Aika lyhyt viesti vailla minkäänalaisia perusteluja. Mikä kansainvälisessä kiertämisessä erityisesti kehittää selllaista junnua, jolle vielä riittää runsain mitoin erilaisia vastuksia Suomessa? Sen ymmärrän että siinä vaiheessa, kun Suomessa ei ole enää kuin kourallinen vastustajia joilta potentiaalisesti voi kuokkaan ottaa, niin liene hyvä käydä hakemassa haasteita kauempaa. Harrin kolumnin ydinhän oli juuri tässä, että sitä ennen ainut hyöty on saada isompi reikä isin lompakkoon.
Jos tarkoituksena on pelaaminen kansainvälisellä huipulla, se on sitten eri asia onko meillä pelaajia kenellä tuo tavoite olisi, en tiedä mutta olettaisin että ainakin muutamalla niin johtuen meidän kansallisesta tasosta on jo hyvin nuorena lähdettävä hakemaan kansainvälisiä kisoja ja kokemuksia muualta.
Voihan parhaat junnut esim 12 v ja siitä ylöspäin pelata ja treenata meidän kansallisen tason vanhempien pelaajien kanssa ja hyvä jos tämä mahdollista mutta se ei missään nimessä korvaa eikä aja samaa asiaa kun kilpaileminen oma ikäisten euroopan / maailman huippujen kanssa.
Se vaan on aivan eri asia pelata aikuista vastaan kun omaa ikäluokkaa vastaan.
Itse näen Harrin blogin pelimiehen puolihumoristisena uhoamisena ja haasteena meidän muutamalle kv kisoja kiertävälle alle 20v junnulle.
Mitään Harrilta pois ottamatta niin eihän Harrin taso ole enään mikään mittari jos siis tavoitteena kansainvälinen huipputennis ja jos siinä vaiheessa ostetaan ensimmäinen lentolippu kv kisoihin kun on Harrin voittanut niin peli on jo pelattu.
Kun joku jakaa täällä näin käsittämättömän vääriä väitteitä, on meikäläisenkin pakko tehdä paluu tälle palstalle.
Epäilen kirjoittajan omaa pelaajataustaa, koska näyttää ettei hän ole itse ollut kyseisessä tilanteessa, johon suurin osa junioreistamme joutuu. Eli lukion päättyessä näillä junioreilla, joita ei lasketa maamme suurlupauksiin, ei ole a) työpaikkaa b) opiskelupaikkaa, ja sitten pitäisi lähteä kiertämään Eurooppaa futureiden perässä. Noiden matkakulujen päälle pitää vielä järjestää harjoitusolosuhteet: kentät, valmentaja, pallot, vastustajat, fysiikkaharjoittelu. Puhutaan useista tuhansista euroista, ja koska et kuulu huippulupaus-kategoriaan, ei sinulle siunaannu tuki- tai sponsorieuroja. Tietenkin rahaa voi löytyä sitten vanhemmilta, mutta rehellisesti ajateltuna optimaalinen urheilijan elämäntapa ja eläminen köyhyysrajalla eivät kuulosta kovin ideaalilta yhdistelmältä. Ja kaikki tämä vain siksi, että pääsee pelaamaan muutaman futuren vuodessa. Kassavirta on käytännössä koko ajan negatiivinen, palkintorahaa ei tule Suomesta ja erittäin vähän myös ulkomailta.
Ymmärrän, että kyseessä on Urheilijan oma näkemys, mutta ymmärrätkö, että pelaajat tekevät nämä päätöksensä itsensä vuoksi? Eivät siksi, että jokin kyseinen urapolku on tenniksen seuraajien mieleen.
Mitä tulee yliopistotennikseen, olet näköjään ymmärtänyt kaiken täysin väärin ja tuntuu, että samoin tekee myös monet suomalaiset tennisihmiset. Tuntuu, että muissa maissa ymmärretään yliopistotenniksen hyödyt aikana, jolloin kv. huipulle nouseminen ei tapahdu sormia napsauttamalla. Jokainen pelaaja ei kuitenkaan lähde sinne tavoittelemaan ammattilaisuraa tai kehittymään pelaajana. Monella on tavoitteena saada akateeminen tutkinto, samalla jatkaa kilpatennistä, saada maailmanlaajuinen kontaktiverkosto ja kokea juttuja, joita ei koti-Suomessa tulisi vastaan. Siksi ennen kuin tuomitset ketään, olisi hyvä ottaa selvää syistä, miksi kyseinen pelaaja on alun perin jenkkeihin lähtenyt.
Toinen erittäin heikko argumentti, jota yliopistoista usein viljellään, on ”pelaajat lopettavat tenniksen yliopistoon/yliopistotennis on pelaajien hautausmaa”. Monesti Suomeen jäävät pelaajat lopettavat aikaisemmin kuin yliopistopelaajat eivätkä palaa tenniksen pariin. Vastaavasti yliopistopelaajien on treenattava täydellä teholla 4:n vuoden ajan, jolloin ovet ammattilaisuralle ovat edelleen auki. Jos näin ei kuitenkaan käy, he usein jatkavat huomattavasti paremmalla kansallisella tasolla kuin Suomeen jääneet.
Jos verrataan mahdollisuuksia huipputreenaamiseen yliopistoissa ja Suomessa, niin voin väittää, että yliopistossa saa aika paljon halvemmalla koko paketin; valmentajan, kentät, pallot, vastustajat ja fysiikkaharjoittelun. Päälle tulee vielä varusteet, vammojen/loukkaantumisen ehkäisy/hoito sekä vähintään kolmisenkymmentä ottelua per vuosi, unohtamatta sitä alempaa korkeakoulututkintoa, joka on erinomainen turvaverkko ammattilaispyrkimysten epäonnistuessa. Kehtaan myös väittää, että yliopistoissa treenataan huomattavasti kovempaa kuin kotoisessa Suomessa. Koska systeemi (valmentaja päättää pelaajien stipendit) on päinvastainen kuin Suomessa (pelaajat maksavat valmentajalle), saadaan aivan keskinkertaisista pelaajistakin puristettua maksimit irti.
Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin, en tarkoita, että yliopistotennis olisi jokin onnen paratiisi päivästä toiseen. Mutta 4:n vuoden jälkeen viivan alle jää huomattavasti enemmän plussaa. Ja allekirjoitan 100%:sti, etten olisi ikinä kehittynyt näin paljoa Suomessa, jos mietitään, kuinka vähän rahaa tennikseen on mennyt.
Ja vielä Harrin kolumnista muutama sana. Sen ideana on herättää keskustelua suomalaispelaajien kilpailukalentereiden tasapainosta. Ensin pitää rakentaa hyvä pohja kansallisista kisoista ja sitten siirtyä vähitellen ulkomaille. Kärjistettynä homma menee kuin videopeleissä: on turha pelata vaikeinta tietokoneen tasoa vastaan ellet pärjää edes yhtä huonompaa tasoa vastaan. Mutta ulkomailla on hyvä käydä jo pelkästään siinä mielessä, että näkee mitä kv. taso vaatii omalta peliltä ja harjoituksilta. Jatkuva ramppaaminen yhden-kahden matsin perässä on kuitenkin rahan hukkaa (voi käyttää sitten miesten peleihin) etenkin junioreissa. Tietääkseni aikuisten menestys vasta määrittää pelaajan lopullisen tason.
3 tykkäystä
Nyt kun Rise teit paluun palstalle, niin voisitko avata omia suunnitelmiasi tenniksen suhteen? Onko tarkoitus kiertää Futureita jossain vaiheessa reilumminkin?
Pystytkö Rise nimeämään itsesi ja Wennäkosken lisäksi (unohdin sut ehkä kaikkein kirkkaimpana poikkeuksena sääntöön vuosikausiin) nimeämään kovin montaa suomalaispelaajaa, jotka eivät olisi taantuneet erittäin paljon tuon 4v aikana? Taantumisena pidän sitä, ettei yliopiston jälkeen enää pelaa tennistä aktiivisesti kilpaa tai jos pelaa, niin tulokset ovat huonommat kuin ennen yliopistoa.
Kirjoitin mielestäni aika selkeästi, että se mikä on yksilöiden etu, ei tässä tapauksessa ole Suomen tenniksen etu. Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa (Taitopelaaja varmasti korjaa jos keksin ihan päästä) meillä oli paljon aktiivisesti kiertäviä pelaajia, joiden taso riitti menestykseen futureissa ja jos kaikki olisi osunut kohdalleen myös korkeimmilla tasoilla. Tällä hetkellä meillä on näitä pelaajia huomattavasti vähemmän (ja taas saa korjata jos on syytä). Ehkä rahoituksenkin hankkiminen olisi helpompaa määrätietoisesti harjoittelevalle ja kilpailemaan pyrkivälle tiimille kuin yksittäisille pelaajille, jotka unelmoivat kansainvälisistä kilpakentistä.
Jos nyt puhutaan tuosta kassavirrasta junnuaikana ja unohdetaan hetkeksi yliopistotennis (meillä on muuten Suomessa lähes ilmaiset ja varmasti laadukkaammat yliopistot kun minne suurin osa pelaajistamme suuntaa Jenkeissä, niin ei se tänne jääminen mikään katastrofi ole) ja pohditaan noita 16v-18v ikävuosia, niin rahaa menee hemmetisti kisoihin riippumatta siitä meneekö futureihin vai junnukisoihin. Tämä olikin koko alkuperäisen postaukseni ydin: mielummin sitten käyttää jokaisen mahdollisen euron niihin futureihin jo mainitsemistani syistä.
Tietääkö kukaan muuten mennäänkö USA:n yliopistoihin ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi tennistä harrastamaan puhtaasti junnurankingilla vai onko muitakin keinoja? On nimittäin suomalaispelaajia, jotka eivät ole paljoa kiertäneet, menestyneet vielä vähemmän ja silti päätyneet tuonne.
Kysymykseen on erittäin vaikea vastata, kun en tiedä jokaisen pelaajan motiivia lähteä yliopistoon.
Syy, miksi osa pelaajista taantuu yliopistoaikana, on usein yliopistokauden vaativuus ja jokapäiväisyys. Sen seurauksena joulu- ja kesälomat Suomessa halutaan käyttää kaikkeen muuhun kuin tennikseen. Lisäksi jos tietoisesti keskityt kouluun ja tutkintoon, tennistreeneissä keskittyminen menee usein vain oman tason pitämiseen eikä niinkään kehittymiseen. Lopputuloksen tiedättekin.
Mutta kuten sanoin, ei pelaajien tule päätöksiä tehdessään ajatella suomalaisen tenniksen etua vaan omaa etuaan. Ei kellään ole mitään velvollisuuksia tälläistä isompaa tahoa kuin “suomalainen tennis” kohtaan, varsinkin kun kyse on loppuelämän kannalta tärkeistä päätöksistä. Ymmärtäisin ehkä siinä tapauksessa, että joku on saanut isot tukieurot ja sitten päättää lähteä opiskelu edellä yliopistoon.
Junnuvuosina on hyvä käyttää muutama euro ulkomaisiin kilpailuihin, niin ei tule yllätyksenä minkälaista on pelata tuntemattomia vastaan. Suomessa usein vastustajan nimellä on paljon merkitystä. Mutta järkeä olisi hyvä käyttää…
En niinkään puhuisi harrastamisesta, jos menee ykkösdivisioonan kouluihin. Siellä valmentajat ovat oikeasti jatkuvan potku-uhan alla, jos tulokset eivät ole positiivisia. Siellä puristetaan kaikista pelaajista kaikki irti, muuten saat etsiä uuden koulun. Alemmissa divisioonissa on sitten helpompi mennä virran mukana ja jättää tennis hieman vähemmälle.
Usein valmentajat katsovat ensiksi kansainvälisiä tuloksia, sitten kansallisia saavutuksia ja tämän päälle voi lähettää lyönti- tai matsivideoita. Tietenkin meriitit kansainvälisesti tunnetuista kilpailuista auttavat. Poikkeuksiakin on. Viime kaudella pitkään yliopistojen rankinglistaa hallitsi täysin tuntematon saksalainen, jolla oli täysin nollameriitit junnukisoista eikä kansallisellakaan tasolla ollut kovia saavutuksia. Mutta oikealla valmennuksella miehestä kuoriutui huippuluokan pelimies. On pelaajakohtaista miten joukkuetyyliseen valmennukseen sopeutuu. Esimerkiksi voitin futurekarsinnoissa 2012 Ruotsin Andre Göranssonin, joka näytti ihan niin perusjunnulta kuin vain voi. Kuitenkin vuotta myöhemmin hän tuli jenkkeihin, laittoi Californian joukkueen nippuun ja on nyt maan parhaita yliopistopelaajia.
1 tykkäys
Kiitos, olipa erittäin tyhjentävä vastaus!
Joudun yhteen kohtaan tarttumaan, koska mun sanoma asia vääristyi pahasti siinä. En missään nimessä tarkoittanut, että yksilöiden tulisi ajatella “Suomen tenniksen” parasta omaa elämää suunnitellessaan. Mutta fakta on (korjatkaa jos ei), että kokonaisuutena Suomen tenniksellä oli asiat paremmin kun junnut unelmoivat futureiden ja challengerien kiertämisestä, eivätkä yliopistotenniksestä. Meillä oli enemmän pelaajia ATP-listalla ja laajempi kisoja kiertävä joukko, josta nousi silloin tällöin yksittäisi pelaajia todella hyville rankingsijoille (top300 on mun kirjoissa jo todella hyvä sija).
Herkko Pöllästä hehkutettiin melkeinpä Jarkon seuraajana ja nyt taso on mitä on. Vai onko kenenkään mielestä Herkosta enää edes top500-pelaajaksi? Voi toki hyvin olla, että hehkutus on ollut liioiteltua, mutta muistaakseni kaveri pelasi junnuna todella hyvin.
Kyllähän junnut edelleen unelmoivat ensisijaisesti futureiden ja challengerien pelaamisesta, mutta todellisuus iskee vasten kasvoja heti lukion jälkeen. Tukirahat menevät vain huippulupauksille eikä Suomen kokoisessa maassa riitä sponsorieuroja kuin ihan muutamalle nimelle. Siinä kohtaa yliopistotennis alkaa kuulostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta, jos ei ole valmis lyömään hanskoja kokonaan naulaan tai vetämään joko puolittain tai kovalla rahallisella riskillä. Myös kilpailu ulkomailla on koventunut ja pelaajamäärät kasvaneet niistä vuosista kun ukkoja oli enemmän maailmalla.
Ja kyllä, Suomessa on ilmaiset yliopistot, mutta kaikkeen tennikseen liittyvästä joudut maksamaan. Jenkeissä maksat koulusta, mutta koko tennishomma on ilmaista aina varusteista lähtien. Parhaista kouluista lähdetään pelaamaan futureitakin koulun piikkiin, mutta jenkkifuturet tunnetusti ovat erittäin haastavia. Pelkästään jo karsintakaaviotkin ovat 128-kokoisia.
Herkko on pelannut nyt viimeiset 1,5 vuotta aika hyvin yliopistomatseissa ja kesälläkin kaatui mm. Söderlund (ATP-479). En tiedä miehen tulevaisuudensuunnitelmista sen tarkemmin, mutta uskoisin, että aikanaan yliopistovalintaa tehdessä pohdittiin ensin kaikki mahdolliset kuviot Suomesta.
Tietääkö kukaan muuten mennäänkö USA:n yliopistoihin ilmaiseksi tai
puoli-ilmaiseksi tennistä harrastamaan puhtaasti junnurankingilla vai
onko muitakin keinoja?
Tiedän vain, että tytöillähän tämä on paljon helpompaa, eli kokonaan ilman ITF-rankingiä voi päästä opiskelemaan kohtuulliseen (?) yliopistoon, täydellä stipendillä eli kaikki maksettuna (opinnot, asuminen, ruoka, tennis) ja pelaamaan alemmassa divisioonassa.
EDIT: ja siis tarkoitan, että ei ole mitään kansainvälisiä näyttöjä, mutta jollain tavalla tietysti täytyy vakuuttaa valmentaja siitä, että osuu palloon ja pystyy täyttämään paikkansa joukkueessa.
Tytöillä yliopistoihin pääsy, myös ykkösdivisioonaan, on huomattavasti helpompaa, koska naisten tennisjoukkueilla on jaettavana 8 täyttä stipendiä (kakkosidivisioonassa 6). Miehillä vastaava luku on 4,5 molemmissa sarjoissa. Tasa-arvolaki määrittää, että miesten ja naisten urheilulajeilla tulee olla saman verran stipendejä käytössään. Ja, koska esimerkiksi jenkkifutisjoukkueilla on käytössään 85 täyttä stipendiä, pitää siitä syntyvää eroa paikkailla muissa lajeissa.
Käytännössä jokainen naispelaaja on yliopistossa täydellä stipendillä ja ideaalissa tilanteessa kannattaisikin mennä hiukan omaa tasoaan kovempaan kouluun. Siellä saa treenata itseään parempien kanssa ilman suurempaa pelkoa stipendin pienentymisestä.
Miehissä tilanne on toinen, kun 4,5 stipendiä aletaan pilkkoa 8-10:lle pelaajalle. Silloin usein kannattaa olla joukkueensa kärkipelaajia, jotta maksettavaksi jäisi mahdollisimman pieni summa. Maksettavat koulumaksut vaihtelevat paljon julkisten ja yksityisten koulujen välillä. Esimerkiksi meidän koulussa 75%:n stipendillä maksettavaa jää 3750€ vuodessa (asumis- ja ruokakulut ovat mukana tuossa summassa). Vastaavasti toisessa koulussa, joka on yksityinen, samalla prosenttimäärällä maksat kuluja 16750€ vuodessa.
Usein valmentajat katsastavat ITF-rankingeja ja ottavat sitten yhteyttä pelaajiin ja tiedustelevat halukkuutta pelata yliopistossa. Toinen vaihtoehto on mennä agenttifirman kautta, jolloin sieltä ollaan yhteyksissä kouluihin ja tarjotaan pelaajaa valmentajille. Kolmas mahdollisuus on yrittää jonkun vanhan pelaajan kautta, jolla on kontakteja eri kouluihin. Viimeisenä ja ehkä haastavimpana vaihtoehtona valmentajiin voi olla myös itse yhteydessä sähköpostilla/videoilla ja kokeilla, jos sieltä löytyisi kiinnostusta.
2 tykkäystä
Vierumäen G4 karsinnat alkavat maanantaina. Kaaviosta pistää silmään varsinkin kaksi 2002 syntynyttä nimeä. Iiro Vasa ja vielä 13v Oliver Saarinen.
Vasa kohtaa 17v brittipelaajan ja Saarinen vuotta vanhemman 14v intialaisen.
Pojilla vain 1 bye mutta tytöillä 9 kpl. Eikö koko Suomesta löydy edes 30 tyttöä jotka haluaisivat pelata kansainvälisessä kisassa kotimaassa?
Kieltämättä tuntuu tuhlaukselta nuo tyhjät paikat, mutta toinen puoli on sitten se, että karsinta näyttää ilmoittautumislistalla ns. täydeltä, peräti 23 alternatea vielä jäljellä listalla. Ettei ainakaan alternateksi ole uskallettu lähteä. Tytöt kai myös pelaa mattoalustalla, onko vähän epäsuosittu alusta.
Edit: Mutta joo, seliseli…Kyllähän olisi hienoa ja tennismaan merkki, että saataisiin omilla tytöillä täytettyä karsintakaavio täyteen.
Taisi jäädä muun (todella hyvän) keskustelun jalkoihin se, että Tanskan G4-kisassa Paula Joukanen tosiaan ennakko-odotusten mukaisesti hävisi Daria Fraymanille välierässä, mutta laittoi sentään toisessa erässä tiukoille: 2-6, 6-7(5). Tuon enempää ei kukaan muukaan Fraymannilta geimejä saanut koko kisassa ja esim. Tanskan 2001-ikäluokan ykkönen ja G4-turnausvoittaja Viller Moller hävisi selvemin (1-6, 3-6).
Tällä viikolla Oona Orpana esiintyy Korean G2:ssa, jossa taso on sen verran kova, ettei sijoitetuksi ole mitään asiaa. Melkeinpä tuo olisi G1-kisa voinut pelaajalistan puolesta olla. Jos Oonan peli ei nyt lähde ihan hurjaan lentoon niin taitaa pistepussi jäädä melko kevyeksi tältä Aasian reissulta. Tosin nämä kovat vastustajat kai tämän reissun tärkeintä antia ovatkin. Eurooppaan G4-kisoja voittamaan jääminen ei olisi ollut kovin kehittävää puuhaa.
Toivotaan Vierumäellä, että Emil Ruusuvuori ja Otto Virtanen sattuvat eri puolille kaaviota. Emilhän tämän kisan voittaa, jos ei sorru ylimielisyyteen, mutta Otolle olisi kiva saada paljon hyviä matseja ja vaikka finaalipaikan pisteet.
Hyviä kisoja varmaan nuo aasialaiset, ja hauskaa meille penkkiurheilijoille, ettemme tunne (minä ainakaan) kaikkia noita vastustajia ennalta. Oonalla vastassa heti alussa kutossijoitettu Taiwanin En Shuo LIANG, joka näyttää edenneen Japanin A-kategorian kisassa hiljan semeihin, ottaen siellä Potapovaltakin muutaman geimin. Tuosta jo selviäisi, niin veikkaan vastaan 2002 ikäluokan huippunimeä Denisa Hindovaa. Saikos näitä matsituloksia tästä ikäluokasta spekuloida etukäteen…?
Poimintoja Vierumäen karsinnoista.
Niko Nylund s.1998 vs Dawid Taczala (POL) s.2002
6-4, 3-6, 6-4
Les Petits semifinalisti ja Tukholman 1.kategorian turnausvoittaja 14v puolalainen tuli Suomeen asti vain todetakseen, että kansallinen neljä vuotta vanhempi ns. rivijunnu oli liian kova pala. Tuo tulos kertoo paljon ikäeron merkityksestä ja siitä kuinka hankalaa 14 vuotiaan on pärjätä U18 kiertueella. Kun katsoin tammikuussa Les Petitsin Taczalan semin livestreamistä, niin todella lahjakas isoa peliä ikäisekseen pelaava on, joten Niko Nylundilta varmasti vaadittu melko hyvääkin peliä, ellei sitten polskilla ole ollut tykityspelinsä kanssa off-päivä.
Oliver Saarinen 13v 10kk karsinnan 2.kierrokselle voitolla intialaisesta 4-6, 6-3, 6-4 ja Saarinen kohtaa seuraavaksi kolme vuotta vanhemman tasokkaan 1999 Jussi Tiaisen.
Iiro Vasa hävisi 17v brittipelaajalle.
Korea G2, 1. kierros
Oona Orpana - En Shuo Liang(TPE) 4-6, 7-6(5), 6-4
Tiukaksi meni. No, onhan tuo Liang sentään kaksinkertainen G3-finalisti. Huomenna sitten vuotta nuorempi Hindova(CZE), joka on jo yhden G2-kisan kerinnyt voittamaan. Oona ei kovin usein ole nuoremmilleen hävinnyt, mutta hankala matsi on tästä varmasti luvassa.
Tiukaksi meni?
Lähtikö Oona ( ITF 201 ) mielestäsi suosikkina otteluun En Shuota ( ITF 59 ) vastaan.
En Shuo on kylläkin ITF 102, vai onko taas näissä ITF-rankingeissä jotain häikkää…? Joka tapauksessa minusta tämä oli iloinen yllätys, hyvä Oona!
Shuo Liang pelasi viime lauantaina Osakan GA välierissä ja sai 120p ja nousi eilen sijalle ITF59. Hurja voitto Oonalta! Tosin varmasti vastustaja oli väsynyt tässä kohtaa.
Liang voitti viime viikolla 2001 syntyneen Aasian tähden Japanin Yuki Naiton ITF29, ennätys ITF15 (US Openin 3.kierroksen pelaaja) mutta ei pystynyt 2001 Orpanaa voittamaan. Naito on 2001 ikäluokan kuutonen maailmanlaajuisesti ja hävisi kotikentällään Shuo Liangille.
1 tykkäys