Ketju avattu…Laaja-alaisesti ajatuksia tenniksen asemasta -lajina Suomalaisessa urheilukentässä.
Massalajit menny aina tenniksen ohi, lajit kuten jääkiekko… Tenniksen perinteet Suomessa on pitkät, harrastajamäärät ainakin suurissa kaupungeissa hyvällä tasolla… jotain kumminkin ilmeisesti puuttuu…???
2 typoa korjattu otsikosta
Mutulla: kiinnostaa ja seurataan enemmän mitä luulisi mutta kun näkyvyys on heikohkoa, niin ei ehdoin tahdoin hakeuduta seuraamaan palstalaisten tavoin varsinkaan.
Yle TV 2 :lla on menossa huippujännittävä frisbeegolfin SM-kisa.
Mun mielestä menestys on avain aika moneen asiaan.
Jalkapallo Suomessa ainoita valtavirtalajeja, missä maajoukkueseuranta jättiluokkaa vuosikymmenestä toiseen, vaikka mitään isoa menestystä ei ole luvassa. Koripallo ottanut harppauksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tätä kiinnostusta on ruokkinut menestys, kuten saavutetut arvokisapaikat. Lisäksi Markkanen maailmanluokan pelaajana luonut ihan uutta hypeä lajin ympärille.
Olisiko Suomi näin jääkiekkohullua kansaa, jos me oltais luokkaa Ranska ja vuodesta toiseen taisteltais sen pokaalin sijaan A-tasolla pysymisestä? Olisko yleisurheilu niin kova sana, mikäli meillä ei olisi pitkiä mitaliperinteitä juoksuradalla ja heittolajeissa? Ehkä yleisurheilua myös kannattelee se, että Suomella jatkuvasti on edes se yksi tai kaksi urheilijaa, joilla voi parhaana päivänä olla mahdollisuus olympiamitaliin.
Formulat olleet meillä hittisana jo pitkään, mutta sielläkin… Jos ei olisi ollut Häkkisiä ja Räikkösiä, olisiko se laji koskaan trendannut samalla tavalla?
Mitä kävi yhdelle suomalaisten lempilajeista nimeltä mäkihyppy? Menestyspolku jysähti päin tiiliseinää sen jälkeen kun Ahonen oli parhaat vuotensa hypännyt. Uusia tähtiä ei syntynyt, uusia tähtiä ei ole syntynyt tähän päivään mennessä. Ja tätä tarpomista ollaan nyt katsottu varmaan kymmenisen vuotta. Uskallan väittää, että lajina mäkihyppy ei enää jaksa kansan syviä rivejä kiinnostaa ja tämä johtuu menestyksen puutteesta.
Tennis hyvinkin kilpailtuna globaalina jättilajina luo asetelman, missä todellisen menestyksen hakeminen on kiven alla. Ei puhuta enää marginaalilajeista kuten maastohiihto tai naisten seiväshyppy, puhutaan älyttömän kilpaillusta lajista missä jo top100-sakkiin pääseminen on jättimäisen kova temppu, harvojen ja valittujen herkkua edes päästä koko ATP-tourille. Mutta ne Ruusuvuoren puolivälierät tonnitasolla tai 250-finaalipaikat, ei ne ole suomalaisen tavan tallaajan mielestä mitään saavutuksia, ei niitä tarvitse noteerata. Jarkkokin aikoinaan, jättikova temppu yltää Wimbledonissa kahdeksan sakkiin. Mutta jälleen kerran, pankki olisi räjäytetty vain GS-voitolla.
Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu katsoa niitä mitaleja, pyttyjä, titteleitä. Ihan sama mistä lajista ne tulee, lajn mahdollisella marginaaliasemalla ei ole mitään merkitystä. Jääkiekkoahan pelataan tosissaan tyyliin viidessä tai kuudessa maailman maassa. Mut kun sieltä se kulta tulee niin tää maa menee ihan sekaisin, ollaanhan me taas “maailman parhaita”. Naisten seivästä hyppää tosissaan kourallinen urheilijoita, niin vaan olisi vuoden urheilija-pytty jaettu jos Murto olympiakullan kävisi Pariisista hakemassa.
Näin se vaan menee tässä maassa. Meillä ei ole tällä hetkellä pelaajia, jotka voisivat yltää aivan kirkkaimpaan kärkeen (top10), niin tennis tulee olemaan kiinnostavuudeltaan kaukana niistä lajeista mitä täällä valtavirta seurailee. Kovia suoritteita ollaan kyllä nähty Oton CH-voitoista Ruusuvuoren top10-kaatoihin, ja me myös niitä suorituksia arvostetaan koska tunnetaan tämän lajin taso. Mutta ne jotka nyt on sekasyöjiä eli se iso massa, ne näkee pelkät ykköstilat ja podium-paikat.
Tää paljon markkinoitu “tennisbuumi” noudattaa ihan samaa kaavaa. Nyt kansa ajattelee, että Suomi on pelannut itsensä kovimpien maiden joukkoon ja voidaan taistella kannusta. Se koko “buumi” lässähtää sen siliän tien kun tulee se kerta, että ei enää ollakkaan lohkovaiheessa, kenties karsitaan takaisin pääsystä qualifiers-vaiheeseen. Tietenkin toivon et sitä päivää emme näe, mutta kun koskaan et voi tietää jos se huono karsinta joskus eteen osuu tai arpa heittää kivenkovan vastuksen.
Ottaen huomioon kuinka harvinaista Suomessa on tehdä tenniksestä pelaajana ammatti, kohtelemme todella huonosti niitä, jotka eivät sitä saavuta.
Alempien ammattilaistasojen ja kansallisten kilpailujen menestyjille nauretaan kuka vain pystyisi tuohon -mentaliteetilla. Jos lajiväki ei itse arvosta omia arvokilpailujaan, ei sitä varmasti tee lajin ulkopuoliset, media tahi sponsorit.
Sijoitetaan vanhan koulun malliin (Taivallahti back in the days) SM-kilpailut vakiopaikkaan ja -aikaan pelattavaksi esim. Helsinkiin? Saadaan kilpailuun ja paikkaan liittyvää myyttisyyttä ja medialle helpompi saapua paikalle.
Joo, nyt dc-menestyksen myötä, tennisliitolla pitäisi olla rahaa ja kykyä tukea junnuja ja alempien ammattilaistasojen pelaajia?
Ihmiset ei tajua että yksilölajeissa hyvin palkattuja “työpaikkoja” on vain muutama sata maksimissaan.
Jääkiekossa jos olet maailman 700. paras, pelaat NHL:ssä (32 joukkuetta x 25 pelaajaa = 800 pelaajaa) ja tienaat minimi 700.000 vuodessa.
Tenniksessä lisäksi yrittäjiä on enemmän kuin jääkiekossa. Voi olla että tenniksen ATP 700 on parempi urheilija kuin perus-NHL pelaaja.
Jalkapallossa jos olet 1000., paras, pelaat Euroopan huippusarjoissa (5 sarjaa x 20 joukkuetta x 12 pelaajaa = 1200 pelaajaa) ja tienaat kai miljoonia vuodessa. Kaiken kaikkiaan jalkapallossa lienee kymmeniä tuhansia työpaikkoja joissa tienaa enemmän kuin tavallinen palkansaaja.
Tietysti jalkapallossa on järjetön määrä huipulle yrittäjiä.
Plus että joukkuelajeissa seura hoitaa valmennuksen, matkat, hotellit, ruokailut, asunnon tarvittaessa jne. jne.
Kuitenkin yksilölajeja joissa on edes satoja hyvin palkattuja työpaikkoja, ei oikein ole kuin golf ja tennis (jos yleisurheilulajit lasketaan jokainen erikseen)
Jos olet vaikkapa painija, täytyy olla suunnilleen top 3 monta vuotta että jäisi reilusti säästöön, ja sekin täytyy perustua muihun tuloihin kuin palkkiorahoihin.
Vaikka painijatkin ovat todella kovia urheilijoita.
Siitähän tietysti on kyse että joukkuelajeissa on katsojia ja tuloja, Suomenkin futismatseissa on vuosittain yhteensä satoja tuhansia myytyjä lippuja.
Siis lipputuloja on, ja sen myötä mainostuloja jne.
Tenniksen SM-kisoihin lipunmyynti lienee vähäistä … ja
SM-liigamatseja seuraa muutama kymmenen katsojaa ilmaiseksi (? On vuosia kun itse olen nähnyt?)
Edit.
Miksi me ei mennä katsomaan tenniksen SM-liigaa?
Siitä se alkaisi …
Niinpä, miksi meillä ei jengi tule katsomaan tennistä livenä?
Olen dumaillut aika paljon isoja ja pieniä kisoja ympäri maailmaa ja jos nyt listaan noin viimeiset 5 “pientä”: Sveitsi, Slovakia, Bosnia-Hertsegovina, Slovenia ja Georgia - kaikissa on tultu joukolla katsomaan ainakin omia pelaajia vaikka kaikissa on ollut myös live streaming. Ja kaikissa ollut myös finaaleissa yli 200 katsojaa, vaikkei oma hevonen ollut kaikissa enää mukana.
Islannissa tuli TE-kisan ekan kierroksen islantilaisia katsomaan 30-40 katsojaa.
Vaikka liigaa: ei mainosteta, ei ole palveluja, ei koeta omaksi jengiksi.
Se on vähän sellaista tolppaan nojailua ja melkein vaikuttaa toisten “vuoron” stalkkaamiselta.
Niinpä …
Omaksi jengiksi koetaan omassa kaupungissa KuPS, Kärpät, VaLePa, Korihait jne. vaikka ei olisi itse koskaan kyseistä lajia harrastanut.
Pikkupaikkakunnan jääkiekkojoukkueen II-divarin matseissa, tavallaan “maakuntasarjassa”, saattaa olla 50-200 katsojaa, 20 kertaa vuodessa.
Tennis, no ei.
Monissa tennisseuroissa on muutenkin yhteisöllisyys olematonta, verrattuna joukkuelajeihin, joissa pikkujunnujen vanhemmat tekevät talkoita, huoltavat, ovat peleissä toimitsijoina, ilmaiseksi valmentajina tai apuvalmentajina treeneissä, jne.
Tähän on poikkeuksia mutta nimenomaan pienemmillä paikkakunnilla enemmän kuin ehkä esimerkiksi Helsingissä.
Vaikea nähdä myös tulevaisuudessakaan mitään muutosta nykyiseen. Suomi on viimeiset 25 vuotta pyristellyt yhdellä “kärkihevosella”, jonka edesottamusten näkyvyys hyvästäkin esim. GS menestyksestä on todella surkeaa vielä tänäpäivänäkin.
Muutama lööppi siellä täällä ja kaikki matsit pääosin maksumuurien takana.
Luultavasti katsojamäärät TV lähetyksissä jäisivät silti liian alhaisiksi, vaikka ne tuotaisiin maksuttomille kanaville. Wimbledonista olisi saanut jo singlejen osalta Ruusuvuori/Virtanen matseja 5kpl näkyviiin ja uitettua lajia ihmisten tietoisuuteen. Mikä olisi varmasti onnistunut MTV:ltä, vaikkapa pienellä kisastudiolla höystettynä feat. Six/Nieminen. Tässäkään ei kovin kummoisesta rahallisesta panostuksesta olisi puhuttu.
Väittäisin, että tietynlaisella panostuksella ja säännöllisyydellä tennis saataisiin paremmin esiin. Kateellisena voi vain katella muiden maiden lähetyksiä studioineen.
Ehdottomasti viime vuoden DC menestys olisi MTV:n kannattanut hyödyntää.
Silloin kun Wimbledonia tuli laajalti YLEltä, kyllä niitä katsoi kaikki kansa ja tunsi paremmin pelaajia, ilman suomalaisiakin. Kanaviakin oli toki vähemmän. Enää ei ole varmasti varaa tuohon luxukseen.
Onko koskaan tullut näin montaa tennismatsia vuodessa maksutta mitä nykyään? Yle näyttää Davis Cupin ja TV5 Grand Slameista n. 20 matsia vuodessa. TV-näkyvyys siis aivan hyvällä tasolla, porukkaa ei vaan kiinnosta katsoa noita juurikaan. Alhaisia on katsojaluvut.
Tuppaa noi vitosen / kutosen matsit vaan olemaan niitä päivän ekoja otteluita iltapäivästä, valtaosa taitaa osua vieläpä arkipäivään. Et sinänsä jos näyttäisivät vaikka iltamatseja niin voisi olla vähän enemmän porukkaa saavutettavissa.
En nyt muista näyttävätkö US openista vapailla kanavilla jotain, siellä toki osuu parempaan lähetysaikaan ne päivän ekat matsit.
Sanoisin että 80-luvulla on voinut tulla helposti yli 20 matsia vuodessa, kun YLE näytti Ranskaa ja Wimbledonia ja lähetti omat selostajatkin sinne Juha Jokisen johdolla. Mahdollisesti myös jotain SM-kisoja.
Tosin mitään muuta tennistä ei tullutkaan.
Kuitenkin kansa kasvoi siihen että päivällä/iltapäivällä toiselta kanavalta tuli kisojen aikaan tennistä 70-luvun lopulta eteenpäin ja myöhemmin maikkari näytti niitä vielä 2000-luvulla ilmaiseksi. Aika moni näki myös kaapelitalouksissa tämänkin jälkeen ilmaiselta Eurosportilta kaikki muut turnaukset paitsi Wimbledonin, jota pitkään ei nähnyt kuin isolla rahalla. Telkkarista Björn Borg ja kumppanit ovat tutuksi tulleet ihmisille. Tyyliin kuului myös katkaista lähetys kesken pelin, jos venyi liian pitkään.
Urheilua tuli ylipäätään aika vähän, niin kaikki kävi vielä kasarilla kaikille. Nyt on niin paljon tarjontaa, että pitää pärjätä muille lajeille.
Yks juttu on vielä, että eihän niitä kutosia yms. jne.-kanavien urheilutarjontaa edes huomaa, jollei ymmärrä etsiä.
Fokus on maksullisten myymisessä ymmärrerrävästi.
No joo, 80-luku itselle aika kaukaista aikaa kun vasta 90-luvulla syntynyt, varmaan silloin voinut tullakin enemmän. Mutta jos ihmisen pitäisi ”vahingossa” löytää lajia näyttävän kanavan pariin niin tiedä kuinka realistisesti tuollaisesta katsojasta tulee lajille hyödyllinen eli siihen joskus myös rahaa jotain kautta laittava.
Yksi näkökulma on vielä se, että vaikkakin usea tennistä pelaava harrastaja katsoo peliä niin ei kyllä läheskään kaikki.
Osa aktiivisista harrastajista ei katso tennistä yhtään vaan pelaavat itse matsien aikaan. Eivätkä tiedä kuin etäisesti pelaajat. Tuskin antaisivat vuoroaan Heliövaaralle
Sitten on toki penkkiurheiljoita joita lajin katsominen ja HYVÄ tapahtuma myös paikan päällä kiinnostaa mutta oma pelaaminen voi olla olematonta. Näitä nyt on joka lajissa.
Oma fiilis on että lätkän ja jalkapallon pelaajat myös katsovat lajejaan kaikki.
Henkilöbrändillä on yksilölajeissa valtava merkitys peruskatsojalle. Ei taitoja mennä katsomaan pelkästään vaan McEnroeta tai Iivoa.
Sanosin että edellinen “tennisbuumi” oli juurikin 80-luvun nousukaudella kun sitä tuli telkkarista ja kaikki enimmät hallit on pykätty. Toki rahaakin vissiin riitti ja suomalaisetkin alkoi menestyä sinne sadan joukkoon pikkuhiljaa.