Korjaan itseäni. Seuraava hallitseva ATP #1 on Carlos Alcaraz Garfia. Jos eivät kaikki ennusnerkit tai jo nykytilanne perä! Kaverin peli on häkellyttävää katsottavaa. Intensiteetti, aggressio, varmuus tarkkuus - tämä kaikki18- vuotiaana! Ja tuo entisestään vahvistunut rafamainen fysiikka - pelottava paketti dynaamista räjähtävää tennistä.
Tässä meillä on poikkeuksellinen, generationaalinen lahjakkuus jonka pelissä yhdistyvät Rafan fyysinen periksiantamattomuus ja espanjalainen konsistenssi Rogerin hyökkäävyyteen, luovuuteen ja monipuolisuuteen. Lisäksi erinomainen syötönpalauttaja ja siis ripaus myös Djokovicia jos niin halutaan.
Kohtaavatko Medvedev ja Alcaraz ennen finaalia? Zverev ja Tsitsipas eivät toki halua jäädä orrelle soittelemaan joten katsotaan nyt vielä pystyykö joku näistä kolmesta pysäyttämään tämän yhä kehittyvän luonnonilmiön?
Edit: Ehkä Alcarazin pysäyttää jo Berrettini… Vielä on kypsyttävä varmuuden ja riskinoton suhteen. Ylilyömisen tendenssiä ja liian optimistisia riskilyöntivalintoja ikään kuin peli pysyisi koko ajan A-tasolla ja flow’ssa… No ei v…u pysy.
Ehkei tästä jäbästä tulekaan mitään erikoista. Ensin pitää päättää onko lintu vai kala, Roger vai Rafa.
Tänään varmistui, että nyt on tosiaan 3 viikkoa kahdet AO:n pisteet mukana (2022 ja 2021).
Vähän vaikea hahmottaa, mitä AO:n tulos tarkoittaa Medvedevin #1-haaveille, mutta nähdäkseni keväällä on ihan ok sauma nousta ykköseksi.
Edit: No nyt kun tarkastelin, niin aika tasoissa menevät Nole ja Med keväällä, eli ykköspaikan ratkaisee se, kumpi saa tästä eteenpäin parempia tuloksia.
Meds kuitenkin jatkossa priorisoi “Moskovan ja Pietarin” Roland Garrosin ja Wimbledonin kaltaisten ylihypetettyjen turistipyydysten ja mainospaikkojen edelle. Saa nähdä hotsittaako AO:kaan jatkossa kun juuri Ozzie-yleisön sikamaisuus sai Meddyn tekemään tämän “radikaalin päätöksen”. Pikkuskidi Medukan sisällä on siis lakannut uneksimasta ja kuollut rakkauden puutteeseen tennismaailman julmuuden, kylmyyden, epäkunnioittavuuden ja räikeän puolueellisuuden seurauksena Rafaa villisti finaalissa kannustaneiden, venäläisen sieluntuskalle täysin välinpitämättömien silmien edessä.
No, tottahan se että Rafa sai toisen pelaajan rinnalleen yleisöstä ja olisi todennäköisesti hävinnyt ilman katsomon hyeenalaumaa kun se noin pääsi Medsin ihon alle. Yksittäisenä, ehkä jopa ratkaisevana, esimerkkinä mainittakoon kolmannen erän loppuvaiheen piste jossa Metu töppäsi helpon pallon verkkoon sen sijaan että olisi ottanut siitä itselleen pisteen, yleisö (~ 95 %) riemuitsi, monaconvenäläinen kihisi ja taputti mailallaan yleisölle paljonpuhuva ilme kasvoillaan ja menetti syöttönsä - erän ja lopulta ottelun.
Koska Methukkha pelaa jatkossa itselleen ja lähipiiriilleen eikä enää “unelmoi” (kansansuosiosta GS-voittajana? ), hän pelaa siellä missä häntä arvostetaan vaikka se tarkoittaisi GS-kisan vaarantumista. Toisaalta älykäs ja kieltämättä sympaattisenoloinen venäläinen totesi, että pelaa jatkossa (kyynisesti) rahasta - joten tämän seikan luulisi painavan vaakakupissa Majorien eduksi. Ei kai sitten.
Jos Daniilia ei enää kiinnosta tavoitella tenniksen suurimpia titteleitä vaan hänelle hurraavia lehtereitä, niin saattaapi juippi pelata jatkossa lähinnä Venäjän entisessä ja yhä halajamassa ja hallusinoimassa etupiirissä. Tuskin kuitenkaan Ukrainassa. Ainakaan toistaiseksi.
Woe woe. Jääkö ATP #1 positio ja prospekti nyt vain “haaveeksi” jollaisista Meds irtisanoutui lehdistötilaisuudessa pikkupojan naiivinromanttisina unelmina? Djoko voisi vinkata pikkuneuvoa kaverilleen, kuinka kääntää uhka mahdollisuudeksi, vi…tus voimavaraksi.
Hmmm, Medvedev onnistui kenties ensimmäisenä tennispelaajajana maailmanhistoriassa jos ei ajattelijana ja oratorina yhdistämään saumattomasti ja uskottavasti rahan ja rakkauden samalle puolelle retorista yhtälöä. Siitä ainakin pisteet. Ymmärrän venäläisen turhautuneisuuden ja pettymyksen mutta josko tuska helpottaisi Roland Garros’hon mennessä… Toivottavasti.
Luin minäkin kaiken sen maailmantuskan, jota Med kuvaili, enkä ymmärtänyt miksi yleisön puolueellisuus sai hänet niin pois raiteiltaan. Olihan tilanne US Openissa ollut ihan sama, yleisö kannusti tavoistaan poiketen Djokoa, jolle tämä tilanne oli uusi. Medvedev murskasi Djokon tästä huolimatta 3-0. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän torjui Djokon kalenteri-slam haaveen sillä kertaa. Mutta hänen herkkänahkaisuutensa saa minut ymmälleen, ehkä se oli vain hetkellistä. Eihän kukaan voi pelata kotimaansa ulkopuolella jos edellyttää yleisön jatkuvaa tukea. Djoko on väittänyt että yleisön normaalisti kielteinen asenne häntä kohtaan ja buuaamiset vain sytyttävät hänet panemaan parastaan.
Australiassa jopa kaksi matsia tärveltyi yleisön ansiosta, Kyrgioskin tulistui ja vaati häiriköiden ulosheittoa, mikä myös toteutettiin nelinpelin finaalissa.
Lukuisat länsipoliitikot ja heitä tukeva media ovat pitäneet huolen siitä että venäläispelaajia ei tulla lähiaikoina kannustamaan (ei, urheilua ja politiikkaa ei tietenkään saa sotkea toisiinsa, hyi sentään!).
Sitten on myös ihan myös sellainen himmeli kuin urheilupolitiikka - kansallinen ja kansainvälinen - ja sen eh “epäpoliittiset” eli “urheilullis-periaatteelliset” kiemurat. Venäjä on esiintynyt sattuneista “urheilupoliittisista” syistä viime vuodet kuten tiedämme useissa arvokisoissa “neutraalin” tai kansallisen liiton/olympiakomitean lipun alla. Tenniksessä sentään - “puhdas ja epäpoliittinen” laji kun on - Venäjä on saanut pukeutua tähän päivään asti väreihinsä ja symboleihinsa jos en täysin väärin ole ymmärtänyt. Ehkä Medvedevinkin kannatus olisi suopeampaa ns. länsimaissa jos urheilu ja politiikka löytäisivät ja siten kieltäisivät toisensa ja Venäjä esiintyisi Davis Cupissa ja venäläiset pelaajat ATP-kisoissa esimerkiksi ITF:n tunnuksin. No, leikki leikkinä ja ironiset kevennykset sellaisinaan.
Australian avointen yleisö oli tänä vuonna toki brutaalimpaa, meluisampaa ja tökerömpää kuin koskaan, ja Medvedev ehkä tajusi finaalin kakofonian keskellä äkkiä tai vähitellen selvästi ja peruuttamattomasti, nyt jo Djokovicin lyöneenä GS-mestarina, ettei hänestä(kään) tule koskaan suuren yleisön suosikkia ja “tätä samaa paskaa” se tulee olemaan “länsimaiden” supertähtiä ja suursuosikkeja vastaan jatkossakin kaikissa Grand Slam -kisoissa, Masterseissa jne. - just name it, vaikka, voisi vastahuomauttaa, hän “voitti US Openin yleisön puolelleen” pari vuotta takaperin sen ensin käännyttyä häntä vastaan “pallopoikaepisodin” seurauksena. Mutta vastaus Medvedeviä syvältä herkästä venäläissielusta kouraisseeseen mielenliikutukseen, loukkaantumiseen ja pettymykseen löytyykin ehkä juuri tästä huomiosta: Kaikesta Medsin tekemästä ja saavuttamasta huolimatta, hänen tietoisesta imagonkiillotuksestaan, pr-työstään, persoonansa terävimpen särmien hionnastaan, länsiyleisöjen leimallisesta mielistelystään ja tiettyjen “länsimais-amerikkalaisten” asenteiden ja puheenparsien omaksumisestaan huolimatta AO:n finaali Nadalia vastaan pudotti hänet jälleen torjuttujen ja syrjittyjen hylkiöiden pimeään poteroon, Daniil Medvedev oli jälleen se vihattu ja halveksittu “veli venäläinen” ja kaikki hänen persoonalliset uhrauksensa, kompromissinsa, anteeksipyyntönsä, henkinen työnsä, sovittelussa, suosionhakunsa, meriittinsä ja saavutuksena tuntuivat valuneen hukkaan ja olevan arvottomia epäkunnioittavaa aussiyleisön silmien edessä.
Seurasi totaalinen henkinen deflaatio, pikaresetointi ja uudelleenorientoituminen:. Minä olen mitä olen, Daniil Medvedev (ehkä koulukiusattu, ehkä koulukiusaaja), minä tulen Venäjältä ja olen venäläinen enkä muuksi tule enkä muuta ole enkä haluakaan tulla tai olla. -Enkä enää nuole perseitänne saadakseni hyväksyntänne, te epäkunnioittavat paskiaiset!
Jotenkin näin. Ehkä osin primitiivistä ja ylireagoivaa mutta sangen inhimillistä ja ymmärrettävää kaiken huomioon ottaen.
Jos Daniil olisi noussut 0-2 asemasta, olisi häntä kannustettu huomattavasti enemmän. Sinänsä ylireagointia. Vaikea kuvitella, että loukkaantumisesta toipunutta comebackkiä tekevää “vanhaa mestaria” ei kannustettaisi, kun hän nousee 0-2 tilanteesta, kuilun partaalta, uskomattomaan voittoon hienolla pelillä.
Totta. Siksi vastausta Medvedevin ylireagointiin - joka osaltaan edesauttoi ottelun aikana Nadalia tekemään uskomattoman comeback-comebackinsa ja siten riehaannutti yleisöä entisestään - pitää hakea kauempaa ja laajempaa Medvedevin henkilöhistoriasta ja psykologisesta pelaajaprofiilista.
Eiköhän tähän tietäjien tietämään"ylireagointiin" vaikuta myös se, että oli ensimmäistä kertaa GS finaalissa ihan oikeasti ennakkosuosikki ja paineet purkautui vähän normaalia voimakkaammin. Matsi olis pitänyt voittaa, ei voittanut. Toivotaan että tunteet laantuu ja nähdään Medvedev jatkossakin kaikissa isoissa turnauksissa, tennis tarvitsisi sitä. Kerrankin hyvä haastateltava joka pystyy vieraalla kielellä ilmaisemaan itseään ja haluaa sen tehdä. Niitä ei ole kiertueella liian montaa. Lisäksi tennis on viihdyttävää ja hetkittäiset tunteenpurkaukset useimmiten myös.
No, jos noin koville ottaa jättäköön AO:n toistaiseksi väliin. Yleisö ei muualla ole varmaankaan yhtä “epäkunnioittavaa”. Voi toki olla niinkin että kukaan Big3:stä ei osallistu ensi vuoden AO:iin joten silloin saattaisi kannatus olla loppupeleissä tasapuolisempaa - olettaen ettei Kyrgios tai jopa Kokki-Nakki etene toiselle viikolle lol.
Nooh, tää on tätä. Venäläistä sentimentaalisuutta ja ylilyövää dramaattisuutta, osaltaan. Melodramaattinen myrsky krokotiilinkyynelistä täyttyneessä vodkalasissa, ja taustalla soi Tsaikovskin kuudes: Pathetique.
Oli se varmaan siinä hetkessä ihan tosissaan. Mutta toi artikkeli on ainakin kirjotettu post-match press conferencen perusteella, siinä ei varmaan ollut kenelläkään tunteet vielä laskeneet Mutta nähtäväksi jää mitä tästä seuraa!
Jaa vopite olla post-match pressin antia, katsoin ja kuuntelin sen vain puoliväliin eli Meddyn nyt jo maailmankuulun pateettisen preludin joka kuvasi pikkupojan sydäntäsärkevän matkan kuusivuotiaasta ammattilaisaikuisuuteen ja lopulta unelmistaan luopumiseen. Siitä ei saanut esittää kysymyksiä, joten se todellakin oli oma itseensä sulkeutuva ja tulkinnoille avoin esteettinen kokonaisuutensa, pienoissinfonia, sinfoninen runo. Pure art Russiskja!
Nonnih, Djokovic hävisi Veselylle ja ensi viikolla Medvedev siirtyy maailmanlistan kärkeen. Tulee 18 vuotta ja 26 päivää täyteen siitä, kun Roger nousi kärkeen 2004 ja sen jälkeen paikka pysynyt Rogerin, Rafan, Nolen ja Murrayn hallussa. Eli varsin historiallinen hetki. Vertailun vuoksi Connors, Borg, McEnroe ja Lendl hallitsivat kärkipaikkaa n. 14 vuotta (1974-1988), kunnes Wilander katkaisi sen.
Katkeaa myös historian kolmanneksi pisin jakso ilman uutta #1-pelaajaa. Murraysta Medvedeviin kesti 5 vuotta ja 3kk. Pidempään kestänyt vain Lendlistä Wilanderiin (5v, 6kk) ja Djokosta Murrayn (5v, 4kk).
Medvedev on ATP-listan 27. kärkinimi vuodesta 1973, eli keskimäärin uusia ykkösiä saadaan vähän useammin kuin joka toinen vuosi.
Toivottavasti saa nauttia kärkipaikasta edes jonkun aikaa, etteivät mahdolliset pakotteet estä pelaamista… (siis väheksymättä sodan paljon vakavampia puolia…)
Kolme jo ykkösenä ollutta, ja kolme sinne halajavaa. Kuuden pelaajan kesken tuosta paikasta käytännössä kesän ajan kisataan. Laitetaanpa Top6 projektirankingit muutamalle ajankohdalle välillä tähän ketjuun.
13.6. Roland Garros’n vanhojen pisteiden pudottua
Medvedev 7620
Djokovic 6410
Zverev 6355
Tsitsipas 4765
Alcaraz 4533
Nadal 4525
Medvedevin paluun ykköseksi voi siis estää vain Nolen tai Saschan RG-voitto
11.7. Wimbledonin jälkeen
Medvedev 7100
Zverev 6130
Tsitsipas 4720
Alcaraz 4485
Djokovic 4410
Nadal 4165
22.8. Pohjois-Amerikan Mastersien jälkeen
Medvedev 5590
Zverev 5040
Djokovic 4410
Alcaraz 4190
Tsitsipas 3815
Nadal 3620
12.9. US Openin jälkeen
Zverev 4320
Alcaraz 3740
Tsitsipas 3725
Nadal 3620
Medvedev 3590
Djokovic 3210
Eli käytännössä kesän ykkönen on syyskuussa myös maailman ykkönen.
Jos nyt Alcaraz sattuisi RG:n voittamaan, niin hänellä alkaisi olla aika realistinen sauma rikkoa Hewittin nuorin ATP1 ennätys yli vuodella. Toki iso jos ja pitää siinä loistavasti pelata loppuvuosikin.
Hewittin ennätys siis 20v 8kk. Alcaraz on tuon ikäinen 2024 tammikuussa.
Nyt on Zverevillä hyvä mahdollisuus nousta ykköseksi. Päivämäärä siihen olisi 15.8.2022. Tässä ainoat mahdolliset pelaajat maailman ykköseksi silloin, ja siihen rankingiin kerätyt pisteet:
Zverev 6760
Medvedev 6625
Nadal 6120
Wimbledonista pisteitä ei tule, eikä kukaan näistä ole ilmoittautunut heinäkuun kisoihin. Eli käytännössä nämä kolme ratkaisevat paikan Washingtonissa (1.8. alkaen) ja Montrealissa (8.8. alkaen). Medvedev menettää juuri tähän rankingiin 1000 pistettä, ja Zverev puolestaan seuraavaan 1000 pistettä.
Tahtotilasta se lähtee. Saman taisi sanoa Dolgopolov aikoinaan ääneen. Toki kaikki tyylillään. Kaikki eivät halua unelmoida ääneen, mutta omasta mielestäni kuitenkin hieno ulostulo.
Vielä on kypsyttävä varmuuden ja riskinoton suhteen. Ylilyömisen tendenssiä ja liian optimistisia riskilyöntivalintoja ikään kuin peli pysyisi koko ajan A-tasolla ja flow’ssa… No ei v…u pysy.
), hän pelaa siellä missä häntä arvostetaan vaikka se tarkoittaisi GS-kisan vaarantumista. Toisaalta älykäs ja kieltämättä sympaattisenoloinen venäläinen totesi, että pelaa jatkossa (kyynisesti) rahasta - joten tämän seikan luulisi painavan vaakakupissa Majorien eduksi. Ei kai sitten.
Mutta nähtäväksi jää mitä tästä seuraa!