria. Kyrgiosin syöttö on tourin aivan ehdotonta kärkeä ja olen samaa mieltä että vaikuttaisi olevan poikkeuksellisen kylmäpäinen pelaaja, joka pystyy ottamaan niitä voittoja kenestä tahansa ja pelaamaan fiksusti loppuun saakka riippumata pistetilanteesta. Nishikoriin en usko mitenkään vaikka parhaimmillaan esittääkin maailman parasta tennistä. Hänen syöttönsä ei vaan riitä ja loukkaantumiset painaa.
Veikkaan Raonic , Milos tuo kentälle uudistetun painoksen Lendlistä ja hallitsemalla muutaman vuoden tekee suurta hallaa tenniksen suosiolle tylsääkin tylsemmällä pelitavallaan. Toisaalta Raonicinkin pitkälle ykkösenä olemiselle on jonkinmoisena esteenä hänen varsin raaka syöttöliike, joka voi hyvinkin aiheuttaa ongelmia jos pelimäärät kasvavat entisestään.
Raonic, Thiem ja Kyrgios ovat toki jokainen kovia lupauksia, mutta minua häiritsee jokaisen kohdalla se kylmä fakta, että kuinka tusinalahjakkuuksia olivat 16-17 vuotiaana. Jokainen näistä nousivat kovalle tasolle vasta 18v-kaudesta lähtien ja historia tuntee vain yhden ATP-1 pelaajan, joka noussut kovalle tasolle vasta 18v-kaudella ja se on Andy Roddick. Lähes poikkeuksetta ATP-1 pelaajat menestyneet 17v-kaudella junnujen GS-turnauksissa tai ovat nousseet 16v-kaudella junnujen GS-turnauksiin ja sen jälkeen höyryneet vauhdilla 18-vuotiaana ATP:n top100. Esim. Coric, Kokkinakis ja Rublev ovat paljon enemmän ATP-1 pelaajan tiellä tilastollisesti kuin Kyrgios ja Raonic. Mutta toki kaavat ovat tehty rikottaviksi. No pari viikkoa ykkösenä piipahtanut Carlos Moya toki myös oli sellainen pelaaja, joka ei ihmeitä esittänyt ennen 18v-kautta, mutta harvinaisia tuollaiset ykköset ovat olleet.
Tämä on kyllä kysymys mitä olen itsekin miettinyt usein. Tällä hetkellä Djokovic hallitsee Touria rautaisella otteella ja ykköshaastajina Nadal ja Federer, joten uutta ATP-1 pelaajaa on turha odottaa vielä hetkeen.
Murray olisi tietyllä tapaa “luonnollinen” seuraava maailman ykköinen. Valitettavasti Andyn mahdollisuudet minun mielestäni lepäävät lähinnä Djokovicin loukkaantumisen/rohmahtamisen varassa. Djoko on ikätoveriaan joka osa-alueella päätä pidempi joten normaaliolosuhteissa, en usko Andyn mahdollisuuksiin. Ja vaikka Djoko joutuisi lasarettiin, en pidä itsestään selvyytenä että Andy onnistuisi haastamaan Rogerin ja Rafan ja nuoremmat nousevat tähdet.
Sitten kun mennään nuorempiin ikäluokkiin, niin en millään usko, että Nishikorin peli tulee ikinä riittämään maailman ykkös pelaajan paikalle. Kei on vaan liian loukkaantumis herkkä ja peli on liian pehmeää. Nykyisistä top-10 pelaajista pidänkin Raonicin mahdollisuuksia nousta tenniksen uudeksi ykkösmieheksi parhainpina. Milosin syöttö on kiistatta historian parhaita ja hän on kyennyt koko ajan parantamaan muutakin peliään. Dimitrovin mahdollisuuksiin en usko lainkaan. Erityisesti tuntuu, että mieheltä puuttuu sellainen tappajan asenne, joka on must, jos haluaa olla maalman paras tennispelaaja.
Kun jatketaan vielä nuorempiin ikäpolviin, niin itseeni suurimman vaikutuksen on toistaiseksi tehnyt Coric. Mutta näin nuorten pelureiden voimasuhteet saattavat muuttua vielä rajustikin ja on vaikea sanoa, kenellä oikeasti rahkeet ja pää kestää pelata konsistentisti paremmin kuin muut.
Joten itse antaisin tällä hetkellä pienimmän kertoimen Milos Raonicille. Listaykköseksi Raonic tulee nousemaan aikaisintaan vuoden 2016 lopulla.
Murrayn ykköstila edellyttäisi vähintään Djokovicin pitkää aikaa telakalla. Samoin Nishikori on vain kaksi vuotta Murray/Djokovicia ja kolme vuotta Nadalia nuorempi, mutta edelleen vailla GS-voittoa ja päässyt finaaliin vasta kerran. Nadal otti ensimmäisen GS-voittonsa yhdeksän vuotta sitten, Djokovic seitsemän vuotta sitten ja Murrayllakin “ikuisuuksia” odotetusta voitosta tulee kohta kolme vuotta.
Itse uskon, että seuraava ykkönen löytyy selvästi nuoremmista pelaajista. Mieleen tulevat tällä hetkellä lähinnä Thiem ja Kyrgios. -96/-97 ikäluokkien pelaajista en tarpeeksi tiedä. Ohut mahdollisuus on myös siihen, että Raonic tai Dimitrov kävisi ykkösenä, mutten oikein usko siihen. Molemmat ovat edenneet tähän mennessä vasta kerran GS-semiin.
Kyrgioksen tai Tomicin rystylyönnillä ei tulla atp 1 pelaajaksi. Veikkaan itse tulevaksi ykköseksi Coricia
tai Monfilsia jos Gael vaan pääsee vihdoin eroon tuosta klovnimaisesta pelityylistä.
Kyrgiosilla melko pitkälti samat vahvuudet ja heikkoudet kuin oli Andy Roddickilla. Eli vahvuudet huikea syöttö, räjähtävä kämmen ja tsemppihenkinen liikkuminen. Heikkous keskinkertainen rysty, sekä tietynlaisen pehmeäkätisyyden puuttuminen lähitilanteissa. Kyrgiosilla paremmat lentolyönnit kuin Roddickilla oli. Jos siis Andy pystyi nousemaan ykköseksi, niin miksei Kyrgioskin aikanaan voisi käväistä ykkösenä, jos vain ATP-listalla sopiva rako avautuu, elikä siinä vaiheessa kun vanhat starat hiipuvat takavasemmalle ja Kyrgiosin sukupolven suurlahjakkuudet eivät vielä ottaneet omaa asemaansa vakioykkösenä, niin siihen väliin voisi iskeä tämä aussi jalkaa oven väliin.
Jep samaa mieltä Tomicista. Olen aina pitänyt miestä yliarvostettuna. En vain näe miehen pelissä oikeastaan muuta kuin syötön ja ok-tason kämmenlyönnin (joka sekin on vähän sellainen lepsautus). Mutta esim. rystypuolelta lyö varmaan eniten alakierrettä mitä olen top-100 pelaajista nähnyt. Ja sekin vielä että mies on oikeastaan vain nopeitten kenttien expertti, massalla lähinnä surkea tilastojen valossa. Toki eihän Hewittkään koskaan mikään massapelaaja ollut, mutta silti uransa alkuvaiheessa omasi massalla vielä ihan kelpo recordin toisin kuin Tomic.
Noin ylipäänsä mitä mieltä olette, palataanko Djokovicin jälkeen tilanteeseen ennen Federeriä, eli ykköspaikkaan on mahdollisuuksia kenellä tahansa top-10 pelaajista sopivassa saumassa? Vai syntyykö näistä teini-ihmeistä seuraava sukupolvi supertähtiä, jotka hallitsevat listan kärkeä seuraavat kymmenen vuotta?
Lajin kannalta olisi varmaan hyvä, että uusia supertähtiä tulisi. Harva kaduntallaaja tuntee nimeltä Ciliciä tai Stania, mutta Federerin tietävät kaikki. Nykyisessä lajivalikoimassa tennis on aika pieni osa ja vain supertähdet saavat julkisuutta. T-paitoja myydään pelkästään supertähtien nimillä. Medianäkyvyys on nykyisin jokaiselle lajille tärkeää.
Otetaan vertailuun golf. Kuinka monta pelaajaa kukaan muistaa Tiger Woodsin lisäksi? Tigerin menestys varmasti lisäsi uusien pelaajien määrää ja muutenkin mielenkiintoa lajia kohtaan.
Joukkuelajeissa pelaajat toki vaihtuvat, mutta samat seurat kisaavat vuodesta toiseen. Tulee pitkiä, jopa elinikäisiä fanisuhteita, joka tarkoittaa lajille rahaa.
Ylipäätään olen sitä mieltä, että seuraavaa pitkäaikaista ykköstä saadaan odottaa verraten pitkään. Luulen kuitenkin, että jhr:n maalaama tilanne on hyvinkin mahdollinen. Veikkaan että seuraavan viiden vuoden aikana tullaan näkemään muutamia lyhytaikaisia ykkösiä syntymävuosilta 1985-94 ennen seuraavaa suurta nimeä:
1985: Tuskin enää mitenkään. Berdych tai Wawrinka jollain tapaa mahdollisia, jos kärki menisi äärimmäisen tasaiseksi, mutta ei kai sentään kolmekymppisenä kukaan ensimmäistä kertaa nouse?
1986: Ainoat potentiaaliset ranskalaisia, ja temput alkavat olla nähty.
1987: Murray voisi ainakin loukkaantumisten avustamana piipahtaa ykkösenä. Luulen, että hetkeksi nouseekin.
1988: Del Potrolla taisivat omat loukkaantumiset tehdä tehtävänsä. Cilic ei sitten millään.
1989: Nishikorin nousu ykköseksi olisi mahtava juttu, mutta ehkä ei kuitenkaan paukkuja ihan piikkipaikalle.
1990: Raonic tuntui saavan jokusen kannattajan, mutta henkilökohtaisesti en usko. Ei kuulunut nuorena ikäluokkansa kärkinimiin, ja ykköseksi yltävät ovat olleet jo nuorena todella lahjakkaita.
1991: Dimitrov on se suuri kysymysmerkki. Tänä vuonna pitäisi alkaa tapahtua, että luottaisin edes Top3-paikkaan.
1992: Tomic? Potentiaalia on, mutta jos 22-vuotiaana rankingennätys on 19-vuotiaana saavutettu 27. niin pitäisikö puhua jo hukatusta potentiaalista?
1993: Thiemistä ja varmaan Veselystäkin on Top5:een, tuskin kärkeen.
1994: Paha sanoa vielä, mutta näillä pojilla on mahdollisuuksia olla jopa ensimmäinen moderni ikäluokka ilman Top10-pelaajaa.
Näistä edeltäjistä veikkaan kuitenkin kahta tai kolmea ykköseksi yltävää. Murray on se loogisin seuraava tuohon yltävä. Pitkäaikaisesta (sanotaan nyt vaikka yli vuoden kärjessä viihtyvästä) ykkösestä puhuttaessa olen kääntymässä Coricin suuntaan. Kyrgiosista voisi jakaa Taitopelaaja10:n mielipiteen, eli saattaa piipahtaa.
Näitä voi muuten jokusen vuoden päästä olla hauska lukea. Tyyliin YLE:n palstan ketju “Milloin Jarkko Nieminen on Suomen kakkospelaaja?”. Sen ketjun suomalaisnuorten kannalta pessimistisimmätkin veikkaukset ovat taitaneet jo vanhentua.
Nykyinen aikakausi toki poikkeuksellinen. Tuskin vastaavanlaista ylivoimaista kolmikkoa saadaan pitkään aikaan, sillä Federerin, Nadalin ja Djokovicin teot ovat poikkeuksellisia koko tennishistoriassa.
Toisaalta, olisi hyvin erikoista, jos tulevaisuudessa ei kukaan pelaaja ottaisi asemaa pidempiaikaisena ykkösenä, sillä GS-turnausvoitot ruokkivat itseluottamusta ja kun on päässyt saman ikäluokan pelaajien ihon alle, niin loppu-ura sujuukin kuin omalla painollaan.
Se vasta erikoista olisikin, jos ne tulevat neljäkymmentä GS-turnausvoittoa syntymävuosien 1989-1999 pelaajien välille jakaantuisivat vaikkapa viidelletoista pelaajalle. Paljon todennäköisempää on useampi tuollainen 4-8 GS-turnausvoiton pelaaja.
Siihen kestää reilu kuusi vuotta, kun kymmenen joukossa on ainoastaan pelaajia syntymävuosista 1989-1999. Jokainen vuosi on jaossa jatkossakin neljä GS-titteliä ja kympin joukossa on pelaajia keskimäärin ainoastaan kymmenen ikävuoden haarukalla. Tennispelaajan kultakausi on lyhyt ja uusia kykyjä tulee jatkuvalla tahdilla - aika näyttää pystyykö joku/jotkut pelaajat lukitsemaan uusien kykyjen nousun huipulle yhtä maagisella otteella kuin nykyiset huiput ovat tehneet.
Kesällä tulee kuluneeksi jo seitsemän vuotta viimeisimmästä alle 20-vuotiaan saavuttamasta ATP-tason turnausvoitosta (Cilic). Niin kauan kun ei edes tuo lista saa uutta nimeä, on aika mahdotonta arvuutella uutta nimeä ranking-ykköseksi.
Viimeisin toistaiseksi grandslamvoitoton, kuitenkin alle kakskymppisenä ATP-tittelin voittanut, on Nishikori, joka lienee henkilökohtainen kolmossuosikkini RG:n voittajaksi parin kuukauden päästä. Raamit eivät kuitenkaan taida riittää ranking-ykköseksi. Ja kehuttu Kyrgioskin täyttää jo tässä kuussa 20 vuotta. Aivan turha arvailla siis hänellekään rankingin ykköspaikkaa. 26-vuotias parivaljakko Cilic ja del Potro on osoittautunut aivan liian repaleiseksi mutta käväisyt ykkösenä ovat sentään mahdollisia.
Tällä logiikalla seuraavaksi, uudeksi ykköspelaajaksi on perusteltavissa ennustettavissa oikeastaan vain Andy Murray, joka oli jo kakkonen vain 22-vuotiaana. Andyn ongelma -eikä ihan pieni- on siinä että nykyinen ykkönen on kuitenkin viikkoa häntä nuorempi…
Tässä ketjussa mainituista nuorehkoista nimistä hylkään Raonicin, jonka olen huomannut aivan liian maanisesti pyrkivän kiertämään kämmenpuolelle sekä Tomicin: sama juttu sen rystyalakierreneppailun kanssa. Mainitsemattoman Janowiczin stopparit kuuluvat samaan sarjaan. Nuorten yhden käden rystylyöjien mahdollisuuksia lisännee kenttien mahdollinen tuleminen aina vain hitaammiksi, jolloin sulkapallolyönnin tyylistä ranteen käyttöä voidaan ehkä tarvita lyönnin vauhdittajaksi. En vain usko, että kentät päästetään niin hitaiksi…
Jos tenniksen rystylyönneissä kuolleeseen palloon aletaan käyttää rannetta kuten sulkapallossa lupaan syödä hattuni. Toki rannetta käytetään koholyöntien tapoissa ilmasta, mutta voimaa sillä tuotetaan huomattvasti vähemmän kuin normaalissa yhdenkäden rystylyönnissä.
Ei kai tuo alle 20-vuotiaana ATP-tittelin voittaminen sentään mikään välttämättömyys ole? Federerilläkin teki tiukkaa, ja ainakin Kuerten oli jo 20-vuotias ottaessaan ensimmäisen tittelin (Roland Garros 1997). Pat Rafter voitti ensimmäisensä 21-vuotiaana, ja toista (US Open 1997) sai odotella lähes 25-vuotiaaksi. Rafter ei tosin pitkäaikainen ykkönen ollutkaan. Muuan Ivan Lendl sen sijaan oli ykkösenä pitkään, mutta ehti ennen ensimmäistä titteliään täyttää sen 20 vuotta.
Ei tietystikään! Onhan niitä ollut ja tulee vastakin olemaan semmoisia ykkösiä. En vain millään osaa nostaa noita nimiä povauksissa tuleviksi ykkösiksi. Historia sitten tulee näyttämään, onko joku hm. arvannut oikein.
Murrayn nousu edes vähän pidempiaikaiseksi ykköseksi olisi historiallista. Jos nyt jätetään rankingien aivan alkuaika Nastaseineen ja Newcombeineen pois (eivät vertailukelpoisia, koska tietokoneranking aloitettiin urien ollessa jo pitkällä), niin yli 25-vuotiaana ensimmäisen kerran ykköseksi nousseiden lista on lyhyt, ja siellä vietetyt viikot vähäisiä:
Thomas Muster 1996, 28-vuotiaana, 6 viikkoa
Yevgeny Kafelnikov 1999, 25-vuotiaana, 6 viikkoa
Patrick Rafter 1999, 26-vuotiaana, 1 viikko
27-vuotiaana Murray ei enää ehdi mitenkään, joten kyllä ikäpresidentin paikka olisi silloin tarjolla. Kun nykyään nuorehkoksi listan kärkipäässä jäävä Nishikorikin on jo 25-vuotias, niin tilastollisesti 1980-luvulla syntyneet ykköset pitäisi olla jo nähty. 1990-luvun alkupäässä syntyneet ovat kuitenkin sen verran heikkotasoisia, että kyllähän tässä potentiaalisista kärkinimistä pulaa on. Tällä hetkellä voisi jopa kuvitella, että Djokovic saattaisi yltää hätyyttelemään noita yli 5 vuotta ykkösenä viihtyneitä (Federer, Sampras, Lendl ja Connors).
Tennislistojen muuttunut ikärakenne vaikuttanee tulevaisuudessa moneen tulevaan ikätilastoon vallankumouksellisella tavalla, mutta eiköhän jatkossakin ole nähtävillä suurpelaajat ikäluokkansa top3 niminä 17v tai viimeistään 18v-päätösranking perusteella, kuten tähänkin saakka ATP-1 pelaajat ovat olleet ATP-rankingissa niitä parhaita 17v ja 18v-kausilaisia lähes poikkeuksetta ja monet jopa parhaita 16v-kausilaisia. Kun poimii ATP-listalta parhaat 17v-kausilaiset ja 18v-kausilaiset ja vertaa niitä aiempiin saman ikäisiin noin viiden vuoden ikähaitarilla, niin sieltä voi poimia noin viiden pelaajan ryppään, josta tulee lähes sataprosenttisella varmuudella niitä ATP-1 pelaajia.
Jos poppoosta Kyrgios, Coric, Kokkinakis, Zverev, Rublev kukaan ei nousisi ykköseksi, niin maailmankirjat menisivät melkoisesti uusiksi.
Toisaalta jos yhtään ykköstä ei nähdä ikäluokista 88-94, niin sekin olisi hyvinkin erikoista. Kuinka monta ikäluokkaa aiemmin on suurimmillaan jäänyt välistä ilman ATP-1 pelaajaa? Toki syynä 88+ ikäluokkien ns. heikkouteen on -86 Nadal ja -87 Djokovic jotka ovat poikkeuspelaajia koko tennishistoriassa ja heidän iällinen läheisyys estänyt hieman nuorempien esiinmarssin, mutta eivät estä 95+ ikäluokkien esiinmarssia.
Melkoiset markkinat luvassa 95-97 ikäluokkien pelaajille. Vanhat starat jäävät eläkkeelle kun 95+ pelaajat tulevat parhaaseen ikään ja nämä 90-luvun alkuvuosina syntyneet eivät ole näillä näkymin voittaneet juuri mitään ennen sitä, joten heistä on saatavilla henkinen yliote varsin nopeasti.
, Milos tuo kentälle uudistetun painoksen Lendlistä ja hallitsemalla muutaman vuoden tekee suurta hallaa tenniksen suosiolle tylsääkin tylsemmällä pelitavallaan. Toisaalta Raonicinkin pitkälle ykkösenä olemiselle on jonkinmoisena esteenä hänen varsin raaka syöttöliike, joka voi hyvinkin aiheuttaa ongelmia jos pelimäärät kasvavat entisestään.