Googlatkaa Rahnaston haastattelu Pohjalaisessa 2016. Puhuu maltista ja pitkäjännitteisyydestä.
Hän jos kuka tietää mistä puhuu.
Ja kyllä, nousussa ollaan - maltillisessa!
Hugo Dellienille tulossa ikimuistoinen Tampereen viikko jos nousee ensimmäistä kertaa top100 pelaajaksi.
Huomenna on tiedossa erinomaisia kaksinpelejä. Ehkä De Bakker - Lamasine ei niin sytytä, mutta nuo kolme muuta pitäisi peleinä olla erittäin viihdyttäviä. Kovia massaspesialisteja ja suoraan lyöviä sopivasti sekaisin.
1 tykkäys
https://www.aamulehti.fi/urheilu/nahdaanko-naisia-enaa-tampere-openissa-201099107/
Kesän 2019 turnaus pitää viedä läpi seitsemässä päivässä (maanantaista sunnuntaihin), kun tähän asti karsintoja varten on ollut käytössä jo edeltävä viikonloppu. Lisäksi kaksinpelien määrä lisääntyy, koska pääsarjakaaviossa pitää olla 48 pelaajaa nykyisen 32:n sijasta.
Tampere Openin kaksinpelikaavio muodostuu jatkossa niin, että mukaan kelpuutetaan 37 pelaajaa ATP-pisteillä, neljä villillä kortilla, kaksi karsinnoista ja viisi ITF-pisteiden perusteella.
Periaatteessa on mahdollista pelata ensi vuonna myös naisten kisa, mutta alkuviikosta naisten pelit menisivät kentille 2,4 ja 6 missä ei ole katsomoita, eikä oikein tilaa tuoda sellaisia. Vähän huono juttu. Jostain syystä kasikenttä tehtiin kovaksi kentäksi, kun juuri sinne olisi katsomon hyvin saanut. Mielestäni tuo meni vähän vihkoon. Veikkaanpa siis, että vain miesten kisa on ensi vuonna.
Streemiä ei näy nyt Harrin ja Patin nelurista.
No se ei ole mikään yllätys. Sama linja jatkuu…
63
3-3* Ottakaa tää nyt kottiin!
No. Ei kelvannu breikkipallot.
Mennään kolmanteen erään.
Tilanne nyt 63 36.
Matsi karkas naapureille 63 36 10-12. Prkl.
Pääareenan kamera kaiketi Kaput ?!
Harrilta tupla 10-10 tilanteessa. Satakiloinen venäläismörkö dominoi verkkoa kyllä upeasti.
Todellinen “mörkö” tosiaan eli toivottavasti tämä “ihon maalaus” ei ala yleistymään myös tenniskentillä. Onneksi “ruottalaiset” tekivät sen mihin suomalaisten rahkeet eivät riittäneet (tälläkään kertaa) eli veivät 4-pelin palkintopystit länsinaapuriin.
1 tykkäys
Finaalissa T.Griekspoor 22v s.1996 ja Londero lähes 25v s.1993.
Ihan sama onko tatuointeja, mutta se on selvä että tuolla kropalla ei kaksinpelejä pelata. Liikkuminen on mitä on.
Hyvin odotettu finaali kaksinpelissä, kun on koko viikon seurannut. Londero on kovassa vireessä ja dominoi kämmeneltä kun saa rauhassa sijoitella. Grieskpoor on taas suoraviivainen pelaaja ilman heikkouksia. Ikää vasta 22v, niin on helppo ennustaa että tulee joskus nousemaan top sataan. Peli on hyvin kasassa.
Griekspoorin kehtyskäyrä Suomessa: 2016 Hyvinkään 15T finalisti, 2017 Tampere QF, 2018 Tampere W/RU. Koutsi Vliegen tehnyt hyvää työtä.
“Mörkö” oli nuorempana jonkinlainen lupaus16-17 vuotiaana ITF 66 ja reenaili Venäjän ykkösketjun kanssa, muttei sittemmin juurikaan menestynyt.
Juttelin taas pitkät tovit Griekspoorin valmentajan Kristof Vliegenin (ex ATP 30) kanssa ja hän kertoi paljon pelaajansa taustoista ja tulevaisuudennäkymistä. Odotellaan ensin virallisen median kommentteja turnausvoittajasta.
Londeron valmentaja Andres Schneiter (ex ATP n. 350) tuli sen sijaan huutamaan supervisorin toimistoon ottelun jälkeen, että finaalin surkea tuomari varasti voiton hänen pelaajaltaan…
Griekspoor on kuulemma arvottu ensi viikon Segovian challengerissa toissavuotista Hyvinkään finaalivastustajaansa Nedelkoa vastaan ja huomenna nähdään toteutuuko ottelu…
Vliegenistä, pitäisikö sanoa -vähän nykytavalla- fani-näkökulmasta. Jostain syystä silloin 2000-lukumme alussa povasin hänestä tulevaa ihan oikeaa mestaripelaajaa.
Katselin saavutuksia äsken, enkä oikein ymmärrä muuta syytä siihen kuin miehen pituuden. Eihän hän ollut edes vasuri! No, siihen aikaan ei vielä tainnut olla Rosset’n lisäksi muita sen mittaisia (193 cm) kuin Safin.
No, Karlovic oli jo ehkä kunnostautunut pudottamalla edellisen vuoden mestarin historiallisesti jo ensimmäisellä kierroksella (Hewittin, Wimbledonissa vuonna 2003).
Pieneksi harmikseni Vliegenistä ei sitten mitään tullutkaan, ja kuittasin asian: Kai se huippu-urheilu ei kaikille liian yksinkertaisena oikein sovi tai joutuiko nuori mies tärviölle, oli toinen mahdollisuus mielessäni kun niin äkkiä katosi.
Toinen samojen aikojen kandidaattini tulevaksi suurpelaajaksi oli Irakli Labadze. Hänhän oli sitten vasurikin, jota pidin miltei välttämättömänä jos maailman tennishuipulle aikoo.
Hänkin katosi kuvasta, ja siihen sain riittäväksi syyksi kotiseudun eli Kaukasuksen levottomat olot.
Sen koommin en ole parikymppisten joukosta yrittänyt arvata ketään tulevaksi tähdeksi. Silloin tietysti tämä nykyinen kaiken tietävä internet oli vielä aika lailla lapsenkengissään, ja esim. Tpelaajan povaukset ovat tukevammalla pohjalla. Suosikkeja, eräänlaisia “toivomusponsia” toki silloin tällöin ilmestyy mutta se on eri asia.
Mutta huippulahjakkuuksillekin sattuu tietysti kaikenlaista jo varhaisellakin elon tiellä, jolloin monia asioita täytyy punnita uudelleen…
Joskus tullut mieleen, että olisiko tässä enemmänkin aihetta: Kuka on suurin tennispettymyksesi ja miksi. Mutta mitäpä noita nyt kannattaisi ruveta esiin nostamaan.
Eihän minullakaan ollut oikein mitään järkevää syytä pitää Vliegeniä tai Labadzea tulevana mestarina. Ei niillä eväillä tämän kummempaa keskustelua syntyisi. Oliko motiivina vain ehkä päästä vähän briljeeraamaan jos niin olisi käynyt (“Minä kiinnitin jo… huomiota…”).
Vliegenillä hajosi olkapää pahasti ja Irakllle maistui makea elämä myös aika pahasti. Siinä taustat näille talenteille.
Joo, Labadzesta olikin jo puhetta, ja edes köyhän miehen Ferrer-treenisitoutumisella ja luonteella olisi niiden taitojen päälle saanut rakennettua huikean pelimiehen.